Suomessa käytiin taannoin kiivastakin keskustelua Tatu Vanhasen ja Richard Lynnin kirjoituksista, joissa väitettiin, että maiden väliset elintasoerot johtuvat kansojen kognitiivisten kykyjen eroista. Vanhasen ja Lynnin johtopäätökset olivat provosoivia ennen kaikkea sen takia, että he pitivät näitä eroja evoluution muokkaamina synnynnäisinä eroina. Viimeaikainen tutkimus kuitenkin viittaa siihen suuntaan, että politiikkamuutoksilla voi olla yllättävänkin suuria vaikutuksia väestön kognitiivisiin kykyihin.
Vanhasen ja Lynnin inspiroijana voitaneen pitää 1990-luvun alussa ilmestynyttä Richard Herrnsteinin ja Charles Murrayn “The Bell Curve”-kirjaa , jossa tekijät tutkivat Yhdysvaltojen väestön älykkyyseroja ja niiden mahdollisia syitä. Suurta huomiota kirjassa herättivät kohdat, joissa esiteltiin valkoisten ja mustien miesten eroja USA:n asevoimien käyttämissä AFQT -testien tuloksissa. Valkoiset pärjäsivät näissä testeissä keskimäärin selvästi paremmin kuin mustat. Aivan kuten Vanhanen ja Lynn kansojen kohdalla, pitivät Herrnstein ja Murray näiden ryhmien välisiä eroja pitkälti geneettisinä.
Valkoisten ja mustien väliset erot AFQT-testien tuloksissa eivät kuitenkaan ole olleet ajassa muuttumattomia. Etenkin 1980-luvulla nämä erot pienenivät merkittävästi. Tutkijoiden on kuitenkin ollut vaikeaa selittää näitä ajassa tapahtuneita muutoksia. Nyt Kenneth Chay, Jonathan Guryan ja Bhashkar Mazumder ovat kuitenkin esittäneet uudessa NBER -työpaperissaan mielenkiintoisen selityksen tälle erojen pienenemiselle. Chay ja kumppanit osoittavat, että mustien testitulokset paranivat olennaisesti eteläisissä osavaltioissa vuosina 1963-1970 syntyneiden kokelaiden joukossa. Nämä kokelaat syntyivät aikana, jolloin vuoden 1964 kansalaisoikeuslaki pakotti eteläiset osavaltiot integroimaan sairaalapalvelut siten, että mustilla oli pääsy samoihin sairaaloihin kuin valkoisilla. Chay ja kumppanit esittävät, että parempi terveydenhuolto vähensi mustien lasten sairauksia juuri siinä kriittisessä iässä, joka on tärkeintä aivojen kehitykselle. Kenneth Chay on aikaisemmassa työssään osoittanut, että kansalaisoikeuslaki laski merkittävästi mustien lasten syntymän jälkeistä kuolleisuutta. Nyt näyttää myös siltä, että uudistuksella oli merkittävä positiivinen vaikutus etelävaltioiden mustien kognitiivisiin kykyihin.
Kognitiiviset kyvyt ovat merkittävä yksilöiden ja väestöryhmien taloudellisten tulemien ennustaja. Siksi niissä esiintyviä eroja dokumentoiva tutkimus on tärkeää. Jos tutkimus kuitenkin lähtee siitä olettamuksesta, että erot ovat synnynnäisiä, ovat politiikkajohtopäätökset aika lohduttomia. Chayn ja kumppanien tulokset ovat merkittäviä, koska ne osoittavat, että sellaisillakin lakiuudistuksilla, jotka vain kieltävät puhtaaseen rasismiin perustuvan palveluiden erittelyn on selviä vaikutuksia kognitiivisiin kykyihin. Väestöryhmien erot AFQT -testeissä eivät siis olleet pääosin geneettisiä, vaan niihin todistetusti vaikutettiin ympäristötekijöitä muuttamalla.
Aihealueet: Koulutus
Varmaan tärkein tekijä on noiden testien virheellisyys. Pällitestit eivät vain mittaa älykkyyttä eri ryhmien välillä kovinkaan hyvin sillä ne pitäisi pystyä kalibroimaan siten, että mikään ryhmä ei saa etua. Tämän tekeminen on kuitenkin vaikeaa.
En ole lukenut tuota kirjaa, mutta mielestäni tähän liittyy eräs moraalinen dilemma. Kuvitellaanpa hypoteettisesti, että joku tutkija löytää kiistattomia tieteellisiä todisteita, jotka asettavat eri ihmisryhmät eri asemaan (esim. toinen ryhmä on älykkäämpi kuin toinen).
Tulosten julkaiseminen saattaa oikeasti vaikuttaa näiden ryhmien yhteiskunnalliseen asemaan, jos esim. työnantajat alkavat suosia toista ryhmää. Mikä on siis tutkijalta moraalisesti oikea teko: tulosten julkistaminen vai julkaisematta jättäminen?