Talouden(kin) ihmelääke

22.2.2010 Kirjoittanut Marko Terviö

Mikä yksittäinen vielä keksimätön lääke olisi taloudellisesti kaikkein merkittävin?

Vastaus riippuu maasta, mutta luulisin että Suomen tapauksessa se olisi parannuskeino alkoholismiin. Kukaan tuskin tietää onko sellainen ihmelääke keksittävissä, mutta jos olisi, myös sen kansantaloudelliset vaikutukset olisivat suuret.

Ilmeisimmät vaikutukset olisivat julkisen talouden puolella paljon puhutut työurien piteneminen (parhaimmillaan nollasta neljäänkymmeneen) sekä terveydenhuoltomenojen lasku. Epäsuorasti julkisissa menoissa on luultavasti paljonkin erilaista alkoholismin jälkien korjailua, varsinkin kun jäljet näkyvät myös alkoholistien lapsissa. Vaikea kuvitella vaikkapa elektroniikan puolelta yhtä suurta talousihmettä, kuin se jättipotti, joka Suomelle lankeaisi alkoholiriippuvuuden kukistamisesta.

Tämän ihmelääkkeen etsintä tuli mieleeni Ylen uutisista, joissa kerrottiin juopporottiemme lähestyvästä emigraatiosta Amerikkaan. En osaa arvioida, onko THL järkevä paikka tehdä lääketieteellistä tutkimusta, mutta tutkimuskohde ainakin on julkisen rahoituksen arvoinen.

Miten kanavoida valtion rahoja lääkekehitykseen?

Koska ihmelääkkeen julkistaloudellinen merkitys olisi hyvin suuri, mutta keksinnön mahdollisuutta/mahdottomuutta on hyvin vaikea arvioida, niin tässä olisi mielestäni hyvä paikka kokeilla Michael Kremerin ja Rachel Glennersterin alun perin kehitysapuna annettavien rokotusten kehittämiseen ehdottamaa palkintomenetelmää. Idea on  yksinkertaistettuna se, että valtiot pistävät yhteen pottiin palkintorahat, jotka maksetaan ensimmäiselle kriteerit täyttävät lääkeen keksineelle.

Mitä suurempi potti, sitä enemmän yksityiset sijoittaisivat tällaiseen tutkimukseen. Yksityiset myös kantaisivat riskit: jos koko mahdollisuus ihmelääkkeestä olisi vain tutkijoiden haihattelua, niin koko kehitystoiminta ei maksaisi valtiolle mitään. Ja mikä parasta, toisin kuin tavallisissa patenttikeksinnöissä, tämän systeemin puitteissa keksintö olisi heti kopioitavissa rajakustannushintaan eli ilmaiseksi. Nykyään valtion rahoja kanavoituu lääkekehittelyyn rajakustannukset ylittävien hintojen kautta (patentin voimassaoloaikana), mutta tästä syntyvä monopolin hyvinvointitappio on siis vältettävissä (ilman että tuhotaan kannustimet kehittää uusia lääkkeitä).

Miten saada valtiot yhteistyöhön tällaisen palkintopotin kasaamiseksi, kun se on isommissakin asioissa niin hankalaa? Yhteistyötä helpottaisi se, että maat jotka eivät osallistuneet palkintopottiin (esim suhteessa BKThen) voitaisiin jättää ilmaispatentin ulkopuolelle. Ne joutuisivat sitten maksamaan pottimaille normaalit patentin lisenssimaksut.

Alkuperäinen, yleisemmällä tasolla esitetty idea julkisista keksintöpalkinnoista:
Michael Kremer (1998): Patent Buy-Outs: A Mechanism for Encouraging Innovation. Quarterly Journal of Economics, 1137-1167.

Avainsanat:

Aihealueet: Julkinen talous, Terveydenhuolto

14 kommenttia kirjoitukseen “Talouden(kin) ihmelääke”

  1. Ossi kirjoitti:

    Ei tarvita mitään ihmelääkettä¤. Lääke talouskurimuksiin on keksitty jo 1800-luvulla. Se on ansiottoman tulon (taisi olla John Stuart Millin termi monopolioikeuksille ja maamonopolille) verotus, mikä laskee markkinahinnat välttämättömien tuotantokustannusten tasolle.

  2. Artturi Björk kirjoitti:

    zumppi:

    Paras mittari utiliteettimielessä on kuitenkin ehkä muuttovirta: suurimmat maahanmuuttajien vastaanottajamaat ovat parhaita paikkoja asua.

    Joo mä oon tästä samaa mieltä, mutta se voi kyllä johtua siitä, että sen perusteella saan sellasia tuloksia jotka vahvistaa mun ennakkoluuloja.

  3. zumppi kirjoitti:

    Artturi:
    Joo, totta BKT/hlötunti on keskimääräinen tuotanto per hlötunti. Marginaalinen tuotanto per hlö tunti laskee, joten vähäisemmillä työmäärillä keskimääräinen tuotanto on suurempi.

    Vaikee mennä sanomaan mikä on hyvä mittari. Kyllä se potentiaalinen bkt/capita (jonka estimaatti btk/capita on), on ihan jees mittari. Tosin instituutioista johtuen täystyöllisyys on erilainen eri maissa.

    Paras mittari utiliteettimielessä on kuitenkin ehkä muuttovirta: suurimmat maahanmuuttajien vastaanottajamaat ovat parhaita paikkoja asua.

  4. Artturi Björk kirjoitti:

    zumppi: Varmaan tuo BKT/työtunti olis parempi mittari kuin pelkkä BKT, mutta kyllä siihenkin liittyy ongelmansa maitten välillä vertaillessa, koska valtioissa kannustetaan eri tavalla nauttimaan korkeasta materiaalisesta elintasosta ja vapaa-ajasta.

    Esim. jos jossakin maassa olis sellanen verosysteemi, että se ei rohkaisis eikä estäis nauttimasta kummasta tahansa omien preferenssiensä mukaan ja tätä verrattais sellaseen maahan kuin Suomi, jossa rohkaistaan nauttimaan vapaa-ajasta ja huomattais, että Suomessa on korkeempi BKT/työtunti, mutta tässä kuvitteellisessa maassa olis korkeampi BKT/henkilö, niin tästä ei voi päätellä, että Suomessa on korkeampi elintaso.

    Voi olla, tai voi olla niin, että tässä kuvitteellisessa maassa nautitaan siitä marginaalisesta materiaalisesta hyvinvoinnista joka saavutetaan tekemällä enemmän töitä enemmän kuin Suomessa siitä marginaalisesta vapaa-ajasta, joka saadaan tekemällä vähemmän töitä.

    Jos minulla ei olis syytä olettaa miksi tässä kuvitteellisessa maassa työn tuottavuus olis matalampi kuin Suomessa, niin lähtisin siitä, että siellä on korkeampi elintaso, koska ne saavat vapaasti valita haluavatko kuluttaa vapaa-aikaa vai eivät. En tosin kaipais kovin kummoisia todisteita, että vaihtaisin käsitystäni. Esim. joku hyvin tehty kyselytutkimus onnellisuudesta varmaan riittäis…

  5. zumppi kirjoitti:

    Tuohon vielä sellainen lisäys, että aggregaattisuure työn tuottavuus voi nousta työttömyyden noustessa ja laskea suhdanteen kuumentuessa liikaa. Näin ollen työn tuottavuus ja työttömyysaste yhdessä kertovat enemmän kuin pelkkä BKT

  6. zumppi kirjoitti:

    Tuli muuten mieleen, että miksi lehdistössä ja kansainvälisissä vertailussa puhuttaessa taloudellisesta kehittyneisyydestä keskitytään mittaamaan BKT/hlöä työn tuottavuuden (BKT/hlötunti) sijaan (reaalisena luonnollisesti)? Eikö työn tuottavuus olisi parempi taloudellisen kehittyneisyyden ja tehokkuuden mittari, koska kuten jokaisen kuluttajan kohdalla, myös agregaattina tehdään valinta vapaa-ajan ja kulutuksen/työn välillä. Käsittääkseni suomalaiset tekevät jonkin verran lyhyempää päivää kuin esim. jenkit, nostaisiko tämä meidän rankingiamme?

    Olen usein itse huomannut, että ihmiset, jotka eivät ole opiskelleet taloustieteitä ärsyyntyvät “median” aseenteesta, jossa huolehditaan ja märehditään loputtomasti kuinka monta prosenttia Suomen BKT nousee tai laskee. Ymmärrettävästi tästä voi tulla se kuva, että talousasiantuntijat haluavat vain piiskata ihmiset tekemään enemmän töitä. Eikö oikeampi asenne välittyisi työn tuottavuuden mittaamisen kannalta: kuinka monta tuntia sinun pitää uhrata vapaa-aikaa, jotta saat haluamasi kulutustason?

  7. Raija Klemola kirjoitti:

    Perään kuuluttamasi ihmelääke on kehitteillä Suomen Turussa ja todennäköisesti pikapuoliin markkinoilla (ehkä tiesitkin).
    http://www.biotie.com/Suomeksi/Tutkimus_ja_tuotekehitys
    Muuten olen samaa mieltä kanssasi, että alkoholin käyttö on tuhoisaa katsoipa sitä miltä kantilta hyvänsä. Alkoholiverovaroilla ei kuitata viinan aiheuttamia henkisiä, fyysisiä eikä taloudellisia menetyksiä.

    Kun tupakkalaki tuli voimaan, sai ensivaiheessa tupakoida vain ravintolan nurkkapöydässä. Vertasit kieltoa silloin uima-altaaseen, jossa vain yhdessä nurkassa sai pissiä :D Nyt ovat päättäjät - ynnä asiakkaat - viis´astuneet ja Suomessa tuskin tapaa tupakansavuisia ravintoloita. Tupakointi on vähentynyt ainakin nuorten keskuudessa.

    Edellä mainittua voisi soveltaa kokeeksi myös anniskeluun; vain nurkkapöytään. Ja pullon kylkeen etiketti “Viina tappaa aivosi”.

  8. Zumppi kirjoitti:

    Marko Terviö,
    “Palkintomenettelyssä on se hyvä puoli, että T&K sta maksetaan vain sitten ja jos lääke alkaa toimia. ”
    Eikö patentista kin saa rahaa vasta jos ja kun lääke alkaa toimia? Palkinnot tottakai voittaa suoran “vastiikettoman” T&K:n.

    “Lääkesetelit eivät poistaisi tehottomuutta joka syntyy kun hinta on yli rajakustannuksen. Tuote on alikäytössä.”
    Joo, totta, deadweight loss säästetään.

    Ilari:
    “Mistä tahansa riippuvuudesta ei pysty paranemaan. Alkoholismista kuitenkin pystyy.”
    Okei, joo. Pointti on se, että mihin perustat sen, että alkoholismi on laadullisesti erilainen riippuvuuden laji kuin esim. heroiiniriippuvuus. Käsittääkseni lääkäreiden kanta on se, että alkoholismi-niminen sairaus on olemassa. A priori luotan tähän. Tietysti voidaan keskustella siitä, mikä on sairaus.

  9. Ilari kirjoitti:

    Zummpi:
    “Lähteet? Voiko kuka tahansa parantua mistä tahansa riippuvuudesta, henkisestä tai fyysisestä, esim. pitkällisestä heroiiniriippuvuudesta, jos vain haluaa?”

    Mistä tahansa riippuvuudesta ei pysty paranemaan. Alkoholismista kuitenkin pystyy. Jotkut saattavat tarvita siihen apua (klinikka, AA, jne.), mutta se on mahdollista ja on ensi sijaisesti omasta tahdosta kiinni. Mitään kallista ihmelääkettä ei ole tarvetta kehittää, sillä hoitomuotoja on halukkaille olemassa. Sana “halukkaille” on tässä alleviivattu. Mikäli omaa tahtoa ei ole, ei hoidostakaan ole apua.

    Itse asiassa, jos tuollaiselle lääkkeelle olisi oikeasti kysyntää, olisivat markkinat saattaneet sellaisen jo kehittää (vertaa nikotiinipurkat). Kansantaloudelle kannattavampaa voisi olla esim. ylipainoisuuspillerit. Ylipainoisuudesta ei välttämättä pääse vaikka omaa tahtoa löytyisikin.

    Alkoholismiin “sairastuminen” on puolestaan jokaisen oma valinta, samoin kuin tupakointi ja huumeetkin. Alkoholismi vaatii taustalle pitkään jatkuneen alkoholin väärin käytön, ennen kuin riippuvuus syntyy. Tuskinpa monikaan alkkis voi sanoa riippuvuuttaan “vahingoksi”. Ylipainoisuuspilleri olisi siis myös tässä mielessä “oikeudenmukaisempi” lääke kuin “alkoholismipilleri”.

  10. Marko Terviö kirjoitti:

    Z: En tarkoittanut vain BKTn kasvua tai mitään yksittäistä muuttujaa. Luultavasti tämä olisi myös merkittävin ihmelääke mainitsemasi työn tuottavuuden kannalta. Tärkein mittari käytännön politiikan kannalta lienee vaikutus julkistalouteen. Palkintomenettelyssä on se hyvä puoli, että T&K sta maksetaan vain sitten ja jos lääke alkaa toimia. Siitä saa suht helposti valtion menojen kannalta “ilmaisen lounaan,” eli ei tarvitse miettiä mistä ne rahat tähänkin sitten löytyvät jos palkinto oikeasti maksetaan. Rahaa löytyy siitä, että keksintö alentaa muita julkisia menoja.

    Kuluttajien maksuvalmius antaa yleensä hyvin tietoa siitä, mitä kannattaa yrittää keksiä. Mutta lääkkeiden kohdalla maksupäätös on joka tapauksessa julkinen, nehän korvataan suureksi osaksi verovaroista, muista alkoholismin aiheuttamista julkisista menoista puhumattakaan. Alkoholistien aiheuttamat ulkoisvaikutuksetkin ovat huomattavat, mikä lisäksi puoltaa julkista panostusta.

    Lääkesetelit eivät poistaisi tehottomuutta joka syntyy kun hinta on yli rajakustannuksen. Tuote on alikäytössä. Palkintomenetelmän tehokkuushyöty on osaksi sitä, että könttäkustannuksista maksetaan könttähinta, jonka jälkeen päästään lähelle rajakustannushinnoittelua (niin kuin geneerisillä lääkkeillä).

    En suosittelisi julkista palkintomenetelmää seuraavan viihde-elektroniikkahärvelin kehittämiseen. Siinä kuluttajien maksuvalmius riittää ihan hyvin T&K:rahoitusta ohjaamaan, kun ostajat maksavat ne omasta pussista eikä kovin kummoisia ulkoisvaikutuksiakaan ole.

  11. Nimi kirjoitti:

    Etanolin päihdekäytön suurin syy on sen laillisuus.
    Teknisenä liuottimena, etanoli on kuitenkin
    yksi kaikkein tehokkaimmin hermostoa vaurioittavista päihteistä.

    Vaarattomampia (suoraan reseptoreihin vaikuttavia)
    vaihtoehtoja olisi tuhansia, mutta ne ovat kaikki automaattisesti laittomia.

  12. zumppi kirjoitti:

    “Mikä yksittäinen vielä keksimätön lääke olisi taloudellisesti kaikkein merkittävin?”
    Sivuhuomautus: ilmeisesti tarkoitat BKT:n kasvua? Sinänsä en itse laittaisi välttämättä yhdysmerkkejä edes “taloudellisen” kehityksen ja BKT:n kasvun välille. Jos huomisesta alkaen sama määrä kamaa tuotetaan 1 tunnin työpäivillä kuin tänään, sanoisin, että on tapahtunut merkittävää taloudellista kehitystä.

    muutamia pointteja palkintomenetelmästä:
    - kuinka valtiolliset tahot tietävät mikä kunkin parannuksen arvo on?
    - miksi kaikkien veronmaksajien pitäisi maksaa lääkkeistä, joita he eivät itse mahdollisesti käytä?
    - eikö patenttijärjestelmä ota paremmin huomioon potentiaalisen lääkkeen arvon, koska firmat joutuvat arvioimaan kassavirtoja kuluttajilta?
    - jos halutaan tukea ihmisiä, jotka eivät voi ostaa haluamiaan lääkkeitä patenttimonopolin takia, miksi ei suoraan lahjoiteta näille lääkeseteleitä tms.?

    Ilari Puranen:
    “Tosi asia on, että kuka tahansa pystyy parantumaan alkoholismista jos vain haluaa.” Lähteet? Voiko kuka tahansa parantua mistä tahansa riippuvuudesta, henkisestä tai fyysisestä, esim. pitkällisestä heroiiniriippuvuudesta, jos vain haluaa? Eikö sairaus ala silloin, kun ei enää pysty toimimaan kuten haluaa?

  13. Artturi Björk kirjoitti:

    Ilari Puranen:

    Tosi asia on, että kuka tahansa pystyy parantumaan alkoholismista jos vain haluaa.

    Lääkkeen avulla oletettavasti useampi alkoholisti pystyy ja haluaa parantua kuin ilman lääkettä.

  14. Ilari Puranen kirjoitti:

    Tosi asia on, että kuka tahansa pystyy parantumaan alkoholismista jos vain haluaa. Siihen ei ihmelääkkeitä tarvita ja moisen lääkkeen kehittely olisi verorahojen tuhlailua.

    Jos tuollainen lääke kuitenkin olisi olemassa, olisi sen vaikutus lähes nolla: lääkettä käyttäisivät vain ne alkoholistit jotka haluavat parantua.Alkoholistien määrään se tuskin vaikuttaisi, sillä ne, jotka eivät halua parantua, eivät lääkettä myöskään käyttäisi. Nämä henkilöthän eivät yritä parantua nytkään eli no difference. Toisaalta taas ne, jotka haluavat parantua, paranisivat ilman lääkettäkin. Lääke voisi tosin tehdä tämän paranemisprosessin näille henkilöille helpommaksi.

    Siitäkin toki voi keskustella onko sellainen sairaus, jota “sairastetaan” omasta tahdosta oikeasti sairaus.

Vastaa