Yhdysvaltojen elokuva-akatemia on jakanut Oscar-palkintoja parhaille elokuville, näyttelijöille ja niiden tekijöille jo vuodesta 1929. Ketkä ovatkaan palkinnonsaajia tänä vuonna? Ja miksi ihmeessä kirjoitan aiheesta täällä ATB:ssä?
Kirjoitan tulevista Oscar-voittajista, koska ainakin osa palkinnonsaajista on varsin suurella varmuudella tiedossa jo näin etukäteen ns. ennustemarkkinoiden ansiosta.
Ennustemarkkinat (prediction markets) ovat erilaisten tulevien tapahtumien ennustamista varten perustettuja markkinapaikkoja. Näillä markkinoilla käydään kauppaa esimerkiksi arvopapereilla, joiden tuotto (lopullinen rahamääräinen arvo) on sidottu johonkin tiettyyn tulevaisuuden tapahtumaan, kuten esimerkiksi siihen, onko Yhdysvaltain seuraavissa presidentinvaaleissa valittava presidentti demokraatti vai republikaani.
Ennustemarkkinoilla kaupankäynnin kohteena olevat arvopaperit on suunniteltu siten, että niiden markkinoilla määräytyvä hinta voidaan tulkita useinmiten melko suoraan arvopaperin “kohteena” olevan tapahtuman tapahtumistodennäköisyydeksi.
Toisinaan arvopaperin kohteena voi olla myös esimerkiksi yrityksen tuleva liikevaihto (tai muu vastaava suure). Tällöin arvopaperi ja sen lopullinen rahamääräinen arvo on suunniteltu esimerkiksi siten, että sen hinta tarjoaa markkina-estimaatin liikevaihdon odotusarvosta.
Poliittisiin tapahtumiin ja vaalituloksiin sidotuilla arvopapereilla on käyty kauppaa Iowan yliopiston ylläpitämillä Iowa Electronic Market -markkinoilla jo vuodesta 1988.
Viime vuosina ennustemarkkinoiden hyödyntäminen on laajentunut myös moniin muihin tapahtumiin ja suureisiin. Samalla alalle on tullut useita toimijoita ja markkinapaikkoja. Esimerkiksin Googlen tiedetään hyödyntävän näitä markkinoita ennakointivälineenä.
Mielenkiinto ennustemarkkinoita kohtaan on ollut kasvussa mm. sen vuoksi, että niiden ennustetarkkuus (”ennakointikyky”) on osoittautunut usein (joskaan ei aina) varsin hyväksi ja vähintäänkin kilpailukykyiseksi suhteessa muihin ennakointimenetelmiin.
Myös ennustemarkkinoita koskeva akateeminen tutkimus on vahvassa kasvussa. Tutkimuksen aktiivisuudesta kertoo jotain se, että tutkimusalueella on jo oma tieteellinen aikakauskirjansakin (Journal of Prediction Markets).
Ja sitten niihin Oscareihin vuonna 2010:
- Onko paras elokuva Avatar vai The Hurt Locker vai jokin muu? Esimerkiksi Intrade-markkinapaikalta näemme, että markkinanoteerauksien mukaan kilpa Avatarin ja The Hurt Lockerin välillä on tasaväkinen (vertaa Avatar-markkinaa The Hurt Locker-markkinaan). Tätä kirjoitettaessa Avatarin voittotodennäköisyys oli noin 43% ja The Hurt Lockerin 54%.
- Paras miespääosa vaikuttaa lähes itsesäänselvyydeltä, ainakin markkinainformaation valossa (ks. J. Bridges -markkina). Hintanoteeraus ennakoi palkintoa J. Bridgesille tätä kirjoitteassa 89% todennäköisyydellä. Parhaalle naispääosallekin löytyy ainakin jonkinlainen markkinoiden ennakkosuosikki (ks. S. Bullock -markkina).
- Palkinto miessivuosasta menee Christop Waltz:ille ja naissivuosasta Mo’Nique:lle, jos siis ennustemarkkinoita on uskominen.
Oscar-voittajista käydään kauppaa useammillakin markkinoilla. Vaihtoehtoiset markkinanäkökulmat ja -ennusteet voittajista löytyvät mm. Hollywood Stock Exchange -markkinapaikalta.
********************************
Kirjoittaja on taloustieteen professori Jyväskylän yliopistossa.
Avainsanat: Ennustemarkkina
Aihealueet: Kummalliset, Mikro, Rahoitus
hoijaa:
No jos ne kertoimet muodostuu markkinoilla, niin se on eri asia kuin, että joku “asiantuntija” päättelee ne.
Sen lisäks eihän se oo mikään syy dissata näitä ennustusmarkkinoita, että tulevaisuudesta saa tietoo myös kattomalla vedonlyöntitoimistojen kertoimia. Nää ennustumarkkinat on vaan sama asia, mut silleen, että kaikkien “asiantuntijoiden” arvioit tulee otetuks huomioon hinnassa.
Se vedonlyönti on vaan mekanismi millä ihmiset saadaan paljastamaan tietonsa ja tapa painottaa sitä tietoa enemmän minkä tukena on enemmän rahaa.
Selitys kuulosti juuri niin teennäiseltä ettei kirjottaja varmaan tiedä aiheesta paljoakaan. Tota kutsutaan tavallisemmin vedonlyönniksi ja noihin kaikkiin saa kertoimia sadoilta eri toimistoilta.
Näyttää menneen melkoisen nappiin markkinoiden ennusteet.
Onko ennustemarkkinat todella noin kyvykkäitä vain onko palkittujen arvaaminen melko helppoa?
Vai osallistuuko markkinoille paljon amerikan filmiakatemian jäseniä, jotka myös äänestävät palkintojensaajista?
Kiitos vastauksesta.
Omat ajatukseni ovat futarkian suhteen ovat pitkälti samankaltaisia - ajatus vaikuttaa paperilta hyvältä, mutta käytännön toimivuutta on vaikeampi arvioida. Itse koen ehkä ongelmallisimmaksi luotettavien ja mahdollisimman epäpeluutettavien mittareiden laatimisen hyvinvoinnille.
Tuo julkisen velan BKT-indeksointi kuulostaisi ainakin ensikuulemalta hyvältä idealta. (Kyynikko toki sanoisi, ettei sellainen idea menisi koskaan läpi, koska poliitikot eivät halua riippumatonta arvioa harrastamastaan talouspolitiikasta. ;)) Se ja muut vastaavat kokeet voisivat olla varsin hyödyllisiä futarkian idean asteittaiseen arviointiin.
Robin Hanson on tullut tunnetuksi monista ennustemarkkinoihin liittyvistä näkemyksistään (ks. esim. hänen Policy analysis market -kirjoitus; http://hanson.gmu.edu/innovations.pdf).
Hänen “futarkia”-ajatuksen yksityiskohtiin en ole ehtinut kovin syvällisesti tutustua.
Perustellumpi & huolitellumpi versio (”Shall We Vote on Values, But Bet on Beliefs?”) hänen jo jokin aikaa sitten esittämistä näkemyksistään on näemmä tulossa Journal of Political Philosophy -aikakauskirjassa.
Futarkia-idean peruslähtökohdat ovat seuraavat:
- demokratia ei välttämättä hyödynnä päätöksenteossa tehokkaasti ainakin periaatteessa saatavilla olevaa (mutta yhteiskunnassa hajallaan olevaa) tietoa
- markkinat ovat ilmeisesti yksi tehokkaimmista tunnetuista tavoista aggregoida hajallaan olevaa tietoa
- kykenemme ainakin jollain tavoin mittamaan “kokonaishyvinvointia” ja päätöksien seurauksia (ex post)
Näistä lähtökohdista on hankalaa sinällään olla kovin voimakkaasti eri mieltä. En kuitenkaan ole lainkaan varma, että olisiko futarkia-tyylinen lähestymistapa äärimmilleen vietynä paras tapa ratkaista demokraattiseen päätöksentekoon liittyviä (tehokkuus)ongelmia.
Tosin, olen taipuvainen myös ajattelemaan, että hyödynnämme nykyisin liian vähän (tai vähintäänkin epäsystemaattisesti) markkinoiden kokoamaa tietoa esimerkiksi talouspoliittisen päätöksenteon tukena ja arvioinnissa.
Kuten jo jokin aikaa sitten kirjoitin täällä ATB:ssä (http://blog.hse-econ.fi/?p=1643), julkisen velan BKT-indeksointi voisi olla hyödyllinen tapa tuottaa lisätietoa siitä, mihin suuntaan kansantalous on kehittymässä ja kuinka hyvää talouspolitiikkaa meillä harjoitetaan.
Uteliaisuudesta, kun ennustusmarkkinat nyt tulivat puheeksi - onko kirjoittajalla mielipidettä futarkiasta?