Luottomarkkinoiden aatelia?

2.6.2010 Kirjoittanut Ari Hyytinen

Kotimaisessa keskustelussa pohditaan toistuvasti sitä, ottavatko kotitaloudet liian suuria asuntolainoja ja kuinka kulutusluottojen ja pikavippien ottaminen johtaa ylivelkaantumiseen.

Jonathan Levin (Stanford University) piti viime viikolla esitelmän kulutusluottomarkkinoista ja -sopimuksista Toulousessa järjestetyissä CEPR:in soveltavan toimialantaloustieteen seminaarissa. Se asettaa suomalaiset kulutusluottomarkkinat uudenlaiseen valoon.

Levinin esittämät näkemykset perustuivat yhdysvaltalaista autoluottomarkkina-aineistoa hyödyntävään tutkimukseen ”Contract pricing in consumer credit markets”, jonka hän on laatinut yhdessä Liran Einavin (Stanford University) ja Mark Jenkinsin (University of Pennsylvania) kanssa.

Levinin tutkimusaineisto tulee yritykseltä, joka myy autoja ja myöntää auton ostajille autolainoja. Yrityksen kohderyhmä ovat erityisesti kotitaloudet, joiden tulot ovat pienet tai joilla on jo aikaisemmin ollut ongelmia luottojensa hoitamisessa. Kyseessä on siis eräänlainen autoluottojen subprime-markkina. Aineisto kattaa vuodet 2001-2004 ja siinä on yli 50 000 autoluottohakemusta.

Luoton koko määräytyy ostettavan auton hinnan ja asiakkaan maksaman käsirahan erotuksena. Mitä kalliimpi auto tai pienempi käsiraha, sitä suurempi laina tarvitaan. Luoton ehdot riippuvat asiakkaan luottokelpoisuudesta (credit score).

Tutkimuksen keskeiset havainnot ja löydökset tähän luottomarkkinaan ja autonostajien luottotarpeisiin ja -käyttäytymiseen liittyen ovat seuraavat:

  • Luottojen vuosikorko on tyypillisesti 25-30% ja luottojen odotettu takaisinmaksu aika on 3-4 vuotta.
  • Keskimääräinen autoluoton koko on $11000 ja keskimääräinen kuukausittainen lyhennys on $400. Vain noin joka kymmenes asiakas maksaa minimin ($1000) ylittävän käsirahan.
  • Peräti 60% luotoista jää (ainakin osittain) maksamatta takaisin. Luotonhoito laiminlyödään usein jo ensimmäisten maksuerien jälkeen; 80% tapauksista maksuhäiriöt alkavat ennen kuin laina-ajasta on kulunut puolet. Kun luotonhoito laiminlyödään, joka viidennessä tapauksessa luotosta ei saada perittyä takaisin mitään.
  • Autonostopäätös riippuu merkittävästi vaaditusta käsirahasta ja selvästi vähemmän auton hinnasta: Jos hinta nousee $100, sillä ei ole juuri mitään vaikutusta auton oston todennäköisyyteen;  jos käsiraha nousee vastaavalla summalla, myynti vähenee lähes 7 %. Jos auton hinta nousee, se vaikuttaa vain vähän maksettuun käsirahaan mutta sitäkin selvemmin luoton suuruuteen.
  • Nostetun luoton koko on keskeinen luoton takaisinmaksuun vaikuttava tekijä: Pitäen muut tekijät ennallaan, jos luotto on $1000 suurempi, maksetut velanhoitoerät pienevät kolmasosalla.

Yllä kuvatut havainnot nostavat esiin monia kysymyksiä:

Ensinnäkin, kyseessä on luotonmyöntäjän näkökulmasta äärimmäisen vaativa markkina. Kuinka luottomarkkinoilla, joilla 60% myönnetyistä luotoista jätetään hoitamatta, voi toimia kannattavasti? Kuinka luottosopimukset pitäisi laatia tällaisilla markkinoilla?

Ainakin tässä tutkimuksessa tutkitulle luottomarkkinoille on ominaista asiakkaiden vahva preferenssi likviditeetille: Tälle markkinalle valikoituvat ne, jotka haluavat mahdollisimman pienen käsirahan. Mitä alhaisemmaksi käsirahavaatimus laskee, sitä riskialttiimpia asiakkaita näille markkinoille tulee. Käsirahavaatimus on siis keino erotella todella riskialttiit asiakkaat hieman luottokelpoisemmista.

Toiseksi, kyky erotella hyvät luotonhakijat huonoista jo ennen luottosopimuksen tarjoamista on oleellinen.

Luottokelpoisuusarviointimallin eli ns. credit scoring -mallin hyödyntäminen on ilmeisen välttämätöntä ja sen tarkkuuden parantamiselle saanee hyvän tuoton.

Luotonmyöntäjän näkökulmasta luottojen kannattavuuden jakauma on kaksihuippuinen: Takaisinmaksetut luotot ovat äärimmäisen kannattavia ja hoitamatta jätetyt kannattamattomia. Tämä tarkoittaa, että asiakkaat, jotka hoitavat luottonsa, ristiin-subventoivat niitä, jotka eivät hoida luottojaan.

Kolmanneksi, näille luottomarkkinoille osallistuvien kotitalouksien tarve autoille ja autoluotolle on kova. Autoa ei hankita vahingossa ja vain harvoin ilman jonkinlaista etukäteisharkintaa, joten vahingossa tapahtuvasta ylivelkaantumisesta tässä tuskin on kyse.

En tiedä tarkkoja lukuja suomalaisten kulutusluottojen takaisinmaksuprosenteista yleensä tai autolainojen takaisinmaksusta erityisesti. Epäilen, että luvut eivät ole yhtä dramaattisia kuin yllä kuvatulla markkinalla Yhdysvalloissa.

Mitenkähän Suomessa suhtauduttaisiin tämänkaltaiseen luottomarkkinaan?

********************************

Kirjoittaja on taloustieteen professori Jyväskylän yliopistossa.

Avainsanat: ,

Aihealueet: Rahoitus

2 kommenttia kirjoitukseen “Luottomarkkinoiden aatelia?”

  1. Artturi Björk kirjoitti:

    Ari Hyytinen:

    Mitenkähän Suomessa suhtauduttaisiin tämänkaltaiseen luottomarkkinaan?

    Todennäköisesti sitä pidettäis luoton ottajien hyväksikäyttämisenä ja auton ostaminen tällaisella luotolla kiellettäisiin yöaikaan.

  2. nzhuk kirjoitti:

    Korkean korkotason lainojen ottajiksi valikoituvat ne, joiden riskipitoisuus on erityisen suuri. Tällöin lienee luonnollista, että korkeammalla auton hinnalla tai korkeammalla korkotasolla ei ole suurta vaikutusta ostopäätökseen, jos asiakas ei aio vakavissaan sitoutua lainan takaisinmaksuun. Millä tavoin tällainen valikoituminen vaikuttaa pitemmällä aikavälillä luottonsa hoitavien asiakkaiden ja luottonsa hoitamatta jättäneiden asiakkaiden määrän suhteeseen?

Vastaa