Kiinteät kustannukset ovat niitä, jotka eivät riipu tuotannon määrästä. Kahvila tarvitsee espressokoneen myi se sitten yhden tai sata kuppia päivässä. Kahvila voi vähentää kiinteitä kustannuksia tinkimällä laitteiden laadusta, mutta jossain tulee raja vastaan. Jos joutuu tarjoamaan juhlamokkaa murukahvia pahvimukeista, niin voidaan kysyä onko oman kahvilan pitämisessä enää mitään järkeä.
Myös itsenäisten valtioiden pyörittämiseen liittyy kiinteitä kustannuksia, jotka ovat pienille maille suhteellisesti raskaampia.
Pienen maan huonot skaalaedut tulivat mieleeni Islannin pankkikriisistä. Oman keskuspankin ja rahoitusvalvonnan pyörittäminen ei 300 tuhannen asukkaan Islannissa ole 1000 kertaa pienempi operaatio kuin 300 miljoonan asukkaan USA:ssa. Suuri osa ylimmästä päätöksenteosta ja asiantuntijatehtävistä on suunnilleen yhtä vaikeita oli valuutta-alueen koko mikä tahansa. Tarpeeksi pienessä maassa kyvykkäitä tyyppejä ei voi riittää kaikkiin toimintoihin.
Kansainvälistä yhteistyötä perustellaan useiten paremman koordinaation tuomilla hyödyillä. Niitä varmasti löytyykin monista toiminnoista, kuten tuotevalvonnasta ja lennonjohdosta. Mutta toinen potentiaalinen hyöty yhteistyöstä ovat skaalaedut, eli päällekäisyyksien vähentäminen, ja kiinteiden kustannusten taakan jakaminen suuremman väestöpohjan kesken. (Tietysti yhteistyöllä on aina miinuspuolensakin, joihin hyötyjä täytyy sitten verrata.)
Maakohtaisten kiinteiden kustannusten ongelma ei ratkea talouskasvun myötä, koska ne koituvat toiminnoista, joissa tuottavuuden kasvu on alempi kuin taloudessa keskimäärin. (Poikkeuksena tulee mieleen automatisoitu kielenkääntäminen, joka kehittyessään kovasti lievittäisi pienten kielialueiden kiinteitä kustannuksia.)
Reaalisesti ilmaistuna, kiinteä kustannus on tietty määrä koulutettua työvoimaa, joka on sitten poissa muista tehtävistä. Nyt kun työikäisen väestön määrä kääntyy laskuun (Tilastokeskuksen ennusteen mukaan Suomessa 2010) niin kiinteistä kustannuksista tulee entistä raskaampi taakka per työntekijä. Tämä ongelma iskee saman aikaan paljon puhutun huoltosuhteen heikkenemisen kanssa, joka toki on suuruusluokaltaan pahempi. Huoltosuhdeongelmaa setviessä kannattaisi myös pohtia, onko maakohtaisista toimintoja, joista Suomi voisi luopua.
Pitäisin kyllä kiinni omasta kielestä, ihan nostalgiasyistä.
Avainsanat: skaalaedut
Aihealueet: Julkinen talous, Kansainvälinen talous
Joskus 50-luvullahan Neuvostoliitossa tehtiin eräänlaista “pakkokaupunkistamista”, joka on kai vastakohta Suomen aluetalouspolitiikalle. Ehkä vähän liian radikaalia tänne meille?
Joku arvostettu ekonomisti taisi joskus ehdottaa, että eurooppalaisten vanhusten hoito ulkoistettaisiin vaikkapa Thaimaaseen. Mummit ja ukit saisivat nauttia hyvästä kelistä ja hintakin olisi huippuhalpa. Omat isovanhemmat on jo nukkuneet pois, joten en ota tähän kantaa.
Puolustusvoimat voisi ulkoistamisen sijaan ihan vaan lakkauttaa. Tuskinpa mikään maa riskeeraa omaa turvallisuuttaan Suomen puolesta. Ainoa ongelma olisi, että mitä tehdä työttömille skappareille, jotka eivät saa oikeita töitä.
Lisäksi voisimme ulkoistaa huippu-urheilun. Jatkossa kannattaisimme vaikkapa venäläistä jääkiekkoa, saksalaista jalkapalloa ja ruotsalaista yleisurheilua. Mitalijuhliakin saisimme useammin.
Eikö tässä samassa hengessä voisi ihan kylmästi pohtia Suomen katkaisua Jyväskylän kohdalta poikki. Tehtäisiin etelään Tre-Tku-Hel Innovation Hot Spot ja susirajan toiselle puolelle Euroopan suurin luontopuisto. Muutaman tunturin voisi jättää sivistyksen etäpesäkkeeksi ja turistirysäksi engelsmanneille. Tulisi varmasti niitä skaala- ja agglomeraatietuja ja lisäksi uskottomia innovaatioita kun lyötäisiin viisaat päät yhteen.
Ulkoistaa voisimme nyt ensi alkuun Nokian tuotekehityksen (Silicon Valley) ja vaikka Suomi “brändin” rakentamisen. Ei se nimittäin auta brändäillä, jos ei ole oikeaa nälkää edistyä…
IP: Mainitsemasi Benelux-maissa on korkea väentiheys, mistä syntyy ns agglomeraatioetuja, jotka ovat hieman eri asia kuin skaalaedut. Kun asukkaiden etäisyys toisistaan on pieni, niin kuljetuskuskustannukset ovat suht alhaiset. Se mahdollistaa myös paremman laadun samalla hinnalla per asukas kuin harvaanasutussa paikassa. Näin esim suht harvaan asutussa Helsingissä ei ikinä voida järjestää joukkoliikennettä yhtä alhaisin vuorovälein kuin monissa suuren maailman kaupungeissa.
Toisaalta laaja ja harvaanasuttukin maa voi saada agglomeraatietuja, jos väestö jakautuu tarpeeksi epätasaisesti.
Eräs tärkeä kilpailuetu pienille valtioille on infrastruktuuri. Benelux-maissa ei tarvita läheskään niin pitkää tie- ja rautatieverkostoa, kuin Suomessa. Väestöä puolestaan on paljon enemmän, eli säästöä per asukas on varmasti ihan mukava määrä.
Pieni pinta-ala auttaa myös kuljetuskustannuksiin ja työvoiman liikkuvuuteen. Belgiasta on helpompi mennä töihin Hollantiin, kuin Rovaniemeltä Helsinkiin.
Pienten valtioiden menestystä selittänee niiden heikompi ote kansalaisistaan. Samaan tapaan keskiajalla pikkuvaltioihin jakautuneessa Italiassa ja muuallakin Euroopassa käsityöläiset saattoivat vaihtaa lääninherransa parempaan, joten herrojen harjoittama sääntely pysyi kurissa väestöpaon pelossa. Samasta syystä keskitetty Kiina taantui.
Tästä syystä ylin valta olisi hyvä säilyttää pikkuvaltioilla ja vain ulkoistaa joitain tehtäviä.
Suomikin voisi olla hyvä paloitella ainakin kahtia, kepulaista politiikkaa haluavaan osaan ja rationaali-liberaalia politiikkaa haluavaan. Kinutkoot maatalous- ja aluetukia toisiltaan siellä kepu-Suomessa, kun me Fennian väki toimimme fiksummin.
Marko Terviö:
Joo tämä on toki totta, mutta ihan näin lonkalta näyttäs siltä, että tämä veroparatiisijuttu ei kyllä selitä pienten valtioiden menestystä, koska suurin osa näistä valtioista ei oo mitenkään erityisen tunnettuja pienestä yhteisöverostaan. (Eikä erityisen tunnettuja matalasta henkilöverotuksestakaan…)
Taloudelliselle toiminnalle niissä on tietysti hyvät edellytykset, että siinä mielessä niitä kai vois pitää “veroparatiiseina”, mutta sillon tässä menee kyllä kausaliteetti vähän sekasin.
Suvereniteetista tulee ainakin sellainen potentiaalinen kiinteä tuotto, että voi toimima veroparatiisina. Pikkuvaltiossa siitä voi saada hyvän tuoton per asukas.
Toinen erikoisempi esimerkki on Tuvalu, joka vuokrasi internet domaininsa (.tv) 50 miljoonalla taalalla. 12000 asukasta joten reilut neljä tonnia per nenä.
Tuli vielä eilen mieleen se, että jos kattelee jotain BKT tai human development indexejä, niin äkkiseltään vois saada sen käsityksen, että nämä skaalaedut ei olis hirveen suuria, kun molempien kärjessä keikkuu lähinnä pikkuvaltioita.
Marko Terviö: Toki pienen valtion pyörittämisessä on tällaisia kiinteiden kustannusten suhteellisen määrän ongelmia, mutta on siinä hyötyjäkin!
Ainakin kannustimet äänestää omien uskomustensa mukaan, mutta vastoin omien tavoitteiden toteutumista vähenevät, jolloin äänestyskäyttäytyminen on järkevämpää.
Toinen aika iso etu voi olla, että pienet valtiot ei pysty maksamaan suuria kiinteitä kustannuksia (jotka usein tarkoittaa korkeasti koulutettuja byrokraatteja) ja näin ne joutuvat turvautumaan markkinoihin keskusjohtoisen suunnittelun sijaan.
Sitten tulee vielä kaiken maailman sosiaaliset koherenssit ja kulttuurien yhtenevyydet, jotka kai lisää luottamusta yhteiskunnassa ja painaa transaktiokustannuksia alas.
Varmasti on. Sitten pitäisi vielä pohtia sekin, että onko ne parasta outsourcata jollekin toiselle valtiolle, vai lopettaa tykkänään.
Ilmaherruuden ylläpidon ym. voisi ulkoistaa Natolle. Meille riittää konemäärä, jolla reagoimme iskuun muutaman minuuttia ennen kuin Naton koneet ehtivät tänne asti.
On kuviteltavissa skenaarioita, joissa Nato ei auttaisikaan. Skenaarioissa, joissa se auttaa tai potentiaalinen hyökkääjä pelkää sen auttavan, vaikutus on niin paljon suurempi, että kokonaisriski tulla vallatuksi tai muuten kärsiä pahasti pienenee Nato-liitoksen ansiosta. Lisäksi jäsenyytemme pienentää hieman myös muiden Nato-maiden riskiä.
Sen sijaan “ruuhka-Suomi” voisi itsenäistyä “luonto-Suomesta” (koillinen), joka ei edes halunne Natoon. Lähettäisivät sitten jatkossa karvalakkilähetystönsä Kajaaniin ja haukkuisivat “Kajaanin herroja” sek ä juhlisivat sitä, että Helsinki ei enää riistä Itä- ja Pohjois-Suomea.
Vaikka skaalaedut vähenisivät staattisesti, molemmissa puoliskoissa ehkä jouduttaisiin rationalisoimaan politiikkaa niin paljon, että hyödyt ylittäisivät haitan.
Kysymys on sinänsä erittäin hyvä, ja luultavasti Nato on vain pieni osa siitä kaikesta, mistä olisi järkevää luopua haitoista huolimatta. Mitä kaikkea se voisi olla?