Finanssikriisin aikaan kuului usein ehdotettavan, että tarvitaan “enemmän sääntelyä.” Se on vähän sama kuin jos ehdottaisi, että tarvitaan enemmän lakeja. Ehkäpä tarvitaankin, mutta ei se nyt oikeastaan mikään ehdotus ole.
Jotkut ovat kyllä pohtineet asiaa vähän syvällisemminkin.
Syyskuun lukuvinkkinä suosittelen 15 eturivin rahoitusalan tutkijan yhteistä raporttia rahoitusjärjestelmän sääntelyn uudistamisesta. Ryhmässä on huippututkijoita laidasta laitaan, esim Yalen Bob Shiller ja Chicagon John Cochrane ovat varmasti monesta asiasta hyvin eri mieltä. Ryhmän tavoitteena oli kutenkin vain pyrkiä ehdotuksiin, jotka ovat kaikkien jäsenten mielestä parannuksia nykytilaan, eikä koettaa saavuttaa yhteisymmärrystä jostain ideaalisysteemistä. Tuloksena on erittäin luettava raportti. Ehdotukset ovat konkreettisia, yleensä periaatteiltaan hyvin perusteltuja, ilman takertumista puuduttavimpiin teknisiin yksityiskohtiin.
Kirjan tietoihin voi tutustua tästä:
The Squam Lake Report: Fixing the Financial System, (ed. Kenneth French) Princeton University Press, 2010. Linkki listaan työryhmän ehdotuksista.
Suurin osa ehdotuksista olisi Euroopan tapauksessa väistämättä toteutettava EU/Euroalue-tasolla. (Mielestäni mielenkiintoisin on “regulatory hybrid securities,” siitä ehkä lisää toiste.) Yksi ehdotus, jonka pystyisi ja joka kannattaisi toteuttaa Suomessa aika nopeastikin, on eläkesäästämistuotteilta vaadittava standardisoitu tuoteseloste. Sen inspiraatio on elintarvikkeilta jo nyt vaadittava ravintosisällön seloste (nutrition fact label).
Tuoteselosteen perusidea on esittää keskivertolaiskalle/kiireiselle säästäjälle tiiviissä muodossa myyjistä riippumattomien asiantuntijoiden valitsemat kaikkein tärkeimmät tuotetiedot. Standardisoitu lappu tekisi kilpailevien tuotteiden hinnoista ja riskeistä mahdollisimman vertailukelpoisia. Sijoitustuotteissa hintaa on aika vaikea hahmottaa, se kun koostuu suureksi osaksi kaupankäyntikuluista.
Lyhyen lapun paras puoli olisi se, että sen jaksaa oikeasti lukea. Paksummissa läpysköissä (niissä joita valtaosa kuluttajista ei kuitenkaan lue huolella) olisi yhä tietysti paljon tarkempaakin tietoa asiasta enemmän kiinnostuneille.
Myös se mitä selostelapusta jätetään pois, olisi hyvin tärkeää kuluttajien opastamisessa. Eli siinä lapussa ei todellakaan mainittaisi viime vuoden toteutunutta tuottoprosenttia.
Aihealueet: Kirja-arvostelut, Rahoitus
SH:
Tällä logiikalla eiks noi ekat 3600 eurookin oo oikeesti verottajan rahoja jotka se vaan antaa verotettavalle? Sit se verottaja antaa vielä 1400 euroo lisää, jos ne laittaa tonne tilille.
Toinen tulkinta tietysti olis, että koko 5000 euroo on sen työntekijän omia rahoja, joista normaali tilanteessa verottaja ottaa pakolla 1400 euroo.
Zumppi:
“Mikä esimerkiksi noissa PS-tileissä on se porkkana ? Mitä saa vastineeksi siitä, että sitoo rahansa eläkeikään saakka ?”
PS-tilin porkkana on oman sijoitetun pääoman tuoton verottomuus.
PS-tilillä on pääomatuloveroprosentin suuruinen osuus verottajan varoja. Esimerkki: PS-säästäjä sijoittaa PS-tilille 5000 euroa vuodessa. Tästä summasta säästäjä saa veronpalautuksena 1400 euroa taikka maksaa vastaavasti vähemmän veroa vuoden aikana. Näin ollen tilille säästetystä 5000 eurosta säästäjän omia rahoja on 3600 euroa ja loput 1400 euroa on verottajan tilille sijoittamia varoja.
PS-tiliä purettaessa verottaja verottaa koko säästösummaa, eli toisin ilmaistuna ottaa takaisin verottajan itse tilille sijoittamat pääomat sekä niille kertyneen tuoton. PS-säästäjä saa puolestaan pitää itse sijoittamansa varat ja niiden tuoton ja ilman veroseuraamuksia. Ihan reilu peli minusta.
Mikä esimerkiksi noissa PS-tileissä on se porkkana ? Mitä saa vastineeksi siitä, että sitoo rahansa eläkeikään saakka ?
kuinka blogaajat muuttaisivat säännöstelyä? Nopeasti katsottuna Ritholzilla on paras setti
http://freakonomics.blogs.nytimes.com/2010/08/19/how-would-you-simplify-the-financial-reform-bill-a-freakonomics-quorum/
Squam lake ryhmän malliesimerkissä (sivu 7 tässä tiedostossa) on mielestäni tärkeimmät tiedot. Ei siihen ainakaan kovin paljon enempää voi laittaa, muuten yksinkertaisuuden idea menee pilalle. Ulkoasussa voisi ottaa malllia vaikka elintarvikkeiden selosteista.
No mitä tietoja siihen etikettiin itse haluaisit?
“Standardisoitu lappu tekisi kilpailevien tuotteiden hinnoista ja riskeistä mahdollisimman vertailukelpoisia”
Tämä tallous-blogi leijailee jossain sellaisissa akateemisissa (ja toisinaan tallloususkonnollisissa) pilvilinnoissa, etten oikein tiedä mistä alkaisin.
Eläkesäästämistuotteiden tarkoitus on kääriä hitusen säästäjän fyffejä “palvelun” tarjoajan taskuun. Tämän takia hintavertailua saadaan odottaa yhtä kauan kuin vakuutustenkin kanssa.
On tietysti muitakin tapoja, joilla eläkesäästäjän rahoja saadaan siirrettyä yksityisen palveluntarjoajan taskuihin, kunhan säästäjäksi erehtynyt on saatu ensin ohjattua oikealle tiskille. Kauppakorkeasta valmistuvathan tekevät tätä työkseen, joten näitä juttuja voisi jo siellä opettaa.