Viimeisimmässä Kanava-lehdessä valtiovarainministeriön valtiosihteeri Raimo Sailas kuvaa Suomen kauppapolitiikkaa passiiviseksi, muiden maiden toimenpiteisiin sopeutujaksi. Samalla Sailas puhuu vapaan kaupan puolesta. Onko tämä Suomen kauppapolitiikan ajopuuteoria yhtään parempi kuin jatkosotaa koskeva?
Onneksi meillä alkaa olla välineitä arvioida eri maiden kauppapoliittista aktiivisuutta. Kansainvälisen kaupan tutkijoiden perustama Global Trade Alert (GTA)-organisaatio on alkanut kerätä tietoa eri maiden kauppapoliittisista toimista nykyisen talouskriisin alettua, koska yleinen pelko oli, että maat turvautuvat kauppapolitiikkaan yrittäessään suojella omaa tuotantoaan. Pelko osoittautui aiheelliseksi, mutta viimeisen kahden vuoden aikana maat turvautuivat erityisen paljon vientituotantoa tukeviin toimiin.
GTA:n tiedonkeruu on kattavaa, koska tutkijat varsin hyvin tietävät sen, että kauppapolitiikkaa tehdään monin keinoin. Perinteisten keinojen, kuten tullien ja tuontikiintiöiden käyttöä säädellään kansainvälisin sopimuksin. Siksi eri maissa on varsin innovatiivisesti kehitelty erilaisia keinoja kiertää näitä säädöksiä. Esimerkiksi EU:ssa kauppapolitiikasta päätetään periaatteessa koko EU:n tasolla. Yksittäiset EU-maat, näiden joukossa Suomi, ovat kuitenkin tehneet päätöksiä, joilla on kauppapoliittisia vaikutuksia.
GTA julkaisee säännöllisesti raportteja kansainvälisen kauppapolitiikan kehittymisestä. Viimeisessä raportissa (GTA 7) paneudutaan nimenomaan viennin tukemista koskeviin toimiin. Niistä näkyy se, että Suomea ei pidä pitää minään kauppapolitiikan pehmona, jos kohta se myös tietenkin on muiden kauppapolitiikan uhri.
EU on ehdottomasti kauppapolitiikan suurin roisto, suurin osa muista on kehittyviä maita. Suomi pääsee roistojen top teniin silloin, kun arvioidaan sitä, kuinka monen maan tuotantoon Suomen toimet vaikuttavat haitallisesti (taulukko 2.5. GTA 7-raportissa). Tällä listalla Suomi on ainoa EU-maa, mikä kyllä kuvastaa Suomen aktiivisuutta. Lisäksi Suomi on varsin aktiivinen kauppapolitiikassa, kun katsotaan kuinka moneen tavaraluokkaan (tariff line) sen toimet ulottuvat (kuva 1.3.). On hyvä kuitenkin huomata, että Suomi on korkealla myös listalla, jossa lasketaan, monenko maan toimet vaikuttavat siihen haitallisesti.
Mitä Suomi sitten on tehnyt? Yllättävää ei ole, että Suomi on viime elokuusta alkaen myöntänyt maataloudelle väliaikaista lisätukea. Muita toimia ovat investoinneille myönnetyt väliaikaiset tuet (kiihdytetyt poistot), ja väliaikaiset yritysten tukitoimet rahoitusmarkkinakriisin vaikutusten hillitsemiseksi. Lisäksi Suomi on tukenut rahoitussektoria. Näiden päälle tulevat EU:n toimet.
Valtiosihteerin olisi siis hyvä katsoa peiliin, kun keskustellaan aktiivisesta kauppapolitiikasta, Suomi on aktiivinen kauppapolitiikan käyttäjä, viaton Suomi ei missään nimessä ole. Koska Suomen omissa toimissa kyse on yritystuista, on myös syytä kysellä sen perään, kuinka aktiivisia puolueiden rahoittajia tukea saaneet/saavat yritykset ovat olleet. Lisäksi olisi hyvä selvittää, millaisia valtiovarainministeriön korkeimpien virkamiesten omistukset näissä yrityksissä ovat ja miten ne ovat kehittyneet.
Tämä on tärkeää siksi, että valtiovarainministeriön tehottomien verouudistusten joukkoon kuuluu myös makeisvero. Sitähän ei ole toteutettu oikealla perusteella (sillä, miten paljon eri tuotteet sisältävät haitallista ainetta, sokeria), vaan joltakin muulta tuntemattomaksi jääneeltä pohjalta. Olisi hyvä löytää peruste.
Avainsanat: kauppapolitiikka, Suomi
Aihealueet: Lajittelematon
Makeisveron peruste löytyy hallituksen esityksestä kyseiseksi laiksi (HE 148/2010): “Esityksen tavoitteena on ensisijaisesti lisätä valtion verotuloja.”
Media uutisoi aiheesta hieman harhaanjohtavasti. Itsekin luulin aluksi, että tarkoituksena olisi ohjata kulutusta terveellisempään suuntaan.