EU-tuomioistuimelta odotetaan päätöstä vakuutusmaksujen sukupuolijaottelun laillisuudesta. Vakuutusyhtiöiden mukaan maksujen tasaaminen nostaisi hintoja. Tämä varmaankin kuulostaa tavalliselta lobbaamiselta monen maallikon korvaan — miksi hintojen tasaaminen nostaisi keskihintaa? — mutta tällä kertaa lobbarit ovat oikeassa. Syy on vakuutusmarkkinoihin paljon yleisemminkin liittyvä ilmiö, nimeltään haitallinen valikoituminen (engl. adverse selection).
Haitallinen valikoituminen on joskus hyvinkin monimutkaista, mutta sen perusidean voi (blogijutun onneksi) havainnollistaa simppelillä kahden asiakastyypin esimerkillä. “Tyypit” voisivat periaatteessa olla mitä tahansa ryhmiä - nuoret, hämäläiset, bemarinomistajat tms — pointti on siinä, että ryhmillä on erilaiset riskitasot. Kutsutaan niitä ryhmiä nyt vaikkapa miehiksi ja naisiksi.
Kuvitellaan, että on jokin 1000 euron arvoinen vahinko, joka tapahtuu miehille 20% ja naisille 10% todennäköisyydellä. Ilman vakuutusta tulovirta on tässä miehillä 0 euroa 80% ja -1000 euroa 20 % todennäköisyydellä. Vakuutuksen idea on yksinkertaistettuna siinä, että tulovirta on sen avulla aina sama, eli vakuutusmaksun kokoinen tappio.
Kuinka paljon ihmiset ovat enintään valmiit maksamaan tulovirran tasoittamisesta riippuu riskipreferensseistä. Vahingon odotusarvo on tässä miehille 200 ja naisille 100 euroa. Oletetaan, että arvostus vakuutukselle on 20% yli odotetun vahingon arvon. Silloin miehet ostavat vakuutuksen, jos sen saa alle 240 eurolla, ja naiset jos sen saa alle 120 eurolla.
| Miehet | Naiset | Keskiarvo | |
|---|---|---|---|
| Odotusarvo | 200 | 100 | 150 |
| Enimmäishinta | 240 | 120 |
Vakuutusyhtiöiden ei tietenkään kannata myydä vakuutusta alle odotetun vahingonkorvauksen, tai ne tekisivät tappiota. Olettaen että yhtiöiden toimintamenot eivät ole liian korkeita, niin ne pystyvät kuitenkin tarjoamaan vakuutuksia molemmille ryhmille alle niiden hyväksymien enimmäishintojen.
Mitä tapahtuu, jos vakuutusmaksut määrätään samaksi kaikille? Koko populaation odotusarvo vahingolle on 150 euroa, joten ainakaan sitä halvemmalla ei vakuutuksia enää saa. Nyt vakuutusmaksut väistämättä ylittävät naisten enimmäishinnan, joten he eivät enää hanki vakuutusta. Mutta miehetkään eivät saa tuota “tasattua” 150+ euron vakuutusta, koska vain he jäävät markkinoille, joten vahinkojen keskiarvoksi tulee 200 euroa.
Keskimääräinen vakuutusmaksu nousee, koska matalan riskin asiakkaita poistuu markkinoilta. Hintojen tasaaminen kyllä onnistuu: hinta on nyt sama kaikille, koska naisetkin saisivat halutessaan ostaa tuon 200+ hintaisen vakuutuksen. Jonkun oikeuskäsityksen mukaan tällainen hintojen tasaus voi siis olla suurikin edistysaskel. Taloustieteellisestä näkökulmasta se olisi kuitenkin aika kahjoa.
Avainsanat: adverse selection, epäsymmetrinen informaatio, kandimikro, vakuutus
“Ehkä hintoja ei nosteta sen vuoksi, että sitten kilpailijoilla olisi pienet hinnat.” Kun asiakkaalle pitää maksaa keskimäärin 200 euroa vakuutuskorvausta vuodessa, yritys nostaa 150 euron vakuutushinnan yli 200 euron, vaikka kilpailijat myisivät sitä ilmaiseksi.
Kohta varmaan kielletään myös autovakuutusten bonukset ja 100-vuotiaiden korkeammat henkivakuutusmaksut.
Ehkä hintoja ei nosteta sen vuoksi, että sitten kilpailijoilla olisi pienet hinnat. Jos taas kaikki nostaisivat yhteisellä päätöksellä, niin siitä rokotettaisiin.
Niinhän siinä kävi, että EU-tuomioistuin päätti kieltää sukupuolten välisten riskierojen huomioinnin vakuutusmaksuissa:
Todennäköisyys saada nopanheitossa oli kuusi [6] on yksi kuudesosa [1/6],
EU-tuomioistuin päätti sitten muuttaa “fair price”- hinnoittelu-nopan todennäköisyyksiä.
Ei ole yllättänyt, sillä Jaakko Jonkka väittää väitöskirjassaan, ettei tuota kuutosen todennäköisyyttä tiedetä.
Niinhän siinä kävi, että EU-tuomioistuin päätti kieltää sukupuolten välisten riskierojen huomioinnin vakuutusmaksuissa:
http://www.ft.com/cms/s/0/81384176-43e6-11e0-8f20-00144feab49a.html#axzz1FGuIywUC
Vakuutus on siinä mielessä erikoinen tuote, että hintadiskriminointi lisää oikeudenmukaisuutta. Ongelmanahan on se, että mikäli kaikilta asiakkailta peritään sama hinta, joutuvat vähäisen riskin omaavat asiakkaat maksamaan ylihintaa. Mitä tarkemmin vakuutusyhtiö pystyy määrittämään riskiin vaikuttavat tekijät, sitä oikeudenmukaisemmin se pystyy hinnoittelemaan (ainakin periaatteessa).
jhh: On totta, että esimerkiksi Suomessa tyypillisten vapaaehtoisten eläkevakuutusten kannalta tällaisella hintojen tasaamisella miesten ja naisten kesken ei ole juuri väliä. Näin on juuri sen vuoksi, että ne ovat vakuutuksia vain jossakin juridisessa, eivät taloudellisessa mielessä.
Mutta ihan oikeiden eläkevakuutusten (joissa eläke on elinikäinen) kannalta tämä on hyvin tärkeä kysymys, koska erot miesten ja naisten eliniän odotteissa ovat suuria. Tällaisille oikeille eläkevakuutuksille on olemassa toimivat markkinat monessa EU-maassa.
Kiitokset artikkelista! Kiinnostavaa huomata tämän tekstin kommenteissa esiintyvät asiakaskunnan tyhmyyttä alleviivaava asenne. Se ei taida lähteä vakuutus- ja sijoitustuotteita kehittelevältä toimialalta kulumallakaan.
Että pitää asiakkaille oikein rautalangasta vääntää.
Väitän, että kyllä asiakkaat ymmärtävät, kunhan tuote osataan viestiä. Mutta kun todellisuus on ollut se, mitä esim Mermaideista näimme, niin ei ihme jos asiakkaat eivät käsitä mitä ostavat tai miksi ne maksavat mitä nyt sitten maksavatkin
jjh: Kyseessä on ennakkotapaus, joka käsittääkseni vaikuttaisi kaikkiin, ei vain eläke- ja sairausvakuutuksiin. Ne vakuutukset missä hintaerot ovat pieniä eivät tosiaan paljon muuttuisi hintatasauksen seurauksena, jolloin haitallinen valikoituminen (HV) olisi suhteellisen pieni ongelma.
HV ei riipu siitä että asiakkaat osaisivat laskea todennäköisyyksiä - esimerkin tiiviys ja luettavuus sen sijaan riippuu. HV vaatii vain sen, että asiakkaiden keskimääräinen ostohalukkuus riippuu vakuutusmaksuista negatiivisesti, ja omasta riskitasosta positiivisesti. Tämän oletuksen alle mahtuu aika paljon asiakkaiden ymmärtämättömyyttä ja huonoja päätöksiä.
Lisätään vielä täydennyksenä näkemykseni, että henkivakuutusyhtiöiden asiakaskunnan kyky arvioida maksujensa muodostumista, perusteita ja kulurakenteita on hyvin matala.
Kun takavuosina työskentelin henkivakuutusten parissa tekemässä niihin liittyviä laskelmia, piti useammalle kuin yhdelle asiakkaalle selittää rautalangasta vääntäen, mitä se hänen sijoitustuotteensa nimessä oleva sana “vakuutus” oikein tarkoittaa.
En usko, että nykyisen mallisten henkivakuutusten tapauksessa tällä hintojen tasaamisella olisi kovinkaan suurta merkitystä.
Perustelut: Moderni henkivakuutustuote on pitkäaikaiseen säästämiseen tarkoitettu elämänvaravakuutus, jossa on _lisäksi_ kuolemanvaravakuutus, joka on mahdollisimman lähellä sataa prosenttia niin, että valvontaviranomaiset vielä hyväksyvät touhun olevan vakuutustoimintaa.
Siten asiakkaan vakuutussäästöstä todellisen vakuutusriskin alaisena on summa suuruusluokkaa viisi prosenttia säästöstä. Ja koska ihmiset ottavat näitä vakuutuksia suunnilleen keski-ikäisenä, jolloin kuolintodennäköisyys on edelleen varsin lähellä nollaa vuodessa, voidaan tehdä laskutoimitus viisi prosenttia kertaa pieni luku = hyvin vähän.
Näin ollen on melko sama, lasketaanko kuolevuuskertoimet sukupuolikohtaisesta vai koko populaatioon pohjautuvasta kuolevuustilastosta, asiakas ei sitä hinnaneroa mainittavassa määrin huomaa, ja on selvästi alempi tekijä kuin tuollaisista vakuutuksista tyypillisesti perittävät hoitokulut.
N.N:
No jos asiakkaat ei välitä hinnoista, niin miks vakuutusyhtiöt ei sit nosta hintoja?
Miten tulonlähde katoaa mihinkään, jos asiakkaat ei välitä hinnoista? Ton esimerkin mukaanhan naisetkin sit ostas sen vakuutuksen “kateuttaan”?
Perinteinen talloustiede tutkii perinteisesti jossain rinnakkaistodellisuudessa mahdollisesti (?) esiintyviä talousjärjestelmiä.
Tässä todellisuudessa ihmisiä motivoi rationaalisen ahneuden sijaan kateus, joten on syytä suhtautua hyvin skeptisesti siihen, että olisi kovinkaan montaa vakuutuksen ostajaa, joka ymmärtäisi, että se on niin ylihinnoiteltu, ettei sitä kannata ostaa. Sen sijaan rahojen riittämättömyys vakuutuksen ostoon sitten kyllä ajaa samalta näyttävän asian.
“Jonkun oikeuskäsityksen mukaan tällainen hintojen tasaus voi siis olla suurikin edistysaskel. Taloustieteellisestä näkökulmasta se olisi kuitenkin aika kahjoa.”
Hups. Ihan jo perinteisen talloustieteen näkökulmasta assii ompi toisin. Nimittäin kaikkea tarpeetonta (ja ylihinnoiteltua hömppää) kutsutaan palveluksi. Tasa-arvoistettuun vakuutukseen sisältyy enemmän palvelua eli se tasa-arvoisuus, näin ollen sen pitää olla kalliimpi.
Tässä kohtaa saa nauraa, mutta edellinen päättely on ihan standardia akateemista tasoa. Tai taitaa olla keskimääräistä parempaa, vähemmän luutunutta.
Miksi sitten vakuutusyhtiöt urputtavat “tyhjästä”? Ensinnäkin ne kuuluvat siihen jengiin, jotka ihan periaatteesta vastustavat kaikkea sääntelyä. Toiseksi niiltä ihan oikeasti katoaa yksi tulolähde, kun asiakkaiden segmentointimahdollisuus vähenee. Mitä enemmän tiedät asiakkaasta, sitä paremmin voit sitä höynäyttää. Kolmanneksi lobbarit yms. työllistävät itsensä keksimällä kaikenlaisia uhkakuvia asiakkailleen - pelolla myyntiä.