Suomessa pidetään selvänä, että verojen maksaminen on sääntö eikä poikkeus. Optimistisen tulkinnan mukaan täällä on yhteiskuntamoraali on korkealla. Verot maksetaan kun kerta muutkin maksavat, ja rötöstelijöitä paheksutaan. Raadollisempi tulkinta on, että kun vain harvat fuskaavat niin fusku pistää silmään ja kiinnijäämisen riski on suuri. Optimistisen ja raadollisen tulkinnan ero on lähinnä terminologinen.
Taloustieteen termein voidaan sanoa, että tilanteessa on useita tasapainoja. “Tasapaino” tarkoittaa tässä sitä, että yksilöiden ei kannata muuttaa omaa käyttäytymistään, annettuna mitä muut tekevät. Huonossa tasapainossa olisi hölmöä olla se ainoa yrittäjä joka maksaa veronsa eikä saa asiakkaita verollisilla hinnoillaan. Ja kukapa ilmiantaisi ketään, kun omassakaan pussissa ei ole puhtaita jauhoja.
Hesarin juttu monien pitserioiden haluttomuudesta tuottaa kuitteja oli tässä suhteessa huolestuttava. Ravintola-alan työnantajajärjestö on lobannut paremman valvonnan puolesta, joten vielä ei olla huonossa tasapainossa. Vaikea kuvitella vastaavaa lobbausta Kreikassa, siellä ollaan toisenlaisessa tasapainossa.
Useiden tasapainojen tilanteissa tyypillistä on se, että siirtyminen tasapainosta toiseen voi tapahtua nopeasti, vaikka mahdollisten tasapainojen piirteitä selittävissä tekijöissä (”fundamenteissa”) ei tapahtuisi mainittavaa muutosta.
Ajankohtainen esimerkki liittyy velkaongelmiin. Jos velallisen fundamentit eivät ole aivan kunnossa, mutta eivät myöskään aivan toivottomat, niin korot ja velanmaksukyky voivat olla hyvässä tai huonossa tasapainossa. Hyvässä tasapainossa Italian uskotaan kykenevän maksamaan velkansa, joten korot ovat suht alhaiset, joten korkomenot pysyvät aisoissa, ja Italia todellakin pystyy hoitamaan velkaansa. Jos taas Italian ei uskota pystyvän hoitamaan velkaansa, niin sen korot nousevat pilviin, eikä se siten todellakaan pysty hoitamaan velkaansa.
Ensimmäinen tasapaino on sekä velkojien että Italian kannalta parempi, mutta pelko tasapainon vaihtumisesta tuppaa olemaan itsensätoteuttava. Jos se tasapaino joskus vaihtuu, niin vain nopeimmin tasapaino-odotuksiaan vaihtavat velkojat ehtivät dumppaamaan velkakirjansa ennen kuin niiden hinnat romahtavat ja menettävät siksi vähiten. Pienikin epävarmuus kannustaa hätäilemään.
Viimeinen esimerkkini on roskaaminen. Jos monet roskaavat, niin yksittäisen ihmisen roskaaminen ei erityisesti pistä silmään. Jos vaikka 10% helsinkiläisistä roskaa, niin mikäpä viranomainen voisi jahdata 50,000 suttupyttyä. Yksittäisen sottaajan riskit ovat mitättömät. Jos taas vain harvat roskaavat, niin roskaajat pistävät silmään, ja suht pienet valvontaresurssit riittävät. Tasapainon muuttaminen paljosta vähään roskaamiseen on hankalampaa kuin toisinpäin. Se vaatii tasapainon muuttamiseksi tilapäisesti suht paljon resursseja, kun on paljon sakotettavaa. Mutta kuitenkin vain tilapäisesti. Nimimerkillä Kaisaniemen kaatopaikan läpi usein kävelevä.
Aihealueet: Mikro
Onko totta, mitä tänään radiosta kuulin, että Kreikalla on pääomaa, ja jos se kaikki olisi kreikassa, se kattaisi kreiken velat, mutta kun näihin veroparatiiseihin ei voi puuttua, rahat pysyvät muualla (esim. laivanvarustajtat). Miksei näihin veroparatiiseihin voi puuttua??? Suomen terveydenhuollossakin ällöttää nämäyksityiset systeemit. kun vaiptakin pitä punnita, ennekun vaihtaa potilaalle, mikä on ihan totta. Mixeivoi puutttua eduskunnassa/lainsäädännössä verojen lailliseen maksuun kotimaahan? Ja mix vltio avustaa näitäyksityislääkärisemia yms. niinpaljon, vaikkei sieltä takaisin saa kuin esim. 16 eur 122 maksetusa silmälääkärilaskusta????
Kiinnijäämisriski on ratkaisevaa ryöstelylle ja mellakoinnille. Rangaistusten ankaruuskin vaikuttaa. Kyse on todella tasapainoista. Luulen myös, että sitä riskiä ajatellaan tietoisestikin, ja tekstareillakin houkuteltiin väkeä ryöstelemään vetoamalla siihen, että kiinnijäämisriski on pieni.
http://www.bloomberg.com/news/2011-08-12/how-riots-start-and-how-they-can-be-stopped-edward-glaeser.html
Tyhmää haukkua sopulia laumaeläimeksi ja osoittaa siten omaa tyhmyyttään, ellei sitten tietenkin lähes kaikki ihmiset noudata mediasta opittua tapaa kutsua sopulia laumaeläimeksi, eikä yksi ihminen täten tule leimatuksi tyhmemmäksi kuin muutkaan.
Sopuli ei ole laumaeläin. Mielikuva päättömänä sinkoilevasta sopulilaumasta on peräisin fiktiivisistä tarinoista. Älkäämme siis lyökö viattomia sopuleita lokaan verratessa niitä laumasieluisiin ihmisiin.
Ei mitään uutta auringon alla.
Le Bon, Gustave: Joukkosielu. (Alkuteos: Psychologie des foules, 1895.) Suomentanut O. E. Tudeer. Helsinki: Otava, 1912.
Tuskin nuo ryöstelijät ajattelevat riskiä. Aivot ajavat systeemillä yksi.
Kun kaikki muut varastavat, varastelu on järkevää. (intuition)
Riskianalyysi kuuluu systeemiin kaksi. (reason)
A Perspective on Judgment and Choice, Kahneman
Mielenkiintoinen aihe ja hyviä esimerkkejä.
Tulipa mieleen vielä toisenlainen esimerkki: perussuomalaisten nousu. Siinä ei ole kyse samalla tapaa haitallisesta ilmiöstä kuin roskaamisessa, velkakierteessä tai mellakoinnissa, mutta tietynlainen tasapainoaseman muuttuminen nähdäkseni on siinäkin. Pohjalla on toki tyytymättömyys tiettyihin asioihin sekä Soinin taito vedota kansan syviin riveihin, mutta kun päästiin suosiossa tiettyyn kriittiseen pisteeseen, huomattiin, että perussuomalaisten äänestäminen on sosiaalisesti hyväksyttävämpää, ja sillä todella voi olla vaikutusta tässä suuria puolueita jonkin verran painottavassakin vaalijärjestelmässä. Lopputuloksena oli todella nopea kannatuksen nousu sieltä 5%:n hujakoilta yli 20%:een.
Lontoon mellakoista tuli vielä yksi esimerkki. Siinä ryöstelystä kiinnijäämisen riski pienenee hetkessä, kun ryöstelijöitä on sadoittain liikkeellä samaan aikaan. Mellakan laukaiseva uutinen toimi ajoiutksen koordinoijana.
Noissa esimerkeissä kyse on pohjimmiltaan sopuli-ilmiöstä tai animal spiritsistä. Toimijat muodostavat odotuksia muiden toimijoiden valinnoista, mikä määrittää tasapainon kohdan. Kannattaa johtaa sopulilaumaa eli ratsastaa trendillä..