Suomessa käydään jälleen keskustelua oppivelvollisuusikärajan nostamisesta. Opetusministeri Jukka Gustafsson esitti muutama viikko sitten oppivelvollisuusikärajan nostamista nykyisestä 17:sta 18 ikävuoteen. Aikaisemmin muistelen Paavo Arhinmäen esittäneen vastaavaa Vasemmistoliiton puheenjohtajaksi noustuaan. Taustalla on huoli vailla toisen asteen koulutusta jäävien nuorien syrjäytymisestä. Tutkimustulosten valossa ikärajan nostamisella voi olla merkittäviä positiivisia vaikutuksia.
Oppivelvollisuus on taloustieteilijöille monella tapaa ongelmallinen käsite. Tieteessä, jossa tutkitaan yksilöiden valintoja niukkuuden oloissa, on vaikea löytää perusteluja oppivelvollisuuden kaltaiselle investointipakolle. Rationaalisten yksilöiden luulisi investoivan omaan tai lapsiensa koulutukseen juuri sen verran kuin kannattaa ilman mitään sen kummempaa pakkoa. Yleisemmin käytetylle oppivelvollisuuden taloustieteelliselle selityksellekin, koulutuksen positiivisille ulkoisvaikutuksille, on ollut vaikea löytää empiiristä näyttöä
Oli oppivelvollisuuden teoreettinen selitys sitten mikä hyvänsä, tosiasia on, että melko pitkälle menevä oppivelvollisuus on kaikkia teollistuneita maita yhdistävä tekijä. Ensimmäinen laki oppivelvollisuudesta säädettiin tiettävästi jo 1700-luvun Preussissa ja Suomessakin asiasta säädettiin lailla heti itsenäistymisen jälkeen vuona 1921. Tämän hetkisen lainsäädännön mukaan suomalaiset vapautuvat oppivelvollisuudesta peruskoulun oppimäärän suoritettuaan tai viimeistään 17-vuotiaana.
Taloustieteilijät kiinnostuivat oppivelvollisuusikärajoista uudelleen 1990-luvulla, kun Joshua Angrist ja Alan Krueger älysivät, että ikärajat luovat koulutuksen pituuteen satunnaisen oloista vaihtelua, jota voidaan käyttää koulutuksen tuottojen estimoimiseen. Kaikki oppivelvollisuuden piiriin tulevat koululaiset aloittavat koulun yleensä samana päivä, mutta voivat lopettaa koulun sinä päivänä kun saavuttavat oppivelvollisuusikärajan. Näin ollen aikaisemmin vuodesta syntyneet voivat lopettaa koulun hieman vähemmän koulua käyneenä kuin loppuvuodesta syntyneet. Angrist ja Krueger käyttivät tätä syntymäpäivän ja oppivelvollisuusikärajan yhteisvaikutusta instrumenttimuuttujana koulutuksen pituudelle ja saivat koulutuksen tuotolle varsin suuria estimaatteja. Yksi vuosi lisää koulussa kasvattaa aikuisiän vuosituloja peräti kymmenen prosenttia.
Nyt on tärkeä muistaa, että Angristin ja Kruegerin estimaatteja ei voi tulkita koulutuksen keskimääräisiksi tuotoiksi, vaan kyseessä ovat koulutuksen tuotot juuri sellaisille nuorille, joista Jukka Gustafsson on huolissaan. Instrumenttimuuttuja identifioi koulutuksen vaikutuksen niille nuorille, jotka kävivät koulua enemmän vain sen takia, että oppivelvollisuusikäraja pakotti heidät sen tekemään. Suurin osa ihmisistähän jatkaa opintojaan oppivelvollisuusikärajan saavuttamisen jälkeenkin (Suomessa noin 95 %). Oppivelvollisuusikärajan nostolla halutaan pitää koulussa ne nuoret, jotka muuten lopettaisivat koulukäynnin. Angristin ja Kruegerin estimaattien mukaan näiden nuorten kannattaisi pysyä koulussa. Eivätkä positiiviset vaikutukset rajoitu vain tuloihin. Koulussa pysymään pakotetut nuoret syyllistyvät tutkimusten mukaan pienemmällä todennäköisyydellä rikoksiin, elävät pitempään ja saavat vähemmän lapsia teini-ikäisinä.
Näissä aikaisemmissa tutkimuksissa oli kuitenkin kyse matalammista oppivelvollisuusikärajoista (14, 15 tai 6 vuotta) kuin Suomessa. Monet Yhdysvaltojen osavaltiot ovat kuitenkin nostaneet oppivelvollisuusikärajaa 17 tai 18 ikävuoteen 1970-luvun jälkeen. Philip Oreopoulos on tutkinut näiden nostojen vaikutusta ja päätynyt hyvin samanlaisiin tuottoestimaatteihin kuin Angrist ja Krueger. Näiden tulosten valossa ikärajan nostaminen lisäisi merkittävästi niiden nuorten tuloja, jotka jäävät kouluun pidemmäksi aikaa vain lakimuutoksesta johtuen.
Oppivelvollisuusikärajan nostoa kritisoidaan usein sillä, että pakottaminen on huono tapa saada 17-vuotiaat oppimaan. Näin varmaan onkin ja on totta, että oppivelvollisuusikärajan nostolla on vain vähän vaikutusta lopulliseen koulutustasoon. Voi jopa olla, että koulussa istumaan pakotetut eivät juuri opi uusia kognitiivisia kykyjä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lisäkoulutus ei silti voisi olla tuottavaa. James Heckman on tutkinut amerikkalaisia koulupudokkaita, jotka ovat suorittaneet ns. GED-tutkinnon itseopiskelulla. GED vastaa kognitiiviselta vaativuustasoltaan amerikkalaista high school -tutkintoa, mutta tästä huolimatta GED-tutkinnon suorittaneet pärjäävät työmarkkinoilla huomattavasti huonommin kuin high school -tutkinnon suorittaneet. Heckman tulkitsee nämä tulokset siten, että koulussa opitaan muita kykyjä, kuten kärsivällisyyttä ja keskittymistä, joiden tuotto työmarkkinoilla on suuri. On mahdollista, että oppivelvollisuusikärajan nostaminen pakottaa muussa tapauksessa koulunsa lopettaneet istumaan luokassa sen verran pitempään, että nämä ei-kognitiiviset kyvyt iskostuvat päähän.
Aihealueet: Lajittelematon
Vastaan viiveellä useampaan kommenttiin. GED:in suorittaneet ovat varmasti valikoitunut joukko. Heckman on kyllä paininut tämän ongelman kanssa. Voitti valikoitumisongelman parissa tehdystä työstä aikoinaan Nobelinkin. Tämä ei tietenkään tarkoita, että ongelma olisi täydellisesti ratkaistu.
Oreopoulos taas tutki nimenomaan ikärajan nostamista 16:sta ylöspäin. Näiden tulosten yleistämisessä täytyy tietenkin olla varovainen. Ei ole selvää, miten homma toimisi Suomessa.
Onneksi meillä on tuloksia suomalaistenkin koulutuspoliittisten mullistusten vaikutuksista. Bloggaan niistä tänään lisää.
Tuo 12/14-15-vuotiaiden tutkimus, jossa ilmeisesti loppuvuodesta syntyneet (ja kouluun etuajassa menneet) pärjäsivät elämässä paremmin kuin alkuvuodesta syntyneet, jättää varaa monelle eri tulkinnalle. Aivan huipulla alkuvuoden väki on monessa asiassa muutenkin yliedustettuna, mutta olisiko myös pohjalla?
Philip Oreopouloksen tutkimus kertonee Pekkarisen kuvauksen perusteella, että oppivelvollisuuden nostaminen 15-18 vuoteen oli 1970-90-lukujen Yhdysvalloissa hyvästä. Ei ole mitenkään varmaa, että samoin olisi Suomessa.
En selaamalla artikkelia huomannut, oliko tuossa eroteltu, oliko vain nosto 14 vuodesta 15 vuoteen hyvästä vai myös tapaukset, joissa raja nostettiin 17 vuodesta 18 vuoteen. Osavaltioiden rajat heiluivat 14 ja 18 vuoden välillä, joten erottelu olisi tarpeen, ennen kuin tutkimuksella puolustetaan nostoa yli 16 vuoteen Suomessa. PO:n aineistosta tämä olisi helposti laskettavissa.
Jos sitten oppivelvollisuusikärajaa nostetaan, pitäisikö sallia oleminen koulusta poissa työpäivinä? Tai ainakin jättäytyminen koulusta pois, kun työllistyy? Kaikille ei pulpetti sovi. Täysi-ikäisiä ei ainakaan pidä holhota, lapsia joskus pitää.
Monissa suorittavan tason ammateissa riittäisi varmaan nykyäänkin kansakoulu-tasoinen koulutus (peruskoulun viisi ensimmäistä luokkaa). Uskoisin, että noilla valmiuksilla saa BC-kortin autokoulusta, suoriutuu kaupan kassalla tai pystyy jakamaan postia.
10% rajatuotto tuskin generoituu koulun tarjoamista tietovalmiuksista, vaan syrjäytymistä ehkäisevästä sosiaalisesta ympäristöstä. Koulun tavoin myös suorittava työ voi ehkäistä samalla tavalla syrjäytymistä. Jos nuori haluaa siirtyä peruskoulun jälkeen työelämään, pitäisi yhteiskunnan tarjota siihen mahdollisuus. Peruskoulun jälkeen peräkammariin -reitti tulee kansantaloudelle kalliiksi.
Onpa Tuomas taas kirjoittamut viisaita, kannatan lämpimästi. Tämähän koskisi vaan murto-osaa ikäluokasta, kun 90 -95 prosenttia jatkaa kuitenkin ja lisäksi osa menee jo nyt 10-luokalle. Noissa syrjäytymisselvitykissäni laskin sellaisia lukuja, että jos nuori pitää peruskoulun jälkeen yhden luppovuoden, niin tästä porukasta vain 40 prosenttia suorittaa joskus jonkun tutkinnon, jos luppovuosia kertyy 3 niin tutkinnon suorittajien osuus putoaa alle 20 prosentin. Koko ikäluokan pojista 80 ja tytöistä 90 prosenttia suorittaa jokin perusastetta korkeamman tutkinnon. Eli on siis kiire, eikä nuorelle saisi antaa “siimaa” yhtään, sillä kilpailevat aktiviteetit voittavat hyvin nopeasti koulunkäynnin ihanuuden.
Mul tuli mieleen sama mitä Artturi sano, eli että tossa lienee aika rankkaa valikoitumista. Lisäks se GED-tutkinto suoritettiin itseopiskeluna, eli siitä puuttuu kokonaan se koulun potentiaalisesti syrjäytymistä ja muita ongelmia ehkäisevä sosiaalinen elementti. En usko että tolla Heckmanin kärsivällisyys&keskittyminen -tulkinnalla on suurta selitysarvoa.
Tuomas Pekkarinen:
Niin, tai voi olla, että koulun suorittaminen on signaali niistä jutuista mitä Heckman tulkitsee koulussa opittavan. (Siis ihan riippumatta siitä opitaanko niitä koulussa vai ei.)
Vois kuvitella, että vaikka GED-tutkinnon suorittajat olisivat kognitiivisilta kyvyiltää samaa tasoa high schoolin suorittajien kanssa, että se joukko olis valikoitunut muuten, niin että nämä kaks joukkoa ei olis muilta ominaisuuksiltaan samanlaisia.
Mitä jos oppivelvollisuuden yläpää tehtäisiin samantyyppiseksi kuin asevelvollisuus: pakko on käydä, mutta ei heti. 17-vuotias pudokas voi olla kovin haastavassa vaiheessa, mutta ehkä vuoden-parin “maailman näkeminen” voisi lisätä motivaatiota tulla takaisin kouluun ihan omastakin tahdosta. Koulun “lykkäyksen” alarajaksi vaikka 17 ja ylärajaksi 21, johon mennessä olisi joko suoritettava loppu koulu hyväksytysti vuodessa tai käytävä sitä vähintään 2 vuotta. Tai jotain.
Joo, eipä varmaan oo vastaavia sosiaalisia yhteisöjä kätevästi tarjolla. Ton tuloksen implikaatiot voi kuitenkin olla vähän erilaiset riippuen siitä, ajatteleeks sen tuloksen johtuvan aidosti koulutuksen tuotosta vai tosta mitä mä ehdotin.
R. Voi hyvin olla. Mutta kun ne kunnolliset nuoret kerran ovat juuri siellä koulussa, niin muita sellaisia “sosiaalisia yhteisöjä” voisi olla aika hankala polkaista.
Toi kuulostais vähän siltä, että tossa mitataan pikemminkin syrjäytymisen ehkäsyn tuottoa ku varsinaista koulutuksen tuottoa. Ts. noi taloudelliset ja sosiaaliset hyödyt kumpuaa todennäköisemmin siitä, että se riskiprofiilin omaava nuori on sen extra-ajan poissa syrjäytymästä tai hankkiutumasta hankaluuksiin ku siitä, että se olis siinä muutamassa kuukaudessa tai vuodessa oppinu jotain erityisen oleellista elämässä menestymisen kannalta. Olis luultavasti aika sama, olisko se sen extra-ajan koulussa vai jossain muussa sosiaalisessa yhteisössä, jossa on mukana pääosin kunnollisia nuoria.