Valtioneuvosto on tänään 30.1. 2014 antamallaan asetuksella päättänyt perustaa talouspolitiikan arviointineuvoston. Neuvoston tulee viisi jäsentä ja virkamiessihteeri. Se perustetaan VATTin yhteyteen.
Finanssipolitiikan tavoitteita ja tavoitteiden onnistumista arvioivaa neuvostoa on erinäisissä tutkijapuheenvuoroissa ehditty peräänkuuluttaa useampaan otteeseen. Tässä blogissa teeman nosti esiin Pertti Haaparanta. Nykyisen valtiovarainministeriön tieteellisen neuvoston jäsenten puolesta julkaisimme oman ehdotuksemme Kansantaloustieteellisessä Aikakauskirjassa 3/12 . Valtioneuvoston päätöksen mukaisesta talouspolitiikan arviointineuvostosta on kuitenkin tulossa vielä parempi kuin mitä osasimme ehdottaa.
Neuvoston tehtäväksi on tulossa talouspolitiikan tavoitteiden ja keinojen arviointi. Sen sijaan budjettisääntöjen vahtiminen jää Valtiontalouden tarkastusvirastolle, jolle se paremmin sopiikin. Neuvoston mandaatti on väljä ja kattaa sekä pitkän ajan makrotaloudellisen kestävyyden arviointia että julkisen talouden rakenteiden ja instituutioiden tarkoituksenmukaisuuden arviointia. Neuvostosta ollaan tekemässä korostetun riippumatonta ja se saa pitkälti itse luoda oman agendansa.
Neuvoston käyttöön on myös tulossa määrärahoja tutkimusten ja selvitysten teettämiseen. Rahat ovat peräisin tutkimuslaitosten budjeteista niistetystä valtioneuvoston käyttöön varatusta tutkimusrahoituksesta. Myös puolipäivätoimiselle sihteerille on palkkarahat tämän vuoden budjetissa valmiina.
Nyt pitäisi sitten vaan valita neuvostoon jäsenet ja potkaista toiminta käyntiin. Asetuksen mukaan neuvoston nimittää Valtioneuvosto ja ehdotuksia jäseniksi pyydetään korkeakoulujen taloustieteiden laitoksilta. Yksi jäsen pitäisi löytyä Suomen ulkopuolelta ja yksi muista yhteiskuntatieteistä. Loppujen pitäisi edustaa taloustieteen eri aloja, varmaankin ainakin makrotaloustieteen ja julkistalouden osaamiselle olisi tarvetta. Kovin kummoisia palkkioita ei neuvoston jäsenille köyhä valtio aio maksaa, mutta ihan pullakahvikorvauksella neuvosto ei kokoonnu. Jäsenet joutunevat myös töihin. Ensimmäistä raporttia odotetaan jo 2014, ja pelkällä puolipäivätoimisen sihteerin työpanoksella tämä tuskin onnistuu.
Aihealueet: Julkinen talous
Pasi Pulkkinen, kiitos hienosta ja paljonpuhuvasta kommentistasi, klikkaisin vain ‘tykkää’, jos mahdollista, mutta onneksi ei. Olen samaa mieltä ja allekirjoitan jokaisen ajatuksesi yllä olevasta.
Tässäkin blogissa riidellään kilpailukyvystä, onko sitä vai ei. Toinen riidan aihe on kysyntä- vai tarjontapuolen taloudenpito, sekä lyhyt vai pitkä aikaväli. Toivottavasti talousneuvostossa lasketaan riitelyn sijasta myös ihan konkreettisia vaikutuksia, mukaanlukien dynaamiset vaikutukset.
No onko näitä viisastelijoita sitten pakko sinne ottaa, eikös tuonne pitäisi valita vertaisarvioinnin ulkopuolelta. Ja politiikan ulkopuolelta, eli puoluekirjat esiin kuin ikään. Eli tarvitaan kv. valintaneuvosto. Mutta tässäkin on oltava varovainen, valintaneuvostoon ei ottaa esim. ruotsalaisia tai saksalaisia, koska sitten tulisi suomenruotsalais-bias.
Oikealle ekonomistille:
Neuvoston tehtävä on mm. °Neuvoston tehtäväksi on tulossa talouspolitiikan tavoitteiden ja keinojen arviointi. ° Luulen tämän houkuttelevan juuri niitä ekonomisteja, jotka luulevat tietävänsä, miten (talous)politiikkaa pitäisi tehdä. Mikä sen mukavampaa kuin kommentoida (talous)politiikka ja yrittää vaikuttaa siihen ilman (poliittista) vastuuta. Jos luuloni on oikea, niin hommiin halajavat ne, jotka luulevat tietävänsä miten asiat hoidetaan paremmin; kansalaisen näkökulmasta totalitaristit. Keitä sinä arvelet tällaisen homman houkuttelevan? Kenties niitä ekonomisteja, jotka hahmottavat maailmaa public choice (vinkki: ainoa koherentti lähestymistapa) koulukunnan näkemysten mukaan, vaiko vain niitä, jotka eivät halua vaikuttaa p0litiikkaan laisinkaan. Muitakin vaihtoehtoja toki on.
Perustele Klaus näkemyksesi!
Heitämpä tähän provokaation neuvostolle:
”… Mikä on yhteisön missio? Jotta voisimme arvioida mikä on yhteisölle merkittävää, on meidän palattava arvojen juurille.
…
Yhteisöllinen tavoite ei voi olla kulttuurievolutionaarisesta näkökulmasta muu kuin tulevien sukupolvien selviytyminen. Kaikki mitä yhteisö tekee koskettaa tulevaisuutta. Nyt tehdyt päätökset vaikuttavat täydellä voimallaan vasta vuosikymmenien päästä.
…
Mitä tulevista sukupolvista huolehtiminen vaatii? Mitä strategioita missio vaatii? Yksilön suoja on ollut ja tulee olemaan aina yhteisö. Olemme aina riippuvaisia toisistamme. Vuosisata sitten oli mahdollista elä omavaraistaloudessa. Nykyään tämä ei ole mitenkään mahdollista. Ilman yhteisöllistä ohjausta luonnon resurssit eivät kestäisi tällaisen väestön elättämistä, ja ajautuisimme kaaokseen. Tulevien sukupolvien selviytyminen vaatii vakaan yhteisön. Vakaassa yhteisössä pidetään huolta väestöstä siten että kaikki (tai ainakin ylivoimainen enemmistö) kansasta tuntee elonsa turvalliseksi ja yhteisön toiminan oikeudenmukaiseksi.
…
Miten yhteisöstä tehdään turvallinen? Yhteisön mahdollisuudet vastata tulevaisuuden haasteisiin riippuu siitä mitä kykyjä kansalaisilla on. Liittyivät haasteet väestön ikääntymiseen, terveydentilaan, energian tai ravinnon tuotantoon, mihin tahansa, vastataan haasteisiin aina koulutuksella. Jos ikääntyvän väestön hoitoon tarvitaan 15 vuoden kuluttua kaksinkertainen hoitajien joukko, koulutetaan hoitajia ja lääkäreitä lisää sekä kehitetään teknologiaa siten että tavoitteesta selvitään. Jos energian tuotannon omavaraisuus nähdään vakaan tulevaisuuden ennakkoehtona koulutetaan insinöörejä ja työntekijöitä tämän teknologian pariin siten että nämä rakennushankkeet saataan toteutettua halutussa aikataulussa. Jos katsomme vakaan yhteisön vaativan ravinnon tuotannon omavaraisuutta, on tämä huomioitava monessa yhteiskunnallisessa päätöksessä jne… Kaikki yhteiskunnalliset tavoitteet saavutetaan koulutuksen kautta. Jos koulutamme juristeja, hallintotieteilijöitä ja ekonomisteja on meidän työllistettävä juristeja, hallintotieteilijöitä ja ekonomisteja. Jos koulutamme ihmisiä väärille aloille heikentyy kykymme vastata tulevaisuuden haasteisiin.
…
Mitä muuta tulevaisuudessa odottaa? Mihin yhteisön ja valtiomiehen on kyettävä varautumaan? Tulevaisuus sisältää paljon uhkakuvia, jotka vaarantavat ei vain yhteisön vakauden vaan myös koko ihmiskunnan olemassaolon. Lyhyen perspektiivin uhkakuvina on tietenkin liikakansoitus, ilmaston muutos ja luonnon resurssien niukkeneminen. Nämä uhkakuvat yhdessä luovat hyvin haastavan, tämän päivän ongelman, jonka ratkaisua ei voi löytää ”markkinaperusteisesti” vaan se on etsittävä yhdessä tiedemiehien (naisien) kanssa.
Yhteisöllistä ohjausta kestävämpään talouteen on odoteltu jo yli 20 vuotta, mutta kansainvälinen sopiminen on kulkenut tässä asiassa jatkuvasti epäonnistumisesta toiseen. ”Markkinavoimat” ja ”intressiryhmät” ovat onnistuneet vesittämään kaikki tulevaisuuteen katsovat hankkeet vedoten ”taloudellisiin” seikkoihin. Kansainvälisillä foorumeilla ei ole näkynyt valtiomiehiä - siis niitä joiden missio olisi ollut tulevien sukupolvien selviytyminen.
…
- missiosta jossa tavoitteena on elämän jatkuvuus
- ymmärryksestä jossa yhteisön tehokkuus nähdään kehityksen edellytyksenä
- ymmärryksestä jossa kriittiset resurssit on työ, koulutus ja luonnonvarat
- kyvystä nähdä tulevaisuuden haasteet
…
Pidemmällä perspektiivillä ihmiskuntaa varjostavat paljon selvemmin kuvattavat uhkat. Elämää uhkaavat meteoriitit ovat harvinaisia, mutta miljoonien vuosien perspektiivissä todennäköisiä. Auringon aktiivisuuden vaihtelut voivat olla hyvinkin tuhoisia elämälle. Kuun karkaaminen maan vetovoimakentästä tiedetään, ja sen vaikutukset elämälle tulevat olemaan merkittävät. Miljardien vuosien perspektiivissä aurinko sammuu ja tietenkin lopulta miljoonien miljardien miljardien vuosien kuluttua hiipuu koko meidän ”Big bang”.
…
Emmekö kuitenkin antaisi tuleville tiedemiehillä mahdollisuuden kerätä lisää ymmärrystä tulevaisuudesta. Josko elämän selviytymisen todennäköisyys ei olekaan nolla (0) tulevien tiedemiehien mielestä.
…
Missä kohdassa tätä kirjoitusta puhuin rahasta? En tietenkään missään. Raha on hallinnollinen rakennelma eikä missään nimessä kriittinen tulevaisuutta rakentava resurssi. Yhteiskunnallinen keskustelu on saturoitunut rahaan, mikä tarkoittaa sitä että johtajuus on kateissa ja olemme ajopuita…”
Tässä meillä ekonomisteilla on hauska tilanne, jossa kaikki jotka asioista jotain ymmärtävät tietävät, että juuri ne ekonomistit, jotka eniten haluavat neuvostoon ovat niitä, jotka yhteiskunnallisen hyvän kannalta pitää pitää sieltä poissa. Nyt vaan kovasti pyrkimään mahdollisimman huomiotaherättämättömästi. Tsemppiä!
Jonkinlaista (markkina)psykologia tuollainen neuvosto ainakin kaipaisi. Talouspolitiikassa keskeinen asia on kyky ennakoida ihmisten käyttäytymisvaikutuksia kompleksisissa systeemeissä. Esim. viime vuotisessa osinkoverotusuudistuksessa vaikutusten arviointi tuntui menevän aika lailla arvailuksi. Laskelmia tehtiin oletuksella, että ihmisten käyttäytyminen ei muutu, vaikka verotustapamuutokset sijoitusasioiden kohdalla johtavat juuri ihmisten käyttäytymistapamuutoksiin - koska ei osattu ennustaa, miten ihmisten käyttäytyminen todennäköisesti muuttuisi eri vaihtoehdoissa. Toivottavasti arviointineuvosto alkaa tehdä jälkikäteisarviointeja siitä, mitä vaikutuksia milläkin uudistuksella on oikeasti ollut mihinkin. Myös koskien “dynaamisia vaikutuksia”.