Näin vaalipäivänä on syytä muistaa, että rehellinen ääntenlasku ei ole itsestäänselvyys. Kannatan vanhanaikaista paperilapuilla äänestämistä, koska ääntenlasku paperivaaleissa on teknisesti yksinkertaista ja kuka tahansa ymmärtää miten laskeminen tapahtuu. Moni suomalainen (suurin osa?) tuntee jonkun, joka on joskus ollut vaalivirkailijana, eikä prosessiin liity mystiikkaa. Paras tae rehellisyydelle on toki konsensus rehellisen ääntenlaskun tärkeydestä. Toinen tae on se, että järjestelmällistä vilppiä olisi mahdotonta pitää salassa muilta puolueilta.
Itänaapurissa moni asia on toisin. Silti sielläkin moni tuntee jonkun, joka on ollut vaalivirkailijana. Kertomukset vaalivilpistä ovat yleisiä. Mutta kuinka merkittävä on vaalivilpin vaikutus vaalien lopputulokseen? Ehkä kyse on aloittelevan demokratian käynnistysvaikeuksista. Onko kyse vain pienestä määrästä epärehellisiä paikallispoliitikkoja, jotka pilaavat enimmäkseen rehellisten vaalien maineen? Onko vaalivilppi kaikkien puolueiden käyttämä keino, vai keskeinen osa valtapuolueen strategiaa?
Kun Putinin puolue “Yhtenäinen Venäjä” voitti Duuman vaalit joulukuussa 2011, sai se virallisen ääntenlaskennan mukaan 49% äänistä ja 53% paikoista. Mikä oli todellinen tulos?
Koko Venäjän tasolta emme ehkä ikinä saa tietää, mikä oli Yhtenäisen Venäjän (YV) osuus äänestäjien jättämistä äänistä (niistä, joita saa jättää vain yhden per äänestäjä). Mutta Moskovan osalta on olemassa yllättävän tarkka arvio, tai oikeastaan tarkka yläraja YV:n todelliselle ääniosuudelle. Se saatiin selville kenttäkokeella, johon perustuva tutkimus julkaistiin viime vuonna PNAS:issa (Proceedings of the National Academy of Science). Linkki artikkeliin.
Kenttäkoe perustui siihen, että Moskovassa on valtapuolueesta riippumattomia vaalitarkkailijoita, joita ei kuitenkaan riitä läheskään kaikille yli 3000 äänestyspaikalle. Tutkijaryhmän ideoimana tarkkailijaryhmät kohdennettiin satunnaisesti valituille 153:lle äänestyspaikalle.
Virallisesssa ääntenlaskennasssa YV sai 47% moskovalaisten äänistä. Tarkkailun piiriin joutuneilla äänestyspaikoilla YV:n osuus oli kuitenkin huomattavasti alhaisempi. Koska tarkkaillut äänestyspaikat valittiin satunnaisesti (ja niitä on tarpeeksi paljon) on tämän kokeen avulla mahdollista arvioida todelliset äänimäärät.
Tutkijat (Enikopolov et al) arvioivat, että YV:n todellinen osuus Moskovassa annetuista äänistä oli enintään 37%. Tällainen arvio ei olisi mahdollinen, jos tarkkailun kohteeksi olisi valittu tärkeimmät tai suurimman arvioidun vilppiriskin äänestyspaikat, koska YV:n todellinen kannatus voisi poiketa niissä muista vaalipaikoista. Tarpeeksi monen satunnaisesti valitun vaalipaikan avulla tällainen sattuma olisi kuitenkin hyvin epätodennäköinen (mikä näkyy arvioiden tilastollisessa tarkkuudessa).
Kenttäkokeeseen liittyy vaalivilpin määrän arvioinnin kannalta useita puutteita, joissa kaikissa on kuitenkin se yhteinen piirre, että ne hyvin luultavasti johtavat vaalivilpin aliarvointiin. (Esimerkiksi osassa äänestyspaikoista tarkkailijat heitettiin lainvastaisesti ulos ennen äänestyksen päättymistä. Niillä äänestyspaikoilla YV:n osuus lasketuista äänistä olikin sitten korkea.) Tämän vuoksi tuo 37% on uskottava yläraja YV:n todelliselle ääniosuudelle Moskovassa.
Tutkimuksen perusteella ei ole mahdollista yhtä luotettavasti mitata vaalivilpin vaikutusta Moskovan ulkopuolella. Anekdootit vaalivilpistä eivät ole ainakaan harvinaisempia syrjäseuduilla. Pitäisin erittäin varovaiseen arvauksena sitä, että ilman vaalivilppiä Putinin puolueella ei ainakaan olisi enemmistöä Duumassa.
++
Viime vaalien vaalikirjoitukseni käsitteli yksittäisen äänen vaikutusta.
Aihealueet: Lajittelematon