Suomen armeijan aseita on jo pitkään reivattu NATO-yhteensopivaksi. Suomalaisten asenteita ei.
Venäjän vienti on Suomen koko viennistä rapiat 10 prosenttia ja elintarvikevienti suunnilleen 10 prosenttia Venäjän viennistä. Venäjän tuontirajoitukset pysäyttävät noin 2/3 elintarvikeviennistä eli tämän kertolaskun perusteella suunnilleen 0.6% koko Suomen viennistä. Suurimpina kärsijöinä ovat Valion juustot.
Silti Venäjä pakotteiden uutisointi liittyy pääosin siihen, miten pakotteet vaikuttavat Suomen talouteen. Miten paljon kärsii elintarvikevienti, Helsingin telakka ja Jokerien uudet omistajat. Kokonaan unohtuu että suomalaiset ovat yhdessä muiden EU-maiden kanssa asettamassa näitä talouspakotteita, jotta Venäjä jättäisi väliin sotilasoperaation naapurimaassaan.
Solidaarisuus ollaan valmiita myymään muutaman juustopaketin tähden. Näillä eväillä kannattaa NATO-optio unohtaa.
Aihealueet: Kummalliset
Yhteistyö on ainoa keino elää suurvallan naapurissa. Juustojen menekki on hyvä indikaattori isommistakin asioista. Paasikiven ja Kekkosen aikana ymmärrettiin asia eikä oltu enää sinisilmäisiä, kuten 1930-luvulla. Suomi menestyi, vaurastui. Herkät ja älykkäät venäläiset tajuavat pienestäkin vihjeestä vähättelyt, saati urpot, avoimet Nato-tilitykset. Nato-optiota ei oikeasti ole olemassakaan.
Erinomainen kirjoitus mikä kuvastaa myös omia mietteitäni. Meillä Suomessa ei olla totuttu sanomaan asioita suoraan kun ne koskevat pelottavaa itänaapuriamme.
Kansainvälisessä politiikasssa on kaksi pääfilosofiaan, joiden kautta maiden välisiä suhteita yritetään ymmärtää.
liberalismi/idealismi: Uskotaan ylikansallisiin instituutioihin ja sopimusten sitovuuteen (YK, Etyk, Nato, jne) tai moraalisiin velvoitteisiin ja motiiveihin jotka määräävät valtioiden toimintaa. Tämän laajan kategorian alle kuuluu paljon erilaista porukkaa Erkki Tuomiojasta Amerikan neonkonservatiiveihin (neokonservatismi on liberalismi miinus kansainväliset instituutiot). Usein myös uskotaan, että sotimalla voi parantaa maailmaa.
Realismi: Suvereenien valtioiden välillä vallitsee anarkismi. Sopimukset ja ylikansalliset organisaatiot pääasiassa vain heijastavat valtioiden intressejä, turvallisuutta ja tämänhetkisiä voimasuhteita. Valtiot noudattavat niitä vain niin kauan kuin hyöty voittaa haitat. Moraalisia argumentteja käytetään retoriikassa mutta kansalliset intressit ovat vahvempia.
Mielestäni todellisuus osoittaa, että kansainväliset sopimukset, järjestöt ja liitot ovat suhteellisen heikkoja rakenteita, jotka jäävät nopeasti syrjään kansallisten etujen edessä. Liberalismi on harhaa josta pitäisi luopua myös Natoa harkittaessa. Solidaarisuutta ei ole olemassa kun aseisiin tartutaan. Nato-maa Puola on saanut karvaasti kokea, ettei Yhdysvaltojen ja muiden isojen Nato-maiden intressit puolustaa liittolaisiaan ole yhtä voimakkaat kuin kylmän sodan aikana.
Kirjoitus on täyttä asiaa.
Vuonna 2007 Tehtaankadulta sai lähteä virkamies, joka uhkaili Suomea Natoon liittymisestä. Kuittasivat, että kyseessä oli henkilökohtainen mielipide, mutta kun Venäjällä ei ole henkilökohtaisia mielipitetiä ulkoasiainhallinnossa.
Onko tämä akateemisen blogin taso?