Hallituksen rakenneuudistuspakettiin sisältyvä oppivelvollisuuden pidentäminen näyttää ajautuneen vastatuuleen. Pitkään on kiistelty pidentämisen aiheuttamista kustannuksista. Viime päivinä myös uudistuksen sisältö on joutunut hämmentävän ideologisen kritiikin kohteeksi, jossa näytetään palaavan 1970-luvun peruskoulu-uudistuksen aikaisiin poteroihin. Tässä keskustelussa olisi hyvä muistaa, että oppivelvollisuuden pidentämisen vaikutuksia on tutkittu maailmalla paljon ja ne ovat harvinaisen yhdensuuntaisia ja positiivisia.
Yksi usein toistettu argumentti oppivelvollisuuden pidentämistä vastaan on, että pakolla on vaikea kannustaa nuoria kouluttautumaan. Tämän toistivat esimerkiksi Harvardissa vieraileva professori Pasi Sahlberg ja Kokkolan sivistysjohtaja Peter Johnson eilisessä Helsingin Sanomien vieraskynässä ilman minkäänlaista viittausta aihetta koskevaan tutkimukseen. Tänään itse päivälehti jatkoi samaa linjaa aamuisessa pääkirjoituksessaan. Argumentti on paradoksaalinen sillä väitetystä huonoudesta huolimatta pakko on universaalisti käytetty keino kansankunnan koulutustason takaamiseksi. Itse asiassa ei taida löytyjä esimerkkejä maista, joissa oppivelvollisuudesta ei olisi säädetty lailla, jos failed state -kategoria jätetään pois laskuista. Jostain syystä kaikkien kansanvaltaisesti johdettujen valtioiden päättäjät ovat jossain vaiheessa katsoneet järkeväksi, että kansalaiset on syytä velvoittaa kouluttautumaan tiettyyn pisteeseen asti. Suomessa tämä velvollisuus ei edes kestä kansainvälisesti katsottuna kauan. Suomalaiset aloittavat koulun myöhään ja oppivelvollisuus päättyy jo 16. ikävuodella kun se esimerkiksi Englannissa, Hollannissa, Portugalissa ja monessa USA:n osavaltiossa jatkuu 18. ikävuoteen asti.
Taloustieteilijälle oppivelvollisuus on luonnollisesti hankala kysymys, koska rationaalisten hyötyään maksimoivien yksilöiden pitäisi kouluttautua optimaalisesti ilman pakkoakin. Pitkään oppivelvollisuuden olemassaolon syitä etsittiinkin sen ulkoisvaikutuksista. Näistä on kuitenkin ollut hyvin hankala löytää näyttöä. Sen sijaan oppivelvollisuus näyttää hyödyttävän nimenomaan sen ensisijaisia uhreja. Philip Oreopoulos ja Kjell Salvanes ovat keränneet yhteen tutkimustietoa oppivelvollisuuden pidentämisen vaikutuksista erilaisiin tulemiin. Nämä tutkimukset käyttävät hyväksi juuri sellaisia uudistuksia, josta Suomessa parhaillaan keskustellaan ja jotka mahdollistavat oppivelvollisuuden pidentämisen kausaalivaikutusten estimoimisen läpinäkyvien oletusten vallitessa. Liki 20 vuoden ajalta kertynyt tutkimustieto osittaa, että oppivelvollisuuden pidentäminen nostaa elinkaarituloja. Lisäksi se vähentää työttömäksi jäämisen, vankilaan joutumisen ja jopa avioeron todennäköisyyttä. Vaikutukset ovat tuntuvia ja ovat ainakin tutkimuksen kohteena olleissa maissa kattaneet uudistusten kustannukset kirkkaasti.
Oppivelvollisuuden pidentämistä voidaan käyttää myös ns. instrumenttimuuttujana koulutukselle, jolloin identifioidaan koulutusinvestointien tuotto niille nuorille, jotka käyvät koulua enemmän vain sen takia, että oppivelvollisuutta pidennetään. Tällaisten estimaattien pitäisi olla erityisen relevantteja suomalaiselle keskustelulle, jossa ollaan kuitenkin huolissaan vain siitä n. 5 prosentista ikäluokasta, joka ei edes hakeudu toisen asteen koulutukseen. Jo klassikoksi muodostuneen, Angristin ja Kruegerin tutkimuksen mukaan oppivelvollisuuden pidentämisen vuoksi yhden vuoden enemmän koulua käyneet henkilöt ansaitsevat 10% enemmän vuodessa kuin henkilöt, jotka eivät joutuneet pidentämään koulutustaan. Samanlaisia tutkimustuloksia on myös saatu Britanniasta ja Kanadasta.
On tietysti mahdollista, että nämä tutkimustulokset eivät yleisty Suomeen ja onkin totta, että Suomi olisi kaiketi ensimmäinen maa, jossa oppivelvollisuus ulotetaan yli kouluasteiden peruskoulusta toiselle asteelle. Toisaalta on olemassa syitä, jonka vuoksi voi olettaa, että oppivelvollisuuden pidentämisellä pitäisi olla erityisen positiivisia vaikutuksia juuri Suomessa. Suomalaisissa PISA-tuloksissa on erityisesti pistänyt silmään tulosjakauman hajonnan pienuus. Myös peruskoulussa heikosti pärjäävät suomalaiset ovat kansainvälisesti katsottuna kognitiivisilta kyvyiltään hyvin varustettuja jatko-opintoihin. Lisäksi suomalaiset työmarkkinat käyvät läpi suurta rakenteellista muutosta, jossa koulutuksen merkitys korostuu entisestään. Tällaisilla työmarkkinoilla on hyvin vaikea pärjätä ilman vähintään toisen asteen koulutusta.
Tuskin kukaan onkaan väittänyt, että kouluttautuminen ei Suomessa kannattaisi. Kansainvälinen tutkimus on osoittanut, että pakko on kuin onkin hyvä keino lisätä juuri niiden nuorten koulutusta, joista kaikki näyttävät olevan yksimielisesti huolissaan. Oppivelvollisuuden pidentämisestä käytävässä keskustelussa olisikin hyvä nojata oikeaan tutkimustietoon pelkän ideologisen sanahelinän sijaan.
Aihealueet: Koulutus, Lajittelematon
OPH:n tilastojen mukaan keskimäärin noin 5000 peruskoulunsa päättänyttä ei sijoitu välittömästi samana vuonna lukio- tai ammatilliseen koulutukseen. Osa näistä tosin sijoittuu johonkin muuhun toimenpiteeseen tai palaa koulunpenkille myöhemmin. Toisin sanoen se joukko, joka tästä toimenpiteestä kai eniten hyötyy on sangen pieni.
Useinhan kai ajatellaan niin, että hyvät toimenpiteet kohdistuvat tehokkaasti eniten niitä tarvitseville. Tämä toimenpide kohdistuu kaikkiin. Näin ollen se ei välttämättä ole paras toimenpide.
Vaikka pakko olisikin tehokas keino, onko se kustannustehokkain? Enemmän pitäisi keskustella siitä, voisiko joku toinen toimenpide olla vaikutuksiltaan tehokkaampi. Väitetyllä 15 miljoonalla eurolla voidaan tehdä paljon muutakin, kohdennetusti suoraan sitä tarvitseviin.
Pekkarisen juttu on hyvä, sitä ei käy kiistäminen. Ruohonjuuritasolta asiaa tarkastellen, yhdyn kuitenkin Hannes Köykän päätelmiin:
“Tosiasiassa tässä on jengi, joka aikaisemmin työllistyi sataman keikkatöihin, auton apumiehiksi ja rakennusten appareiksi. Näitä adhdeitä ei pitäisi kiusata enää yhtään enempään, vaan antaa duuneja, jossa tulee tunne siitä että hiestä nousi leipä, leike ja kalja.”
Peruskoulu on nimittäin PERUSkoulu, missä tehdään asiat sen saman peruskaavan mukaan, minkä opettaja sanelee, yksilöllistä tuunausta oppimisessa ei sallita. Kirjoitelmia ei voi palauttaa koneella tehtynä vaan käsin kirjoitettuna (jos toimeksiantona on kirjoittaa käsin), mihin ei adhd:n keskittyminen riitä. Lukuaineiden arvosanoja laskee se, kun käsiala on sotkuinen (vaikka sisältöosaaminen olisi kympin luokkaa). Samoin se, että ne tuskalla käsin väännetyt kirjoitelmat palautuvat aina myöhässä. Läksyt ja kirjat unohtuvat milloin kouluun, milloin kotiin - ja tuskastunut opettaja toruu torumistaan, mutta mikään ei muutu, ja lopulta turhautunut opettaja ensin uhkailee ja sitten laskee niitä arvosanoja. Saako oppilas tällöin oikeaa arvosanapalutetta osaamisestaan?
Nämä em. peruskoulukokemukset yhden fiksun mutta koulussa täysin turhautuneen (ja negatiivisen palautekierteen lannistaman) adhd:n äitinä. Yksi vuosi lisää opettajien jatkuvaa paheksuntaa asioista, joille nuori ei neurologisista syistä voi mitään, ei todellakaan ole se, mikä näitä nuoria auttaa.
“Regressioanalyysit ehkä puuttuu, mutta kansa tietää.”
Todellakin.
oppivelvollisuus vai yksi vuosi säilöä
Nyt puheena oleva oppivelvollisuuden normeeraminen koskee vahvasti syrjäytymisvaarassa olevaa porukkaa, joka ei ole selviytynyt opinnoistaan/hankkinut opiskelupaikkaa. Ongelma aiotaaan hoitaa 15 miljoonan resursseilla, heh.
Tosiasiassa tässä on jengi, joka aikaisemmin työllistyi sataman keikkatöihin, auton apumiehiksi ja rakennusten appareiksi. Nyt ongelma aiotaan ratkaista kiusaamalla heitä koulun penkillä vielä yhden vuoden. En ymmärrä missä nämä normipolitiikot asuvat - näitä adhdeitä ei pitäisi kiusata enää yhtään enempään, vaan antaa heillee lyhyen odotushorisontion duuneja, jossa tulee hiki ja tunne siitä että hiestä nousi leipä, leike ja kalja. . Regressioanalyysit ehkä puuttuu, mutta kansa tietää.
Nairussa pitelemistä: ainakaan wikipedian NAIRU ei ole vakio, vaan jos useampi ihminen päättää ettei työnteko kiinnosta niin NAIRU-taso nousee, ja sama toisinpäin.
Jutuntekijälle: Kun juttu perustuu niin vahvasti tutkimuksiin, niin olisi kiva jos jutussa olisi linkki juttua tukeviin tutkimuksiin (jonka saa auki kuka tahansa). Maailma on täynnä huonoa tutkimusta, varsinkin tilastoja käyttäen.
Eikö ne ekonomistit opeta NAIRUa eli ns. tasapainotyöttömyyttä. Parhaillaan luokkaa 8-9 % ja rakennemuutosten jälkeenkin luokkaa 5%. (Lähde: Juhana Vartiainen)
Tehtiin mitä tehtiin, aina siis vähintään 5% on työttöminä.
Joten: miksi kannattaisi tehdä yhtään mitään sille osalle ikäluokkaa, joka syrjäytyy ? Ovathan vain valmista NAIRUn ruokaa. Lisäkoulutus on rahan ja vaivan hukkaa, kun työttömiksi joutuvat joka tapauksessa.
Oppivelvollisuusiän noston sijasta kannattaisi panostukset käyttää oppimistulosten laadun kasvattamiseen. Aiempaa enemmän tunteja äidinkieleen ja matematiikkaan sekä selvästi nykyistä rajummat tasovaatimukset…
” käyvät koulua enemmän vain sen takia, että oppivelvollisuutta pidennetään”
Koulussa käyminen ei ole mikään itseisarvo. Oppiminen on, mutta se taas ei pakkopullana onnistu, ennemmin päinvastoin.
Liian vaikeata?
Esimerkki: Lukiossa, josta on suurin osa pakolla koulussa istuvista saatu pihalle, käydään koko 9-vuotisen peruskoulun materiaali vuodessa läpi.
Miksi se kesti 9 vuotta peruskoulussa?
Eikä kyse ole vain siitä että lapset ovat tyhmiä, vaan ennemmin siitä DDR-henkisestä pakkopullaideologiasta joka on vallitseva.
Eihän kukaan halua oppia mitään vapaaehtoisesti, eihän?
Eikä ainakaan ole koulun asia ylläpitää tälläistä, jos jollain moinen halu onkin, vaan päinvastoin pitää rankaista siitä että opiskelee asioita koulun ulkopuolelta.
Tämä onkin vallitseva käytäntö: Ei saa tietää mitään sellaista mitä koulu ei ole opettanut.
Samuli Pahalahti,
Kirjoitat:
“Toisen asteen koulutukset menevät samaan kastiin – olen itse käynyt sekä lukion että ammattikoulun, ja kumpikin oli suhteellisen turha reissu. Ja kun olin vielä nuori ja tyhmä, lähdin yliopistoon niiden jälkeen, mutta onneksi tajusin sitten jossain vaiheessa lopettaa sen.”
Nähtävästi työnantajat eivät ole juoneet samasta viisauden lähteestä kuin mistä sinä, koska he ovat keskimäärin valmiita maksamaan enemmän korkeasti koulutetulle työvoimalle.
Jos minä olisin diktaattori, lakkauttaisin Suomesta heti ensimmäisenä tekonani kaikki koulut. Käytännössä niissä oppii hyvin tehottomasti, ja suurin osa asioista on sellaisia, joilla ei tee oikeassa elämässä yhtään mitään. Peruskoulun tärkein tehtävä on opettaa miten kokeista voi päästä läpi – ja se on erittäin turha taito. Peruskoulu on lähinnä päivähoitopaikka, ja pahimmillaan kiusauslaitos.
Toisen asteen koulutukset menevät samaan kastiin – olen itse käynyt sekä lukion että ammattikoulun, ja kumpikin oli suhteellisen turha reissu. Ja kun olin vielä nuori ja tyhmä, lähdin yliopistoon niiden jälkeen, mutta onneksi tajusin sitten jossain vaiheessa lopettaa sen.
Elämästä meni monta vuotta ihan hukkaan. En todellakaan toivo kenellekään vastaavaa kohtaloa, joten vastustan kaikkea koulutukseen panostamista henkeen ja vereen. Poliitikot ovat jo osoittaneet olevansa täysin pihalla siitä, miten lapsia ja nuoria voidaan kouluttaa pärjäämään elämässä, joten heidän täytyisi pitää näppinsä erossa koko hommasta.
Jos joku oikea taloustieteilijä haluaisi lähteä tutkimaan asiaa, niin kannattaisi ensin selvittää, kuinka monta tuntia lapset ja nuoret kuluttavat koulun penkkiä, ja kuinka paljon sen seurauksena oikeasti oppii uusia asioita. Sitten olisi selvitettävä, kuinka oleellisia ne opitut asiat ovat.
PISA-tulosjakauman hajonnan pienuuden voi toki tulkita myös toisin. “Myös peruskoulussa heikosti pärjäävät suomalaiset ovat kansainvälisesti katsottuna kognitiivisilta kyvyiltään hyvin varustettuja…” …siirtymään jo suoraan työelämään.
Pidät paradoksaalisena sitä, että kaikissa toimivissa valtioissa on säädetty oppivelvollisuudesta lailla. Historiallisestihan oppivelvollisuus on säädetty siksi, että vanhemmat veisivät lapsensa kouluun sen sijaan, että he tekisivät töitä pelloilla, kotona tai verstaissa, ei siksi, että lapset itse eivät haluaisi mennä kouluun tai oppia. Oppivelvollisuus siten tosiasiallisesti mahdollisti lapsille opetuksen saamisen (tähän selitykseen tekstissä mainittu taloustieteilijäkin lienee tyytyväinen).
Erinomainen kirjoitus, jossa asiaa on pohdittu rauhallisesti eri näkökulmista. Lisää tällaista, koska suomalaisessa mediassa eri vaihtoehtoja rauhallisesti punnitsevia kirjoituksia ei osata kirjoittaa.
Suorastaan huvittavaa, että Helsingin Sanomien pääkirjoitus aiheesta tyytyi taas kerran yksipuolisesti toistamaan sen mitä Sahlberg ja Johnson väittivä yrittämättä lainkaan analysoida ongelmaa. Vanhan kansan kielellä pääkirjoitus oli “juosten kustu”, jossa kirjoittaja ei ollut perehtynyt lainkaan kirjoittamaansa asiaan. Copy-paste-journalismia.
Hyvä puheenvuoro!
Hyvä kirjoitus ajankohtaisesta aiheesta!
Lukemisessa tyttöjen ja poikien ero on Suomessa PISAn tutkimista maista suurin ja päättelyn perusteella maailman suurimpia jos ei suurin. Lukeminen on opiskelun kannalta tärkein taito. Hajonta liene vähäistä joillakin toisilla mittareilla, mutta yhdellä tärkeimmistä häpeällisen suuri. Lisäksi kaikissa muissakin PISAn tutkimustuloksissa suomalaiset pojat pärjäävät poikkeuksellisen huonosti suhteessa tyttöihin.
Tämä ero - ja toki myös huono lukutaito - aiheuttaa huonosti lukevien poikien joukkosyrjäytymistä, koska jatko-opiskelupaikan saaminen on hankalaa paitsi ehkä kaikkein ikävimmille aloille. Näköalattomuus johtaa apatiaan tai antisosiaalisuuteen.
Suomella ei ole varaa näin epätasa-arvoiseen kouluun, mutta tilanne ei korjaannu koulupakkoa pidentämällä.
Eikä toki ole tarkoituskaan korjaantua, koska paljon ketään ei tunnu kiinnostavan poikien huono menestys.
Täysin hungiolle johtavan syrjäytymisen logiikka on erilainen, mutta sielläkin korostuu huono lukutaito. Ja se kasautuu poikiin ja erityisesti maahanmuuttajataustaisiin.