Aamuyön neuvottelut

18.9.2014 Kirjoittanut Niku Määttänen

Eläkeneuvotteluista tihkuvat uutiset ovat minusta hieman hämmentäviä ja vähän huolestuttaviakin. Enkä nyt viittaa vain siihen, että neuvottelijat ovat tiettävästi välillä istuneet iltaa aamuviiteen asti.

Lehtitietojen mukaan neuvottelupöydässä on ehdotus, että ns. eläkepalkasta ei jatkossa vähennettäisi työntekijän eläkemaksua. Eläkepalkalla tarkoitetaan palkkaa, jonka perusteella eläkkeen karttuminen lasketaan: mitä suurempi eläkepalkka, sitä suurempi työeläke. Vähennyksen poistaminen nostaisi eläkepalkkaa ja tarkoittaisi nykyisillä maksuilla työeläkkeiden nostamista pidemmän päälle reilulla viidellä prosentilla! Olin kuvitellut, että neuvottelijoilla olisi ollut yhteisymmärrys edes siitä, että uudistuksen ei tulisi ainakaan kasvattaa eläkemenoja.

Uutisten mukaan ay-liike (tai ainakin osa siitä) ajaa tosissaan myös alimman vanhuuseläkeiän sitomista ammatin rasittavuuteen. Tästä saataisiinkin mainio soppa aikaiseksi. Miten määritellään raskas ammatti? Missä vaiheessa työntekijä, joka siirtyy raskaasta ammatista kevyeen ammattiin, menettää oikeuden nostaa aikaistettua vanhuuseläkettä?

Esimakua sopasta antaa Akavan johtaja Maria Löfgren päivän Aamulehdessä: “Täytyy ottaa huomioon työelämän suuntaus, jossa on paljon muitakin raskaita töitä kuin fyysisesti raskaat ammatit”. Esimerkkeinä Löfgren mainitsee erityisopettajat ja sosiaalityöntekijät. Haluan itse mainita myös tutkimusohjaajat…

Toki keskustelu eri ammattien rasittavuudesta heijastaa sinänsä perusteltua huolta eläkejärjestelmän oikeudenmukaisuudesta. Tiedetään esimerkiksi, että matalasti koulutetut ihmiset kuolevat keskimääräistä nuorempina ja ehtivät sen vuoksi nostamaan vanhuuseläkettä lyhyemmän aikaa kuin korkeasti koulutetut.[1] Mutta on olemassa paljon helpompiakin tapoja ottaa tämä näkökulma huomioon (täydentäviä seikkoja täällä).

Yksi esimerkki koskee ns. kannustinkarttumaa, jolla tarkoitetaan korotettua 1,9 prosentin eläkekarttumaprosenttia 53 vuoden iästä alkaen. Se suosii hyvin koulutettuja ihmisiä, joiden palkat tuppaavat nousemaan iän myötä. Sen poistaminen parantaisi matalasti koulutettujen suhteellista asemaa.

Toinen esimerkki liittyy työkyvyttömyyseläkkeisiin ja elinaikakertoimeen. Alimman vanhuuseläkeiän nostaminen nostaisi nykyjärjestelmässä automaattisesti työkyvyttömyyseläkkeitä. Jos alin vanhuuseläke sidotaan jatkossa elinaikaan voidaan elinaikakerrointa lieventää. Elinaikakerroin leikkaa (osittain) myös työkyvyttömyyseläkkeitä.

Eläkepalkan korottaminen ja ammattikohtaiset eläkeiät ovat toivottavasti vain neuvottelutaktiikkaa. Tarkoitus voi olla, että niistä luovutaan, kunhan vastapuoli vastineeksi luopuu omista vaatimuksistaan. Saattaa myös olla, että niiden ajatellaan olevan jonkinlaisia myyntiargumentteja, joilla ay-liikkeen jäsenet saadaan hyväksymään muita, vähän ikävältä kuulostavia ratkaisuja.

Mutta kieltämättä pikkaisen jo hirvittää, minkälainen ratkaisu neuvotteluista lopulta jonakin aamuyönä putkahtaa.


[1] Tämä ei tietysti vielä tarkoita, että eläkejärjestelmä kokonaisuudessaan sorsisi matalasti koulutettuja tai duunariammateissa toimivia. Ks. esim. tämä ETK:n raportti.

Avainsanat:

Aihealueet: Julkinen talous

5 kommenttia kirjoitukseen “Aamuyön neuvottelut”

  1. Austrian kirjoitti:

    Niku,

    tämä kokonaisuushan sorvatiin tähän muottiin sen vuoksi että valtio haluaa enemmän verotuloja. Jos eläkeläisten suhteellinen osuus kasvaa niin työvoimassa olevien osuus pienenee ja samoin verotulot.

    Ikäsidonnaiset menot luonnollisesti kasvavat, mutta oletus on että vanhempien työllisten suurempi osuus ei kasvattaisi ikäsidonnaisia menoja jotka muutenkin kasvaisivat. Ehkä työterveyshuollon kautta syntyy enemmän kustannuksia, jotka KELA osin korvaa?

  2. Niku Määttänen kirjoitti:

    Juha,

    Ymmärtääkseni työmarkkinajärjestöjen näkemys on se, että niiden kuuluu päättää eläkeasioista koska ne edustavat eläkkeiden rahoittajia ja koska eläke on ”lykättyä palkkaa”. Tämä perustelu edellyttäisi minusta ainakin sitä, että puhutaan täysin rahastoiduista järjestelmistä, jotka eivät aiheuta (suoria) sukupolvien välisiä tulonsiirtoja. Työeläkejärjestelmä on kuitenkin pääosin jakojärjestelmä jota koskevat päätökset aiheuttavat helposti massiivisia sukupolvien välisiä tulonsiirtoja. Jos tällaiset tulonsiirrot eivät kuulu parlamentaariseen päätöksenteon piiriin, niin mitkä asiat kuuluvat? Mm. tästä syystä olen sitä mieltä, että hallituksen tulisi ottaa selkeämmin vastuu eläkepolitiikasta.

    Toisaalta Suomen eläkejärjestelmä on minusta kokonaisuudessaan varsin fiksu. Järjestöt ovat siis tehneet usein hyviä päätöksiä. Voi tietysti olla, että parlamentarismista seuraisi lopulta lyhytnäköisempää eläkepolitiikkaa. Olen myös ymmärtänyt, että valtiovalta on viimeaikoina vähän kiristänyt otettaan eläkepolitiikasta.

  3. kom kirjoitti:

    Austrian kirjoitti:

    “eläkemaksuthan eivät ole veroja vaan säästämistä…”

    Eläkepäätökset vaikuttavat sekä valtion tuloihin että lisäksi myös valtion ja kuntien eläkemenoihin niiden omien työntekijöiden eläkkeiden osalta. Se mikä on eläkeyhtiölle säästämistä, on säästöjen maksajalle meno. Esimerkiksi kuntien veronmaksajat maksavat Kevalle eläkemaksuja eläkkeiden hoitamista varten. Saa nähdä, mitä sopimuksesta, josta yksi pääammattijärjestöistä puuttuu, seuraa. Eläkemaksut ovat lakisääteinen maksu. Saa nähdä, millaisen lain valtio säätää, kun lopputulos ei olekaan kaikkien pääjärjestöjen hyväksymä. Hallitus joutuu nyt kuitenkin väistämättä ottamaan eläkeasiaan kantaa, pystymättä vetoamaan kaikkien pääjärjestöjen hyväksymään yhteiseen neuvotteluratkaisuun. Valtio ei välttämättä hyväksy neuvottelutulosta sellaisenaan.

  4. Austrian kirjoitti:

    Juha,

    eläkemaksuthan eivät ole veroja vaan säästämistä… :)

    Miksi valtion pitäisi päättää siitä milloin ihmiset ovat vapaalla ja milloin töissä? Pitäisikö silloin myös vapaa-aikaa verottaa? Erityinen lomapäivien verotus kehiin?

  5. Juha Tervala kirjoitti:

    Niku: mitä mieltä olet ”kaksikantaisista” eläkeneuvotteluista? Minkä ihmeen takia valtio ei ole mukana? Suomessa on tapana sanoa, että eduskunta käyttää korkeinta budjettivaltaa ja päättää siten myös veroista. Olenko veronmaksajana ja äänestäjänä antanut – huomaamattani – avoimen mandaatin työmarkkinajärjestöille päättää veroista? Siis millä oikeudella työmarkkinajärjestöt oikein neuvottelevat valtion tuloista ja menoista, ilman veronmaksajien ja äänestäjien läsnäoloa?

Vastaa