Julkisen talouden vahvistamiseksi tarvittavan eläkeuudistuksen suuntaviivat ovat selvillä. Jotta uudistuksella olisi merkittävä myönteinen vaikutus eläkejärjestelmän rahoitukseen, työuriin ja lopulta julkiseen talouteen, siihen tulisi sisältyä alimman vanhuuseläkeiän (tai ainakin ns. täyden eläkkeen ikärajan) nostaminen sekä osa-aikaeläkkeen ja työttömyysputken käytön rajoittaminen joko ikärajoja nostamalla tai etuuksia heikentämällä.
Tämän suuntaiset uudistusehdotukset herättävät paljon vastarintaa. Ainakin julkisessa keskustelussa tärkeimmät huolenaiheet näyttävät liittyvän tulonjakokysymyksiin. Sekä alimman vanhuuseläkeiän nostamisen että varhaiseläke-etuuksien leikkaamisen katsotaan usein olevan epätasa-arvoista politiikkaa.
On luultavasti väistämätöntä, että julkisen talouden kannalta toivottava eläkeuudistus hankaloittaa joidenkin ihmisten elämää. Osa heistä on pienituloisia. Esimerkiksi korkeampi vanhuuseläkeikä vaikeuttaa helposti niiden ihmisten asemaa, jotka epäonnekseen menettävät työpaikkansa lähellä nykyistä vanhuuseläkeikää.
Arvioin viime syksynä julkaistussa tutkimuksessa erilaisia eläkeuudistusvaihtoehtoja niiden tulonjakovaikutusten osalta. Tulosten mukaan käsitys, jonka mukaan edellä hahmoteltu eläkeuudistus olisi kokonaisuudessaan taloudellista eriarvoisuutta kasvattava uudistus, on todennäköisesti väärä.
Tähän on useita syitä. Yksi niistä liittyy työkyvyttömyyseläkkeisiin. Työkyvyttömyyseläkkeet ovat (elinkaari)tuloeroja selvästi tasoittava osa koko eläkejärjestelmää. Työkyvyttömyyseläkkeet ovat tietysti tärkeitä erityisesti niille ihmisille, jotka tulevat työkyvyttömiksi suhteellisen nuorena. Nämä ihmiset ovat yleensä taloudellisesti heikossa asemassa. Lisäksi matalasti koulutetuilla ihmisillä on muita suurempi riski joutua työkyvyttömäksi.
Vanhuuseläkettä, osa-aikaeläkettä tai työttömyysputkea koskevien ikärajojen nostaminen ei tietenkään lyhennä työkyvyttömyyseläkkeiden maksuaikaa tai pienennä niiden tasoa. Itse asiassa on luontevaa olettaa, että vanhuuseläkeiän nosto pikemminkin kasvattaa työkyvyttömyyseläkkeitä. Työkyvyttömyyseläkkeet perustuvat osin ns. tulevan ajan osuuteen. Sillä tarkoitetaan eläkettä, jonka työkyvyttömäksi jäänyt olisi ansainnut, jos hän olisi tehnyt töitä vanhuuseläkeikään saakka. Vanhuuseläkeiän nostaminen parantaisi työkyvyttömyyseläkkeitä pidentämällä aikaa, jolta tulevan ajan osuus lasketaan. Esimerkiksi alimman vanhuuseläkeiän nostaminen tarkoittaa siten, että kaikista eläke-etuuksista suurempi osa on pienituloisimpien kannalta tärkeitä työkyvyttömyyseläkkeitä.
Toinen asia liittyy työttömyysturvaan. Kuten edellä todettiin, todennäköisimmin vanhuuseläkeiän nostaminen aiheuttaa hankaluuksia niille ihmisille, jotka joutuvat työttömäksi lähellä nykyistä alinta vanhuuseläkeikää. He saavat kuitenkin työttömyyskorvausta, joka on pienituloisille omaan ansiotasoon suhteutettuna suurempi kuin hyvätuloisille. Pienituloisen kannalta työttömyyskorvaus on joissakin tapauksissa jopa suurempi kuin vanhuuseläke.
Työttömyysputken rajoittaminen kohdistuu toki jossakin määrin suhteellisen pienituloisiin. Kaikkein huono-osaisimmat ovat kuitenkin jääneet jo aikaisemmin työkyvyttömyyseläkkeelle. Lisäksi on muistettava, että työttömyysputken alaikärajan nostaminen on ainakin aikaisemmin nostanut ikääntyneiden työllisyyttä selvästi. Työttömyysputki näyttää syystä tai toisesta kasvattavan myös riskiä jäädä työttömäksi.
Osa-aikaeläkkeestä puolestaan tiedetään, että vaikka sen rahoitukseen osallistuvat kaikki palkansaajat, sitä hyödyntävät etupäässä suhteellisen hyvätuloiset ihmiset (ETK:n raportti). Ansiotuloverotuksen progression vuoksi osa-aikaeläke on kaikkein houkuttelevin hyvätuloisille. Nykymuotoisen osa-aikaeläkkeen lakkauttamista voisi siis vaatia jo pelkästään tulonjakoon vedoten!
Tulonjakoon vaikuttaa myös se, miten työeläkemaksu kehittyy. Eläkeuudistuksen keskeinen tavoite olisi rajoittaa työeläkemaksun nousupainetta. Työntekijät joutuvat lopulta maksamaan myös työnantajan osuuden eläkemaksusta. Pidemmän päälle erilaiset työnantajamaksut laskevat palkkatasoa.
Suomessa osa vasemmistopoliitikoista on vastustanut kulutusverotuksen kiristämistä sillä perusteella, että kulutusverot ovat “tasaveroja”. Heiltä on ehkä jäänyt huomaamatta, että työeläkemaksun nostaminen vastaa tasaverolla toteutettua veronkiristystä. Tosin siinä missä kulutusverot kohdistuvat myös varallisuuteen, työeläkemaksu kohdistuu pelkästään palkkatuloihin.
—————–
Tämä kirjoitus on vähän muokattu versio ETLAn Suhdanne-julkaisun artikkelista. Joitakin lisähuomioita samasta aiheesta löytyy täältä.
Avainsanat: eläkkeet, tulonjako
Aihealueet: Julkinen talous
[...] Toki keskustelu eri ammattien rasittavuudesta heijastaa sinänsä perusteltua huolta eläkejärjestelmän oikeudenmukaisuudesta. Tiedetään esimerkiksi, että matalasti koulutetut ihmiset kuolevat keskimääräistä nuorempina ja ehtivät sen vuoksi nostamaan vanhuuseläkettä lyhyemmän aikaa kuin korkeasti koulutetut.[1] Mutta on olemassa paljon helpompiakin tapoja ottaa tämä näkökulma huomioon (täydentäviä seikkoja täällä). [...]
“Teoria, jonka mukaan kulutusverot kohdistuvat PELKÄSTÄÄN varallisuuteen kuulostaa aika älyttömältä teorialta. Kulutusverot vähentävät tietysti palkkatulojen ostovoimaa siinä missä ansiotuloverotkin.”
Pointtinani oli se, että kuluttaa voi viime kädessä vain varallisuudella: joko itse omistetulla varallisuudella tai lainatulla. Varallisuuden lähteistä yksi on ansiotulo. Toinen on pääomatulot. Kolmas on perinnöt, lahjat yms. Työeläkemaksu kohdistuu tosiaan vain palkka- ja yrittäjätuloihin. Mutta kuluttamisen mahdollistaa kaikki kertynyt varallisuus, ei vain palkkatulot.
Mihin muuhun kulutusverot kohdistuvat kuin varallisuuden käyttöön kulutushyödykemuotoon sitä vaihdettaessa?
kommentti,
Teoria, jonka mukaan kulutusverot kohdistuvat PELKÄSTÄÄN varallisuuteen kuulostaa aika älyttömältä teorialta. Kulutusverot vähentävät tietysti palkkatulojen ostovoimaa siinä missä ansiotuloverotkin.
“Tosin siinä missä kulutusverot kohdistuvat myös varallisuuteen, työeläkemaksu kohdistuu pelkästään palkkatuloihin.”
Kulutusverot kohdistuvat teoriassa pelkästään varallisuuteen. Mutta käytännössä ne eivät taida korreloi vahvasti varallisuuden kanssa, lukuunottamatta aivan vähävaraisimpia. Syitä on monia. Yksi niistä on siinä, että suuren varallisuuden ihmiset eivät kuluta useinkaan paljoakaan sen enempää kuin keskikokoisen varallisuuden ihmiset. Monet superrikkaat ovat suorastaan huomattavan vähän kulutusveroja ainakaan kotimaihinsa maksavia. Klassinen esimerkki tästä lienee Ikean ja monta muuta yritystä perustanut miljardööri Ingmar Kamprad, joka on tunnettu säästäväisyydestään, mikä näkyy mm. hänen liikennetapavalinnoissa (ei löydy uusia urheiluautoja, joista olisi maksettu kulutusveroja, vaan hän ajelee parikymmentä vuotta vanhalla perusautolla jne).
Säästäväisyyden lisäksi toinen syy sille, miksi kulutusverotus ei taida korreloida kovin vahvasti varallisuuden määrän kanssa on siinä, että jos on paljon varallisuutta, on kulutusverot mahdollista ohittaa monin tavoin. Käytännössä monet kulutusverot voi välttää hoitamalla hankinnat esimerkiksi yritysten kautta, jolloin monet kulutusmenot ovat vähennyskelpoisia sekä ALV:n osalta että ne alentavat myös yhteisöveroa. Suomen nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa verotuksellisesti aika moninaiset kikkailumahdollisuudet, joita verotusasioihin erikoistuneet konsultit mainostavat yrittäjille. Tähän voi vielä yhdistää kikkailun eri maiden verokantojen kesken. EU:n sisällä monia isoja hankintoja siirretään alemman ALV-kannan maiden kautta tehtäviksi verotussyistä. Tunnetuin esimerkki on Luxemburg, jonka kautta moni pyrkii kulutushankintansa tekemään, koska maan ALV on alimmillaan vain 3 % ja ylimmillään 15 %, eli aivan eri tasoa kuin Suomessa. Luxemburgiin kirjautuva liikevaihto on täysin käsittämätön maan kokoon nähden, ja selittyy juuri verosuunnitteluasioilla. Kun ALV on yhdessä EU-maassa maksettu, sitä ei voi periä enää toisessa. Pienen varallisuuden omaava ei näitä mahdollisuuksia voi juuri hyödyntää, koska pienten kulutusmenojen kohdalla kikkailusta aiheutuvat kulut (joista monet ovat luonteeltaan kiinteitä) eivät kata sen hyötyjä. Ison varallisuuden haltija voi hyödyntää tätä mahdollisuutta paljon paremmin.
Jos kulutusverokertymää haluttaisiin oikeasti lisätä, EU:n kulutusverotusta pitäisi yhtenäistää, eikä yhtään selvästi muita alempana kulutusverotusta pitävää veroparatiisia pitäisi EU:n sisällä sallia. Muussa tapauksessa tilanne jatkuu nykyisenlaisena, eli varakkaat voivat välttää ALV:n suurelta osin, ja vähävaraiset maksavat korkean kannan ALV:tä.
GranpaIgor,
Julkisen talouden kannalta oli epäilemättä parempi että olit osa-aikaeläkkeellä etkä työkyvyttömyyseläkkeellä.
Osa-aikaeläke voi tarjota hyödyllisen joustomahdollisuuden työuran loppupuolella. Ongelma on vain siinä miten rahoitus järjestetään. Ne, jotka osa-aikaeläkettä hyödyntävät, eivät maksa muita suurempaa eläkemaksua. Minusta osa-aikaeläkkeen tulisi vähentää tulevaa vanhuuseläkettä. Tällöin osa-aikaeläkettä hyödyntävät rahoittaisivat järjestelmän itse.
Eläkerahastot tulevat näillä näkymin edelleen hitaasti kasvamaan eikä niitä ole tarkoitus koskaan ajaa alas. Eläkerahastojen tuomat sijoitustuotot (sikäli kun niitä tulee) mahdollistavat eläkemaksun pitämisen vähän alempana kuin mitä se olisi puhtaassa jakojärjestelmässä (jossa ei rahastoida lainkaan).
Ilkka Kaukoranta,
En usko että pelkkä työnvastaanottovelvoite poistaa työttömyysturvan kannustinongelmat. Jos poistaisi, niin kannattaisin sadan prosentin korvausastetta.
Työttömyysputken vaikutuksesta tiedetään empiirisesti mm. seuraavat kaksi asiaa: 1) Työttömyysriski kasvaa selvästi putken alaikärajan kohdalla, 2) Työttömyysputken alaikärajan nostaminen on aikaisemmin laskenut työttömyysastetta selvästi juuri aikaisemman alaikärajan kohdalla. Tämän evidenssin valossa on minusta aika selvää, että työttömyysputkella on ollut merkitystä työllisyyden kannalta.
Työttömyysputken alaikärajaa on viimeisen parinkymmen vuoden aikana nostettu ylöspäin useaan otteeseen. Sen vuoksi työttömyysputki ei ole juuri tällä hetkellä kovin merkittävä asia työllisyyden kannalta. Mutta jos vanhuuseläkeikää nostetaan ja työttömyysputki jätetään ennalleen, putki tosiasiallisesti pitenee. On syytä pelätä, että tällöin putkesta tulee uudelleen tärkeä reitti pois työelämästä.
Mallissani työttömyysputkeen siirtyvät ne yksilöt, jotka ovat tulleet irtisanotuksi ja joiden ansiomahdollisuudet työmarkkinoilla ovat suhteellisen matalat (verrattuna työttömyyskorvaukseen). Irtisanomisriskin kasvaminen (huono suhdanne) lisäisi myös mallissa työttömyysputken käyttöä.
Työttömyysputken ikärajan nostaminen lisää mallissa työllisyyttä sen takia, että osa työntekijöistä hyväksyy sen seurauksena huonommin palkatun työn. Tosielämässä putki vaikuttanee työllisyyteen myös sitä kautta, että työnantajat kohdistavat irtisanomiset ihmisiin, jotka ovat putkeen oikeutettuja.
Jos näin on, niin putki vaikuttaa kai vieläkin haitallisemmalta.
En usko työttömyysputken heikentämisen olevan välttämätöntä uskottavan eläkeuudistuksen kannalta. Lisäpäiväthän eivät ole mikään yleinen varhaiseläkeväylä.
Lisäpäivien käyttö riippuu hyvin voimakkaasti suhdanteista. Vuosien 2009-2010 vaihteessa lisäpäivillä oli vajaat 2000 henkeä, kun nyt lisäpäivillä on yli 14000 henkeä. Tämä kuvastaa sitä, että lisäpäivät toimivat kuten pitääkin: osana työttömyysturvajärjestelmää. Niin kauan kuin työmarkkinat vetävät hyvin, ei lisäpäiviä juuri käytetä eikä niillä siten ole mitään relevanttia vaikutusta julkiseen talouteen.
Tiedän että sait omassa tutkimuksessasi erilaisia tuloksia, mutta käsittääksesi mallisi perustuu oletukseen, että putkeen siirtyminen on kulutustaan ja vapaa-aikaansa maksimoivan agentin vapaaehtoinen valinta. Näin se ei ole. Putkeen ei pyritä, vaan sinne joudutaan. Jos lisäpäiville siirtyminen olisi aidosti vapaa valinta, niin sitten putken käyttö ei vaihtelisi niin paljon suhdanteiden mukana. Taantuman ja työttömyyden perimmäinen syyhän ei ole se, että ihmiset yht’äkkiä alkavat arvostamaan vapaa-aikaa enemmän. Ylipäätään putkessa ei edes voi olla jos töitä on tarjolla: lisäpäiviä saavilla työttömillähän samanlainen työnvastaanottovelvoite kuin kaikilla muillakin työttömillä.
Olin lähes 10 vuotta osa-aikaeläkkeellä 65 v eläkeikään asti.. Virallisesti olin terve sillä olin tervehtynyt sairastamastani aivohalvauksesta työkuntoiseksi. Osa-aikaeläke mahdollisti minulle siirtymisen osa-aikatyöhön ja työnantaja oli suostuvainen hankkeeseen. Olen jälkeenpäin joutunut myöntämään itselleni, että täyspäivätyössä en ehkä sittenkään olisi jaksanut vaan olisin joutunut varmaankin jäämään ennenaikaisesti työkyvyttömyseläkkeelle. Mutta kuten edellä kerroin olin terve ja työkykyinen ja täysin kykenevä vaikak harrastamaan vapaaviikolla golfia yms - josta usein osa-aikaeläkeläisiä syyllistetään tyyliin “on väärin että te terveet …” jne.
Olisin voinut terveyden puolesta jatkaa osa-aikaeläkkeella 68 ikävuoteen mutta työpaikkani oli muuttunut suorastaan helvetilliseksi työympäristöksi, jossa nykyaikaista liikkeenjohtajaa leikkivät nuorehko johtajalauma röykytti henkilöstöä ja ryhtyi loistavasti tuottavassa yrityksessä järjestämään YT-tä. Ja lopputulemana oli selvästi, että haluttiin kaavamaisesti irti kallispalkkaisista, hankalista ja vanhoista työntekijöistä. Eli työilmapiiri tuhottiin muutamassa vuodessa loistavasta aivan järkyttävän huonoksi minkä myös kymmeniä vuosia minua nuoremmatkin havaitsivat omakohtaisesti.
Lopetin työni 65 v täysinpalvvelleena kun en enää viitsinyt auttaa mahtipontisia öykkäreitä repimään enempää uupuneidenkin ihmisten selkänahoista.
Kun olen lukenut arvosteluja osa-aikaeläkkeen epäoikeudenmukaisuudesta olen muutamaan kertaan ihmetellyt keskustelukumppaneilleni, että ainakin minusta työnantaja joutui maksamaan koko ajan huomattavasti enemmän eläkemaksuja kuin mitä osa-aikaeläkkeeni oli. Lisäksi maksoin vielä ihan kunnolliset verot sekä palkasta että eläkkeestä. Ymmärrän toki, että osa-aikaeläkkeessä oli vielä muutakin bonusta eli että se kasvatti vielä eläkettä. Mutta siitä olen vakuuttunut, että halvemmaksi tuli eläkejärjestelmälle pitää minut osa-aikatyössä kuin laittaa ennenaikaisesti työkyvyttömyyseläkkeelle.
Toinen asia joka olisi aivan erillisen jutun aihe on suomalaisen yrityselämän sairaat piirteet jotka johtavat ihmisiö ennenaikaisesti eläkkeelle. Minua edesauttoi pelkästään oma sitkeyteni ja hyvä asemani. Mutta sitä en ole ratkaisuut mistä nuo kallispalkkaiset pelkästään omaa etua ajavat pönöttävät öykkärit tulevat suomalaisiin yrityksiin kun niitä näkyy nykyään jo joka puolella.
Toinen asia joka on minua mietityttänyt, että onko missään koskaan keskusteltu miten ja milloin eläkerahastoja voitaisiin ottaa köyttöön vai onko tarkoituksena että niitä kasvatetaan ikuisesti? Eläkeyhtiöiden omat edunvalvojat eivät ole minusta ihan luotettavia lähteitä kun heillä on oma lehmä ojassa mikä asetelmö saattaa vöärittää heidän lausumiaan.