Hallitus on linjannut siirtävänsä verotuksen painopistettä kulutusverotuksen suuntaan. Arvonlisäveroa tullaan luultavasti korottamaan ja mahdolliset veronalennukset kohdistetaan jatkossa työtulojen verotukseen. Monet ovat tässä yhteydessä ilmaisseet huolensa tulonjakovaikutuksista. Huoli perustuu ilmeisesti ennen kaikkea siihen, että arvonlisäveroprosentti on sama pieni- ja suurituloiselle.
Kannattaa kuitenkin huomata, että kulutusverotuksen kiristäminen kohdistuu myös varallisuuteen, sillä se pienentää suoraan niiden tavaroiden ja palveluiden määrää, joita kotitalous voi säästöillään hankkia. Arvonlisäveron nostaminen yhdellä prosenttiyksiköllä vastaa siis tässä suhteessa yhden prosentin kertaluonteista varallisuusveroa. Jos ansiotulojen verotusta samalla kevennetään, uudistus kiristää ainakin niiden kotitalouksien verotusta, joiden tulot muodostuvat suurelta osin pääomatuloista. Ne eivät yleensä ole pienituloisia kotitalouksia. Toki lopulliset tulonjakovaikutukset riippuvat myös siitä, millä tavalla ansiotuloverotusta kevennetään ja siitä, mitä tulonsiirtojen ostovoimalle tapahtuu (kaikkia tulonsiirtoja ei automaattisesti nosteta kuluttajahintojen mukana).
Varakkaiden verotusta voitaisiin tietysti kiristää myös pääomatuloveroa nostamalla. Tällaisen politiikan ongelma on, että se kiristäisi säästämisen verotusta entisestään. Säästämisen verotus on jo nyt suhteellisen kireää kun inflaation vaikutus huomioidaan. Normaalissa taloustilanteessa nimelliskorot ovat neljän prosentin tasolla ja inflaatio suunnilleen kaksi prosenttia vuodessa. Veroja edeltävä reaalikorko on siis kaksi prosenttia vuodessa. Pääomaveron jälkeen reaalikoroksi jää 0,88 prosenttia, sillä pääomatulovero (28%) maksetaan nimelliskorosta. Reaalituoton veroaste on tällöin 56 %. Kulutusverotuksen yksi hyvä puoli on juuri siinä, että se verottaa varallisuutta verottamatta samalla säästämistä.
Avainsanat: tulonjako, verotus
Aihealueet: Julkinen talous
[...] työeläkemaksun nostaminen vastaa tasaverolla toteutettua veronkiristystä. Tosin siinä missä kulutusverot kohdistuvat myös varallisuuteen, työeläkemaksu kohdistuu pelkästään [...]
Nimimerkki:
Inflaatio johtuu keskuspankin liikkeelle laskemasta rahasta. Luottoekpansio on sitten asia erikseen.
Säästäminen ei laske kokonaiskulutusta muuta kuin siinä tapauksessa, että säästää sukanvarteen tai säästää pankkiin, joka kasvattaa reservejään.
Meidän yhteiskunnassamme inflaatio ei johdu valtion liikkeelle laskemasta rahasta vaan pankkien liikkeelle laskemasta rahasta. Niinpä sen hyödyt menevät jonnekkin ihan muualle kuin valtiolle eikä sitä voi verrata varallisuusveroon. Tämä dokumentti selittää asian hyvin:
http://video.google.com/videoplay?docid=-2550156453790090544#
Kokonaan toinen kysymys on miksi säästämistä pitäisi ylipäätään kannustaa. Lamataloudessa kulutus (aggregate demand) on liian pientä.
Valtio, jolla on monopolioikeus rahan liikkeelle laskemiseen, voi painaa rahaa (se on halpaa) ja ostaa sillä palveluita ja tavaroita. Samalla rahan määrän lisääntyminen nostaa hintatasoa ja alentaa siten yleisön hallussaan pitämän rahan ostovoimaa. Eli ne joilla on rahaa, maksavat viime kädessä ne hyödykkeet, jotka valtio rahaa lisää painamalla voi ostaa. Tämä on ennen muinoin ollut tärkeä valtioiden rahoitusmuoto.
Edelleen rahan liikkeelle laskemisesta syntyvä ns. seignioragetulo tuottaa valtioille jonkin verran tuloja. Suomikin saa osansa EKP:n tuloista.
Oheisesta linkistä löytyy tiivis, yleistajuinen katsaus juuri tästä teemasta: http://www.frbsf.org/econrsrch/wklyltr/el97-27.html
Mm, tajusin itsekin painettua nappia että tässä jäi huomioimatta loppuosuus.
Mielenkiintoni kohdistuukin vielä tähän: “Huomiosi inflaatio- ja varallisuusveron välisestä yhteydestä on hyvä. Itse asiassa taloustieteilijät ovat usein verranneet inflaatiota varallisuusveroon.”
Mikä tämä vertaus on, tai mitä sillä haetaan? Puhutaanko pelkästään omistajiin kohdistuvasta maksutaakasta? Koska minusta aika oleelliselta erolta vaikuttaa se, että inflaatio ei (kai) ole valtiolle menevää tuloa josta maksetaan yhteisiä kuluja.
Huomaa, että tarkastelin verouudistusta, jossa ansiotuloverotusta kevennetään ja kulutusverotusta kiristetään. Niille, joilla on vähän varallisuutta suhteessa ansiotuloihin (”kädestä suuhun eläjät” kaiketi kuuluvat tähän porukkaan), kulutusverotuksen kiristäminen kompensoituu helposti ansiotuloverotuksen kevennyksellä. (Kaikkein pienituloisimmat elävät tulonsiirroilla, mutta niitä voidaan nostaa vastaavasti.) Ne taas, joilla on paljon varallisuutta suhteessa ansiotuloihin eivät hyödy ansiotuloverotuksen keventämisestä vastaavasti. He kuitenkin kärsivät varallisuutensa ostovoiman vähenemisestä ja jäävät siten todennäköisimmin uudistuksen lopullisiksi maksajiksi.
Monet dynaamisilla malleilla tehdyt laskelmat viittavat siihen, että tämä kulutusverotuksen varallisuuteen kohdistuva vaikutus on merkittävä. Mutta kuten korostin, lopulliset tulonjakovaikutukset riippuvat toki uudistuksen yksityiskohdista.
On varmaan totta, että rikkaat kuluttavat suuremman osan kokonaiskulutuksestaan ulkomailla kuin köyhät. Se todellakin muuttaa tulonjakovaikutuksia ainakin hieman toiseen suuntaan. Mutta luulen, että sama ongelma liittyy pääoma- tai varallisuusveroon (jota meillä ei enää ole). Rikkaat pystyvät välttämään niitä helpommin kuin pienituloiset.
Huomiosi inflaatio- ja varallisuusveron välisestä yhteydestä on hyvä. Itse asiassa taloustieteilijät ovat usein verranneet inflaatiota varallisuusveroon.
Onko tässä nyt jotain ekonomikieltä jota en tajua, vai miksi ihmeessä tämä näyttää minusta niin kummalliselta?
“Kannattaa kuitenkin huomata, että kulutusverotuksen kiristäminen kohdistuu myös varallisuuteen, sillä se pienentää suoraan niiden tavaroiden ja palveluiden määrää, joita kotitalous voi säästöillään hankkia. Arvonlisäveron nostaminen yhdellä prosenttiyksiköllä vastaa siis tässä suhteessa yhden prosentin kertaluonteista varallisuusveroa.”
Pienentää toki, mutta ei kai varallisuusveron _tarkoituksena_ ole se? Eikö varallisuusveron tarkoituksena ole kerätä varoja (ainakin maallikon näkökulmasta) niiltä jotka omistavat paljon, koska siitä paljosta voi antaa helpommin kuin sellainen joka omistaa vähän tai elää kädestä suuhun? Siinä missä arvonlisäveroa maksavat kaikki, myös ne, joilla ei varallisuutta ole. Joten se on perusteiltaan täsmälleen päinvastainen kuin varallisuusvero: kädestä suuhun elävät joutuvat maksamaan enemmän vähästään (koska välttämättömyydet on ostettava), mutta ne joilla on paljon varallisuutta eivät suhteessa yhtään enempää. Jos ostaa ylellisyyttä, maksaa siitä arvonlisäveroa aivan kuten välttämättömyyksistäkin. Ja rikkailla on vielä aivan eri mahdollisuudet ostaa muualta kuin kotimaasta, eli välttää arvonlisäveroa, päinvastoin kuin varallisuusveron kohdalla.
Onhan inflaatiollakin sama _vaikutus_ kuin varallisuusverolla, mutta ei sitä silti ole järkeä siihen verrata.
Kertokaa ihmeessä jos ymmärsin jotain väärin!