Poliitikot eivät halua ydinsähköstä Suomen seuraavaa vientihittiä. Suomeen halutaan ydinvoimaa vain sen verran lisää, että energiaomavaraisuus taataan. Mutta onko laitosten sijainnilla taloudellista merkitystä, jos sähkön tukkumarkkinat ovat hyvin integroituneet? Onko Suomen talouden kannalta yksi ja sama sijaitseeko 1-3 uutta ydinvoimala täällä vai siirtolinkin päässä Ruotsissa tai Baltiassa?
Sijainnilla on merkitystä. Laitos voi nimittäin tarjota erittäin pitkäaikaisia toimitussopimuksia paikallisesti, mikä vaikuttaa sähköä kuluttavan teollisuuden sijoittumiseen. Periaatteessa tietysti rakentajien yhteenliittymä voi jakaa sähköä omistajilleen yli rajojen, mutta käytännössä sähkön toimittaminen yli eri sähköverkkojen ei ole helppoa.
Esimerkiksi TVO toimii juuri näin. Omistajat maksavat alkuinvestoinnit ja saavat vastineeksi kotimaista sähköä omakustannushintaan. Taloudellisesti järjestely vastaa pitkää kiinteähintaista toimitussopimusta. Markkinoilta, esimerkiksi Nord Poolista, vastaavaa sopimusta ei voi hankkia, tai ainakin se tulisi mahdottoman kalliiksi.
Näitä järjestelyitä arvostavat teolliset kuluttajat, joiden investoinnit vaativat ennustettavaa sähkön hankintahintaa. Siksi ydinvoima houkuttaa lähelleen energiaintensiivistä teollisuutta, vaikka sähkön tukkumarkkinat olisivat kuinka integroituneet.
Mutta missä on ongelma? Ei välttämättä missään, jos ajattelemme, että on aivan sama millainen elinkeinorakenne Suomessa on pitkällä aikavälillä. Jos Suomen suhteellinen etu on tuottaa sähköä ydinvoimalla ja kuluttaa sitä tehdasteollisuudessa, niin tämä on sitten roolimme kansainvälisessä työnjaossa.
Itse uskon, että tämä rooli on kuitenkin ongelmallinen pitkän aikavälin kasvunäkymien vuoksi. Viimeisen sadan vuoden aikana työn tuottavuus Suomessa on kasvanut 14-kertaiseksi. En usko, että työn tuottavuus voi kasvaa energiaa kuluttavassa tehdasteollisuudessa samaa tahtia myös tulevaisuudessa.
Kirjoituksen opetus: Koska ydinvoima on infrastruktuuripäätös, se vaikuttaa siihen kuinka tuottavaa työtä on tarjolla pitkällä aikavälillä.
Lopuksi vielä ydinvoiman kannattavuudesta. Laskin Olli Kaupin kanssa pari vuotta sitten, mikä on TVO:n uuden laitoksen tuotannon odotettu arvo, jos markkinaolosuhteet säilyvät 2000-luvun alkupuoliskon kaltaisina. Tuolloin oletimme, että rakentaminen kestää viisi vuotta ja sen jälkeen laitos tuottaa 40 vuotta. Laskimme 1000 kappaletta 40 vuoden tulemia, joista muodostettiin alla oleva jakauma.
Jakauman mukaan laitoksen odotettu arvo on 2,5 miljardia euroa, mutta se voi olla alimmillaan lähellä 2 miljardia ja ylimmillään lähellä 3 miljardia. Kannattaa muistaa, että laitoksen alkuperäinen ylioptimistinen kustannusarvio oli 3 miljardia.
Opetus: kannattavuuslaskelmat perustuvat sähkömarkkinoiden integraatioon ja odotettuihin korkeisiin eurooppalaisiin hintoihin.
1600 Mw yksikön tulovirran nykyarvon jakauma
Muutamaa kommentti kirjoitukseen. En näe, miten ydinvoimalan rakentaminen ja sitä kautta energiaintensiivisen teollisuuden toimintaedellytysten turvaaminen estäisi korkean tuottavuuden elinkeinojen kehittymisen tilanteessa, jossa inhimillisistä ja taloudellisista resursseista ei ole niiden välillä sanottavaa keskinäistä kilpailua.
Ydinvoiman kannattavuutta esim. TVO:lle laskiessa kannattaa muistaa, että sopimus Arevan kanssa on tehty kiinteään hintaan, vaikka Areva koittaa siitä epätoivoisesti rypistellä irti. Viivästyminen tuo TVO:lle vain tuloja (Arevan sopimussakot), joiden suuruudesta toki väännetään välimiesoikeudessa kättä. Uusien ydinvoimaloiden käyttöikänä pidetään yleisesti kuuttakymmentä vuotta, ei neljääkymmentä kuten laskelmassasi. Toki investointilaskelmissa on tapana olla konservatiivinen. Areva on muuten ilmoittanut, että he arvioivat rakentavansa 100 kpl Olkiluoto III:n kaltaisia voimaloita, joten hankkeen kannattamattomuus Arevallekin tulee nähdä tässä valossa.
OTC-markkinoilta saa sähkötarjouksia 15 vuoteen saakka uskottavilta vastapuolilta. Ydinvoiman suhteellinen asema vain paranee, kun fossiilisten polttoaineiden käytöstä halutaan kokonaan eroon. Sähköautot ja lämpöpumput ovat esimerkkejä siitä, miten sähköenergian kulutus todennäköisesti lisääntyy vaikka käytettävän primäärienergian kokonaismäärä ei kasvaisi.
Kun kotisivuni linkki ei näköjään tullut mukaan, lisään sen tähän http://www.pirila.fi/energia. Siellä ei nyt ole paljonkaan ajantasaista aineistoa, mutta pyrin sitä lisäämään lähitulevaisuudessa mm. sähkömarkkinoiden osalta.
Nyt siellä on pari ensimmäistä blogikirjoitusta ilmastopolitiikasta. Tätä osa-aluetta tulen täydentämään jo lähipäivinä.
Sähkön hinta näytti pitkään pysyvän niin alhaisena, että juuri mikään voimalaitosinvestointi ei olisi ollut Pohjoismaissa kannattava. Poikkeuksen saattoivat muodostaa edullisimmat yhteistuotantolaitokset, mutta niitä oli mahdollista rakentaa vain soveltuvaa lämpökuormaa vastaavassa määrin, ja miltei kaikki tuollainen kuorma oli Suomessa jo yhteistuotannon piirissä.
Ydinvoima oli muista investoinneista lähimpänä kannattavuutta, mutta sekin oli taloudellisesti perusteltua lähinnä sähköä kuluttavan teollisuuden omistamana. Näille suurille kuluttajille ydinvoima oli taloudellista riskiä pienentävä investointi, koska ostosähkön hinnan nousu oli tällaisille yrityksille suurempi riski kuin omassa omistuksessa olevan tuotannon lievä tappiollisuus. Esimerkiksi Fortumille (tai aiemmin Imatran Voimalle) ydinvoima olisi pikemminkin lisännyt kuin vähentänyt taloudellista riskiä eikä kannattavuus näyttänyt hyvältä. Niinpä hanketta ajoivat lähinnä TVO:n takana olevat teollisuusyritykset. Fortum piti optiota avoinna, mutta tuntui pikemmin jarruttelevan kuin kiirehtivän etenemistä.
Tilanne muuttui, kun alettiin ymmärtää päästökaupan tulevaa vaikutusta sähkön hintaan. Esimerkiksi Fortum arvioi investoinnin päätösvaiheessa tulevan nousun todennäköisesti niin korkeaksi, että ydinvoima on taloudellisesti hyvin kannattavaa. Suomen vanhat ydinvoimalaitokset ovat olleet kannattavia jo paljon alemmillakin hinnoilla, mutta uuden voimalan kustannukset näyttivät niin korkeilta, että kannattavuus edellytti joko päästökaupan vaikutusta tai muuta uutta tekijää, kuten edullista vientiyhteyttä esimerkiksi Saksaan.
Tällä hetkellä ovat tulevaa sähkönhintaa koskevat arviot niin korkeita, että seuraava ydinvoimainvestointi muodostuisi erinomaisen kannattavaksi. Siksi sille onkin löytynyt kolme halukasta toteuttajaa. Seuraavan laitoksen kannattavuus on parhaimmillaan, jos sallitaan vain yhden laitoksen rakentaminen. Jos laitoksia rakennettaisiin nopeasti kaksi ja vähän myöhemmin ehkä kolmaskin, vaikuttaisi tämä selvästi sähkön hintaan Suomessa, koska siirron rajoitukset Suomesta poispäin tulisivat yleisiksi ja tällaisten rajoitusten vallitessa hinta laskisi Suomessa selvästi ja samalla taloudellinen hyötyä siirtyisi voimalaitoksen rakentajilta sähkön kuluttajille.
Hintojen nousu on kai perusteltu oletus. Eikö päästölupien väheneminen nosta väistämättä sähkönhintaa tulevaisuudessa? Samalla sähkömarkkinoiden integroituminen nostaa hintoja erityisesti Suomessa. Tämäkin on kai pitkällä aikavälillä väistämätön kehitys, Suomi ei ole maantieteellisesti mikään Islanti joka voi pitää sähkömarkkinansa pysyvästi erillään muusta Euroopasta.
Jos jotkut haluvat laittaa rahansa ydinsähköön Suomessa, niin miksi ekonomisti sitä paheksuisi? Se mahdollistaa energiaintensiivisen teollisuuden tulevaisuudessa, mutta jos se ei tulevaisuudessa ole Suomen suhteellinen etu, niin ylimääräisen sähkön voi myydä hyvään hintaan Eurooppaan. En näe mitään huonoa lopputulemaa.
“Poliitikot eivät halua ydinsähköstä Suomen seuraavaa vientihittiä.”
- Siis ketkä? Satu Hassi vai Eero Lehti? Eikö kansanedustajilla ole hyvin eri näkemykset siitä kuinka korkea omavaraisuusasteen tulee olla, ja toisaalta siitä kuinka helposti siirryttäisiin sähköä vieväksi maaksi.
Mielenkiintoista nähdä mitä Pekkarisen lähiaikoina julkistettavat laskelmat näyttävät energiakulutuksen ennusteena. Metsäteollisuuden energiaa paljon käyttävä tuotantohan on hiipunut ja hiipumassa kotimaassa.
ilkka:
Sorry, kirjoitin hieman hätäisesti tuosta laskelmasta. Se perustuu historialliseen markkinatilanteeseen. Investointi ei mitenkään voi olla kannattava, ellei laskelmaan lisätä odotuksia hintojen noususta.
Tästä löytyy kalvosarja suomalaisesta ydinvoimamallista:
http://www.hse.fi/NR/rdonlyres/D5C3B069-633A-468A-BD20-97F17DEC1E38/0/SEEF12122007.pdf
m.
Perustuuko siis tuo teidän laskelma korkeisiin Eurooppalaisiin hintoihin?
En tiedä onko Suomen tuleva kilpailuvaltti energiaintensiivinen teollisuus, mutta jos ei ole, niin en näe mitään syytä minkä takia ydinsähköä ei voida myydä hyvällä rahalla muualle. Suomessa on geologiansa puolesta ainutlaatuisen hyvät olosuhteet ydinvoiman tuottamiselle. Eihän ydinvoiman olemassaolo ole riittävä ehto energiaintensiivisen teollisuuden olemassaololle, joten ydinvoiman rakentaminen ei mitenkään estä Suomen elinkeinorakenteen muuttumista jos se vaikuttaa tulevaisuudessa optimaaliselta.