Helsingin Sanomissa oli kirjoitus (ks. tämä Saska Saarikosken HS juttu 22.11.2015) valkoisten keski-ikäisten (45-54 v.) miesten taakasta Yhdysvalloissa ja siitä, miten ja miksi tämän ryhmän kuolleisuus vaikuttaa kääntyneen kasvuun 1999-2013. Keskeisenä viitteenä HS-jutussa on tämä PNAS-artikkeli, jonka Princetonin professorit Anna Case ja Angus Deaton ovat julkaisseet.
Tuon nimenomaisen HS-jutun lukeneita ja lukevia saattaa kiinnostaa se, että Casen ja Deatonin artikkelissaan esittämiä lukuja valkoisten keski-ikäisten kuolleisuuden kehityksestä Yhdysvalloissa on sittemmin tarkasteltu kriittisesti ja tarkennettu.
Ennen kuin kirjoitan mitään lisää, totean, että tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole vetää mattoa HS-jutun alta tai kyseenalaistaa Casen ja Deatonin löydöksiä. Tarkoitus on vain tarjota hieman lisäpohdittavaa ja muutama lisälinkki asiasta kiinnostuneille.
Ja yhtään alkuperäistä ajatusta en tässä esitä, vaan kokoan muiden — siis lähinnä Kolumbian yliopiston tilastotieteen professorin Andrew Gelmanin — tekemiä havaintoja.
Kuten Gelman toteaa (mm. täällä, täällä, täällä ja täällä), Casen ja Deatonin kuolleisuuslukuja koskien keski-ikäisiä (45-54 v.) valkoisia (non-hispanic whites) on syytä tarkentaa mm. seuraavilta osin:
- Ensinnäkin, kuolleisuus on suhdeluku, joka saadaan kun kuolemien määrä tietyllä ajanhetkellä tietyssä osassa väestöä suhteutetaan ao. väestön määrään. Kun tämä luku lasketaan valkoisille keski-ikäisille ikähaarukassa 45-54 v., täytyy ottaa huomioon, että keskimääräinen ikä ao. ryhmässä kasvaa vuosi vuodelta. Ja siksi kasvaa ao. ikäryhmälle laskettava kuolleisuuskin vuosina 1999-2013. Kun tämä ikäkorjaus (vakiointi) otetaan huomioon, kuolleisuuden kasvu on ao. väestöryhmässä selvästi vähemmän dramaattista (mutta yhä nähtävissä): Suurinpiirtein puolet ao. ikäryhmän kuolleisuuden kasvusta selittyy ao. ikäryhmään kuuluvien vanhenemisella.
- Toiseksi, kun ikähaarukan 45-54 v. kuolleisuutta tarkastellaan vuositasolla ja miehille ja naisille erikseen, havaitaan, että valkoisten keski-ikäisten miesten kuolleisuuden kasvu ei ole jatkunut vuoden 2005 jälkeen. Keski-ikäisillä valkoisilla naisilla kuolleisuuden kasvu sen sijaan vaikuttaa jatkaneen kasvuaan.
- Kolmanneksi, kuolleisuuden kasvussa valkoisten miesten ikäryhmässä 45-54 ennen vuotta 2005 ei välttämättä ole mitään erityistä verrattuna hieman nuorempaan ikäryhmään 35-44.
***
Vaikka Casen ja Deatonin alkuperin esittämät empiiriset havainnot ja löydökset ovat vaatineet erilaisia tarkennuksia, ne ovat tärkeitä, sillä vastaavaa kuolleisuuden kasvua ei ole havaittavissa muille väestöryhmille Yhdysvalloissa, eikä muissa kehittyneissä maissa. Eivätkä heidän löydöksensä katoa täysin edes valkoisia keski-ikäisiä koskien, vaikka yllä mainitut tilastokorjaukset ja -tarkennukset tehdäänkin.
Kuten Gelman toteaa, erityisen tärkeää onkin ollut se, että Case ja Deaton oivalsivat ensimmäisenä, että kuolleisuuden kehitystä ao. väestöryhmässä kannattaa katsoa tarkemmin.
Yllä listatut Gelmanin (ja muidenkin tekemät) lisähavainnot ovat kuitenkin erittäin tärkeitä, sillä ne pakottavat miettimään tarkasti, mistä kuolleisuuden kasvu ennen vuotta 2005 voi johtua, ja miksi se vaikuttaisi pysähtyneen miehille mutta jatkuneen naisille. Ja ehkä nämä lisähavainnot myös pistävät miettimään, onko perusteltua puhua vain valkoisia keski-ikäisiä miehiä koskevasta taakasta.
*******************
Kirjoittaja on taloustieteen professori ja varadekaani Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa. Lisätietoa kirjoittajasta: www.hyytinen.fi
Avainsanat: kuolleisuus, tilastot
Aihealueet: Kummalliset, Terveydenhuolto
Onko tutkimuksen p-luku tiedossa? JJ:n kommentin perusteella 0,05 ei vielä oikein riitä. Jos p-luku lasketaan Gelmanin tarkennetusta datasta, se ei ehkä pienene niin paljon, koska varianssikin pienenee tällöin.
2005 jälkeen tullut ero voi johtua taantumasta, jos vaikka nousukausi nostaisi enemmän miesten kuolleisuutta.
En ole perehtynyt asiaan muuten kuin lukemalla ylläolevan tekstin, mutta voisiko syy olla vain puhdas sattuma ja kuolleisuuden kasvulle ei ole eikä tulla löytämään mitään syytä.
Kun tällaisia tutkimuksia tehdään maailmassa eri asioista tuhansia ja taas tuhansia niin sillointällöin joku näyttää omituiselta ja jolle ei löydy mitään loogista syytä. Joskus nyt vaan sattuu tapahtumaan selittämättömiä asioita jotka menevät tilastollisen vaihtelun piikkiin.
Mielestäni tilastollinen vaihtelu on uskottavampi selitys kuin että löytyisi joku syy mikä vaikuttaisi vain naisiin, valkoihoisiin, yhdysvalloissa asuviin ja vain tietyn ikäisiin ja sitten yht’äkkiä vaikutus loppuisi kun tulee joku tietty ikä täyteen.
JJ