Työeläke 50 v.

11.10.2012 Kirjoittanut Niku Määttänen

Jos tarvitsette pikaisesti syyn juhlimiseen, niin muistutan, että yksityisalojen työeläkejärjestelmä täytti ihan hiljattain pyöreitä vuosia. Ensimmäiset työeläkelait tulivat voimaan 1.7.1962.

Juhlimista voi perustella sillä, että työeläkejärjestelmällä on monia vahvuuksia verrattuna useimpien muiden maiden eläkejärjestelmiin.

Ensinnäkin, vuoden 2005 eläkeuudistuksesta lähtien työeläkkeet ovat karttuneet yleisesti ottaen järkevällä tavalla. Eläkettä kertyy suurin piirtein samalla tavoin kaikista työtuloista työntekijän iästä tai työsuhteen luonteesta riippumatta. Tämä minimoi eläkejärjestelmän haitallisia vaikutuksia työntarjontaan, sillä jokainen palkansaaja voi mieltää ainakin osan työeläkemaksusta etumaksuksi tulevista eläkkeistä.

Toiseksi, järjestelmä sisältää “automaattisen vakauttajan” elinaikakertoimen muodossa. Elinaikakerroin leikkaa kuukausieläkkeitä eliniän pidentyessä ja vähentää siten tarvetta jatkuvasti riidellä eläkkeiden leikkaamisesta.

Kolmanneksi, kaikkia tänä vuonna kerättäviä työeläkemaksuja ei käytetä tänä vuonna maksuun menevien eläkkeiden rahoittamiseksi, vaan osa maksuista (luokkaa neljännes) sijoitetaan pääomamarkkinoille ja käytetään eläkkeiden rahoittamiseen myöhemmin. Siksi meillä on työeläkerahastot. Pidemmän päälle työeläkerahastot alentavat eläkemaksua. Rahastojen avulla voidaan myös tasata esimerkiksi ikärakenteen muuttumisen vaikutuksia eläkkeisiin ja maksuihin eri sukupolvien kesken.

Työeläkejärjestelmän kunniaksi on laskettava sekin, että se on parantunut vanhetessaan. Syntyessään järjestelmä oli aika ikävän näköinen. Eläke-etuudet esimerkiksi määräytyivät pitkään jokseenkin järjettömän loppupalkkaperiaatteen mukaisesti. Eläke riippui lähinnä työsuhteen viimeisten vuosien ansioista. Nuorena maksetut maksut eivät vaikuttaneet suoraan omaan eläkkeeseen vaan maksu oli puhdas vero työnteolle. Samalla järjestelmä jakoi tuloja perin kummallisella tavalla. Eniten järjestelmästä hyötyivät ne, jotka pääsivät hyville ansioille aivan työuransa lopussa. Osa ihmisistä onnistui ehkä sopimaan työnantajansa kanssa palkankorotusten lykkäämisestä viimeisille vuosille.

Työeläkerahastot taas “sijoittivat” lainaamalla rahaa työnantajille mitättömällä korolla. Yritykset saivat lainaa siinä suhteessa, minkä verran ne maksoivat työntekijöidensä eläkemaksuja. Itkettää ajatellakin niitä hyvinvointitappioita, joita tällaisesta pääomien tehottomasta allokoinnista on seurannut.

Kehittämisen varaa on toki edelleenkin. Etuuspuolella ongelmana ovat esimerkiksi osa-aikaeläke ja leskeneläkkeet. Rahastointipuolella ihmetyttää ainakin sijoitustoimintaa koskevien sääntöjen monimutkaisuus sekä suomisijoitusten hurja ylipaino verrattuna kansainvälisesti hyvin hajautettuun sijoitussalkkuun.

Maksut ja etuudet pitäisi myös lopulta saada siinä mielessä tasapainoon, että järjestelmän rahoitus ei nojaisi hamassa tulevaisuudessa tehtäviin työeläkemaksun korotuksiin. Jatkuvien maksukorotusten tie on siksikin ongelmallinen, että eläkemaksut ovat jo nyt korkealla tasolla. Yksittäisten ihmisten kannalta eläkemaksut muistuttavat pakkosäästämistä, joka liiallisuuksiin vietynä hankaloittaa järkevää taloudenpitoa. Olisi parempi pitää maksut vähän matalampina ja antaa ihmisille halutessaan mahdollisuus täydentää lakisääteisiä eläkkeitä vapaaehtoisilla ratkaisuilla.

Näistä ongelmista huolimatta arvioin, että työeläkejärjestelmä sijoittuisi kansainvälisessä lakisääteisten, ansiosidonnaisten eläkejärjestelmien kilpailussa ainakin piste- ellei peräti mitalisijoille. Maljoja on kohotettu hölmömpienkin asioiden kunniaksi.

Avainsanat:

Aihealueet: Julkinen talous

2 kommenttia kirjoitukseen “Työeläke 50 v.”

  1. Niku Määttänen kirjoitti:

    Ehkä Ruotsi ja Kanada. Ainakin ne mainitaan usein esimerkkeinä maista, joiden eläkejärjestelmien rahoitus on hyvällä tolalla. Lisäksi näissä maissa on sovittu etukäteen miten järjestelmää sopeutetaan, jos maksut uhkaavat nousta kovin korkeiksi. Mutta tietysti eläkejärjestelmiä pitää vertailla monilla muillakin kriteereillä.

  2. Mikko kirjoitti:

    “Näistä ongelmista huolimatta arvioin, että työeläkejärjestelmä sijoittuisi kansainvälisessä lakisääteisten, ansiosidonnaisten eläkejärjestelmien kilpailussa ainakin piste- ellei peräti mitalisijoille.”

    Keiden muiden järjestelmät ovat siellä mitalisijoilla? Kysyy tietämätön.