Reija Lilja kritisoi uusimmassa KAK:ssa työeläkelakien mukaisia leskeneläkkeitä ja esittää niiden leikkaamista (tietysti siirtymäajan jälkeen). Olen tästä asiasta Liljan kanssa pitkälti samaa mieltä.
Kuten Lilja artikkelissaan kuvaa, leskeneläkejärjestelmä on tulonsiirto yksinasuvilta ihmisiltä pariskunnille. Erityisesti järjestelmästä hyötyvät pariskunnat, joissa puolisoiden välinen tuloero koko työuran ajalta on suuri. Leskeneläke on nimittäin suurimmillaan silloin, kun leskeksi jääneen oma eläkekertymä on pieni ja kuolleen puolison eläkekertymä suuri. On todellakin epäselvää, miksi muiden kansalaisten tulee tukea erityisesti tällaisten pariskuntien eläketurvaa.
Leskeneläkejärjestelmän kustannuksia kasvattaa se, että ihmiset menevät naimisiin osin leskeneläkkeitä silmälläpitäen. Jos joku sitä epäilee, niin kannattaa katsoa tämä Tilastokeskuksen kuva avioituvuudesta iän mukaan. Kuviossa on silmiinpistävä piikki juuri ennen 50. ikävuotta. Leskeneläkkeen saamisen ehtona on, että leskeksi jäänyt on avioitunut alle 50-vuotiaana.
Leskeneläkejärjestelmä vastaa kuitenkin todelliseen vakuutustarpeeseen. Jos hyvätuloinen toimitusjohtajavaimo välittää pienituloisesta vahtimestarimiehestään, hän tietysti miettii miten mies voi säilyttää elintasonsa leskeksi jäädessään. Nykymuotoinen leskeneläkejärjestelmä kattaa juuri tällaiset tapaukset.
Leskeneläkkeitä siis tarvitaan. Lakisääteisiä leskeneläkkeitä luontevampi ratkaisu kuitenkin olisi, että esimerkkimme vaimo ostaa miehelleen vapaaehtoisen eläkevakuutuksen. Tehokkain vakuutus olisi sellainen, jossa eläke alkaa juosta miehelle vasta siitä eteenpäin kun vaimo kuolee.
Leskeneläkkeet ovat minusta hyvä esimerkki siitä, että toimiva eläkejärjestelmä vaatii pakollisten eläkkeiden lisäksi myös vapaaehtoisia eläkkeitä. Kaikkea eläkevakuutustarvetta ei ole mielekästä hoitaa pakollisilla vakuutuksilla.
Avainsanat: leskeneläkkeet;eläkevakuutukset
Aihealueet: Julkinen talous
Tuo leskeneläkkeiden korvaaminen vapaaehtoisilla eläkkeillä voisi sinänsä olla hyvä, mutta ongelma on siinä, että kun valtio vie jo suuren osan palkasta pakollisina eläkemaksuina, asuntolainan kanssa kamppailevalla perheellä on ehkä heikosti varaa lisävakuutuksiin.
Siksi samalla pitäisi joko pienentää pakollisia eläkevakuutusmaksuja tai vähintäänkin lisätä veroilmoitukseen rastikohta: “Tasaan eläkemaksuni avopuolisoni X:n kanssa.” (Vaikuttaa jos ja vain jos kumpikin puoliso rastii kohdan.) Lienee mahdotonta keksiä järkevää perustetta tällaisen kieltämiselle vaikka muuten pitäisikin pakollista eläkesäästämistä järkevänä. Parannetussa versiossa tuohon tulisi siis mukaan henkivakuutus ja orvoneläke.
Leskeneläke on hyvä ja tarpeellinen asia. Sen rahoitus on epäoikeudenmukainen ja pitää korjata.
Raijan tilanne näyttää paljon huonommalta kuin sellaisen, joka sai pitää miehensä, joten olisi oikein, että samanlaiset parit maksaisivat vakuutuksia ja puolisonsa menettävät sitten saisivat näitä rahoja leskeneläkkeinä.
Ei ole oikein, että koko elämäkseen ilman kumppania jäävät toimitusjohtajat ja vahtimestarit joutuvat tukemaan toimitusjohtaja- tai toimitusjohtaja-vahtimestaripariskuntia, vaikka kummillakaan ei olisi lapsia - tai niitä olisi saman verran.
Yksinkertaisin tapa tehdä rahoituksesta oikeudenmukainen on se, että parempituloisen eläkevakuutusrahoista osa menee tähän tarkoitukseen, joko pakolla tai veroilmoitukseen vapaaehtoisesti merkittävällä rastilla. “Tämä tarkoitus” voisi olla kumppanin eläke, ehkä myös osittain jo ennen eläkeikää juokseva “leskeneläke” tai “henkivakuutus”. Yksi komponentti voisi olla “orvoneläke”, jota alaikäiset, ehkä hieman vanhemmatkin, lapset saisivat.
Tällöin varakkaat ihmiset kustantaisivat läheistensä “ylisuuren” eläketurvan itse eli maksajiksi päätyisivät ne, jotka saavat leskeytymisturvaoikeuden mutta onnekkaasti välttyvätkin leskeytymiseltä. Tällöin köyhien tai sinkkujen ei tarvitsisi tukea rikkaampiaan.
Tämän lisäksi tietysti tarvitaan kaikille ihmisille perusturva - riippumatta siitä, ovatko koskaan olleet naimisissa vai eivät - kaikille orvoille tai puoliorvoillekin riittävä perusturva, mutta tässä perusturvassa ei pidä suosia hyvätuloisia, ja tulojen perusteella maksettavat muita korkeammat lisäturvat pitää veloittaa niiltä tuloja saaneilta, esimerkiksi juuri näin pienentämällä heidän eläketurvaansa vähän lähemmäksi tulottomien tasoa.
Muuten köyhät tukevat “vakuutusmaksuissa” rikkaita, sinkut tai avoliittolaiset tukevat aviopareja, samatuloinen pariskunta tukee perinteiseimmän tulonjaon pariskuntaa jne. , vaikka näiden välillä ei olisi eroja lapsiluvuissa. Eihän sellainen ole oikeudenmukaista.
On se mielenkiintoista tämä puhe näistä leskeneläkkeistä..itse jäin leskeksi 35 v. ja pienen lapsen yh:ksi. Ja kun mieheni oli pieni palkkainen metallimies yksityis yrittäjällä..niin eläkettä saan tuon alle 500 euroa kuussa ja siitä verot pois..niin kouraan jää ruvet..poika saa oman eläkkeen n.400euroa josta ei vielä veroa mene. Kela maksaa 90 euoa ja siitä verot pois ja pojalle vajaa 52 euroa..ja kun teen osa-aika työtä..niin tuloni alittaa edelleenkin alle 1700 euroa..näistä kun sitten maksat vuokrat ym.kulut.. niin mitä jäljelle jää..ei mitään..opiskelen lähihoitajaksi jotta joskus tienaisin edes normaali kk palkan verran. Joten ei näillä rahoilla ainakaan rikastuta..ja tosi on. En sitten tiedä mitä ne johtajan puolisot tienaa mutta tavallisen duunari perheen tulot ei tässä yhteiskunnassa kovin kaksisia ole..mutta se on kummallinen käsitys että kaikki lesket olisi rikkaita. Ja vielä että olisin kyllä mielelläni pitänyt rakkaan aviomieheni ja lapsen isän, kuin se että saan tämän eläkkeen. Mutta lesken elämää voi vaan ymmärtää toinen saman kokenut.
ehdot jotta lesken eläkettä saa, jos ei ole yhteisiä lapsia:
olit täyttänyt 50 vuotta puolisosi kuollessa
olit avioitunut puolisosi kanssa alle 50-vuotiaana ja puolisosi oli alle 65-vuotias avioliittoa solmittaessa ja
avioliittonne kesti vähintään 5 vuotta.
naurettavaa kiukuttelua moisesta se on vaan rahaa, jonka itseasiassa kuollut on jo tienannut. eli eläkehän kertyy tässäkin tapauksessa omasta ansiosta. joo kelakin maksaa lievästi mutta sitten pitää olla yhteisiä lapsia ja loppupeleissä yleensä kun toinen kuolee niin raha on silloin pienempi murhe.
Tarkoituksenani on piakkoin avioitua pitkäaikaisen tyttöystäväni kanssa. Leskeneläke on ainoa syy tähän. Perintö asiat voi aina hoitaa testamentilla, mutta ilmainen vakuutus on aina ilmainen vakuutus.
Reijo Kara,
leskeneläke maksetaan leskelle hänen omien eläkkeiden tai palkan lisäksi. Leskeneläkettä saavien keskimääräinen tulotaso on siis tietysti paljon noita mainitsemiasi summia korkeampi.
Vähäisen myöhäinen taviseläkeläisen kommentti, mutta:
Näyttää pahasti siltä, että arkipäivä on unohtunut korkeamman tason tutkijoilta ja teorian kommentoijilta. Tutkimusjohtaja (PT) vedättää otsikoita 100 hyvätuloisen lesken ansioista. Olisi ottanut 20 suurituloisinta kuvaan niin näkymä olisi ollut vielä raflaavampi. “Absoluuttinen fakta” on, että tasavallassa on n.285000 leskeneläkkeen saajaa. Keskieläke oli 2010, 5667 euroa per vuosi!! 472 €/kuukausi, eli reilusti alle takuueläkkeen. Kuinka tämä hoidetaan? Lesket hyvävoimaisina ja -kuntoisina kassaluukuille täyttämään toimeentulo-, asumis- ym tukihakemuksia. Lomakkeita ja byrokratiakustannuksia. Järkevin tapa turvata perheen hoitaneelle leskelle edes suunnilleen entisen laatuinen elämä on puolet aviopuolison eläkkeestä + kansaneläke.
Olen Nikun kanssa samaa mieltä siitä pääkysymyksestä, että Suomen eläkejärjestelmä on pääpiirteissään hyvä. Jos suomalaista eläkejärjestelmää haluaa jostain kritisoida, voisi jopa kysyä onko se ylemmillä tulotasoilla liian kattava. Suurituloisilla (edellyttäen, että tulot ovat palkkatuloa) suomalainen työeläkejärjestelmä voi helposti johtaa jopa liian suuren osan tuloista “annuitisoimiseen” (annuitisoiminen=omaisuuden muuntaminen elinaikaiseksi tulovirraksi). Jos vapaaehtoiset eläkemarkkinat toimivat huonosti niin yleismaailmallisesti on vielä paljon enemmän totta että annuitisoimisen käänteisoperaatio (ns. “Structured Settlement”) markkinoilla toimii vielä huonommin. Koetapa marssia suomalaisen vakuutustoimiston konttoriin ja sanoa, että haluat muuntaa tulevat työeläkkeesi rahaksi nyt.
Jos leskeneläkkeiden rahoitus haluttaisiin siirtää työeläkejärjestelmän puitteissa aviopareille, niin omasta mielestäni se pitäisi tehdä etuisuuksien saanti- eikä maksuvaiheessa. Maksuvaiheessa sen tekeminen johtaisi liialliseen maksujärjestelmän monimutkaistumiseen, työeläkerjestelmän yksi suhteellinen etu on se, ettei se johda työnantajille suunnatomaan vaikeaan järjestelmään. Järjestelmä, jossa TEL-maksut riippuisivat puolisoiden iästä ja avioliiton kestosta olisi todennäköisesti liian monimutkainen. Yksi negatiivinen puoli saantivaiheessa avioliittostatuksen (ml. entinen avioliittostatus) huomioimisessa olisi se, että silloin osittain menettäisiin yksi TEL-järjestelmän kansainvälisestikin erinomainen pirre: sen läpinäkyvyys. Nykyjärjestelmässä työntekijöiden on kohtuu helppo ymmärtää eläkkeittensä kertymisprosessi.
Ok, kyllä sekin malli, jossa huonosti tienaavan puolison turvaksi tulisi ottaa yksityinen eläke, jos hän itse tai aviopuoliso haluaa taata hänenkin elintasonsa, on toimiva. Eläkemallista vain tulee hieman sekamalli, jos osa (perus)turvasta tulee valtiolta, ja osa pitäisi hoitaa itse. Ehdotettu pakollinen lisämaksu leskeneläkkeestä olisi taas malli, joka olisi sekä reilu että “kaikkia holhoava”.
Juho Laatu,
Minusta näkökanta, jonka mukaan lakisääteisen eläkejärjestelmän pitäisi taata vain perustoimeentulo, on linjakas ja helposti puolustettavissa oleva.
Mutta näkökannasta, jonka mukaan leskeneläkkeet kannattaisi jättää vapaaehtoisten ratkaisujen varaa, ei minusta mitenkään väistämättä seuraa, että kaikki ansiosidonnaiset eläkkeet pitäisi poistaa.
Itse olen sitä mieltä, että myös kohtuullisen kokoiselle pakolliselle ansioeläkejärjestelmälle on olemassa vahvat perustelut. Niitä perusteluita on tullut tässäkin keskustelussa esille. Suomen työeläkejärjestelmä on minusta pääpiirteissään oikein hyvä.
Niku Määttänen kirjoitti: Leskeneläkkeiden ansiosta rekisteröidyssä parisuhteessa elävät saavat keskimäärin selvästi paremman eläketurvan kuin muut …
Leskeneläkkeissä on tosiaan epäkohta. Mutta jos leskien elintasoa ei tarvitse taata, eikö olisi luontevaa antaa myös rikkaille mahdolisuus hoitaa perustason yli menevä eläketurvansa itse? Jos emme halua holhota leskiä, niin eivät kai rikkaatkaan tarvitse vastaavaa holhousta. Jos lesken elintaso voi pudota eläkkeellä, on elintason putoaminen kai hyväksyttävää myös yksinäisten rikkaiden kohdalla. Lisäksi järjestelmä yksinkertaistuisi huomattavasti, jos valton eläke olisi kaikille sama.
Niku Määttänen:
Tää on varmaan totta, mutta jos tässä ollaan nyt ehdottamassa muutoksia tähän systeemiin, niin jos leskeneläkkeet on hyvä idea kunhan niiden taakka jakautuu niille, jotka niistä kans hyötyy, niitä ei kannata kokonaan lopettaa.
Olisko tässä hyvä lääke sellanen, että vois itte valita haluaako maksaa eläkemaksunsa pariskuntana ja saada eläkkeet sit kans pariskuntana.
Juho Laatu:
Leskeneläkkeiden ansiosta rekisteröidyssä parisuhteessa elävät saavat keskimäärin selvästi paremman eläketurvan kuin muut ilman, että he maksavat vastaavasti korkeampia eläkemaksuja. Leskeneläkkeet myös menevät suurelta osin vain sellaisille pariskunnille, joissa puolisoiden välinen tuloero on suuri (myös puolisoiden ikäero vaikuttaa). Vastaavasti muut ihmiset, erityisesti tietysti sinkut, joutuvat maksumiehiksi.
Työeläkemaksu kasvaa kuitenkin yksi yhteen tulojen myötä joten suurempituloiset maksavat suurempien eläkkeidensä vastapainoksi myös enemmän eläkemaksuja.
Artturi Björk:
Leskeneläkkeiden nykyarvon odotusarvo riippuu puolisoiden elinajanodotteen lisäksi myös mm. molempien omasta eläkkeestä (ks. Saku Auran linkkaama taulukko alla). Siksi leskeneläkkeiden huomioiminen vakuutusmaksussa edes suurin piirtein neutraalilla tavalla olisi suhteellisen monimutkaista.
Asiasta sukulaiseen. Miksi maksamme rikaille korkeampia eläkkeitä kuin köyhille? Jos vastaus on se, että haluamme taata ihmisille heidän totutun elintasonsa, tämä argumentti puree kai leskienkin tapaukseen.
Jos lähdemme vapaaehtoisten eläkkeiden linjalle leskeneläkkeissä (ja siis sille linjalle, että totuttua elintasoa ei tarvitse taata), olisi ehkä luontevaa tehdä sama operaatio myös hyvin tienaavien eläkkeille. Kaikille taattaisiin vain peruseläke, ja kaikki tästä yli menevä jätettäisiin vapaaehtoisten eläkkeiden varaan.
Ilkka:
Vaikka olen monesta asiasta kanssasi samaa mieltä, niin lausahdus “Leskeneläkkeitä maksetaan myös pariskunnille joissa eläkkeet ovat saman suuruisia tai lähes yhtä suuria. Tämä ei siis ole mikään superrikkaiden tai toimitusjohtajien puolisoiden etu, vaan ihan tavallisten palkansaajien turva.” ei tarkasti pidä paikkaansa. Katso esim. oheinen taulukko työeläke.fi-sivulta:
http://www.tyoelake.fi/Page.aspx?Section=39121&Item=10513
Leskeneläke on hyvin usein hyvinkin pieni, erityisesti tilantaissa jossa ensimäiseksi kuollut on ollut isompituloinen. Suomalainen leskeneläke on tässä suhteessa hyvin erikoinen etuisuus, koska se todellakin subventoi aviopareja joiden keskinäiset tuloerot ovat hyvin suuret. Tietenkin monissa merkittävissä teollisuusmaissa (esim. USA, Saksa ja Ranska) vastaavaa subventiota tapahtuu (de-facto) puolisoiden yhteisverotuksen takia, mutta se lienee Suomessa kauan haudattu ajatus.
Niku:
Olet varmasti oikeassa, että yksityisten eläkemarkkinoiden huonolle toimivuudelle on syynä osittain lakisääteisen eläkejärjestelmän kattavuus. Ainakin voisi kuvitella että kattava lakisääteinen järjestelmä jättää vapaaehtoisille markkinoille jäljelle vain kaikkein huonoimman riskin ja hinnoittelu on sen mukaista. Näin ainakin tuntuisi käyvän helpossa adverse selection mallissa.
Niku,
Eli siis sinun pointti on se, että leskeneläke maksaa. Sen vaikutus avioitumisajankohtaan ei siis sinua sen suuremmin kiinnosta. Luulin sinun olevan huolissaan myös nimenomaan avioliittomarkkinoista. Sitä ihmettelin. En ihmettele enää, kun selvisi sinua huolettavan vain rahat.
Leskeneläkkeen tarkoitus ei ole kannustaa avioitumiseen. Sen tarkoitus on turvata leskien toimeentulo. Siinä se toimii mielestäni hyvin.
Toki leskeneläkkeessäkin yritetään lievittää väärää kohdentumista. Ikärajoilla ja avioliiton minimikestoilla vaikutetaan siten, ettei esimerkiksi kannata leskeneläkkeen takia mennä kuolevan rikkaan ihmisen kanssa naimisiin. Lyhyt lapseton avioliitto ei tuo leskeneläkettä. Perinnön se toki voi tuoda, joka lienee käytännössä suurempi kannustin tällaiseen “gold digger” -ilmiöön (ekonomistit huomio: sitäkin tuetaan perintöveron kautta!). Yhteensovitus säännöillä pienennetään tarpeettoman suuria eläkkeitä (ansioperiaatteen mukaisesti mitään eläkekattoa ei ole, vaan katsotaan kuinka suuren osan perheen tuloista kuollut toi). Lapsiperheet ovat yhteensovituksen ulkopuolella, jotta leskeneläkkeet kohdistuisivat erityisesti niille jotka niitä eniten tarvitsevat.
Artturi,
Työeläkeyhtiöt kilpailevat keskenään maksamalla asiakashyvityksiä. Tehokkailla yhtiöillä on varaa maksaa hyvityksiä enemmän joka houkuttaa työnantajia siirtämään työeläkeasiakkuutensa näihin firmoihin.
Leski tarvitsee toki vähemmän rahaa kuin pariskunta. Sen takia leskeneläke on pienempi kuin edesmenneen puolison eläke tai palkka. Mun mielestä on kiva, ettei leski joudu myymään perheen asuntoa tai kesämökkiä. Se on kiva sille leskelle, se on kiva leskien lapsille ja se on kiva sille kuolevalle puolisolle, joka voi kuolla rauhassa ilman stressiä lesken toimeentulosta. Puolison kuolema on muutenkin rankka, joten sen pehmittäminen leskeneläkkeellä ei ole hölmöä. Uskon valtaosan ihmisistä haluavan tällaisen vakuutuksen, joten sen lakisääteisyys on perusteltua.
Toki jos yleinen ilmapiiri muuttuu siihen suuntaan, että lesket joutavatkin muuttamaan halvempaan yksiöön, niin sitten leskeneläkettä pitäisi miettiä uudestaan. Toistaiseksi en ole kuullut muiden kuin ekonomistien vastustavan leskeneläkkeitä. Muut eivät juuri kadehdi puolisonsa menettäneitä.
Niku Määttänen:
Eiks jos pariskunnan vakuutusmaksut määräytys sen yhteisen elinikäkertoimen mukaan, niin tää ei maksas yhteiskunnalle mitään? Eli siis et odotetuks eliniäks otettas E(max{A1,A2}).
Ilkka,
Leskeneläkkeiden vuoksi avioituminen siis nimenomaan maksaa yhteiskunnalle. Hintalappu on toista miljardia euroa vuodessa. Mutta jos sinä haluat että avioitumiseen kannustamiseen käytetään noin paljon veroilla kerättävää rahaa, niin mikäpäs siinä. Itse ajattelen, että tuolle rahalle löytyisi parempaakin käyttöä.
Se että muutkin vakuutukset helposti suosivat joitakin ryhmiä ei minusta ole vielä riittävä perustelu hyväksyä nykyiset leskeneläkkeet. Sitä paitsi monissa muissa vakuutuksissa näitä ongelmia yritetään lievittää. Esimerkiksi liikennevakuutuksista saa ymmärtääkseni bonuksia tai alennuksia jos on kolaroimatta.
ilkka:
Tulee likaa avioliittoja!
mut metallimies ei tartte saman verran asuntoo ku metallimies ja sairaanhoitaja.
Miten ne kilpailee keskenään?
Mut joo eiks tää leskeneläke oo vaan tapa vähentää tälle taloudelliselle yksikölle, eli perheelle maksettavan eläkkeen varianssii? Sinänsä luulis, et se oli oikein hyvä juttu.
Mitä väliä sillä on, että järjestelmä vaikuttaa avioitumiseen? Eihän avioituminen maksa yhteiskunnalle mitään. Sitä paitsi sehän on vaan hyvä, että porukka jotka elävät avioliitonomaisissa olosuhteissa myös menevät naimisiin. Tekee monesta muustakin asiasta paljon helpompaa.
Leskeneläkkeitä maksetaan myös pariskunnille joissa eläkkeet ovat saman suuruisia tai lähes yhtä suuria. Tämä ei siis ole mikään superrikkaiden tai toimitusjohtajien puolisoiden etu, vaan ihan tavallisten palkansaajien turva.
Tämä on nimenomaan sellainen järjestelmä, joka on käytännössä tavallisille palkansaajille välttämätön vaikka sitä ei tule ajatelleeksi silloin kun molemmat vielä elävät. Se on vaan niin, että metallimiehen ja sairaanhoitajan asuntolainan maksaminen muuttuu mahdottomaksi jos toinen kuolee eikä leskeneläkkeitä olisi olemassa. He eivät sitä tule ajatelleeksi ennen kuin toinen kuolee. Sen takia on hyvä, että eläkejärjestelmä on ajatellut asiaa heidän puolestaan.
Leskeneläkkeessä lakisääteisyyttä perustelee samat argumentit kuin eläkejärjestelmän kohdalla yleensä. Se on kustannustehokasta ja helppoa. Työeläkeyhtiöiden välinen kilpailu takaa toimeenpanon kustannustehokkuuden, joten siihen ei vapaaehtoista vakuutusta tarvita. Lakisääteinen systeemi varmistaa ettei ihmisten tarvitse miettiä omia eläkkeitä ja kuolemaa. Mun mielestä se on hyvä juttu. Eläkesuunnittelu ei ole sellainen asia, jossa tavalliset ihmiset oikeasti ovat kovin hyviä. Pitkän aikavälin hahmottaminen on vaikeaa, riskien arvioiminen on hankalaa, ihmiset ovat saamattomia tekemään tällaista, ym. (Jos uskoo ihmisten olevan äärirationaalisia, niin sitten vapaaehtoisen leskeneläkkeen kilpailjana voisi olla asumistuki, toimeentulotuki ja takuueläke–vapaaehtoinen vakuutus ei ehkä houkuttele, jos minimiturvan saa ilmaiseksi.)
Toki tässä subventoidaan leskiä. So what? Vakuutukset tuppaavat olemaan sellaisia. Vanhuuseläkkeissä subventoidaan pitkään eläviä, työttömyysturvassa suhdanneherkillä aloilla työskentelyä ja tapaturmavakuutuksessa vaarallisia töitä tekeviä. Kotivakuutukset subventoivat toheloita ja liikennevakuutus on vähän ajavilta turvallisilta kuskeilta tulonsiirto humalassa autojen alle jääville. Ei ole mitenkään tavatonta, että vakuutus hyödyttää joitain ihmisiä enemmän kuin toisia.
Leskeneläke on kuitenkin sellainen järjestelmä, joka on käytännössä jokaisen turvana jossain vaiheessa elämää. Lapsena useimmilla on vanhemmat, joista jompikumpi tai kumpikin on potentiaalinen leskeneläkkeen edunsaaja tai edunjättäjä. Aikuisina useimmat menevät naimisiin, jolloin ovat potentiaalisia leskeneläkkeen edunsaajia ja edunjättäjiä.
Terve Saku!
Ehdottamasi jenkkiratkaisu olisi varmaankin parannus nykyjärjestelmään verrattuna. Mutta kuten totesit, se ei poistaisi subventiota kokonaan ja ainakin joissakin tilanteissa subventio jäisi edelleen merkittäväksi. Siksi järjestelmä vaikuttaisi edelleen myös avioitumiseen.
Jotta subventio poistuisi kokonaan, eläkkeen leikkaamisen (vaihtoehtoisesti voisi kai periä korkeampaa eläkemaksua) pitäisi kai olla riippuvainen molempien puolisoiden iästä ja eläkekertymästä (olettaen että itse leskeneläke määräytyisi suurin piirtein nykysääntöjen mukaisesti). Menee aika monimutkaiseksi.
Suomessa olisi edelleen suhteellisen kattava lakisääteinen eläkejärjestelmä, vaikka leskeneläkkeet poistettaisiinkin. Kukaan ei siis jäisi tyhjän päälle, vaikka ei vapaaehtoista leskeneläkettä ymmärtäisi hankkiakaan.
On totta, että vapaaehtoiset eläkevakuutusmarkkinat näyttävän usein toimivan varsin huonosti. Markkinoiden toimintaa voidaan kuitenkin yrittää tehostaa. Suomessa EU:n sisämarkkinoiden kehittyminen on yksi mahdollisuus. Toinen mahdollisuus olisi kertamaksullisten eläkevakuutusten yleistyminen (http://blog.hse-econ.fi/?p=2391).
Pitää muistaa, että vapaaehtoisten eläkevakuutusten markkinat ovat olleet aika ahtaassa raossa, koska monessa maassa (myös Suomessa) on laitettu tulevat sukupolvet subventoimaan lakisääteisiä eläkkeitä.
Jenkeissä asuvia suomalaisia usein syytetään siitä, että he tyrkyttävät jenkkiratkaisua kaikkeen, mutta siitä huolimatta ehdottaisin jenkkiratkaisua tähän…
Lilja ja Määttänen ovat mielestäni täysin oikeassa siinä, että leskieneläkkeiden subventointi eläkejärjestelmän varoista on kyseenalaista. Lakisääteisistä leskeneläkkeistä luopumisen sijaan voisi siirtää leskeneläkkeen rahoittamisen eläkkeensaajan vastuulle. Tällainen järjestelmä on käytössä kaikissa yksityisen sektorin kaavapohjaisissa (Defined Benefit) eläkkeissä Yhdysvalloissa. Kun naimisissa oleva jää eläkkeelle hän saa pienempää eläkettä leskeneläkeoption rahoittamiseksi.
Tuossa yhdysvaltalaisessa järjestelmässä on toinenkin piirre: leskeneläkkeestä voi kieltäytyä, jos saa puolisonsa suostumaan siihen. Jokin vastaavanlainen järjestely voisi toimia myös Suomessa, tehdään leskeneläkkeestä oletusoptio ja luodan mahdollisuus luopua tuosta optiosta molempien puolisoiden siihen suostuessa.
Yksi ongelma tässä ehdotuksessa on, että se ei kokonaan poistaisi subventiota. Jos tuo luopumisratkaisu rajaittaisiin eläkkeellejääntipäivään (niin kuin USAssa), niin leskeneläkkeet jotka syntyvät puolison kuoltua ennen eläkkeellejäämistään täytysi rahoittaa jostain.
Syy miksi kannattaisin tässä yhdysvaltalaisen mallin kopioimista on se, että vapaaehtoiset vakuutusmarkkinoihin perustuva ratkaisu todennäköisesti johtaisi paljon alhaisempaan leskeneläketasoon. Yksi näistä syistä on oletusvalintojen tärkeys päätöksenteossa (esim. Richard Thalerin tutkimukset). Toinen on perheen sisäiseen päätöksentekoon littyvät argumentit, niistä voitte lukea tarvttaessa tämän kommentin lopussa olevista linkeistä. Kolmas on vapaaehtoisten vakuutusmarkkinoiden huono toimivuus/korkea hinta verrattuna lakisääteiseen järjestelmään. Syitä tälle ovat markkinointikustannusten lisäksi ns. adverse selection ongelma.
Noista yhdysvaltalaisista järjestelyistä voi lukea esim. seuraavista linkeistä: http://dx.doi.org/doi:10.1016/j.jpubeco.2004.06.006 (julkaistu versio), http://web.missouri.edu/~auras/rea.pdf (työpaperiversio).
Osittaisratkaisu vois olla puolittaa toimitusjohtajavaimon eläke, ku vahtimestarimies kuolee.