Kuten jo taloustieteen peruskursseilla opetetaan, liiallisen sääntelyn ja uusien yritysten alalle tulon rajoittaminen johtaa markkinoilla yleensä erilaisiin vinoumiin, kuten tehottomuuteen tai joidenkin toimijoiden ylisuuriin voittoihin (economic rents).
Apteekeista ja niiden sääntelystä on viime aikoina kirjoitettu paljon (ks. ainakin täällä, täällä, täällä, täällä ja täällä). Tässä kirjoituksessa pohditaan, missä määrin suomalaisten apteekkitoimiluvan haltijoiden eli apteekkareiden tulojen voidaan ajatella heijastelevan apteekkitoimialan ylisuuria voittoja.
Alalle tulon sääntely ja ylisuuret voitot
Apteekkitoiminta on Suomessa säänneltyä ja luvanvaraista. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea päättää tarveharkintaansa perustuen sekä sen, kuinka monta apteekkitoimilupaa Suomessa myönnetään että sen, missä apteekkien pitää sijaita. Fimea päättää myös, kenelle toimilupaa hakeneista laillistetuista proviisoreista toimilupa annetaan.
Taloustieteen perusoppikirjoissa mainitaan monia esimerkkejä tilanteista, joissa yritykset voivat ansaita ylisuuria voittoja. Yksi näistä esimerkeistä on nimenomaan toimialat, joilla on paljon sääntelyä ja joilla uusien yrityksien alalle pääsyä rajoitetaan toimilupapäätöksien avulla.
Ylisuurella voitolla tarkoitetaan ylimääräistä, ainakin tietyllä tavalla “ilman ansiota” saatua tuloa tai voittoa. Perusajatus on se, että tietyn tuotannontekijän markkinahinta - kuten vaikkapa toimipaikan vuokra tai työntekijän palkka - heijastelee sen vaihtoehtoiskustannusta.
Markkinahinta heijastelee siis sitä, mikä korvaus ao. tuotannontekijän käytöstä olisi maksettu, jos sitä olisi hyödynnetty toiseksi parhaassa vaihtoehtoisessa käytössä. Mikäli jollekin tuotannontekijälle päädytään maksamaan tätä suurempi korvaus, se on merkki ao. tuotannontekijän omistajan saamista ylisuurista voitoista.
Yrittäjä puolestaan ansaitsee ylisuuria voittoja, jos hänen yrityksestään saama tulo (voitto) on suurempi kuin mitä hänen olisi vähintään pitänyt ansaita, jotta hän suostuu jättämään palkkatyönsä ja ryhtymään yrittäjäksi.
Yrityksen taloudelliset kustannukset sisältävät kaikki eksplisiittiset ja implisiittiset kustannukset. Esimerkki edellisistä on yrityksessä työskentelevien työntekijöiden palkkamenot ja sen toimipaikan vuokrat.
Implisiittiset kustannukset viittaavat vaihtoehtoiskustannuksiin, joita ei varsinaisesti makseta yrityksestä ulos rahana kenellekään: Tärkeä esimerkki niistä on korvaus, jonka yrittäjä saa epäsuorasti voiton (toimintaylijäämän) muodossa omalle työpanokselleen ja yritykseensä sijoittamalleen pääomalle.
Mikäli tietyllä toimialalla ei ole merkittäviä alalle tulon tai sieltä poistumisen esteitä, toimialan yrittäjät eivät voi pitkällä aikavälillä tehdä ylisuuria voittoja. Pitkän aikavälin ”nollavoittotasapainossa” kaikille yritystoiminnassa hyödynnetyille resursseille (ml. yrittäjän itsensä ajalliset ja rahalliset panostukset) maksetaan niiden ansaitsema, ao. voimavarojen vaihtoehtoista käyttöä heijasteleva korvaus, mutta ei enempää eikä vähempää.
Taloustieteessä yrityksen tai yrittäjän nollavoitto siis tarkoittaa, että yritystoiminnan kokonaistulot kattavat täsmälleen sekä eksplisiittiset kustannukset että myös yrittäjän vaihtoehtoiskustannukset eli mm. palkkatulon, jonka yrittäjä saisi, jos hän työskentelisi jossain muualla.
Mikäli toimialalla ei ole merkittäviä alalle tulon tai sieltä poistumisen esteitä, toimialan yrittäjien ei pitäisi ansaita (keskimäärin) enemmän kuin mitä he voisivat parhaimmillaan ansaita, jos he työskentelisivät muualla tai toimisivat yrittäjänä jollakin toisella toimialalla.
Milloin apteekkiyrittäjien voidaan siis sanoa ansaitsevan ylisuuria voittoja?
Niin käy, jos apteekkitoimiluvan haltijoina toimivat laillistetut proviisorit ansaitsevat yrittäjä- ja työpanokselleen paremman korvauksen kuin mitä he ansaitsisivat, jos he kohdistaisivat tämän yrittäjä- ja työpanoksensa parhaaseen vaihtoehtoiseen käyttöön.
Apteekkitoimiluvan haltijoiden tulot
Apteekkitoimiluvan haltijat ovat lääkelain säädöksien vuoksi yksityisiä elinkeinonharjoittajia. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean julkaisemien apteekkien tilinpäätöstietojen mukaan apteekkien liikevoitto ennen veroja oli vuonna 2014 keskimäärin 263 000 euroa. Apteekkari ei voi maksaa palkkaa itselleen (tai perheelleen), joten hieman yksinkertaistettuna tämä summa on apteekkitoimiluvan haltijalle eli apteekkarille jäävä ”verotettava tulo”. Vuoden 2013 vastaava luku on 249 000 euroa.
Apteekkariliiton “Apteekki: yritys, toiminta, talous”-esitteen mukaan apteekkarit maksavat pääosin veroa ansiotuloveroporosentin ja pieneltä osin pääomatuloveroprosentin mukaan. Keskimäärin veroihin menee tällöin saman esitteen mukaan apteekin tuloksesta 45%.
Karkea arvio apteekkarien keskimääräisestä veronjälkeisestä nettotulosta vuonna 2014 on siten noin 145 000 euroa. Vuoden 2013 vastaava luku on 137 000 euroa. Keskiarvo veronjälkeisestä nettotulosta vuosille 2013-2014 laskettuna on siten 141 000 euroa.
Apteekkareiden liiketuloksen mediaani oli vuonna 2013 213 000 euroa ja vuonna 2014 228000 euroa (ks. Apteekkien tilinpäätöstietoja koskeva julkaisu, s. 21). Apteekkariliiton esitteestä löytyvän tiedon mukaan ”mediaaniapteekin” verojen jälkeinen voitto on 117 200 euroa. Tämä luku on melko tarkalleen 55% vuoden 2013 liiketulon mediaanista.
Vaikka laskelmani apteekkarien nettotulosta ei välttämättä ole täysin tarkka, käytän tässä kirjoituksessa 120 000-140 000 euron vaihteluväliä arviona siitä, mikä tyypillisen apteekkarin saama verojen jälkeinen tulo apteekista on.
En osaa sanoa, liioitteleeko vai aliarvioiko yllä esitetty vaihteluväli tyypillisen apteekkarin käytettävissä olevaa nettotuloa. Tarkoitus on, että se on varsin maltillinen arvio, joka ei liioittele apteekkareiden tuloja.
Lähtökohtaisesti apteekista saatu verojen jälkeinen voitto on apteekkarin käytettävissä esimerkiksi hänen omaan kulutukseen. Osa apteekin tuloksesta menee kuitenkin apteekkitoimintaan liittyvien mahdollisten lainojen korkomenoihin ja investointeihin.
Toisaalta apteekkien tiloissa toimii apteekkareiden kokonaan tai osin omistamia osakeyhtiöitä, jotka myyvät esimerkiksi erilaisia terveydenhoito- ja kosmetiikkatuotteita ja vitamiineja ja ravintolisiä. Fimean tietojen mukaan vuonna 2014 tällaisia yhtiöitä oli 181 kappaletta ja niiden yhteenlaskettu liikevoitto 34,0 miljoonaa euroa. Nämä voitot eivät sisälly yllä mainittuun apteekkien keskimääräiseen liikevoittoon, eivätkä siten ole mukana yllä esitetyissä luvuissa ja laskelmissa.
Ovatko apteekkitoimiluvan haltijoiden tulot ”ylisuuria”?
Esitän seuraavassa neljä vertailua: Liikevoittoprosenttivertailun sekä apteekkitoimiluvan haltijoiden tulojen vertailun muiden yrittäjien tuloihin, korkeasti koulutettujen palkansaajien tuloihin ja tulonjakauman avulla määriteltyihin suurituloisiin.
Liikevoittoprosenttivertailu: Apteekkitoiminnalla on monia erityispiirteitä, mutta lähtökohtaisesti apteekkiliiketoiminta on vähittäiskauppaa eli tuotteiden myymistä niiden loppukäyttajille (kuluttajille). Aloitetaan tarkastelu tästä syystä kysymällä, onko apteekkien kannattavuus parempi kuin vähittäiskaupassa yleensä?
Käytän tähän vertailuun liikevoittoprosenttia, pääosin siksi, että sen osalta on parhaiten melko vertailukelpoista tilastotietoa käytettävissä. Liikevoittoprosentti kuvaa, kuinka monta prosenttia yrityksen liikevaihdosta jää tulokseksi sen jälkeen, kun liikevaihdosta on vähennetty toiminnan operatiiviset kulut mutta ei korkoja, veroja eikä satunnaisia eriä.
Fimean julkaisemien apteekkien tilinpäätöstietojen perusteella voidaan arvioida, että apteekeissa liikevoittoprosentti oli 2013 ja 2014 noin 7% (painotettu keskiarvo). Tilastokeskuksen ylläpitämästä yritysten rakenne- ja tilinpäätöstilastosta voidaan puolestaan laskea, että vähittäiskaupan kaikille yrityksille vastaavasti laskettu luku oli vuonna 2013-2014 noin 2% tietämillä. Vähittäiskaupan pk-yrityksien liikevoittoprosentti oli samana ajanjaksona noin 2,5%.
Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos on aikaisemmin arvioinut, että perinteisten ja erillisyhtiöapteekkien kokonaistulos suhteessa liikevaihtoon on pysynyt vuodesta toiseen varsin tasaisena (noin 5% tietämillä) ja että tällä suhdeluvulla mitattuna apteekkien toiminta oli koko 2000-luvun selvästi kannattavampaa kuin erikoiskauppojen kannattavuus.
Vertailu yrittäjiin: Suomen Yrittäjien mukaan yrittäjien verotettavat tulot olivat vuonna 2013 keskimäärin noin 46000 euroa. Tästä ansiotuloa oli 73% ja pääomatuloa 27%. Verojen jälkeen yrittäjien keskimääräiset nettotulot olivat noin 35000 euroa.
Vaikka tulokäsitteiden vertailukelpoisuus ei ole täydellinen, ero apteekkariyrittäjien ja muiden yrittäjien välillä on selvä: Apteekkareiden keskimääräiset tulot ovat sekä ennen veroja että ne huomioiden selvästi suuremmat kuin muiden yrittäjien keskimääräiset tulot samaan aikaan.
Yrittäjien tiedetään tekevän pidempää työviikkoa kuin palkansaajien, mutta tämä pätee todennäköisesti myös apteekkareihin. Toisaalta apteekkien kannattavuus vaihtelee vuodesta toiseen suhdanteiden myötä vähemmän kuin esimerkiksi vähittäiskaupassa yleensä. Myös heikosti kannattavia apteekkeja on varsin vähän.
Onkin syytä epäillä, että tiukasti säänneltyyn apteekkitoimintaan liittyy vähemmän yrittäjäriskiä kuin yrittäjyyteen yleensä: Tämä pohdinta ei tuota perusteluita sille, että apteekkareiden muita yrittäjiä parempi tulotaso heijastelisi heidän kantamaa suurempaa yrittäjäriskiä.
Vertailu korkeasti koulutettuihin palkansaajiin: Apteekkareiden tulee olla laillistettuja proviisoreita, joten on luontevaa tarkastella, mitä yksityisellä sektorilla toimivat, terveys- ja sosiaalialan ylemmän korkeakouluasteen tutkinnon suorittaneet ansaitsevat.
Tilastokeskuksen palkka- ja työvoimakustannukset tilastoista voidaan nähdä, että terveys- ja sosiaalialan ylemmän korkeakouluasteen tutkinnon suorittaneiden säännöllisen työajan keskiansiot olivat vuonna 2014 noin 4 800 euroa kuukaudessa eli mekaanisesti laskettuna vajaat 58 000 (12×4800) euroa vuodessa. Kun tarkastellaan tämän koulutuksen saaneita, parhaiden ansaitsevan 10% joukkoon pääsi, jos säännöllisen työajan ansiot olivat yli 7300 euroa kuukaudessa. Vuositasolla tämä tarkoittaisi noin 88 000 euron säännöllisen työajan tuloja.
Farmasian ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden säännöllisen työajan keskiansio oli vuonna 2014 noin 4600 euroa kuukaudessa eli vuositasolle muunnettuna reilut 55000 euroa. Kun tarkastellaan farmasian ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita, parhaiden ansaitsevan 10% joukkoon pääsi, jos säännöllisen työajan ansiot olivat yli 6200 euroa. Vuositasolla tämä tarkoittaisi vajaan 75 000 euron tuloja.
Farmasialiiton ylläpitämän apteekkisektorin palkkataulukon mukaan kokeneen proviisorin ylin taulukkopalkka on hieman yli 60 000 euroa vuodessa.
Jos tyypillisen apteekkarin 120000-140000 euron nettotuloja tai tyypillisen apteekin yli 200 000 euron liikevoittoa vertaa edellä esitettyihin palkkatietoihin, on selvää, että keskimäärin apteekkitoimiluvan haltija ansaitsee selvästi enemmän kuin esimerkiksi farmasian ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet tyypillisesti ansaitsevat.
Tyypillisen apteekkarin tuloilla pääsee siis helposti parhaiden ansaitsevan 10% joukkoon samankaltaisen koulutuksen saaneiden joukossa.
Vertailun tulonjakauman avulla määriteltyihin suurituloisiin: Suurituloisuuden raja voidaan määritellä eri tavoin. Yksi usein käytetty mittari on se, kuuluuko henkilö tai kotitalous suurituloisimman yhden prosentin joukkoon tulonjakaumassa.
Tilastokeskuksen erikoistutkijan Veli-Matti Törmälehdon julkaisemista luvuista voidaan laskea, että vuonna 2013 yhden henkilön kotitalous päätyi parhaiden ansaitsevan yhden prosentin joukkoon, mikäli henkilön nettotulot olivat vuodessa noin 80000 euroa. Törmälehdon luvut viittaavat verojen jälkeen käytettävissä oleviin rahatuloihin, jotka sisältävät myös pääomatulot ja suuren osan verottomista tuloeristä.
Käytettävissäni olevat luvut eivät ole täydellisesti vertailukelpoisia, mutta suuruusluokaltaan edella mainittu 80000 euron nettotulokynnys tarkoittaa, että enemmistö apteekkareista sijoittuu aivan tulonjakauman yläpäähän. Tämä kynnys johtaa nimittäin karkeasti arvioiden (ja 45% verorasitusta soveltaen) siihen, että kaikki ne apteekkarit, joiden liikevoitto ennen veroja oli enemmän kuin 145000 euroa, kuuluvat suurituloisimpien 1% joukkoon.
Kuten edellä todettiin, ”mediaaniapteekin” verojen jälkeinen voitto on 120000 euron tietämillä. On siis ilmeistä, että reilusti yli puolella apteekkareista nettotulot ovat vuodessa yli 80000 euroa ja että he kuuluvat parhaiden ansaitsevan yhden prosentin joukkoon.
Suomen Yrittäjien käyttämän luokittelun mukaan hyvätuloisiksi voidaan määritellä ne yrittäjät, joilla verotettavat tulot ylittivät 55 000 euroa vuonna 2013. Melkeinpä kaikki apteekkarit ovat tällä mittarilla mitattuna hyvätuloisia yrittäjiä, sillä Fimean julkaisemassa, apteekkien tilinpäätöstietoja käsittelevässä raportissa ”heikosti kannattavaksi apteekiksi” arvioidaan apteekki, jonka liikevoitto ennen satunnaisia eriä on alle 84 000 euroa. Tällaisia apteekkeja oli Suomessa vuonna 2014 vain 35 kappaletta.
On lievästi ilmaistuna mielenkiintoista, että Fimean julkaisussa heikosti kannattavien apteekkien tuloraja on asetettu korkeammaksi kuin mikä suomalaisia yrittäjiä edustavan Suomen Yrittäjien mukaan on perusteltu tuloraja hyvätuloiselle yrittäjälle.
Suomen Yrittäjien määritelmän mukaan yli 300 000 euroa tuloja saaneita todella suurituloisia yrittäjiä oli Suomessa vuonna 2013 noin 1 100 henkilöä. Yllä mainitun Fimean julkaisun (liitetaulukko 1) tietojen avulla voidaan arvioida, että tämän 300 000 euron vuosittaisen tulorajan ylittäviä apteekkareita on Suomessa yli sata. Näin ollen aivan suurituloisimmista yrittäjistä on todennäköisesti vähintään 10% apteekkareita.
Yhteenveto vertailuista
Yllä esitettyjen tulovertailujen on tarkoitus olla suuntaa antavia, eikä niissä esitettyjä lukuja pidä tulkita liian kirjaimellisesti tai täsmällisesti.
Yhteenvetona vertailuista voidaan kuitenkin todeta, että apteekkitoimiluvan haltijoiden tulot ovat Suomessa selvästi korkeammat kuin muiden yrittäjien tulot ja että ne ovat korkeammat kuin vastaavanlaisen koulutuksen hankkineiden muiden korkeasti koulutettujen tulot. Enemmistö apteekkareista sijoittuu aivan suomalaisen tulonjakauman yläpäähän, parhaiten ansaitsevan 1% joukkoon.
Reseptilääkkeiden ja itsehoitolääkkeiden vähittäismyynnin kannattavuus on myös selvästi suomalaista vähittäiskauppaa parempi.
Apteekkitoimiluvan haltijoina toimivat laillistetut proviisorit ansaitsevat toisin sanoen yrittäjä- ja työpanokselleen merkittävästi paremman korvauksen kuin mitä he todennäköisesti ansaitsisivat, jos he työskentelisivät muissa oman alansa tehtävissä tai toimisivat yrittäjinä ilman apteekkitoimiluvan tuomaa suojaa kilpailulta. Tämä on vahva merkki siitä, että apteekkareiden korkeiden tulojen voidaan ajatella heijastelevan apteekkitoimialan yritysten ansaitsemia ylisuuria voittoja.
Kuinka suuret apteekkitoimialan ylisuuret voitot ovat?
Kuten edellä todettiin, Fimean julkaisun mukaan taloudellisesti heikosti kannattava apteekki on apteekki, jonka liikevoitto ennen satunnaisia eriä on alle 84 000 euroa. Tämä summa on johdettu proviisorin ylimmästä taulukkopalkasta (eli n. 60 000 euroa vuodessa), 10 000 euron ”apteekkarilisästä” sekä 20 %:n yritystoiminnan riskilisästä ja investointivarasta (ks. sivu 13 täällä).
Taloustieteilijälle tämä Fimean julkaisussa esitetty laskelma kuulostaa melkeinpä oppikirjamääritelmältä siitä, mikä voisi olla kokeneen proviisorin vaihtoehtoiskustannus apteekkitoimiluvan haltijana toimimisesta.
Jos käytämme Fimean julkaisun liikevoittorajaa tässä merkityksessä, voimme vielä korottaa summaa hieman, jotta se todennäköisemmin kattaa apteekkariuraa harkitsevien kokeneiden proviisoreiden yrittäjä-uravalinnan vaihtoehtoiskustannukset: Olkoon näin saatu vertailuluku 90 000 euroa. Mitä tarkoittaisi se, että apteekkien liikevoiton viitearvona käytettäisiin tätä summaa?
• Ensinnäkin, jos apteekkareiden liikevoitto olisi keskimäärin 90 000 euroa, tyypillisen apteekkarin vuosittainen ansiotaso olisi yhä selvästi yli kynnyksen, jonka Suomen yrittäjät asettavat hyvätuloiselle yrittäjälle. Tämä tulotaso nostaisi useat apteekkarit edelleen myös hyvätuloisten suomalaisten joukkoon.
• Toiseksi, tämä liikevoittotaso tarkoittaisi, että apteekkien liikevoittoprosentti olisi jotakuinkin samaa tasoa kuin (muiden) erikoiskauppojen liikevoittoprosentti.
• Kolmanneksi, tätä liikevoittotasoa vertailukohtana käyttäen voidaan laskea, että nykyisin apteekkitoimialan ylisuuret voitot ovat arviolta noin 90-100 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä arvio saadaan vähentämällä apteekkitoimialan nykyisestä (yhteenlasketusta) liikevoitosta voitto, jonka apteekit yhteensä ansaitsisivat, mikäli apteekkareiden liikevoitto olisi viitearvon verran eli keskimäärin 90 000 euroa.
Lopuksi
Julkisuudessa esillä olleiden tietojen mukaan monet keskeiset poliittiset päätöksentekijät eivät koe apteekkien kilpailun vapauttamista ajankohtaiseksi, osin siksi, että nykyisen apteekkijärjestelmän toimivuuteen ollaan tyytyväisiä.
Kuitenkin yllä esitetyn tarkastelun valossa apteekkitoimilupien haltijat nauttivat vuodessa noin 90-100 miljoonan euron ylisuurista voitoista. Jos arvioni suuruusluokka on oikea, kyse on todella merkittävästä vuosittaisesta suurituloisille kohdistuvasta tulonsiirrosta, jonka kustantavat muut suomalaiset kuluttajat ja valtio (veronmaksajat).
Ehkäpä jonkinlaista uudistustarvetta apteekkitoimialassa ja siihen kohdistuvassa sääntelyssä siis on?
En ole ottanut tässä kirjoituksessa tarkemmin kantaa siihen, mistä apteekkitoimialan mahdolliset ylisuuret voitot tarkalleen ottaen johtuvat. Ne kuitenkin liittynevät pitkälti alalle tulon tarpeettoman tiukkaan rajoittamiseen sekä tapaan, joilla lääkkeiden hintoja Suomessa säännellään.
Hyvä alku apteekkisääntelyn uudistuksille olisi se, että toimilupien määrää ja sijaintia koskevasta tarveharkinnasta luovuttaisiin ja että apteekkitoimilupa myönnettäisiin jokaiselle, joka täyttää tarvittavat ammattipätevyys- ja koulutusvaatimukset ja muut apteekkiluvan haltijalle asetetut edellytykset.
Jotta sekä mahdolliset uudet alalle tulijat että jo olemassa olevat apteekit voisivat kilpailla hinnoilla, myös lääkkeiden tiukkaa ja yksityiskohtaa hintasääntelyä pitäisi samanaikaisesti muuttaa. Valtioneuvoston asetusta lääketaksasta olisi perusteltua muuttaa vähintäänkin siten, että lääkkeille asetetaan siinä vain enimmäishinta.
Samassa yhteydessä olisi perusteltua harkita uudelleen vuoden 2014 alusta voimassa ollutta korotettua toimitusmaksua, jonka apteekit lisäävät reseptilääkkeen ja reseptillä toimittavan itsehoitolääkkeen vähittäismyyntihintaan. Tämän korotuksen vuoksi toimituserä- ja lääkekohtainen toimitusmaksu nousi aiemmasta 0,43 eurosta yli viisinkertaiseksi, 2,39 euroon (sis. alv). Suomessa kirjoitetaan vuodessa yli 55 miljoonaa reseptiä, joten tämän korotuksen tarpeellisuutta ja nettovaikutusta apteekkitoimiluvan haltijoiden ansaitsemiin ylisuuriin voittoihin on syytä tarkastella kriittisesti.
Yllä mainituissa uudistusajatuksissa ei ole mitään uutta, silla niitä ovat ehdottaneet aiemmin jo monet muutkin.
On virhepäätelmä todeta, että apteekkien kilpailun vapauttaminen ja lääkkeiden hintojen sääntelyn uudistaminen ei olisi perusteltua ja ajankohtaista.
*****************************
Kirjoittaja toimii taloustieteen professorina ja tutkimuksesta vastaavana varadekaanina Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa. Lisätietoja: www.hyytinen.fi.
*****************************
Täydennys, 11.7.2016, klo 18:20:
Olen saanut tähän kirjoitukseen liittyen eri suunnista ja eri kanavia pitkin kommentteja, joista osa on enemmän, osa vähemmän asiallisia. Asiallisempien kommenttien johdosta laitan tähän pari selvennystä:
1. On totta, että erilaisten yritysmuotojen voitollisuuden vertailu on vaikeaa. Se ei kuitenkaan ole mahdotonta, ja osin täsmällisen vertailun hankaluudesta johtuen esitin yllä neljä erilaista suuntaa antavaa ja asiaa eri näkökulmista valottavaa vertailua. Ei voi olla niin, että mitään vertailuja tämän tärkeän toimialan yrityksien kannattavuudesta ei voi tai saa esittää vain siksi, että vertailu on lainsäädännöstä johtuvan yhtiömuodon seurauksena hankalaa ja siksi osin epätäsmällistä.
2. Yllä olevassa kirjoituksessa ei ole erikseen käsitelty apteekkitoimintaan liittyvien lainojen lyhennyksiä ja hoitokuluja, kahdestakin syystä:
Ensinnäkin, apteekkien lainanotosta ei vaikuta olevan edustavaa ja ajantasaista tilastotietoa saatavilla (tai, jos on, niin kertokaa ihmeessä, mistä).
Toiseksi, ja tämä on tärkeämpi syy, on se, että yllä olevassa vertailulaskelmassa lainan lyhennyksiä ei tulekaan ottaa huomioon. Tämän perustelu vaatii muutaman rivin, joten en lisännyt sitä jo muutoinkin pitkään alkuperäiseen kirjoitukseeni. Mutta koska on esitetty väitteitä, että esitettyjen vertailujen keskeinen viesti muuttuisi jos lainojen lyhennys huomioitaisiin, esitän tässä yksinkertaistetun esimerkinomaisen selityksen sille, miksi lainapääoman lyhennyksiä ei yllä erikseen käsitellä:
Saadessaan jo aiemmin toimineeseen apteekkiin toimiluvan, uusi apteekkari N.N. lunastaa tyypillisesti ko. apteekin sen hetkisen lääkevaraston. Ymmärtääkseni tämä lunastus on yksi tärkeä syy, miksi apteekkitoimintaa varten otetaan lainaa. Varaston lunastus tehdään käsittääkseni ns. käyvästä hinnasta.
Oletetaan tätä esimerkkiä varten ja konkreettisuuden vuoksi, I) että varaston käypähinta on 150 000 euroa; II) että tätä lunastusta varten apteekkari N.N. tarvitsee juuri saman verran lainaa; ja III) että apteekkari N.N. luopuu apteekista 10 vuoden päästä ja myy tuolloin apteekissa olevan varaston jälleen seuraavalle apteekkarille, käypään hintaan. Olkoon tämä käypähinta (yksinkertaisuuden vuoksi) sama kuin edellä, 150000 euroa.
Voimme hieman yksinkertaistaen ajatella, että tämä toimintamalli tarkoittaa, että lääkevarastoon on sitoutunut koko N.N:n apteekkiuran ajan (keskimäärin) 150000 euroa. Mikäli apteekkari N.N. olisi ottanut varaston lunastusta varten 10 vuoden kertalyhenteisen bullet-lainan, sen pääoman takaisinmaksu tapahtuisi kymmenen vuoden kuluttua, apteekista luovuttaessa. Tämän lainan pääoman takaisinmaksun hän voisi kattaa apteekin edelleenluovutuksen yhteydessä saamallaan lääkevaraston lunastusmaksulla.
Ymmärrän erittäin hyvin, että tämä esimerkki ei kuvaa sitä, miten apteekit ja apteekkarit oikeasti toimivat, mutta esimerkkini tarkoitus onkin toinen: Se valottaa sitä, että varsinainen apteekkarin tuloa rasittava tekijä on vain ao. lainan korkomaksut, jotka bullet-lainassakin maksetaan vuosittain. Nykyisellä korkotasolla esimerkiksi 150000 euron lainan vuosittaiset korkomenot eivät merkittävästi muuta kuvaa siitä, mikä keskiverto-apteekkarille käteenjäävä tulo on.
Jos apteekkari maksaisi lainan kokonaisuudessaan takaisin jo sinä aikana, kun hän hoitaa apteekkia, hänen vuosittainen kulutukseen jäävä tulo olisi tietysti pienempi. Mutta mikäli apteekkari tekee näin, hän saa pitää itsellään apteekin luovutuksen yhteydessä saamansa lääkevaraston lunastusmaksun, sillä sitä ei tässä tapauksessa enää tarvitse käyttää lainan pääoman takaisinmaksuun. Apteekkari N.N:n saamat kokonaistulot eivät siis jää tässä tapauksessa alhaisemmaksi, vaikka vuosittaiset lainan lyhennykset otettaisiinkin huomioon.
Todellisuudessa verot ja monet muut tekijät luonnollisesti monimutkaistavat sitä, miten lainanotto vaikuttaa apteekkilupien haltijoiden käteenjääviin tuloihin. Mutta lähtökohtaisesti yllä kuvattu esimerkki perustelee sen, miksi lainapääoman lyhennyksiä ei erikseen kirjoituksessa käsitellä.
Avainsanat: apteekit, kannattavuus, mikrotaloustiede, sääntely, voitot
Aihealueet: Julkinen talous, Mikro
Vastaus: Mika Lakolle
Reseptin toimitusmaksuun tuli tosiaan korotus, joka tehtiin kustannusneutraalisti eli lääkkeiden hintoja laskettiin samalla, kun toimitusmaksua korotettiin. Tässä ei siis tullut apteekille mitään lisähyötyä, eikä yhteiskunnalle lisäkuluja.
Tämän korotuksen vuoksi toimituserä- ja lääkekohtainen toimitusmaksu nousi aiemmasta 0,43 eurosta yli viisinkertaiseksi, 2,39 euroon (sis. alv).
Paljonko tämä on tuntilaskutuksena?
Jos palvelutapahtuma kestää viisi minuuttia, niin 12 X 0,43€ - 2.39€
Kenen tuntilaskutus on ollut viidestä eurosta 26 euroon?
Reseptilääkkeiden hinnat Suomessa ovat laskeneet -20 % (2005-2015), kun samaan aikaan kuluttajaindeksi on noussut +20 % ja ruuan hinta + 25 %.
Mika Lako: Toimitusmaksujen ja tarkkojen voittoprosenttien suuruudesta kiisteleminen on nappikauppaa, joka vain hämärtää isompien asioiden huomioimista.
Oleellisin seikka, jonka myötä nappikauppa-asiatkin häviävät on lääkkeiden jakeluketjun lyhentäminen. Kyse on ihan vastaavasta asiasta kuin ekosysteemien ravintoketjuissa. Jokainen porras hukkaa valtavasti resurssia, jolloin ketjun huipulle jää vain murusia.
Siis lääkkeiden jakeluketjua pitää lyhentää tuomalla jakelu terveyskeskuksiin. Mistään muualta ei ole miljardiluokan säästöjä kerättävissä yhtä helpolla ja niin, että toimenpiteestä kärsivien määrä on siitä hyötyviin verrattuna mitätön. Myös valtio säästäisi merkittävästi lääkekorvauksissa ja KELAN lääkkeisiin liittyvän byrokratian käymisessä tarpeettomaksi.
Reseptin toimitusmaksua voi verrata laskun maksamiseen pankin tiskillä.
Toimitusmaksu on noin kolmasosa pankin perimästä maksusta.
Lain mukaan luottolaitos ei saa kieltäytyä tarjoamasta ihmiselle peruspankkipalveluja, siis laskun maksua tiskillä.
Onko yli seitsemän euron palvelumaksussa ylisuurta voittoa?
Toisin kuin apteekki, pankki saa vapaasti hinnoitella tämän palvelun.
http://www.finanssivalvonta.fi/fi/Finanssiasiakas/Finanssialan_palveluita/Pankkipalvelut/Peruspankkipalvelut/Pages/2016.aspx
Johdannossa on elegantisti määritelty “nollavoittotasapaino”, joka kansantaloustieteessä on helppo ymmärtää mutta voi olla kauppislaiselle ongelmallinen kun yrityksen on maksimoitava voittonsa. Yrityksen voiton maksimoinnin ja nollavoittotasapainon välillä ei ole ristiriitaa: kun kilpailutilanteessa yksi yritys tuottaa voittoa, muut matkivat sitä ja voitot pienenevät keskimääräisen tehokkuuden kasvaessa.
Usein tuntuu siltä, että voittoa on saatava, jos pukeutuu klubitakkiin ja purjehduskenkiin. Oikeus voittoon olisi siis jonkinmoinen kiltaoikeus tai säätykysymys. Nollavoittokaan ei ole hyvästä jos kilpailu on vajaata kuten sodanjälkeisessä säännöstelytaloudessa missä osuuskaupat jämähtivät paikoilleen ja heräsivät vasta yksityisten kauppiaiden kiritykseen.
Kun lähes kaikki toimialan yritykset ovat pysyvästi selvästi voitollisia on kyse ylisuurista voitoista ja kilpailun puutteesta eikä asiaa pidä lakaista maton alle sen enempää apteekkarien kuin vaikkapa taksienkaan kohdalla.
Kirjoituksen alkuun olisi tärkeä saada tietoa lopussa olevasta yhteenvedosta. Vielä parempi olisi laittaa yhteenveto alkuun. Kirjoitus näin tärkeästä aiheesta kannattaisi muutenkin oleellisesti parantaa:
Taloustieteilijät eivät tarvitse niin seikkaperäisiä selityksiä alussa ja tavalliset ihmiset tarvitsevat paljon lyhyemmän version selkokielellä. Nyt kirjoitus on liian vaikea ja/tai pitkä kaikille.
Vertailussa pitää muistaa, että apteekin liikevoitto ei vielä sisällä apteekkarin laskennallista palkkaa, joten se ei ole vertailukelpoinen osakeyhtiömuodossa toimivan vähittäiskaupan liikevoittoon, josta kauppiaan ja puolison (jos työskentelee kaupassa) palkka on jo maksettu.
Toinen asia, joka edellyttää kommentointia on reseptilääkkeen toimitusmaksun muutos. Samalla kun lääketaksaan sisältyvää reseptin toimitusmaksua vuoden 2014 alussa korotettiin, vastaavasti leikattiin lääketaksan laskentataulukoista. Muutos oli kustannusneutraali, eli apteekkien yhteenlaskettu kate ei muuttunut. Osa apteekeista hyötyi muutoksesta, osa hävisi. Hyötyjiä olivat ne apteekit, joiden alueella lääkärit määräävät pääasiassa halpoja lääkkeitä, ja häviäjiä ne apteekit, joiden myynti painottuu kalliimpiin reseptilääkkeisiin. Muutoksella turvattiin osaltaan lääkkeiden maankattavaa saatavuutta.
Mielenkiintoinen aihe joka ansaitsee kyllä asiallista keskustelua. Kun nyt kerran iltapäivälehtien tietojen perusteella toimitaan, niin kysyisin bloggaajalta seuraavaa:
Ylen MOT-selvityksen mukaan Suomen 50 suurimman apteekin listalle pääsee 109 866,17 euron tuloilla. Koska Suomessa on 590 apteekkaria, niin tarkoittaa tämä alle 10 % apteekkareista. Kääntäenhän tämä tarkoittaa, että 90% apteekkareista saa tuloja alle mainitun 109 000 euroa. Tiedot ovat vuodelta 2013 miltä ymmärtääkseni myös blogin luvut ovat. Miten siis on mahdollista että apteekkarien keskitulot olisivat 120 000 - 140 000 euroa mikäli 90 % apteekkareista ei edes yllä tähän? Vääristävätkö eniten ansaitsevien tulot lukemaa näin paljon vai onko selitys muualla? Mikäli isoin 10% vääristää tuloja, niin onko paikkansapitävää että enemmistö apteekkareista olisi eniten tienaavan 1% joukossa Suomessa? Mikä on näiden top50 ulkopuolella jäävien apteekkarien keskitulo?
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/09/28/mot-selvitys-apteekkien-huipputulokset
Ivenstoinnit apteekin tuloksesta?
Professori kirjoittaa, että tuloksesta menee investoinnit ym… Saaralla tästä hyvä kommentti 11.7.2016 20:37. Miten asia oikeasti on? Tätä apteekkarit ja Apteekakriliitto käyttävät usein argumenttina.
En ole taloustieteilijä, mutta miten ihmeessä investoinint (poistot huomioon ottaen) ja esim. apteekkarin ja henkilökunnan kouluutusmenot eivät olisi huomioitu tuloksessa….?
Toisin sanoen minua kiinnostaa, mitä yritystoimintaan liityvää normaalia (”pakolloista”) apteekin = apteekkarin täytyy rahoittaa tuosta tuloksesta - vai onko se “oikea” tulos apteekkarille?
Hienoa, jos joku vääntää rautalangasta!
Apteekkarien toiminimien verteilua osakeyhtiöhin panee hymylyttämään. Vähittäiskaupan prosenttien vertailu apteekkien voittoprosentteihin ilman euroja taas näyttää tarkoitushakuiselta. Apteekki kun ei voi reagoida juurikaan kateprosenteilla, ne kun on lääkkeissä jonkun muun määräämiä.
Proviisorin keskiansion vertaaminen apteekkariin on kuin vertaisi lääkärin palkkaa erikoistuneen lääkärin palkkaan.
Otsikossa esitetty väite siitä ettei apteekkarit olisi ansainneet palkkaansa vaatisi minusta perusteluita. Proviisoreiden suuresta joukosta vain harvat saavat apteekin vähän niin kuin vain harvat pääsevät pelaamaan NHLään.
Jos kuluja halutaan oikeasti pienentää niin ei kun afrikan malli käyttöön. Aletaan valmistaa lääkeet itse ilman patenttiikorvauksia lääkeyrityksille.
A. Hepomäki: “Suomi on niin pieni markkina-alue, että globaalit lääketoimijat nauravat meidän vaatimuksille.”
En ymmärrä sanomasi logiikkaa. Jos Suomi on pieni markkina-alue, niin vielä pienemmäksi se menee, kun hankinnat jaetaan lääketukuille ja suurelle joukolle apteekkeja. Niitähän sanomasi perusteella lääkkeiden saatavuuden pitäisi uhata ylivoimaisesti pahemmin.
Kohtuullinen korvaus lääketehtaille määräytyisi tietenkin hintakilpailun mukaan. Silloin on merkitystä voiko ostaja tehdä sopimuksen vaikkapa vuoden toimituksista kerralla verrattuna 600 erilliseen apteekkiin, jotka eivät tee pidempiaikaisia sopimuksia. Jo yksin byrokratiakulut ovat 600-kertaiset. Takuuvarmasti myynti kiinnostaa lääketehtaita aina olipa ostaja kuka tahansa.
Työllistämisellä ei ole itseisarvoa. Lääkkeiden julkinen jakelu ei veisi kaikkia apteekkien työpaikkoja ja synyttäisi terveyskeskuksissa uusia (tosin varmasti vähemmän). Jonkinlaista suhteutusta asiaan antaa se, että valtion lääkelaitoksesta seuraavat kustannussäästöt olisivat yli 100 000 euroa vuodessa jokaista nykyistä apteekin työntekijää kohden - siis todellisuudessa mahdollisesti menetettyjä työpaikkoja kohden vielä kertaluokkaa kalliimpaa.
Säästöjen lisäksi julkinen lääkkeiden jakelu toisi jokaisen potilaaan jokaisessa Suomen kolkassa entistä tasa-arvoisempaan asemaan. Ainuttakaan haittaa siitä ei voi olla.
Kovin Tokmannilaisilta nuo apteekkialan tunnusluvut näyttävät. Toisessa tavaraa saa myydä vain loppututkinnolla ja viranomaisen myöntämällä sirukortilla.
https://ir.tokmanni.fi/releases/pr-story.aspx?ResultPageURL=http://cws.huginonline.com/T/172118/PR/201605/2009701.xml
Suomessa on noin 110 proviisorin aloituspaikkkaa, apteekkeja kai noin 600.
Ei taida jokaisesta tulla apteekkaria?
Jos lähdetään oikaisemaan näitä juttuja niin esim. Mauri Virtaselle yms. Ilmankos Espanjan talous on vielä pahemmin kuralla kuin Suomen, kiitos runsaiden paikallisten kelakorvausten. Yleensä Sandimmun Neoralin käyttäjällä Suomessa on ylempi kelakorvaus, jollojn asiakas maksaa kela-korvauksen, tässä tapauksessa 4,50€. Kansainväliset lääkeyritykset hinnoittelevat tuotteensa ko. maan yleisen hintatason mukaan. Espanjassa on muutenkin edullisempaa, ja siksi välimeren maat ovat otollista maaperää mm. rinnakkaislääketuonnin bulkkiostajille. Ja Atarax on hyvä esimerkki siitä, miten vapaa hinnoittelu toimii. Tuote ei ole kelan korvauksen piirissä, joten LÄÄKEYRITYS voi hinnoitella sen mielensä mukaan. Minun on äärimmäisen vaikea uskoa näitä systeemin vapauttamista vaativia populisteja ja maallikoita, jotka katsovat alaa vain iltapäivälehtien verotietojen kautta.
Joku täällä tuntuu ymmärtävän, miten systeemi toimii. Iso apteekki maksaa apteekkimaksua (tulevaisuudessa apteekkiveroa) max 11% lääkemyynnistä. Kun tulossa on kalliiden lääkkeiden tukkuhintojen leikkaus, entistä useampi apteekki -jopa keskivertoapteekki pakotetaan lainsäädännöllä myymään osa tuotteista tappiolla, kun leikkuri ja verotus ovat niin kireitä. Tätä ei ymmärrä ellei perehdy paremmin.
Toiminimiyrittäjä tosiaan maksaa veroa henkilöverotuksen mukaan, joka jo pienelle apteekille on todella kova.
Kalevi Salonen: Suomi on niin pieni markkina-alue, että globaalit lääketoimijat nauravat meidän vaatimuksille. Ison tehtaan tablettikone vääntää Suomen vuosiosuuden muutamassa minuutissa. Jos ne eivät saa mielestään kohtuullista korvausta, joku elintärkeä lääke saattaa jäädä tulematta tänne perukoille. Ei niitä kiinnosta.
Ja loppujen lopuksi. Apteekilla ei edelleenkään ole mitään tekemistä lääkkeen hinnanmuodostuksen kanssa. Viranomainen harkitsee ja määrää hinnan, apteekki myy ja työllistää maan laajuisesti 8 000 henkeä.
Kommentti Mika Lakon kysymykseen “Jos apteekkarit saavat ylisuuria voittoja, miksi et esitä kiristyksiä apteekkimaksutaulukkoon?”
On aika hämmästyttävää miten sivuraiteella keskustelua käydään. Perimmältään kun kysymys ei ole apteekkareiden kohtuuttomista tuloista vaan lääkejakeluketjun oikaisemisesta. Eli ei pitäisi puhua niinkään apteekkien verotuksesta tai niiden keskinäisestä kilpailusta vaan reseptilääkkeiden jakelun siirtämisestä terveyskeskuksiin. Apteekkien olemassaoloon ei tarvitsisi kajota, vaikka kilpailu olisikin vapaakauppalääkkeiden osalta tarkoituksenmukaista vapauttaa. Toki reseptilääkkeissä apteekit voisivat edelleen palvella yksityistä terveydenhuoltoa.
Jos apteekkarit saavat ylisuuria voittoja, miksi et esitä kiristyksiä apteekkimaksutaulukkoon?
Valtio saisi ylisuuret voitot omaan taskuunsa käytännössä ilmaiseksi.
Vartian esitys lisää apteekkien kiinteitä kuluja (vuokra, kalusto, ATK-järjestelmät etc) ja vähentää apteekkimaksutuloja.
Henkilöyhtiössä niin kuin muissakin yritysmuodoissa verojen jälkeisestä tuloksesta on jo tilikauden aikana maksettu investoinneista se osuus, joka ylittää investoinneista tilikauden aikana tehtävät poistot samoin mahdolliset lainojen lyhennykset myöskin niiltä osin kuin lyhennysten määrä+uusinvestoinnit ylittävät tilikauden poistojen määrän. Lainojen korot sen sijaan vähennyskelpoisia tilikaudella muutoin paitsi jos yrittäjällä on esim. oman pääoman ehtoista rahoittamissijoitusta varten omiin nimiin otettua lainaa, jonka korko ei ole yhtiön kirjanpidossa ja verotuksessa vähennyskelpoista vaan yrittäjän omassa verotuksessa tulonhankkimiskulujen kuluina.
Kiitos kirjoittajalle ja kommentoille!
Pienen, itsensä työllistävän näkökulmasta - ei apteekki-ala - on tosiaan hyvä kirjoitus siitä, että joku toimiala on suojeltu kilpailulta…
Oisiko alan vapautus koulutuksen tasoon riittävä, en tiedä - olen vain kuluttaja - mutta kilpailu jä sääntely pitäisi olla sääneltyä - ja eri porukan valvomaa - vrt. pankkien sääntelyn purku vs. kilpailun sääntelyn purku vs. yhteiskunnan vastuu (esim. pankkikriisissä tai lääkäreiden vastuullisen työn virheissä, jota kaikki tekee, vaikka ei haluaisi)..
mutta - säänteltyn purkua suuntaan kilpailun vapauttamiseen pitäisi “suosia”…
Tässä avoinkirje valtionvarainministerille, johon ei ole tullut vastausta. Eikä lehdetkään ole kiinnostuneet julkaisemaan.
A V O I N K I R J E Fuengirola 07.04.2016
Alexander Stubb
Valtionvarainministeri
Kokoomuksen puheejohtaja
Kokoomus
Arvoisa valtionvarainministeri.
Voisinko saada selvityksen “miksi Suomessa lääkkeet ovat niin järjettömän kalliita?”
Miksi Suomen valtio ja kansalaiset maksavat muuta Eurooppaa paljon enemmän lääkkeistä?
ESIMERKKI 1:
Sain Espanjassa lääkärin määräyksestä lääkekuurin kuukaudeksi. Hän sanoi, että lääke on kallis.
Hain lääkkeen Sandimmun neoral (Novart) apteekista ja maksoin kuukauden lääkkeistä 209,88 €.
Jos minulla olisi ollut Espanjan sosiaaliturva voimassa olisin maksanut vain muutaman kympin ja jos olisin eläkeläinen olisin maksanut vain muutaman euron.
Katsoin netistä mitä sama lääkekuuri olisi maksanut Suomessa. Järkytyin! Hinta olisi ollut 566,54 €
(täysissä pakkauksissa 601,28 €), josta KELA korvaa 40% eli 226,62 € (240,51 €). Minulle jäisi maksettavaa vielä 339,92 € (360,77 €).
Esimerkki 2:
Samassa reseptissä määrättiin vahvempaa allergialääkettä Atarax 25 mg. Se maksoi 2,14 € ja Suomessa 6,83 € eikä KELA korvaa mitään. Espanjassa olisin saanut samanlaisen korvauksen kuin edellisestä lääkkeestä.
Onko Suomessa samanlainen hinnoittelu myös sairaanhoidon tarvikkeissa ja ym.?
Suomessa valtio ja kansalaiset maksavat satoja miljoonia / miljardeja ylimääräistä lääkkeistä ja terveydenhoidosta.
Kuka saa rahat THL, apteekkarit vai lääketeollisuus?
Miksi tähän ei puututa?
Onko Suomessa lääketeollisuudella/apteekeilla kartelli. Onko asiaa tutkittu viranomaisten voimin. Kun katsoin lääkkeiden hintavertailusta, eri lääke firmojen hintoja niin hinnoissa ei ole kuin kymppien eroja.
Näihin Suomen valtion ja kansan rahat menevät.
Huolestunein Terveisin
Mauri Virtanen
Kokoomuksen jäsen
Espoo
Ohessa liitteet: -Espanjan resepti + kuitti apteekista
- Netin lääke hintavertailu
Oikein hyvä, että apteekkiasiaa perataan tilastotietojen valossa. Tähän asti keskustelussa ei ole ollut juurikaan mukana konkretiaa. Silloin nykyisen apteekkilaitoksen perusteluksi on riittänyt, että se on toimittanutt lääkkeitä kuten pitääkin!
Tosiasiassa apteekkilaitos on historiallinen jäänne, joka jostakin syystä on jäänyt muun terveydenhuollon ulkopuolelle, vaikka se siihen elimellisesti kuuluu. Jos reseptilääkkeet saisi heti vastaanotolla, asiakkaan aikaa, vaivaa ja kuluja säästyisi paljon. Valtio taas säästäisi siinä, että sen ei tarvitsisi kustantaa apteekkareiden voittoja ja liiketoiminnan kuluja.
Vielä pidemmälle vietynä valtio voisi ottaa myös lääketukkukaupan roolin, jolloin se voisi suurena ostajana kilpailuttaa lääketehtaita. Silloin lääkekulut pienenisivät alle puoleen nykyisestä. Jos lääkkeistä ei vielä erikseen laskutettaisi, byrokratiakulut (KELA mukaan lukien) pudottaisivat lustannuksia vielä miljoonilla euroilla. Verotuksen kautta tapahtuva maksu ei aiheuta sentinkään lisäkuluja ja on sosiaalisesti oikeudenmukainen.
Apteekkiasiassa on sama kummallisuus kuin monissa muissakin isoissa asioissa. Poliittisista syistä pitäydytään kalliissa ja monimutkaisessa järjestelmässä, vaikka yksinkertaisin mahdollinen menettely olisi vaivattomasti käsillä. Ylivertaiset yksinkertaiset toimintamallit yleensä vaietaan kuoliaiksi.
Apteekkimaksu on tuloslaskelmassa muuttuva kulu. Jos “ylivoitot” halutaan pois, niin tätä progressiivistä vero kannattaa kiristää.
Tosin, jos apteekkeja saa perustaa vapaasti, niin tämän veron tuotto pienenee, koska apteekkien keskimääräinen myynti vähenee.
En viitsi tarkistaa, koska faktoilla ei tässä kysymyksessä ole merkitystä.
Suuri apteekki maksoi jokaisesta myydystä lääke-eurosta 11 %:a apteekkimaksua,
peini apteekki pari prosenttia.
En havainnut että laskelmissa olisi mukana apteekkimaksua, jonka apteekkari veroluonteisesti tilittää omista tuloistaan. Keskimäärin apteekkimaksu on noin seitsemän prosenttia apteekin liikevaihdosta. (http://www.fimea.fi/apteekit/apteekkimaksu). Apteekkariliiton mukaan apteekkimaksuja tilitetään 160M vuodessa (http://www.apteekkariliitto.fi/apteekkitieto/apteekkimaksu.html).
Miksi kukaan ei esitä apteekkien sotemoistamista, eli Paavo Lipposta lainaten.
Otetaan apteekit maakuntien hallintaan, tällöin kaikki ylisuuret voitot katoavat.
Tämän korotuksen vuoksi toimituserä- ja lääkekohtainen toimitusmaksu nousi aiemmasta 0,43 eurosta yli viisinkertaiseksi, 2,39 euroon (sis. alv).
Paljonko tämä on tuntilaskutuksena?
Jos palvelutapahtuma kestää viisi minuuttia, niin 12 X 0,43€ - 2.39€
Kenen tuntilaskutus on ollut viidestä eurosta 26 euroon?
Voisitko kertoa, mitä tapahtui asianajajien laskutukselle, kun heidän laskutus vapautettiin AA-liiton suosituksista?
Muuten hyvä tarina, mutta apteekkari ei voi maksaa palkkaa itselleen. eikä puolisolleen. Apteekki on toiminimi.
Voisitko myös vertailla, kuinka paljon enemmän veroja 140.000€:a ansaitseva ihminen maksaa verrattuna osakeyhtiöön?
Osakeyhtiö maksaa veroja tuollaisesta tuloksesta 28.000€.