Luin pääsiäisen aikaan hyllystäni löytynyttä 50 vuotta vanhaa Allardtin sosiologian oppikirjaa. Lukiessani innostuin kysymään Facebookin sosiologikavereilta, mitä taloustieteilijän pitäisi lukea, jos haluaisi 10 kirjaa lukemalla päästä vähän kärryille myös Allardtin kirjan jälkeen kirjoitetusta sosiologiasta. Erinomaisia ehdotuksia tuli paljon enemmän kuin 10; kasa on minulla vielä hiukan kesken.
Vastalahjana sosiologikollegat pyysivät TopTen taloustieteen listaa, joten pakkohan se oli luvata. Tällaisten rankinglistojen tekeminen on toki vähän vaarallista. Unohtamalla tärkeitä teemoja suututtaa joukon kollegoita. Toisaalta voihan tällaisista listoista olla iloakin. Vaikkapa paraikaa Twitterissä vellova, politiikantutkijoiden erikoisista taloustiedetulkinnoista liikkeelle lähtenyt, kiista voisi olla helpompi ratkoa, jos taloustieteen ulkopuolellakaan ei juututtaisi Smithiin, Keynesiin ja Friedmaniin, vaan luettaisiin myös viimeisten 50 vuoden aikana julkaistua taloustieteellistä tutkimusta.
Syteen tai saveen tässä lista - ilman sen kummempaa sisäistä rankingia. Lähtövuosi on 1970, joten Smith, Ricardo, Keynes, Hayek, Friedman, Nash, Becker etc. eivät mahdu mukaan. Ja koska taloustieteellistä tutkimusta ilmestyy enemmän lehdissä kuin kirjoissa, monet näistäkin on artikkeleita.
- Perusteista on hyvä aloittaa. Maailman luetuin taloustieteen kirja ei enää ole Pekkarinen & Sutela: Kansantaloustiede 1-2, vaikka se omassa kirjahyllyssäni on Raamatun vieressä, vaan Varianin ehkä selkein ikinä kirjoitettu oppikirja. Ensimmäiset painokset on jo 1980-luvulta, viimeisin lienee:
Varian, H. R. (2014). Intermediate Microeconomics: A Modern Approach: Ninth International Student Edition. WW Norton & Company.
- Rationaalisilla odotuksilla on ollut valtava vaikutus makrotaloustieteeseen. Nykymakrossa agentit ei ehkä ole enää yhtä informoituja kuin kultaisella 1970-luvulla, ja muutakin on kerinnyt tapahtua. Tästäkin kehityksestä pääsee helpoiten jyvälle lukemalla makrotaloustieteen oppikirjoja, mutta silti listalle ansaitsee päästä:
Lucas, R.E. (1972), “Expectations and the Neutrality of Money,” Journal of Economic Theory 4, 103-124.
- Pitää listan rakentamisessa olla joku kriteerikin, olkoon se siis vaikka siteeraukset. Yksi kaikkien aikojen eniten lainatuista taloustieteen artikkeleista on tosin psykologin ja kognitiotieteilijän kirjoittama ja haastaa monia keskeisiä taloustieteen teorioita. Tämä on myös mainio kontrasti rationaalisten odotusten mallille, kun tässä edes käyttäytyminen ei enää ole ihan rationaalista. Teemaan liittyy myös valtavasti kokeellista tutkimusta. Behavioralistinen taloustiede elää nyt taas uutta buumia mm. Thalerin ja Sunsteinin “Nudgen” julkiaisemisen jälkeen
Kahneman, D., & Tversky, A. (1979). “Prospect Theory: An Analysis of Decision under Risk”. Econometrica, 47(2), 263-291.
- Tämähän ei ollut lista kaikkien aikojen mukavimmista miehistä. Empiiriselle tutkimukselle James Heckman on vähintään puolijumala, jonka ainoa ongelma on se, että kirjoittaa niin paljon ja niin pitkiä papereita, ettei niitä kukaan kerkiä lukea. Tässä yksi ensimmäisistä, joka samalla on ollut jonkinlainen lähtölaukaus aikaisempaa paremmalle empiiriselle tutkimukselle. Tämäkin artikkeli kuuluu kaikkien aikojen siteeratuimpiin. Tosin on epäselvää, moniko tähän viittaavista tutkijoista on artikkelin myös lukenut.
Heckman, J. (1979). “Sample Selection Bias as a Specification Error”, Econometrica, vol. 47(1), pages 153-161, January.
- Kasvututkimus oli kuuma ala 1990-luvulla. Teorioitten testaamista vaikeutti vain se, että maita on niin vähän ja hyviä teorioita niin paljon. Artikkelissaan “I Just Ran Two Million Regressions” (AER 1997) Xavier X. Sala-I-Martin yritti kai testata ne kaikki. Tästä huolimatta listalle pitänee ottaa
Barro, R. (1991). “Economic Growth in a Cross Section of Countries,” The Quarterly Journal of Economics, vol. 106(2), pages 407-443.
- Jos taloustiedettä syytetään imperialismista, niin tämä artikkeli antaa siihen aihetta monellakin tavalla. Toisaalta artikkeli on esimerkki instituutioiden merkityksestä, syy- ja seuraussuhteiden identifioinnin vaikeudesta ja yhden aikamme suuren taloustieteilijän Daron Acemoglun loputtomasta luovuudesta
Acemoglu, D., Johnson, S., & Robinson, J. A. (2001). The colonial origins of comparative development: An empirical investigation. American Economic Review, 91(5), 1369-1401.
- Suomalaiskiintiön listalla täyttää luonnollisesti Bengt Holmström. Yksittäistä artikkelia on vaikeampi valita. Poimittakoon oma suosikkini, jossa informaatio on epätäydellistä, agentilla monenlaista puuhaa ja sen vuoksi optimiratkaisussa taloudelliset kannustimet eivät saa olla liian voimakkaita
Holmstrom, B., & Milgrom, P. (1991). Multitask principal-agent analyses: Incentive contracts, asset ownership, and job design. Journal of Law, Economics, & Organization, 7, 24-52.
- Julkistalouden kategoriassa palkinto menee jakoon. Optimiveroteorian kehittäjät James Mirrlees, Peter Diamond ja Joseph Stiglitz mahtuu kaikki 1970-luvulle. Toisaalta puuhasta tuli käyttökelpoisempaa kun se yhdistettiin datasta uskottavasti estimoituihin joustoihin (mm. Martin Feldstein tai Emmanuel Saez) ja hoksattiin että optimi liittyy vain muutamaan parametriin, (esim. Raj Chetty). Koko tarinan kertoo ehkä selkeimmin
Piketty, T., & Saez, E. (2013). Optimal labor income taxation. In Handbook of public economics (Vol. 5, pp. 391-474). Elsevier.
(itse asiassa koko Elsevierin Handbook-sarja olisi vahva ehdokas TopTen listalle, koska niistä löytää alalta kuin alalta kattavan ja aika ajan tasalla olevan surveyn)
- Empiiristä taloustiedettä tekevät lukevat kaikki tätä. Ei varsinainen oppikirja, mutta mainio opas ongelmiin, joita melkein kaikki empiiristä työtä tekevät tutkijat kohtaavat. Samalla vaikuttanut paljon monen tapaan ajatella. Rock’n Roll henkisestä kirjoitustyylistä voi pitää tai olla pitämättä.
Angrist, J. D., & Pischke, J. S. (2008). Mostly harmless econometrics: An empiricist’s companion. Princeton university press.
- Eikä kaikki taloustiede ole tylsää. Yksi myydyimpiä, ja jo siksi listalle kuuluvia, taloustieteilijöiden kirjoittamia kirjoja lienee
Levitt, S. D., & Dubner, S. J. (2006). Freakonomics: A rogue economist explores the hidden side of everything. Penguin UK.
Aika paljon kaikkea mielenkiintoista jäi ylikin. Akerlofin sitruunat, Spencen signalointimalli, Krugmanin kv. kaupan teoriat, Card & Kruegerin minimipalkkatutkimus, Romerin ei enää niin uusi kasvuteoria, Faman tehokkaat markkinat, Pikettyn Pääoma … Äkkiäkös näistä kokoaisi toisenkin listan.
Kommenttikenttään sopii lisätä unohtamiani tai ignooraamiani. Virheitä ja väärinkäsityksiäkin saa tästä pikkutunneilla kirjoitetusta listasta mielellään korjata.
Aihealueet: Lajittelematon
Rationaaliset herding-mallit, ja vieläkin kasuaalisempi empirismi kertoo että mainitsemasi skenaario voi helposti toteutua, ts. 7 miljoonaa ostajaa voivat helpostikin olla väärässä.
Levitt kritiikissä on varmasti perääkin. Vaikkapa työn taloustieteen kokouksissa me vanhat jäärät ollaan pitkään ennustettu perinteisten teemojen paluuta kaiken coolin ja uuden rinnalle. Toisaalta voiko 7 miljoonaa kirjan ostanutta olla väärässä.
Uudempiin kirjasuosituksiin littyvään kysymykseen Marko Terviö jo mainiosti vastasikin omassa blogitekstissään.
Muuten kattava lista, mutta Levittin poistaisin joukosta. Kirjansa kanssa mies on tehnyt ammattikunnalle ehkä isoimman karhunpalveluksen koskaan ajamalla empiirikkoja tutkimaan söpöjä asioita eikä niinkään taloustieteen kannalta merkittäviä asioita.
Asian on hyvin dokumentoinut esim. Rubinstein täällä:
http://arielrubinstein.tau.ac.il/papers/freak.pdf
Ja John Dinardo täällä:
http://www.noapparentmotive.org/papers/DiNardo_on_Freakonomics.pdf
Hei Roope,
Tässä huomaa oppialakohtaiset erot, taloustiede edistyy artikkeleilla (jotka voivat maallikkolukijalle olla hieman off-putting ja ehkä hankalasti saavutettaviakin). Jos joku olisi kiinnostunut lukemaan nimenomaan 1970-luvun jälkeen kirjoitettuja kirjoja taloustieteen alalta, millaista kymppilistaa silloin suosittelisit?
Pakollinen: Sosiologien lukuvinkit on Facebookissa hajallaan - niitä on paljon enemmän kuin 10. Jani Erolan kymppilista löytyy Janin sivulta: https://janierola.net/2018/04/03/kymmenen-kirjaa-sosiologiaa/
https://janierola.net/2018/04/03/kymmenen-kirjaa-sosiologiaa/
Kiinnostaisi se sosiologian top 10 myös…
Nobelistin kriittistä keskustelua satunnaistamisesta:
Angus Deaton - Instruments, Randomization, and Learning about Development
Journal of Economic Literature
vol. 48, no. 2, June 2010
Kiitos ehdotukista. Itseäni harmitti myös että yksi omista lemppareistani ei millään mahtunut mukaan, kun Mostly harmless tuli jo valittua. Jospa sitä voi suositella tässä - erityisesti kaikille taloustiedeskeptikoille (näyttää aukeavan AEA sivulta ilman tunnuksiakin):
Angrist, Joshua D., and Jörn-Steffen Pischke. 2010. “The Credibility Revolution in Empirical Economics: How Better Research Design Is Taking the Con out of Econometrics.” Journal of Economic Perspectives, 24 (2): 3-30.
Hieno lista, mutta eivätkö
Jackman, Layard, Nickell: Unemployment
ja
Pissarides: Equilibrium Unemployment Theory
ilman muuta kuuluisi mukaan?
Lisää instituutioiden eli pelisääntöjen analyysiä listalle:
North, D. (1991). Institutions. The Journal of Economic Perspectives, 5(1), 97-112. http://www.jstor.org/stable/1942704
“Institutions are the humanly devised constraints that structure political,
economic and social interaction. They consist of both informal constraints
(sanctions, taboos, customs, traditions, and codes of conduct), and formal
rules (constitutions, laws, property rights). Throughout history, institutions
have been devised by human beings to create order and reduce uncertainty in
exchange. Together with the standard constraints of economics they define the
choice set and therefore determine transaction and production costs and hence
the profitability and feasibility of engaging in economic activity. They evolve
incrementally, connecting the past with the present and the future; history in
consequence is largely a story of institutional evolution in which the historical
performance of economies can only be understood as a part of a sequential
story. Institutions provide the incentive structure of an economy; as that
structure evolves, it shapes the direction of economic change towards growth,
stagnation, or decline.”
Tuukka: Becker olisi päässyt mukaan jos olisin aloittanut 1964, jolloin Human Capital ilmestyi. Subjektiiviseen listaan ei kuitenkaan kuulu ennen omaa syntymääni kirjoitetut paperit.
Voi voi. Eikös lähtövuoden olisi pitänyt olla 1968 ja Becker mukana?
https://www.journals.uchicago.edu/doi/abs/10.1086/259394