Yhtenä syynä kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden ongelmiin ja näin ollen käsillä olevaan laskusuhdanteeseen on pidetty uusien rahoitusinstrumenttien monimutkaisuutta. Selvää ei kuitenkaan ole, mitä tällä monimutkaisuudella lopulta tarkoitetaan ja miksi se on ongelma.
Markus Brunnermeier (Princeton yliopisto) alusti aiheesta tänään European Economic Associationin vuotuisessa kokouksessa Barcelonassa (EEA-ESEM 2009) otsikolla “Complexity in financial markets”.
Brunnermeier esitti alustuksessaan monia mielenkiintoisia näkökulmia, mutta hänen esitelmänsä kaksi pääviestiä olivat seuraavat:
Ensinnäkin, uusien rahoitusinstrumenttien ja rahoitusinnovaatioiden monimutkaisuus on ongelma lähinnä tilanteissa, joissa taloudenpitäjien (so. sijoittajien, välittäjien jne.) kyky ymmärtää ja työstää tietoa on rajallinen. Tällöin tiedon määrän yksioikoinen lisääminen (ja markkinoiden ja tuotteiden “läpinäkyvyyden” parantaminen) ei välttämättä helpota päätöksentekotilannetta ja paranna sijoituspäätöksien laatua, sillä rajoitetusti rationaaliset taloudenpitäjät eivät välttämättä onnistu tekemään hyviä päätöksiä tiedon ylitarjonnan (informaation ylikuormituksen) vuoksi.
Toiseksi, rahoitusinstrumenttien monimutkaisuuden määrittely ja mittaaminen on hyvin vaikeaa, sekä teoriassa että käytännössä. Onko esimerkiksi Collatelarized Debt Obligation (CDO) monimutkaisempi rahoitusinstrumentti kuin vaikkapa Goldman-Sachsin osake? Jos monimutkaisuutta pohtii Goldman-Sachsin hallinnoimien ja omistamien hyvin monenlaisten sijoitusten (ml. sen omistamien CDO-papereiden ja muiden vastaavien räätälöityjen sijoitusinstrumenttien) näkökulmasta, vastaus ei ole ilmeinen.
Brunnermeier pohti esitelmässään myös sitä, kuinka rajoitetusti rationaaliset toimijat voivat pyrkiä käsittelemään ja hallitsemaan rahoitusinstrumentteihin liittyvää monimutkaisuutta. Näistä ajatuksista löytyy lisätietoa hänen samaa aihetta käsittelevästä kirjoituksestaan, jonka hän on kirjoittanut yhdessä Martin Oehmken kanssa ja johon tämän päiväinen esitelmä pitkälti perustui.
Kirjoittaja toimii taloustieteen professorina Jyväskylän yliopistossa.
Avainsanat: monimutkaisuus, Rahoitusinnovaatiot, rahoitusmarkkinat
Aihealueet: Rahoitus
Kirjan lainaajalle tiedoksi, väite on sivulla 26.
Kohta meitä on “Suomessa” ainakin kaksi, KIITOS!
Nassim Talebin pääteos lienee kuitenkin Dynamic Hedging: Managing Vanilla and Exotic Options (1997). Teoksessa kokenut markkinameklari väittää markkinoiden pyrkivän aina kohti yksinkertaisempaa mallia. En tiedä kuinka moni suomalainen on minun lisäksi lukenut mainitun teoksen, mutta Helecon kertoo kirjan olevan vapaana hyllyssä.
Vertaaminen Goldmanin on hieman ongelmallista, koska Goldmanin työntekijät ovat merkittäviä Goldmanin osakkeenomistajia. Tosin, he ottavat voitto-osuutensa ulos firmasta osin bonuksina.