Suurin osa tämän blogin kirjoittajista on tällä hetkellä Barcelonassa vuoden suurimmassa eurooppalaisessa taloustieteen konferenssissa. (Ari jo raportoikin näkemästään). Tässä minun vuoroni raportoida yhdestä esitelmästä, joka aika yllättäen kiinnitti huomioni.
Tarjei Havnes Oslon yliopistosta esitteli norjalaisella datalla tehdyn tutkimuksen, jonka mukaan julkinen päivähoito ei ole lähes ollenkaan vaikuttanut naisten työssäkäyntiin, vaan on siirtänyt lapset mummojen hoidosta kunnan hoitoon.
Äitien työssäkäynti on toki lisääntynyt runsaasti sen jälkeen kun kunnallista päivähoitoa alettiin subventoida 70-luvulla–tämä on pitkän aikavalin trendi monessa maassa, tuettiin päivähoitoa tai ei– mutta Havnesin mukaan julkisesti tuetut päivähoitopaikat ovat peräti 95%sti vain syrjäyttaneet ns informaalisia päivähoitopaikkoja (isovanhemmat, naapurit, kaverit, kaikki ne järjestelyt, jotka eivät ole julkisen rahoituksen piirissa). Vain jäljelle jäävä 5% olisi aiheuttanut lisäystä naisten työssäkäymiseen. Tämä on nimenomaan suuruusluokaltaan hyvin yllättävä tulos.
Päivähoidon tukemiseen verovaroista on monia syitä, mutta jos nämä tulokset pitävät paikkansa niin yhdeltä syyltä (joka lienee suosituin VMssä) putoaa pohja. Eli siltä, että päivähoidon tukeminen maksaisi itse itsensä, koska äitien lisääntynyt työssäkäynti vastaavasti laajentaisi veropohjaa.
Havnesin tutkimusasetelma perustuu siihen, että Norjassa julkisesti tuettu päivähoito ei tullut käyttöön kaikissa kunnissa samaan aikaan. Kunnat jotka lisäsivät päivähoitoa etujoukossa ovat yllättävän tarkasti samanlaisia kuin muutkin. Mikä tärkeintä empiirisen tutkimusstrategian kannalta (difs-in-difs, aficionadoille tiedoksi) molemmissa kuntajoukoissa oli saman suuruinen nousutrendi äitien työssäkäymisasteessa ennen uudistuksia. Tämän johdosta uudistusta, joka otettiin käyttöön osassa kunnista, voidaan kohtuullisen uskottavien (mutta ei läheskaan pomminvarmojen) oletusten vallitessa pitää ikään kuin satunnaiskokeena. Niinpä Havnes pystyy tutkimaan päivähoidon syy-seurausvaikutusta naisten työssäkäyntiin, joka on lähellä nollaa - toisin kuin korrelaatio, joka on voimakkaan positiivinen. Yksi hypoteesi positiiviselle korrelaatiolle on polittinen kausaliteetti: sitä mukaa kun suurempi osuus äideistä haluaa työelämään, niin kunnallisesta päivähoidosta tulee suosittua politiikkaa.
Mitään tutkimusta on tietysti vaikea tarkemmin arvioida 25 minuutin power point esityksen pohjalta. Mutta Havnesin esitys teki juuri sen mitä konferenssiesityksen pitääkin, eli sai kiinnostumaan aiheesta ja itse paperista (joka voi olla vielä vuoden tai useammankin päässä julkaisemisesta). Siihen on vielä pitkä matka että itse tuloksiin voisi laittaa kovin suurta konfidenssia, mutta tämä paperi varmasti herättää keskustelua työmarkkinoiden ja julkistalouden tutkijoiden keskuudessa.
Lisäys: Havnesin kanssa tutkimustiimiin kuuluu myös Magne Mogstad Norjan tilastokeskuksesta.
Avainsanat: crowding out, päivähoito
Aihealueet: Julkinen talous, Työmarkkinat