Emmanuel Saez ja Thomas Piketty ovat tutkineet tuloeroja Yhdysvalloissa vuosina 1913-2007. Tutkimuksesta voi päätellä, miten nykyinen taantuma mahdollisesti vaikuttaa tuloeroihin. Rikkaimpien tulot ovat perinteisesti pudonneet jyrkästi sotien mutta myös taantumien jälkeen (kuvio alla). On todennäköistä, että tuloerot pienentyvät nykyisen taantuman seurauksena.
Yhdysvalloissa rikkaimman desiilin osuus tuloista pysytteli 45 prosentin tuntumassa kaikista tuloista, mutta putosi 2. maailmansodan jälkeen hieman yli 30 prosentin tuntumaan, jossa pysyteltiin aina 1970-luvulle. Tästä alkoi tuloerojen asteittainen kasvu, joka huipentui Clintonin and Bushin kausilla. Tämäkin ryhmän sisällä tuloerot ovat suuret, sillä rikkain sadasosa ansaitsi 6 prosenttia kaikista tuloista (14 988 perhettä). Vuonna 2007 tämän ryhmän osuus saavutti ennätyksen: 24 prosenttia kaikista tuloista.
Rikkaimpien tulot putosivat 1. maailmasodan ja suuren laman jälkeen, koska turbulenssi tuhosi liiketoimintaa ja siten pääomatuloja. Saezin ja Pikettyn mukaan rikkaiden tulot eivät toipuneet näistä kriiseistä luultavasti veroprogression sekä omaisuuveron vuoksi. Käännökset tuloeroissa, sekä ylös- että alaspäin, ovat niin suuria, että niitä on vaikea selittää pelkillä taloudellisilla tekijöillä, kuten tuottavuuden muutoksilla. Instituutioiden muutoksilla on todennäköisesti suuri rooli (työmarkkinoiden toimintaperiaatteet, New Deal).
Kuznetsin (1955) hypoteesin mukaan tuloerot noudattavat käännetyn U:n muotoista käyrää kehityksen edetessä. Erot kasvavat kehityksen alkuvaiheessa, mutta kääntyvät laskuun, työvoiman siirtyessä korkeamman tuottavuuden tehtäviin.
Saezin ja Pikettyn aineiston valossa tulonjaon ja kehityksen yhteys noudattaa U:n muotoista käyrää suoraan, ilman minkäänlaista kääntämistä. Kuznetsin hypoteesi voi kuitenkin pitää paikkansa, sillä 70-luvulla on ehkä alkanut uusi teollinen vallankumous, johon voi liittyä oma Kuznets käyränsä. Ehkä tuloerojen kasvu on nyt finanssikriisin myötä saavuttanut huippunsa ja yhä suurempi joukko pääsee hyötymään uuden teknologian tuomasta hyvinvoinnista. Kehitystä saattaa tukea instituutioiden muutokset, kuten rahamarkkinoiden sääntely.
“Income Inequality in the United States, 1913-1998″ with Thomas Piketty, Quarterly Journal of Economics, 118(1), 2003, 1-39 (Longer updated version published in A.B. Atkinson and T. Piketty eds., Oxford University Press, 2007)
Avainsanat: Talouskasvu, tuloerot
Aihealueet: Työmarkkinat
Näissä tulonjaon tutkimuksissa tehdään yleensä se metodologinen virhe, että ei tarkastella samoja ihmisiä, eli otetaan ajanhetkenä x rikkain 1% ja ajanhetkenä x+1 taas uusi rikkain 1%. Oikea tapa olisi ottaa hetkellä x tietty ryhmä ja tarkastella tulojen kehittymistä tämän ryhmän sisällä ajanhetkeen x+1, jotta voitasiin sanoa jotain merkityksellistä tulonjaon kehityksestä.
Jos tätä kontrollia ei käytetä ei ole oikein mitään tapaa ottaa huomioon väestönrakenteessa tapahtuneet muutokset mm. maahanmuutto.
Tuomas Pekkarinen: Väittääkö Piketty siis, että tämä rikkain 1% ei vähentäisi työntekoaan, jos heidän marginaaliveroaste olisi 80% verrattuna siihen, että se on jotain tämän alle esim. 50% vai väittääkö hän, että tämä ekstratyö ei tuota hyvinvointia?
Jos nyt otetaan annettuna, että suuri osa top 1% tuloista tulee osakeomistuksista, niin ei kai se nyt ole yllätys, että tulot eivät vastaa heidän työnsä rajatuottavuutta. Pitäisi tarkastella työn rajatuottavuutta ja pääoman rajatuottavuutta erikseen. Pääoman tarjoaminen tuottavaan käyttöön on ihan yhtä arvokasta kuin työpanoksen tarjoaminen.
Matti,
Ylimmän prosentin tulo-osuuden kehitys korreloi myös aika vahvasti osakemarkkinoiden kanssa. Esimerkiksi suurimpien yritysten johdon tulot ovat Yhdysvalloissa yleensä suoraan sidoksissa yrityksen osakekurssiin.
Itse asiassa Piketty itse väittää, ettei tämän väestönosan tulokehitystä voi selittää perinteisillä malleilla. Top 1%:n tulot eivät hänen mielestään ole oikeastaan missään yhteydessä heidän rajatuottavuuteensa.
Tällaisella ajattelulla on mielenkiintoisia implikaatioita, jos mietitään tuloverotuksen progressiivisuutta. Piketty esitti taannoin provosoivasti The Economist-lehdessä, että USA voisi surutta siirtyä takaisin Rooseveltin aikaisiin korkeisiin marginaaliveroasteisiin. Vuosien 1932-1980 välillä korkein marginaaliveroaste oli USAssa 80%. Tähän ei koskaan päästy edes Ruotsissa.