Asuntoministeri Vapaavuori ajaa kiinteistöveron porrastamista rakennuksen energiatehokkuuden mukaan (ks. täältä). Ajatus siis on, että tulevaisuudessa energiatehokkaiden rakennusten kiinteistövero on matalampi kuin energiasyöppöjen.
Tarkoitus on varmasti hyvä. Kotitaloudet ovat EU:n hiilidioksidipäästökaupan ulkopuolella ja siksi niiden päästöjä on rajoitettava erityistoimin. Kiinteistöveron porrastaminen on kuitenkin huono keino.
Hiilidioksidipäästöjä (eli energiankulutusta) kannattaisi vähentää siellä, missä se on edullisinta. Kiinteistöveron porrastaminen kannustaa kotitalouksia vähentämään päästöjä vain investoimalla rakennuksen energiatehokkuuteen. Ilmeisiä vaihtoehtoja, joita minulle tulee heti mieleen, olisi laskea huonelämpötilaa talvella, lopettaa saunominen, tai muuttaa kaukolämpöalueelle.
Kiinteistöveron porrastaminen ohjaa valitsemaan rakennuksen tiivistämisen siinäkin tapauksessa, että kotitalous arvioisi jonkin toisen tavan edullisemmaksi. (Todettakoon, että esimerkiksi saunomisen vähentämisen kustannus on se hyvinvoinnin lasku, joka saunomattomuudesta seuraa.)
Lisäksi kiinteistöveron porrastus ei välttämättä kannusta niitä kotitalouksia, jotka jo asuvat hyvin energiatehokkaassa talossa, vähentämään energiankulutusta siinäkään tapauksessa, että se olisi heille suhteellisen edullista.
Näiden ongelmien lisäksi en voi olla ajattelematta tällaiseen järjestelmään liittyvää byrokratiaa. Se työllistänee ainakin melkoisen määrän rakennustarkastajia. Parempiakin elvytyskeinoja olisi olemassa.
Tarjolla olisi myös hyvin yksinkertainen ja tehokas keino joka lisäksi täyttäisi valtion kassaa: Kiristetään energian verotusta. Jokainen voisi itse arvioida kannattaako tilkitä taloa vai vetää villasukat jalkaan. Ja jos pieni verojen korotus ei innosta kotitalouksia säästämään energiaa hallituksen mielestä riittävästi, niin nostetaan energian hintaa reilusti.
Istuva hallitus on linjannut kiristävänsä kiinteistöverotusta nostamalla niiden alarajoja. Se on minusta rohkeaa ja hyvin perusteltua veropolitiikkaa. Toivottavasti sitä ei lähdetä vesittämään huonosti perustellulla ympäristöpolitiikalla. Lehtitietojen mukaan asiaa selvittävän työryhmän on määrä julkistaa selvityksensä tämän kuun puolivälissä.
Avainsanat: Kiinteistöverotus, ympäristöverotus
Aihealueet: Energia, Julkinen talous
<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<Vapaavuori on oikeassa siinä, että kiinteistöveroa tulisi porrastaa, mutta ei niin että siinä palkitaan energiatehokkuutta. Porrastus olisi mielestäni perusteltua ja oikeudenmukaista sen mukaan mitä palveluita kunta /kaupunki tarjoaa?
Jos asuu maaseudulla, missä ei ole mitään kunnallista palvelua, van jopa tiet pidetään omilla rahoilla käyttökunnossa, ei kiinteistöverolle ole mitään vastinetta ja silloin sen tulisi olla pienein mahdollinen jos lainkaan ja vero nousisi portaittain sen mukaan kuinka kaukana ovat palvelut, päälystet tiet ja katuvalot jne… Maksuluokkia voisi olla esim. 5.
Nyt kansalaiset ovat hyvin eriarvoisia, koska moni taajamassa tai kaupungissa asuva maksaa kiinteistöveroa vain muutaman kympin ja saa palvelut , ifran , katuvalot jne.. verovaroin ylläpidettynä. Vastaavasti moni syrjäseudun asukas, joka ei saa minkäänlaista kunnallis´ta palvelua joutuu maksamaan satoja, jopa tuhansia eurja kiinteistöveroa.
Tämä on mielestäni moraalitonta ja persutuslain ´vastaista eriarvoisuutta, mistä tulisi päästä eroon. Haja-asutusalueille ei kunnat panosta, mutta ei saisi verottaakkaan.
[...] Kirjoitin muutama viikko sitten kiinteistöveroon kaavaillusta energiaporrastuksesta. Asiaa selvittänyt työryhmä julkaisi tänään raporttinsa. Se on hämmentävää luettavaa, erityisesti ottaen huomioon, kuinka voimakkaasti asuntoministeri ajoi ideaansa julkistamistilaisuuden jälkeen. [...]
Artturi Björk:
Kotitaloudet ovat päästökaupan ulkopuolella vain siinä mielessä, että ostaessaan itse suoraan energiaa heidän ei tarvitse hankkia päästölupia. Teollisuus tietysti pystyy siirtämään ainakin osan päästökaupan aiheuttamista kustannuksista kotitalouksille. Eli kysymys on kai todellakin lähinnä vain bensasta ja lämmitysoljystä.
ilkka:
Ei ole vaikeita suorittaa ei, ja jos ei osaa vastata, niin ei varmaan oo laskenukkaan. Tästä ei seuraa, että kyselytutkimuksia pitäisi suorittaa tai että niiden tuloksista pitäisi vedellä johtopäätöksiä, että ihmiset toimivat epärationaalisesti. Vielä vähemmän tästä pitää päätellä, että markkinat ei toimis ikään kuin ihmiset olis rationaalisia.
Toinen juttu mikä ei onnistu on normiohjauksen oikeuttaminen ihmisten epärationaalisuudella vero-ohjauksen yli. Jos ollaan nyt löydetty vero, johon ihmiset eivät reagoi, eli että sen keräämisestä ei synny hyvinvointitappioita, niin tottakai sitä kannattaa käyttää enemmin hyväksi.
Noin yleensä on varmaan melko mahdotonta ulkopuolisena arvioida milloin ihmiset reagoivat kannustimiin “oikein” ja milloin “väärin”, kun heidän kokemaansa hyötyä ei kuitenkaan päästä mittaamaan. Varmempaa on vaan hinnoitella ulkoisvaikutukset suunnilleen sinne päin ja luottaa siihen, että ihmiset käyttäytyvät joukkona rationaalisesti.
Esim. tuo hehkulamppuesimerkki. Miten me voidaan ottaa huomioon ihmisten preferenssit hehkulamppuvalolle energiansäästölamppujen yli, sen muotoilun ylivertaista kauneutta, energiasäästölampun aiheuttama uutuuden pelko jne. On varmasti totta, että diskontattunakin sijoitetulla eurolla saa enemmän valotehoa energiansäästölampusta verrattuna hehkulamppuun, mutta tämä on aivan liian yksinkertainen kuva siitä miten ihmiset kokevat asioita.
Niku Määttänen:
Tarkottaako tämä nyt siis, jos joku yritys tuottaa jotain hyödykettä kotitalouksille, niin se yritys ei joudu maksamaan tuotannossaan hiilidioksidipäästöistä? Jos joutuu, niin silloinhan tämä päästökaupan ulkopuolisuus koskee vaan polttoneisteitä ja polttopuita. Ei tunnu poliittisesti mahdottomalta, että lämmityöljyn veroa nostettaisiin, jos sen vero ei ole riittävä (suhteessa uusiutuviin lämmitysenergian lähteisiin).
Artturi:
Ei tuollaiset kyselyt nyt kovin vaikeita ole suorittaa. Jos kuluttaja ei osaa sellaiseen vastata, niin ei se ole oikeasti niitä asioita varmasti laskenutkaan.
Se että ihmiset reagoivat hintaan ei vielä todista että he toimivat rationaalisesti. On hyvin mahdollista että kuluttajat yli- tai alireagoivat bensan hintaan valitessaan autoa, jolloin siis joku vaikutus näkyisi kun selvitetään bensan hinnan ja ostettujen autojen kulutuksen suhdetta.
Kyselytutkimus on ihan validi tapa selvittää mihin suuntaan kuluttajien virheet tapahtuvat. Joku muu tutkimus voisi toki olla vielä parempi, mutta tämäkin nostaa kysymyksiä rationaalisuus oletuksen (tai tarkemmin täydellisen informaation oletuksen) validiteetista tällaisessa tilanteessa. Intuitiivisestikin tulos on selvä: en ole kuullut kenenkään tavallisen kuluttajan tekevän mitään kovin päteviä laskelmia autojen TOCista ostaessaan autoa. Jos sellaisia ei tehdä, on selvää että kuluttajat tekevät virheitä. Voidaan olettaa että odotusarvoisesti ratkaisu on kuitenkin oikea, mutta sellaiseen oletukseen ei ole mitään erityistä perustetta, paitsi tulkinnan helppous. Ja vaikka olisi, niin ei ole optimaalista että ihmiset ajavat keskimäärin sopivalla autolla, koska silti melkein kaikki ajavat väärällä autolla. Normiohjaus voi lisätä kuluttajien informaatiota, ja sitä kautta aiheuttaa optimaalisemman markkinatasapainon.
ilkka: “On aikamoinen oletus että kuluttajat toimivat rationaalisesti, jos heiltä puuttuu kaikki se informaatio jonka pohjalta heidän oletetaan tekevän rationaalisia päätöksiä.”
Toimijoilla voi olla infoa, jota ne eivät osaa artikuloida kyselytutkimuksessa. Kyselytutkimuksessa ei ehkä osata kysyä relevantteja kysymyksiä jne.
Mieluummin kuin tutkia kyselytutkimuksia kannattaa tutkia miten ihmiset käyttäytyvät. Ostavatko ihmiset esim. vähemmän kuluttavia autoja maissa, joissa bensa on kalliimpaa kuin maissa joissa bensa on halvempaa? Ostavatko ihmiset vähemmän polttoainetta maissa, joissa polttoaine on kalliimpaa?
Jos ihmiset reagoivat hintaan, niin vero-ohjaus toimii, riippumatta siitä mitä kyselytutkimuksesta voisi päätellä.
On aikamoinen oletus että kuluttajat toimivat rationaalisesti, jos heiltä puuttuu kaikki se informaatio jonka pohjalta heidän oletetaan tekevän rationaalisia päätöksiä.
ilkka:”Tällaisen (mielestäni itsestäänselvän) tuloksen valossa, vaikuttaa selvältä että normiohjaus, ongelmistaan huolimatta, on potentiaalisesti tehokkaampi ohjauskeino kun pelkkä energiaveron korotus.”
Tämä esitelty tutkimus ei kyllä kerro mitään normiohjauksen/veron suhteellisesta tehokkuudesta. Sillä ei ole väliä ymmärtävätkö kuluttajat autonsa energiatehokkuudesta tai bensan hinnasta mitään, jos he kuluttavat sitä vähemmän bensaa mitä kalliimpaa se on/ostavat sitä energiapihimpiä autoja mitä kalliimpaa bensa on.
On aikamoista käyttäytymistaloustieteen väärinkäyttöä kysellä ihmisiltä, mitä he tietävät ja vetää siitä johtopäätöksiä, että he ovat epärationaalisia.
http://freakonomics.blogs.nytimes.com/2009/09/25/dont-read-this-post/
Freakonomics esittelee tutkimusta jonka mukaan auton ostajilla ei ole mitään käsitystä bensan hinnasta, autojen bensan kulutuksesta ja potentiaalisista säästöistä joita syntyy vähäpäästöisen auton ostamisesta. Eli kuluttajat ovat hyvin epärationaalisia. Kuluttajilta puuttuu sekä tarvittava data että matemaattinen osaaminen rationaaliseen päätökseen. Tällaisen (mielestäni itsestäänselvän) tuloksen valossa, vaikuttaa selvältä että normiohjaus, ongelmistaan huolimatta, on potentiaalisesti tehokkaampi ohjauskeino kun pelkkä energiaveron korotus.
Voi toki olla että talojen remontteja pohtiessa tilanne on eri (se on varmaankin taloudellisesti tärkeämpi kysymys), etenkin jos päätöksentekijänä on taloyhtiö eikä yksittäinen kuluttaja. Pakolliset energialuokitukset ja arviot tulevista energialaskuista voisi toki auttaa kuluttajia hahmottamaan energiaveronkin vaikutusta (näinhän kodinkoneiden kohdalla on), mutta ei sellaiset kovin yksinkertaisia ole, kun lämmityslasku riippuu niin monesta seikasta. Valmistaloissa sellaiset luokitukset voisivat olla toimivakin. Ja tosiaan, autoissa on pakolliset ja standardoidut bensankulutuslukemat, mutta ilmeisesti kuluttajat eivät osaa niitäkään käyttää hyväksi.
Mielenkiintoisia kommentteja. Itse arvioisin, että kiinteistöverojen korottaminen on poliittisesti ainakin yhtä hankalaa kuin energiaverojen korottaminen. Kiinteistöveron porrastaminen voidaan tietysti yrittää myydä niin, että energiatehokkaiden talojen omistajat palkitaan kiinteistöveron alennuksella, sen sijaan että energiasyöppöjen talojen omistajia rangaistaisiin veron korotuksella. Kiinteistöverot ovat kuitenkin Suomessa edelleen niin matalia, että kovin isoja kannustimia ei tällä tavalla voi luoda (menemättä negatiivisen kiinteistöveron puolelle).
Toki kannustimen “konkreettisuudella” on merkitystä. Mutta voisihan ympäristöveron eritellä energialaskussa. Näin kotitaloudet saisivat muutaman kerran vuodessa selkeän muistuksen asiasta.
Yleisempi ongelma kiinteistöveron porrastamisessa on sama kuin ns. normiohjauksessa yleensäkin. Kiinteistöveron porrastuksen täytyy ymmärtääkseni perustua joihinkin rakennusteknisiin standardeihin, joilla energiatehokkuutta arvioidaan. Nämä standardit ovat aina väistämättä siinä mielessä enemmän tai vähemmän epätäydellisiä, että ne saattavat ohjata kotitalouksia tekemään investointeja pikemminkin sillä perusteella, että standardit täyttyvät, kuin sillä perusteella, että energiaa säästyy mahdollisimman kustannustehokkaasti. Kaikkia vaihtoehtoja ei standardeissa voida koskaan huomioida.
Kotitalouksien energian verotusta voidaan säätää erillään teollisuuden käyttämän energian verotuksesta. Teollisuuden energia on sikäli eri asia, että teollisuus kuuluu EU:n päästökaupan piiriin.
Eikö sähköveron nostolla olisi myös se hyvä puoli, että se ohjaisi teollisuutta jalostetumpaan suuntaan? Selluloosan keitto vie tunnetusti paljon sähköä, mutta jos sähköveroa nostetaan selvästi ja samalla laskettaisiin pitkälle jalostetun toiminnan kuluja (työvoimakulut, tutkimus?) eikö tämä osaltaan tukisi vaikka puuhuonekaluteollisuutta selluloosan keiton sijasta?
Ja sitten toki myös tuo energiatehokuus.
Mielestäni on ilmeistä että kuluttajan reaktio kannustimeen on yhteydessä siihen kuinka konkreettiselta kannustin tuntuu. Jos porrastettu kiinteistövero on helpompi hahmottaa kun energiaveron vaikutus, luulisi kiinteistöveron tosiaan olevan tehokkaampi ohjausväline. Energian hintahan nousee aina, siihen ei erityisemmin kiinitä huomiota. Mahdollisuus laskea kiinteistöveroa merkittävästi on paljon konkreettisempi kannustin. Eikö autoverotuksenkin kanssa käynyt niin, että porrastettu autovero ohjasi kulutusta vähäpäästöiseen suuntaan huomattavasti enemmän kun bensan hinnan nousu on tehnyt? Sellaisen käsityksen olen lehdistä saanut.
Jos kuluttajat reagoivat energiaveron nostoon epärationaalisen vähän, niin energiaveron nosto ei varmaankaan ole tehokas tapa ohjata kulutusta. Nostamalla energiaveroa tarpeeksi haluttu energiansäästö toteutuisi, mutta jos kotitaloudet ovat rationaalisuutensa rajoittuneisuuden suhteen heterogeenisiä niin se tapahtuu tehottomalla tavalla. Silloin korkea energiavero ohjaa rationaalisimpia kuluttajia “liian” energiatehokkaaseen toimintaan. Tällöin energiavero siis toimii tulonsiirtona vähemmän rationaalisilta rationaallisemmille kuluttajille, koska vähemmän rationaaliset eivät tajua kuinka paljon heiltä lypsetään rahaa energiaveron muodossa. Se ei varmastikaan ole tehokas ratkaisu.
Uskoakseni kannustimien pitää olla niin selkeitä, että kaikki ymmärtävät ne, jotta ne toimivat yhteiskunnallisesti tehokkaasti.
Lisäproblematiikka analyysiin tuo se, että näistä asioista päätetään taloyhtiössä yhdessä. Kuinka yleistä on että kiinteistövero maksetaan taloyhtiötasolla ja lämmityskustannukset talokohtaisesti? Sellaisessa tapauksessa kiinteistöveronäpräys on varmasti huomattavasti helpommin hahmoitettavissa kun energiavero, koska seinien eristämisen kustannukset ja kiinteistöveron alennus näkyvät samalla budjetilla.
Tietysti jos kuluttajat ovat näiltä osin täysin rationaalisia, niin energiaveron nosto olisi parempi ratkaisu. Mutta taustalla olevat oletukset ovat hiukan epävarmoja. Tietysti jos energiaveron nosto on poliittisesti mahdotonta, kuten J ehdottaa, niin sen suhteellisella tehokkuudella ei edes ole väliä. Valintahan pitää tehdä mahdollisten politiikkojen joukosta.
Ottamatta kantaa onko se hyvä idea vai ei, voisin kuvitella että energiaveron nostaminen on poliittisesti huomattavasti arkaluontoisempaa. Luulisin, että riippumatta reaalisesta tilanteesta ihmiset ovat ihan eri tavalla kyllästyneitä kuulemaan, että energian hinta nousee taas (riippumatta deflaatiosta), Fortumin voitot kasvavat taas, jne. Niinpä asiaan älähdettäisiin myös ihan eri tavalla kuin luullakseni vähemmän tulenarasta kiinteistöverosta. Eli suomeksi: poliitikot eivät uskalla nostaa energiaveroa.
ilkka:
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että poliitiikkaehdotusta ei pidä tyrmätä vain sillä perusteella, että se ei ole paras mahdollinen. Pitäisi myös hahmotella parempi ratkaisu.
Minusta vain tässä tapauksessa se parempi ratkaisu on ilmeinen. Nostamalla energian hintaa saisimme luotua samanlaiset kannustinvaikutukset, joita kiinteistöveron porrastamisellakin ilmeisesti tavoitellaan, mutta tehokkaammin ja yksinkertaisemmin.
Saattaa olla, että kotitaloudet ovat juuri sillä tavalla epärationaalisia että ne reagoisivat kiinteistöveroon herkemmin kuin energiaveroon (en tosin itse ymmärrä miksi niin olisi). Mutta mikä ongelma se olisi? Kyllä se energian säästäminen alkaa varmasti kiinnostamaan kun energian verotusta kiristetään riittävästi. Muuta verotusta voidaan sitten alentaa vastaavasti.
Aiheuttaako tosiaan tuommoinen politiikka rakennustarkastajille oleellisesti lisätyötä? Kai rakennusten energiatehokkuudesta on tietoja jo nyt olemassa ja sellaisia tarvitaan muihinkin tarkoituksiin. Olettaen että valvontakustannukset eivät olisi merkittävät, politiikka kuulostaa kohtuullisen järkevältä.
Ei pidä tyrmätä politiikkaa sen takia että olisi olemassa joku teoriassa parempi ratkaisu. “Second best” on usein edelleen hyvä ja joissain, ehkä myös tässä, tapauksessa realistista vaihtoehdoista paras.
Sitä paitsi pienet mutta näkyvät kannustimet ovat usein tehokkaampia ohjaamaan käytöstä kun niiden koon perusteella voisi olettaa. Yhteys sähkölaskun ja saunomisen välillä on sen verran abstrakti ettei useimmat sitä ota huomioon, mutta jos näkee selvästi että energiatehokkaan talon kanssa kiinteistövero olisi x euroa alhaisempi, se voi kannustaa toimiin. Eihän kuluttajat energiasäästölamppujakaan ostaneet suurissa määrin, vaikka niiden pitkänaikavälin edullisuus oli täysin selvä. Energiasäästölampun hankintahinta oli hehkulamppua korkeampi, ja tämä konkreettinen ero ohjasi päätöksentekoa enemmän kun huomattavasti suurempi ero tulevissa sähkölaskuissa.
En ole Vapaavuoren ehdotuksesta vakuuttunut, mutta sen tyrmääminen turhaksi sähläämiseksi noilla argumentein vaikuttaa epäreilulta.