Taloustieteessä eläkevakuutuksella (life annuity) tarkoitetaan vakuutusta, joka antaa taloudellista turvaa pitkää elinikää vastaan. Lakisääteiset eläkkeemme ovat tällainen vakuutus, sillä jokainen saa työ- ja kansaneläkettä kuolemaansa saakka. Hyvin vanhaksi elävä nostaa siten maksamiinsa eläkemaksuihin verrattuna elämänsä aikana paljon enemmän eläkettä kuin keskimääräistä nuorempana kuoleva.
Tällainen vakuutus on useimmille ihmisille erittäin hyödyllinen. Asian ymmärtämiseksi kannattaa verrata nykytilannetta järjestelmään, jossa kaikki eläkkeet maksettaisiin kerralla eläkkeelle siirryttäessä. Tavanomaisen työuran tehnyt keskituloinen suomalainen saisi noin 300 000 euron könttäsumman siirtyessään eläkkeelle 63-vuotiaana. Kulutus- ja säästämispäätöksiä tehdessään hänen tulisi ottaa huomioon, että säästöjen pitää riittää myös silloin, jos sattuu elämään vaikkapa yli satavuotiaaksi.
Pakollisen eläkevakuutuksen lisäksi meillä on vapaaehtoisia eläkevakuutuksia. Yleensä niiden perusteella maksettavat eläkkeet nostetaan kuitenkin suhteellisen nuorena ja lyhyen ajan kuluessa. Suomessa vakuutusyhtiöt eivät ole yrittäneetkään markkinoida eläkevakuutuksia oikeina vakuutuksina vaan ovat keskittyneet myymään veroedun turvin eläkevakuutuksia, jotka ovat tosiasiassa hyvin lähellä tavanomaista säästämistä.
Säästäjän näkökulmasta vapaaehtoinen eläkevakuutus ei siis oikeastaan vakuuta eli suojaa epävarmuudelta. Lisäksi säästäjä on menettänyt osan veroedusta vakuutusten kustannuksiin, jotka ovat tavanomaista säästämistä korkeampia jo vakuutustoimintaan liittyvien pääomavaatimusten takia.
Viime viikolla hallitus antoi eduskunnalle esityksen uudesta pitkäaikaissäästämisen verokohtelusta. Esitys laajentaa nykyisiin eläkevakuutuksiin liittyvän veroedun osake- ja rahastosijoituksiin sekä talletuksiin.
Hallituksen ehdottamassa uudessa verojärjestelmässä on minusta useita ongelmia. Pitkäaikaissäästämisen verottomuus yhdistettynä asuntolainakorkojen verovähennysoikeuteen esimerkiksi suorastaan kannustaa rahoittamaan verotuetun säästämisen lykkäämällä asuntolainan lyhentämistä. Seurauksena on ainakin se, että verotuloja menetetään. Se merkittävä hyvä puoli uudistuksessa kuitenkin on, että eläkevakuutuksiksi kutsuttujen suhteellisen kalliiden, mutta muuten tavallista säästämistä vastaavien tuotteiden kysyntä loppuu.
On mielenkiintoista nähdä, miten vakuutusyhtiöt reagoivat uuteen tilanteeseen. Voidakseen jatkossakin myydä vapaaehtoisia eläkevakuutuksia, niiden on uskoakseni pakko alkaa markkinoida eläkevakuutuksia ihan oikeina vakuutuksina. Pidemmän päälle niitä auttaa se, että lakisääteinen eläketurva pienenee palkkatasoon nähden. Siksi kasvava osa ihmisistä hyötyisi oikeasta vapaaehtoisestakin eläkevakuutuksesta.
Avainsanat: Eläkevakuutus, säästäminen
Aihealueet: Julkinen talous
Joo. Tässä taas nähtiin hyvin miten vaikeaa poliitikoilla on vähentää valtaansa ja erityisryhmien verovapausoikeuksia. “Eläkevakuutus”säästämisen ja muun eläkesäästämisen kilpailua vääristävän verokohtelun olisi toki voinut korjata vain lopettamalla eläkevakuutussäästämisen verovapauden ja samalla veropohjakin olisi kasvanut.