Hyvä että talouden mittareiden kuten BKT:n puutteista keskustellaan. Mittarin valinta on kuitenkin samalla tavoitteiden valintaa, joten mittarin valinta ei ole tekninen kysymys, jonka esimerkiksi tilastoviranomainen voi hoitaa.
Aseiden tuotanto näkyy BKT:ssa, mutta olemme demokraattisten instituutioiden puitteissa päättäneet valita maanpuolustuksen sekä sallia asetuotannon toimialana. Sama pätee tupakan ja alkoholin valmistukseen sekä moniin muihin haitallisina pidettyihin harrastuksiin.
Toisaalta saasteiden tai melun kustannukset eivät kuulu BKT:n piiriin ennen kuin ne aiheuttavat taloudellisia toimenpiteitä. Merkittävä osa kustannuksista tulee BKT:n piiriin poliittisilla päätöksillä silloin, kun demokraattisesti päätämme asettaa päästöille rajat — sääntely maksaa yrityksille, joiden täytyy investoida tuotantonsa puhdistamiseen. EU:n päästökaupan myötä päästöjen hinta näkyy kaupan hyllyllä ja siten myös BKT:ssa.
On selvää, että BKT:n mittaama ja ihmisten kokema hyvinvointi ovat kaksi eri asiaa, eikä BKT:n tule itsessään olla tavoite. Mutta sama pätee BKT:n vaihtoehtoihin, jotka mittaavat onnellisuutta sekä elämän laatua ja taloudellista kehitystä kuvaavia tekijöitä. Jos ihmiset todella arvostavat näitä tekijöitä, tämän tulisi demokraattisten instituutioiden kautta välittyä politiikan sisältöön.
Tavoitteita ei kuitenkaan voi asettaa onnellisuustutkimusten perusteella, koska silloin ohitetaan demokratia. Esimerkiksi Tilastokeskuksen mukaan Suomen taloudellinen hyvinvointi Index of Sustainable Economic Welfare -indeksin mukaan on laskenut 1980-luvun alun jälkeen. Minun on vaikea uskoa tätä ja siksi olisin pahoillani, jos talouspolitiikan tavoitteeksi valittaisin tämän mittarin maksimointi.
BKT:n yksi etu on, että sitä on vaikea manipuloida. Enemmän subjektiiviset BKT:n vaihtoehdot sen sijaan ovat manipuloitavissa. Miksiköhän Sarkozy on kiinnostunut vaihtoehtoisista mittaustavoista? Mitä enemmän punaviinin parissa vietetylle ajalla annetaan painoa, niin sitä enemmän supistuu Yhdysvaltojen ja Ranska elintasoero.
Onnellisuus indikaattoreiden manipulointi on todennäköisesti helppoa, jos sellainen valittaisiin politiikan tavoitteeksi. Hallitukset ovat onnistuneet manipuloimaan työttömyystilastoja, kun työttömyys on tullut politiikan tavoitteeksi. Samoin on käynyt EU:n vakaussopimuksen kriteereille.
Avainsanat: BKT, hyvinvointi
Aihealueet: Makro
[...] ja Matti Liski ovat kirjoittaneet erilaisten hyvinvointi-indeksien ongelmista täällä ja täällä Ari Hyytinen tuloista ja onnellisuudesta täällä. Teemaan liittyy vielä ainakin ikuinen [...]
Niin siis mä yritin siis kysellä sitä, että jos valtio painas sen rahan keskuspankin sijaan, niin eikös ne osittaisvarantopankit silti lainais sen rahan eteenpäin? Vai tarkoitatko, että pankeilta kiellettäis osittaisvarannot?
Miks muuten valistunut kansa haluis lainaamisen tuotot omiin käsiinsä? Eikös ne lähinnä haluis mieluummin luopua keskuspankkirahan monopolista?
“Pate: Mikä sinun käsityksen mukaan on keskuspankkirahan rooli osittaiskassavarantopankkijärjestelmän luomassa rahassa? Mitä tapahtuu pankkien “luomalle” rahalle, jos valtio luo lisää rahaa? (Eli siis, jos valtio painaisi lisää rahaa sen sijaan, että se lainaa sitä markkinoilta?)”
Keskuspankkiraha toimii ainoastaan “reservinä”, jonka yksityiset pankit voivat moninkertaistaa. Nykyisin tämän “reservivaluutan” kasvattaminen mahdollistaa osittaisessa kassavarantopankkijärjestelmässä myös pankkien luotonlaajentamisen lisäämisen ja näin ollen myös rahamäärän kasvattamisen. Kysymys onkin lähinnä siitä, kuka pääsee yhteiskunnassa ensimmäisenä kuluttamaan uunituoretta rahaa. Tällä hetkellä ensimmäisiä kuluttajia ovat lähinnä yksityiset pankit myönnettyjen luottojen muodossa. Luulisi valistuneen kansan tahtovat saada tällaisen oikeuden omiin käsiinsä.
“Rahamäärän kasvattaminen, jonka markkinat uskovat olevan pysyvä, kasvattaa inflaatiota verrattuna tilanteeseen jossa rahamäärää ei kasvateta.”
Pankkien luoma raha on aivan yhtä pysyvää kuin valtionkin luoma, koska efektiivisesti velkaa siirrettään nykyjärjestelmässä aina vain eteenpäin maksamalla aiemmat velat ottamalla entistäkin enemmän velkaa. Jos näin ei tehdä, koko järjestelmä romahtaa rahanpuutteet takia.
Pate: Mikä sinun käsityksen mukaan on keskuspankkirahan rooli osittaiskassavarantopankkijärjestelmän luomassa rahassa? Mitä tapahtuu pankkien “luomalle” rahalle, jos valtio luo lisää rahaa? (Eli siis, jos valtio painaisi lisää rahaa sen sijaan, että se lainaa sitä markkinoilta?)
Rahamäärän kasvattaminen, jonka markkinat uskovat olevan pysyvä, kasvattaa inflaatiota verrattuna tilanteeseen jossa rahamäärää ei kasvateta. Nykytilanteessa tämä on toivottavaa, koska inflaatio-odotukset ovat alle keskuspankin tavoitteen. Tilanteessa, jossa inflaatio-odotukset ylittävät keskuspankin tavoitteen se on epätoivottavaa.
Artturi:
“Koska tulee inflaatiota. (Mikä tässä tilanteessa olisi toivottavaa, mutta ei se tuollaisille hardmoney-tyypeille kelpaa.)”
Ei tule inflaatiota, jos tarjonta lisääntyy samaa tahtia kysynnän (eli rahamäärän) kanssa. Valtio voi käyttää luomansa rahat tarjonnan lisäämiseen haluamallaan tavalla esimerkiksi rakentamalla infrastruktuuria tai ympäristöystävällisiä energiantuotantomuotoja. Lisäksi tässä taloudellisessa tilanteessa ei kysynnän elvyttäminenkään, esimerkiksi perustulon myötä, aiheuttaisi inflaatiota.
Inflaatiota ovat aiheuttaneet noin 98 % yksityiset pankit osittaisen kassavarantopankkijärjestelmän kautta. Siitä kertoo se, että valtion luomaa rahaa eli seteleitä ja kolikoita on rahamäärästämme vain noin 2 %, kun taas 98 % on yksityisten pankkien myöntämiä luottoja.
Välillisesti valtio on tietenkin lisännyt rahamäärää enemmän kuin 2 % lainaamalla rahaa pankeilta. Valtio olisi aivan yhtä hyvin voinut luoda tämän saman rahamäärän itselleen velkaantumatta sekä aiheuttamatta yhtään enempää inflaatiota.
Pate:
Koska tulee inflaatiota. (Mikä tässä tilanteessa olisi toivottavaa, mutta ei se tuollaisille hardmoney-tyypeille kelpaa.)
Ihan mielenkiintoista juttua Schiffillä. Ihmettelen kuitenkin kovasti, miksi hän on kykenemätön näkemään valtion rahoittavan itseään velkaantumatta. Efektiivisestihän kun valtio lainaa rahaa pankeilta luodaan lisää rahaa, joten miksi valtio ei voisi luoda itse samaa rahamäärää velkaantumatta?
Peter Schiff kritisoi paljon GDP mittaria.
“The disturbing reality: The GDP is too full of fluff to be an accurate measure of economic health and growth.”
Tarkemmat selitykset hänen kirjassaan Crash Proof . Tietysti amerikkalaisin silmin mutta Suomessa aiheesta ei näytä löytyvän muuta kuin ympäripyöreää lässytystä jos sitäkään.
http://www.youtube.com/watch?v=Njg8GY_IRuw
http://www.youtube.com/watch?v=EgMclXX5msc
…Ja vaikka hyvinvointi olisikin vain pelkkää kuluttamista tai BKT:ta, niin vähintäänkin vaihtoehtoiset mittarit pyrkivät nostamaan esiin saman menon jatkamisen mahdottomuuden.
Minun ei ole yhtään vaikea uskoa, että Suomen taloudellisesti kestävä hyvinvointi (jos tämä olisi kuvaavampi suomennos englannin kielen vastineelle Index of Sustainable Economic Welfare) olisi laskenut 80-luvulta. Katsotaan nyt vaikka velan absoluuttista määrää, sen suhdetta BKT:hen, hiilidioksidipäästöjen lisääntymistä tai sitten kulutuksen hurjaa kasvua, niin tuskin kovinkaan moni voi väittää elävänsä taloudellisestikaan kestävämmässä yhteiskunnassa.
Samoin kuin Ranskan kohdalla voidaan kysyä, miksiköhän Yhdysvallat rakastaa BKT:ta mittarina. Kertoisikohan se Yhdysvaltalaisen elämäntyylin “paremmuudesta” ennen kaikkea heille itselleen? Pitäähän kansan edes saada nähdä olevansa paras, jotta jaksaa jatkaa samaa menoa.
Vaihtoehtoisissa mittareissa toki on omat ongelmansa. Näiden vaihtoehtoisten mittareiden sanoma pitäisikin olla päähuomion kohteena, eikä niiden manipuloitavuus kansainvälisissä vertailuissa. Nämä mittarit yrittävät käsittääkseni sanoa, että hyvinvointi on paljon muutakin kuin kuluttamista tai BKT:ta.