Viime lauantain Helsingin Sanomien pääkirjoitus (HS 28.11.) painotti pääsanomanaan sitä, että tutkimukset antavat varsin vaihtelevan kuvan elvytyksen ja eri elvytysmuotojen (meno- vs. veroelvytys) vaikutuksista. Pääkirjoituksessa ei kuitenkaan kysytty oikeaa kysymystä.
HS:n viittaamissa tutkimuksissa on eri tavoin arvioitu lähinnä viimeisten vuosikymmenien tilastoaineiston valossa, miten julkisten menojen lisäykset ja (tulo-)verojen alennukset vaikuttavat bruttokansantuotteen kehitykseen. Niitä kaikkia kohtaan voidaan mahdollisesti esittää ns. Lucas-kritiikki: Ne antavat arvion vaikutuksista “normaaliaikoina”, eivät sen kaltaisissa oloissa, joissa olemme olleet nyt jo pari vuotta. Paul Krugmanhan on tätä korostanut moneen otteeseen ja vertailut 1930-luvun kriisin näyttävät päteviltä.
Mikä nyt sitten on erilaista verrattuna parin vuoden takaiseen? Krugman monen muun tutkijan ohella on korostanut “nollakorkoisen talouden” näkökulmaa: Kuluttajat ja yritykset ovat “paenneet turvallisuuteen”: kuluttajat eivät ota lainaa vaan säästävät, jos on mistä säästää, pankit panevat varansa talteen keskuspankkiin, muut yritykset parantavat taseitaan jne. Nollakorkotaloudessa säästetään liikaa, koska korko ei voi laskea alle nollan. Näin on, koska pitämällä rahat käteisenä saa nollakoron (nimelliskoron). Negatiiviset korot tulisivat mahdollisiksi, jos käteistä verotettaisiin, erilaisia varsin nerokkaita verotuskeinoja onkin kehitetty vaan ei sovellettu.
Jos olemme nyt nollakorkotaloudessa, niin menoelvytys on tehokasta ja tehokkaampaa kuin veroelvytys, veroelvytys on itse asiassa lähes täysin tehotonta. Almunia, Benetrix, Eichengreen, O’Rourke ja Rua tutkivatkin vast’ikään, millaisia vaikutuksia julkisten menojen lisäyksillä oli BKT:hen 1930-luvulla. Heidän mukaansa elvytys oli tehokasta, paljon tehokkaampaa kuin HS:n siteeraamissa tutkimuksissa. Tutkimuksessa ei selvitetty veroelvytyksen vaikutuksia, se tuskin olisi ollut edes mahdollista, tuloveroprosentit olivat 1930-luvulla hyvin alhaiset kaikkialla maailmassa. Mielenkiintoista Almunian ym. tutkimuksessa perustuloksissa oli myös se, että julkisten menojen kasvattaminen näytti 1930-luvulla kasvattaneen myös verotuloja ja että vaikutus oli voimakas. Poikkeusoloissa elvytys ei siis ehkä kasvattaisikaan budjettivajetta ainakaan samalla tavalla kuin muulloin. Vaikutusarvioita on vaikea siirtää suoraan 1930-luvulta nykyhetkeen, talouksien rakenteet ovat muuttuneet sen verran. Lisäksi arvioissa tulisi aina yrittää arvioida se, kuinka nopeasti talous siirtyy politiikan tai muiden tekijöiden vuoksi normaalitilaan. Mutta nollakorkotalouden peruslogiikka näyttäisi siis toimivan.
Suomenkin voi katsoa olleen ja ehkä yhä olevan “nollakorkotilassa”, jopa enemmän kuin muissa EU-maissa. Kotitalouksien säästämisaste esimerkiksi on noussut nopeasti, vaikka talous ei ole kutistunut sen pahemmin kuin muualla EU:ssa. Tänä aamuna televisiossa hasstatellun Suomen Pankin pääjohtajan mukaan maailmanmarkkinoiden elpyminen näkyy Suomessa hitaammin kuin muualla EU:ssa. Olenkin siksi sitä mieltä, että hallituksen keinokseen valitsema veroelvytys on ollut virhe. Tai itse asiassa eihän hallitus ole tehnyt tietoista veroelvytyspäätöstä, se on vain toteuttanut ennen talouskriisiä tekemänsä päätöksensä alentaa tuloveroja (ja osin arvonlisäveroja). Todellinen virhe on siis se, että se ei ole käytännössä edes elvyttänyt.
Julkisuudessa käydyn keskustelun perusteella on selvää, että hallituksen elvytys on painottunut verojen alennuksiin. Tämä siitä huolimatta, että valtiovarainministeri on väitteen kiistänyt, mitään kunnollisia arvioita ns. päätösperäisestä elvytyksestä hän ei ole kyennyt esittämään. Ehkä hän itse ei edes ymmärrä eroa automaattiseen elvytyksen (sen, että tulojen väheneminen automaattisesti vähentää verotuloja, mikä näkyy budjettivajeen kasvuna, jos menot pidetään ennallaan) ja päätösperäisen elvytyksen (sen, että julkinen valta lisää kysyntää tietoisesti) välillä. Ainakin kerran olen kuullut hänen televisiohaastattelussa viittaavan budjettivajeen kasvuun osoituksena hallituksen elvytyspolitiikasta. Päätösperäisen elvytyksen arvioinniksi on olemassa standardimenetelmiä, joiden tuottamiin tuloksiin Suomen elvytyspolitiikan arvostelukin on nojautunut.
Verrattuna 1990-luvun alkuun keskustelutilanne onkin varsin mielenkiintoinen. Tuolloin valtiovarainministeriön virkamiehet ilmoittivat poliitikoille, mitä tehdään. Nyt virkamiehistö on suurelta osin ollut syrjässä, politiikan julkisuutta muovaavat ministerin poliittinen sihteeristö ja kokoomuksen mandaatilla ministeriöön nimitetyt virkamiehet. Siksi elvytyksellä on ideologinen korvamerkki, verojen alennus. Tämä vastaa myös valtiovarainministerin puolueen pitkän ajan linjaa, “Read my lips: no new taxes” George Bush vanhempaa lainatakseni, “Toivo”-hokemalle ei muuta sisältöä ole käytännössä annettu. Sinällään tämä on hyvä: politiikka kuuluu poliitikoille. Mutta pelin tulisi olla rehellistä, mitä se ei nyt ole ollut. Valtiovarainministerin voisi jopa sanoa valehdelleen elvytyspolitiikasta. Julkisuus ei ole häntä siitä pannut vastuuseen. Mitähän olisi käynyt, jos pääministeri olisi ottanut julkisuudessa päävastuun talouspolitiikasta?
Avainsanat: elvytys
Aihealueet: Lajittelematon
Suomi ei ole USA, eikä täällä ole korot nollassa, vaan yhdessä prosentissa. Meillä ei asuntojen arvot romahtaneet ja vaikka meilläkin on velkaa, amerikkalaisilla sitä on paljon enemmän. Mitä minä olen nähnyt Krugmanin käyttämiä vaikuttavuuskertoimia edes USA:ssa ei ole isoja eroja veronalennusten ja menonlisäysten välillä. Onhan sielläkin elvytyspaketissa molempia elementtejä. Puhe siitä että vain toinen puolisko näistä olisi vaikuttavaa haiskahtaa aina vahvasti poliittisesti motivoituneelta.
Jos minulta kysytään niin menopuolelta olisi voinut elvyttää vähän enemmän, käyttäen apuna ns. vipuvaikutusta eli tukea yksityissektorin hankintojen ajoittumista juuri tähän lamahetkeen valtion avustuksella.
Hesarin tutkimukset ovat vuosilta 1970 - 2007, joten ne kertonevat nykymaailman reaktiosta elvytykseen paljon luotettavammin kuin 30-luvun toisenlaisen maailman tutkimukset, joissa aineistokin lienee paljon suppeampi:
http://vapaasana.net/huomioita/2009/12/veronkevennys-elvytt%C3%A4%C3%A4-paremmin-kuin-menonlis%C3%A4ys
OECD-maiden elvytystoimien tulokset 1970-2007 osoittivat, että taantumassa verotuksen keventäminen lisää talouskasvua enemmän kuin julkisten menojen lisäys. Kun nousu alkaa, alijäämää ei tule kuroa umpeen nostamalla verotusta vaan leikkaamalla valtion menoja, jos halutaan varmistaa, ettei tule uutta taantumaa, sama tutkimus osoittaa.
Lisäksi Bushin-Obaman elvytys ei vaikuttane talouteen, vain siirtää veronmaksajien rahoja kapitalisteille: “Taannoin tutkijat John Cogan, John Taylor ja Volker Wieland etsivät todisteita siitä, että Yhdysvaltojen elvytyspaketti [finanssikriisiin] vaikuttaisi talouteen. He eivät tällaisia todisteita löytäneet.”
HS-pääkirjoitus kertaa nämä kaksi tulosta (HS 27.11.2009)
Parempi olla elvyttämättä lainkaan, jotta saataisiin kestävä nousu
Kuuluisan itävaltalaisen taloustieteilijän Joseph Schumpeterin mukaan toipuminen kriisistä on kestävä vain, jos se tulee itsestään. Valtion elvytys “lisää vikasäätöön uuden vikasäädön, joka sekin pitää purkaa, mikä uhkaa taloutta uudella kriisillä.” Finanssikriisin 2008-2009 syynä olivat liika halpa luotto, liika velkaantuminen ja liiat huonot investoinnit. Elvytys tarkoittaa, että hallitukset yrittävät “parantaa” kriisin “vieläkin halvemmilla luotoilla, suuremmalla velkaantumisella sekä huonojen investointien ja ylituotannon tukemisella ja suojelemisella - asuntosektorilla, autoteollisuudessa ja kaikkialla siltä väliltä”, kirjoittaa Johan Norberg artikkelissa Bailouts, Debt Magnify Risk of Future Economic Troubles (Richmond Times-Dispatch, 20.9.2009).
Monetaristit jakavat Schumpeterin kannan elvytyksen haitoista mutta kannattavat mekaanisia rahapoliittisia sääntöjä, jotka laskevat keskuspankkikorkoja rahamäärän vähentyessä taantumassa ja siten tekevät investoinnit houkutteleviksi. Jotkut libertaristit puolestaan korvaisivat valtiollisen rahan yksityisillä rahoilla, joista toimivimmat pärjäisivät markkinoilla.
(Vapaasana.netin toimitus ei aseta rajoituksia tekstinsä levittämiselle, joten tämä plagiaattini on täysin sallittu.)
Lisäksi ainakin normaalioloissa elvytys ei lisää vaan päinvastoin syrjäyttää järkevää rahankäyttöä:
http://vapaasana.net/huomioita/2009/10/elvytys-syrj%C3%A4ytt%C3%A4%C3%A4-j%C3%A4rkev%C3%A4mp%C3%A4%C3%A4-rahank%C3%A4ytt%C3%B6%C3%A4-kerroin-on-alle-yhden
Elvytys syrjäyttää järkevämpää rahankäyttöä - kerroin on alle yhdenNäytä Muokkaa Track
ke, 2009-10-07 18:23 — Toimitus
Kuuluisa professori Robert J. Barro ja Charles Redlick laskivat, että “kerroin” onkin alle yhden. Siis jos hallitus käyttää (velka)rahaa elvytykseen, kansalaisten ja yritysten kulutus vähenee. Kuuluisaa kerroinvaikutusta ei tulekaan. Sen sijaan veronalennukset lisäsivät BKT:tä tehokkaammin…
Pertti Haaparanta:
Oli hieman tylsää, niin päätin taas heittää kritiikkiä talousblogille.
[quote]
Nollakorkotaloudessa säästetään liikaa
[/quote]
Säästetäänkö Suomessa, tai länsimaissa yleensä, tällä hetkellä mielestäsi liikaa? Kotitalouksien velkaantumisaste on kuitenkin historiallisen korkealla. Eikö säästämisasteen nousu ole tervettä paluuta normaaliin? Koko kriisiltähän olisi saatettu välttyä, jos kotitalouksien säästämisaste olisi ollut korkeampi tässä takavuosina.
[quote]
Valtiovarainministerin voisi jopa sanoa valehdelleen elvytyspolitiikasta. Julkisuus ei ole häntä siitä pannut vastuuseen.
[\quote]
Ehkä Jyrki ei suoranaisesti ole valehdellut, vaan on ainoastaan tietämätön. Mutta ennenkuin nostetaan miestä narunjatkeeksi, niin ehkä tulee muistaa, että hänellä saattaa olla erilaiset arvot, kuin taloustieteilijöillä. Ehkä talouskasvu ei ole hänelle se kaikkein tärkein asia. Voihan olla, että hänen mielestään on moraalisesti väärin kuluttaa verovaroja talouskasvun pönkittämiseksi, mene ja tiedä.
Tarkoitat varmaan inflaatiota? En pitäisi sitä kovin nerokkaana, mutta ehdottomasti sitä ei ole sovellettu, vaikka pitäisi. Myös koron maksun lopettamista reserveille voisi pitää tällaisena nerokkaana verotuskeinona tai jopa koron perimistä reserveistä.
Mitä todisteita tästä on? Ei kai pelkästään se, että suuressa lamassa menoelvytys oli tehokasta (kuten kirjoituksesta saa käsityksen…)? Eikös näiden elvytysmuotojen suhteelliseen tehoon vaikuta aika pitkälti se miten keskuspankki reagoi kumpaankin?
Joo tämä on erittäin vaikeaa, koska voi olla vaikeaa eristää dollarin arvon alentamisen vaikutusta (jonka siis voi saada aikaan myös rahapolitiikalla, mutta koska keskuspankki ei siihen suostunut Roosevelt viisaasti aiheutti sen menoelvytyksellä) ja menoelvytystä toisistaan. Arviointiin tuntuu vaikuttavan kaikista eniten arvioitsijan aikaisemmat poliittiset uskomukset.