Ongelmien ratkaisu ja uusien ideoiden löytäminen on hankalaa, aikaavievää ja kallista. Ratkaisuja ja ideoita voi kuitenkin kierrättää eli ne ovat jaettavissa. Kertaalleen tuotettua ideaa voi - ainakin periaatteessa - soveltaa ja hyödyntää ilmaiseksi jokainen, joka saa sen tietoonsa.
Vain harvoilla meistä on mahdollisuus toteuttaa parhaitakaan oivalluksiaan, saati kehittää niitä esimerkiksi kohti kaupallisesti hyödynnettävää keksintöä. Useimmat ideoista ovat sitäpaitsi varmaankin lähinnä erilaisia arkielämää helpottavia oivalluksia. Miksipä emme siis kierrättäisi ideoitamme?
Yalen yliopiston professorit Barry Nalebuff ja Ian Ayres ovat jo useamman vuoden ylläpitäneet ideoiden kierrätykseen ja niiden jakamiseen tähtäävää Why Not? Idea Exchange -sivustoa. Vaikka tämän sivuston taustalla on samojen tekijöiden lähes samanniminen kirja (jonka myynnin edistämiseen sivusto epäilemättä myös tähtää), sen perusidea on hyvä.
On tietysti selvää, että jos arvelee tehneensä oikeasti hyvän oivalluksen, sitä tuskin kannattaa ainakaan heti ensimmäiseksi laittaa yleisesti kaikkien tiedoksi ja saataville. Mutta jos kyse on arkielämän oivalluksesta tai ei-kaupallisesti hyödynnettävästä ideasta, niin niiden kierrättäminen ei varmaankaan ole haitaksi itselle tai muille.
Kaikki ideat eivät tietystikään ole hyviä, eikä niiden arvioiminen ole useinkaan yksinkertaista. On kuitenkin mielenkiintoista havaita, että varsin monet Why Not? -sivuston käyttäjien kollektiivisesti hyviksi arvioimista ideoista (”Top rated“) vaikuttavat “oikeilta oivalluksilta” ja toteuttamiskelpoisilta, myös Suomessa. Ainakin minä osaisin arvostaa auton jarrutusvaloja, joka viestittää edelläajavan jarrutuksen voimakkuudeesta tai kerrostalon hissistä, jossa on väärät valinnat nollaava hissinappula. Samoin arvelen, että olisin valmis lahjoittamaan hyväntekeväisyyteen taskussani olevat kolikot, jos lentoasemien turvatarkastuksien välittömässä läheisyydessä olisi siihen mahdollisuus.
Pyörää ei useinkaan tarvitse tai kannata keksiä uudestaan. Monia hyviä oivalluksia on jo tehty ja ne vain tarvitsee “uudelleenlöytää”. Ideoita ja arkielämän oivalluksia voi kierrättää esimerkiksi muista maista, joissa ne on jo käytössä, tai lainata ja uudelleenhyödyntää toisista, jo käytössä olevista sovelluksista.
Muutamia - ainakin omasta mielestäni - mielenkiintoisia uudelleensovellusperiaatteella johdettavia kierrätysideoita ovat seuraavat:
- Julkisen velan BKT-indeksointi: Miksi osaa valtion pitkäaikaisesta velasta ei laskettaisi liikkeeseen Suomen bruttokansantuotteen reaaliseen kehitykseen indeksoituna esimerkiksi siten, että velalle kunakin vuonna maksettava korko laskee, jos talouskasvu hidastuu? Näin indeksoidulla velalla on kaksi mielenkiintoista ominaisuutta. Ensinnäkin, siihen liittyy “vakuutus” huonon talouskehityksen varalle. Indeksoidun valtionvelan korkomenot laskevat, jos talouskehitys ei ole suotuisaa. Tätäkin tärkempää olisi kuitenkin se tieto, jonka indeksoidun valtionvelan jälkimarkkinat tuottavat: Mikäli kansainväliset sijoittajat arvelevat Suomen talouskehityksen olevan heikkoa tulevaisuudessa, se näkyisi suoraan indeksoidun valtionvelan markkinanoteerauksissa (esim. suhteessa indeksoimattoman velan noteerauksiin). Jos jälkimarkkinat ovat riittävän likvidit, BKT-indeksoidun velan hintanoteeraukset rahoitusmarkkinoilla voisivat esimerkiksi tarjota riippumattoman arvion siitä, kuinka hyvin nyt harjoitettava talouspolitiikka tukee pidemmän aikavälin talouskasvua.
- Tekstiviestivaroitus myöhässä olevasta junasta (tai linja-autosta): Julkisen liikenteen - kuten esimerkiksi pääkaupunkiseudun lähiliikenteen junien - myöhästymiset vaikeuttavat varsinkin ruuhka-aikoihin osuessaan tuhansien ihmisten arkea. Miksi ei ole olemassa tekstiviestipalvelua, johon esimerkiksi lähiliikenteen junia säännöllisesti käyttävät voisivat rekisteröidä puhelinumeronsa ja josta he voisivat valita ne päivittäiset junavuorot, joiden myöhästymisestä he haluavat reaaliaikaista tietoa. Kun juna jää aikataulustaan jälkeen, järjestelmä lähettäisi tekstiviestin myöhästymisestä ja esimerkiksi oletetusta saapumisaikataulusta. Näin myöhästyminen ei käy ilmi vasta asemalle tullessa, ja tarvittaessa matkustaja myös ehtii miettiä vaihtoehtoisia kuljetusjärjestelyitä jo etukäteen.
- “Kohdistettu mediavalvonta”: Poliittiset päättäjät ja virkamieskoneisto tuntuvat toisinaan puuttuvan kansalaisten tai kuntalaisten arkielämää hankaloittaviin ongelmiin varsin hitaasti. Tätä voitaisiin kuitenkin ilmeisesti tehostaa kohdistetulla mediavalvonnalla: San Fransisco Chronicle -sanomalehden “ChronicleWatch”-palstan perusideaa voisi ehkäpä soveltaa jokin suomalainenkin merkittävä sanomalehti tai media. Tämän pienen mutta säännöllisen palstan idea on yksinkertainen: Se yksilöi ja kuvaa ongelman, selvittää, kuka ongelmasta on vastuussa ja kenen sen pitäisi voida ratkaista, ja listaa näin löydetyt vastuuhenkilö(t) nimineen ja yhteystietoineen palstalla. Näin tapahtuu viikosta toiseen niin, että suurelle joukolle lukijoita tulee selväksi, kuka ei hoida tehtäviään ja kenelle voi antaa suoraa palautetta. Tämä “Mikä mättää?” -palsta myös seuraa tilanteen kehitystä ja tapaus pääsee siltä pois, kunhan ongelma ratkeaa tai kunhan siitä vastuussa oleva antaa uskottavan selityksen, milloin ongelma ratkeaa.
Kirjoittaja on taloustieteen professori Jyväskylän yliopistossa.
Avainsanat: ideat, julkishyödyke, keksinnöt
Aihealueet: Julkinen talous, Kummalliset, Mikro
Hyvä kirjoitus - jaan käsityksen monista asioista kanssasi, vaikka valtionvelan indeksoimiseen en oikein osaa ottaa kantaa =)
Mutta autoista tiedän sen verran, että ainakin uudessa BMW:n X1:ssä jarruvalojen kirkkaus säätyy jarrutuksen voimakkuuden mukaan. Samoin Opelilla on tämä ollut jo jossain mallissa.
Mutta ideoinnista: mielestäni maailma on nykyään niin monimutkainen, että pelkästä (hyvästäkin) ideasta on vielä _todella_ pitkä matka toimivaksi ja kannattavaksi tuotteeksi, palveluksi tai yritykseksi. Idean jalostaminen käytäntöön vaatii työtä, työtä ja työtä. Siksi on oikeasti useimmiten turha pelätä tutun tai puolitutun tai edes tuntemattoman blogilukijan varastavan ideaasi ja muuttavan sen miljoonabisnekseksi.
Siksi meidän kaikkien tulisi jakaa ideamme innolla muiden kanssa, suorastaan olla iloisia jos joku haluaa ideoistamme kuulla. Sillä vasta ideoiden jakaminen ja niistä keskustelu tarjoaa mahdollisuudet kehittää ideoita sellaiselle tasolle, että ne voivat toimia.
Erilaiset ideoiden jakamissivustot ovat mahtavia, suosittelen esimerkiksi springwise.comia, joka kertoo viikottaisessa hauskassa uutiskirjeessä parhaat liikeideat maailmalta. Springwisen verkostossa ideoita kerää yli 8000 “spottaajaa” ympäri maailmaa.
Myös omassa blogissani on saanut alkunsa ideoiden jakamisen tarpeesta: http://www.kauppakeskusmarkkinointi.fi - käy katsomassa - jakaa omia ideoitani ja ympäröivästä maailmasta poimimiani kokemuksia sillä ajatuksella, että koko toimiala kehittyisi. Ajatusten hiominen blogiin on henkilökohtaisesti motivoivaa ja myös ammatillisesti kehittävää.
On varsin haasteellista ottaa kantaa siihen, minkälainen immateriaalioikeusjärjestelmä olisi yhteiskunnan kannalta optimaalinen.
Jos aihe kiinnostaa, niin on ehkä hyvä laittaa tiedoksi, että taloustieteellisessä tutkimuksessa on pyritty mm. selvittämään, antaako patenttijärjestelmä liian hyvän suojan innovaation tehneille. Ks. esimerkiksi Vincenzo Denicolon artikkeli “Do patents over-compensate innovators?” (Economic Policy, 2007).
Kuten tästäkin artikkelista käy ilmi, jo tällaiseen rajatumpaankin kysymykseen vastaaminen on kaikkea muuta kuin yksinkertaista.
Tämä menee nyt hieman blogikirjoituksen aiheen ohi, mutta liippaa kuitenkin sen verran läheltä, etten voi olla kommentoimatta.
“Kertaalleen tuotettua ideaa voi - ainakin periaatteessa - soveltaa ja hyödyntää ilmaiseksi jokainen, joka saa sen tietoonsa.”
Tässä kiteytyy hyvin immateriaalihyödykkeiden hienous. Niiden hintana on vain se aika ja vaiva, mikä niiden opiskeluun menee. Sen lisäksi ne voivat olla hyvinkin arvokkaita koko yhteiskunnalle. Toisin sanoen, hyvin pienellä panostuksella voi saada aikaan hyvinkin suuria asioita. Tätä ei kuitenkaan oikein ymmärretä nykyään. Itse olen sen verran nuori, että olen viettänyt ison osan elämästäni netissä, ja minulle on tullut hyvin selväksi kuinka hieno asia ideoiden vapaa leviäminen on koko kulttuurin kannalta.
Tätä immateriaalihyödykkeiden arvoa ei kuitenkaan oikein vielä ole sisäistetty “perinteisemmässä” taloudessa. Hämmästyttävän monet, muutoin varsin älykkäät taloustieteilijät, pitävät edelleen immateriaalioikeuksia välttämättömänä asiana yhteiskunnan kehitykselle. Joo, tottakai patentit antavat kannustimen keksiä uusia juttuja, mutta samalla ne toimivat koko yhteiskunnan etua vastaan rajoittaessaan ideoiden leviämistä ja käyttöä. Juuri tämän vapaan leviämisen kautta saatu hyöty aliarvioidaan jatkuvasti, ja pyritään ajamaan yhä tiukempia immateriaalioikeuksia, vaikkei niiden hyödyllisyys on loppujen lopuksi pelkkä myytti.
“Samoin arvelen, että olisin valmis lahjoittamaan hyväntekeväisyyteen taskussani olevat kolikot, jos lentoasemien turvatarkastuksien välittömässä läheisyydessä olisi siihen mahdollisuus.”
Jotkut lentoyhtiöt auttavat kolikoista eroonpääsemisessä. Esim Cathay Pacificin lennoilla jaetaan pikku paperipusseja, johon voi laittaa jämärahat valuuttaan katsomatta, ja pussukassa sanottiin rahojen menevän muistaakseni Unicefille.
Eikös tuossa indeksoitavassa valtionvelassa oo kannustinongelma? Sehän “palkitsee” velallisen huonosta taloudenhoidosta.
Vähän sama juttu kuin vaikka yksityinen työttömyysvakuutus…