Suomenkin julkinen velka kasvaa finanssikriisin seurauksena selvästi. Samalla julkisen velan hallinnasta tulee koko kansantalouden kannalta aikaisempaa tärkeämpi asia. Kysymys on pitkälti samoista asioista, joita kotitaloudet joutuvat pohtimaan päättäessään asuntolainansa viitekorosta.
Useimmat teollisuusmaat, Suomi mukaan lukien, saavat edelleen lainaa hyvin matalalla korolla. Nykyisellä korkotasolla julkinen velka ei aiheuta suurta rasitusta veronmaksajille, kunhan vain talous lähtee jälleen kasvamaan.
Suuri julkinen velka kasvattaa silti julkiseen talouteen liittyviä riskejä. Seuraava lama voi laukaista itseään ruokkivan kierteen, missä epäilyt valtion velanmaksukyvystä nostavat korkoja ja kohonneet korot ajavat julkisen talouden entistä ahtaammalle. Talouskasvun hidastumiseen liittyy usein vielä inflaation aleneminen, mikä automaattisesti nostaa julkisesta velasta maksettavaa reaalikorkoa.
Financial Times kirjoitti valtion velkaan liittyvistä riskeistä ja niiden hallinnasta eilisessä pääkirjoituksessaan. FT:n mielestä valtioiden pitäisi ainakin nostaa julkisen velan keskimääräistä maturiteettia ja sitoa osa velasta inflaatioon. Käytännössä tämä tarkoittaa, että valtio laskee liikkeelle hyvin pitkiä velkakirjoja, joista osa on inflaatio-indeksoituja (eli ns. reaalibondeja). Tällöin valtion velan reaaliset korkomenot pysyisivät nykyistä vakaampina ja helpommin ennustettavina.
Eri maat näyttävät suhtautuvan hyvin eri tavoin näihin kysymyksiin. Yhdessä ääripäässä on Iso-Britannia, jonka valtion velan keskimääräinen maturiteetti on noin 14 vuotta. Iso-Britannia on myös pitkään laskenut liikkeelle reaalibondeja.
Suomen valtion velan keskimääräinen maturiteetti on noin neljä vuotta. Nykyisen lainakannan hoitaminen edellyttää siten, että valtio ottaa vuosittain uutta lainaa määrän, joka vastaa noin neljäsosaa koko lainakannan arvosta. Vastaavasti koko lainakannan keskikorko nousee hyvin nopeasti uusille lainoille maksettavien korkojen noustessa.
Valtion ja kuntien nimissä olevan julkisen velan lisäksi Suomen julkisella taloudella on myös huomattavasti sijoitusvarallisuutta valtion osakeomistusten ja työeläkerahastojen muodossa. Tästä sijoitusvarallisuudesta hyvin suuri osa on sijoitettu suomalaisiin yrityksiin ja kiinteistöihin. Sijoitusyhtiö Suomi pelaa lyhyellä lainarahalla ja keskittää sijoituksensa yhteen pieneen maahan.
Avainsanat: valtion velka
Aihealueet: Julkinen talous
Ok, tulkitsin viestiäsi hieman eri tavalla, siis virheellisellä tavalla, mitä velkaantumiseen ja velan maturiteetteihin tulee.
Juha:
Arvasit oikein, tarkoitin vain julkista sektoria. Oikeampi otsikko olisi siis ollut Sijoitusyhtiö Suomen valtio, kunnat ja sosiaaliturvarahastot.
Muilta osin en oikein ymmärrä kommenttiesi yhteyttä kirjoitukseeni. Paniikkinappula? Minähän nimenomaan sanoin, että velkaraha on nyt halpaa. Minustakin julkisen sektorin velkaantuminen tässä tilanteessa on ok.
Käsittelin vain riskienhallintaa. Minusta ei ole esimerkiksi mahdotonta, että valtionlainamarkkinoillakin syntyisi vakava häiriö. (Finanssikriisin toteuduttua pidä sitä jopa aikaisempaa pikkaisen todennäköisempänä. ) Jos näin tapahtuisi, niin maa, jonka julkisen velan maturiteetti on hyvin lyhyt, joutuu hankalaan tilanteeseen, koska suuri osa julkisesta velasta erääntyy vuosittain.
Vastaavasti valtion nopea lisävelkaantuminen seuraavan laman yhteydessä voi tulla halvemmaksi, jos valtion ei ole samaan aikaan pakko myydä paljon velkakirjoja vain saadakseen vanhat lainansa uusittua.
On näemmä aika painaa paniikkinappulaa ja alkaa olla huolissaan Suomen julkisen sektorin velkaantumisesta? Ja kun kerran on lähdetty velkaantumisesta huolestumaan, niin samaan hengen vetoon olla huolissaan SUOMEN velkaantumisesta. Nyt on tainnut mennä maa ja sen julkinen sektori sekaisin?
Niku kirjoitti: ”Tästä [julkisen sektorin] sijoitusvarallisuudesta hyvin suuri osa on sijoitettu suomalaisiin yrityksiin ja kiinteistöihin. Sijoitusyhtiö Suomi [!] pelaa lyhyellä lainarahalla ja keskittää sijoituksensa yhteen pieneen maahan.”
Tässä täytyy olla kyse julkisesta sektorista eikä Suomesta. Suomen vaihtotase on ollut vuodesta 1994 alkaen jatkuvasti ylijäämäinen (jopa noin 8-9 % BKTstä vuosina 2000–2002). Eipä tämä anna kuvaa lyhyellä velkarahalla pelaamisesta.
Tilanne ei ole muuttunut edes viennin romahtamisen tuoman laman myötä. Uusimman tilaston mukaan 12kk:n liukuva summa näyttää vaihtotaseen olevan 2 389 miljoonaa ylijäämäinen. Suomi ei siis pelaa velalla, vaan on siis edelleen nettomääräinen säästäjä.
Lopuksi: mitä ongelma julkisen sektorin pieni – suhdanneluontoinen - alijäämä (oliko 2,2 % BKTstä vuonna 2009) on keskellä länsimaiden syvintä taantumaa toisen maailmansodan jälkeen? Mitä on parempi vaihtoehto? Tasata budjetti, keskellä lamaa, uskomalla kameralismiin ja Treasury View’hin?