Yhdysvalloissa käydään aktiivista ja monipuolista keskustelua maan tulevasta talouskehityksestä ja erityisesti inflaatiosta ja nopeasti kasvaneen julkisen velan hoitamisesta.
Tällä hetkellä inflaation kiihtymisestä Yhdysvalloissa ei ole merkkejä. Tavanomaiset inflaatio-indikaattorit eivät kuitenkaan ole kovinkaan hyödyllisiä, jos inflaation annetaan tietoisesti nopeutua julkisen velan hoitamiseksi ja sen reaalisen arvon alentamiseksi.
Tämä ja muita pohdintoja löytyy mm. seuraavasta Michael Kinseyn ja Paul Krugmanin välisestä keskustelusta:
- M. Kinsey “My inflation nightmare“
- P. Krugman “Stagflation versus Hyperinflfation“
- M. Kinsey “Inflation vs. Hyperinflation“
Törmäsin yllä mainittuun inflaatiopeikkokeskusteluun täällä, luettuani ensin Greg Mankiwin jutun (”A fiscal train wreck”) Yhdysvaltain julkisesta velasta ja velanhoitokyvystä. Hänen kirjoituksensa lähtökohtana oli uutinen, että joukkovelkamarkkinoiden mukaan tällä hetkellä on turvallisempaa olla mm. Warran Buffetin omistaman Berkshire Hathaway Inc:in velkoja kuin Yhdysvaltojen liittovaltion velkoja.
*********
Kirjoittaja on taloustieteen professori Jyväskylän yliopistossa.
Avainsanat: inflaatio, julkinen talous, Yhdysvallat
Aihealueet: Julkinen talous, Makro
P:
En ole proffa, mutta yritän silti kommentoida. On totta, että rahan painamisesta saatavia ns. seigniorage-tuloja voitaisiin lisätä inflaatiota kiihdyttämättä, jos samalla lisätään perusrahan kysyntää pakottamalla pankit (tai joku muu taho) haalimaan sitä lisää. Toisaalta tämä lisää pankkien kustannuksia ja voi kai kysyä, miksei sen sijaan vain suoraan verotettaisi pankkeja. Seigniorage-tulo on yleensä teollisuusmaissa hyvin pieni osa julkisen sektorin tuloista ja luulen, että rajat tulisivat joka tapauksessa aika pian vastaan.
Toinen mekanismi, jolla rahan painaminen voi helpottaa julkisen velan hoitamista, on se, että inflaation kiihtyminen pienentää aikaisemmin otetun julkisen velan reaaliarvoa (olettaen tietysti, että velka on nimellistä): Inflaation ansiosta velkasumma pysyy euromääräisesti ennallaan, mutta euromääräiset verotulot kasvavat. Tämä keino siis nimenomaan edellyttää, että löysä rahapolitiikka kiihdyttää inflaatiota.
Kommentoikaa proffat, pliis
Lisäisin vielä, että perinteisen talouspolitiikan (ja rahapolitiikan) analyysi perustuu oletukseen muuttumattomasta suhteesta M0:sta M3:een. Toisin sanoen oletetaan, että yksi euro velatonta, valtion painamaa rahaa lisää kokonaisrahamäärää 10-kertaisesti ja näin ollen aiheuttaa tuhoisaa inflaatiota. Näin ei tarvitse olla, vaan rahanluontikertoimeen voidaan tietoisesti vaikuttaa ja pohtia eri vaihtoehtoja.
Halusin sanoa, että ainakin minun nähdäkseni julkista velkaa voidaan alentaa kärsimättä inflaatiosta. Siihen tarvitaan vain hieman luovaa ja tavanomaisesta poikkeavaa talouspolitiikkaa. Eri asia on, jos tahtoo vastustaa tätä ideologisista syistä, mutta ideologiaansa ei ainakaan pitäisi pukea “ainoaksi oikeaksi” taloustieteeksi.
Mikähän tässä määrä inflaatiovauhdin? Jopa Krugman olettaa inflaation (tai hyperinflaation) johtuvan valtion tolkuttomasta rahan painamisesta, kun se ei enää halua/pysty nostamaan veroja, vähentämään kulutusta tai lainaamaan lisää. Kuitenkin vain noin 3 % kehittyneiden valtioiden rahasta (M3) on lähtöisin valtion painokoneista - ja loput 97 % on syntynyt pankkien luotonannon kautta. Tästä syystä valtion rahan painamisen ei pitäisi aiheuttaa juurikaan inflaatiota, vaikka se tuplaisi luomansa rahamäärän (kuten Yhdysvallat on tehnytkin).
Mikä aiheuttaa inflaaltiota, on pankkien luotonantomahdollisuuksien räjähtäminen. Teoriassa pankit voivat luoda 10-kertaisen määrän rahaa valtion luoman rahan päälle osittaisen kassavarantopankkijärjestelmän kautta (oletettuna 10 % reservivelvoite). Todellisuudessa määrä on huomattavasti suurempi varjopankkijärjestelmän takia. Yhdysvalloissa ei vielä ole nähty inflaatiota, koska luottomarkkinat ovat edelleen melko jäässä. Kukaan ei halua velkaantua enempää, vaikka laina olisikin lähes korotonta koska laina pitää joka tapauksessa maksaa takaisin. Toinen vaihtoehto on, ettei luotonannon laajentamiselle ole mahdollisuuksia, koska asuntomarkkinoiden romahdus on myös romahduttanut takauksien (collateral) määrän (n. 60 % Yhdysvaltojen M3 rahamäärästä on asuntolainoila taattu). Jos luottomarkkinat elpyvät Yhdysvalloissa, on tiedossa hurja inflaatio ellei Fed pysty imemään puolia painamastaan rahasta takaisin.
Mikä siis mahdollistaa valtion menojen rahoittamisen rahakoneilla kun samaan aikaan pitäisi hallita inflaatiota? Ratkaisu on yllättävän yksinkertainen: pankkien luotonantomahdollisuuksien rajoittaminen samalla kun valtio luo rahaa. Samaan aikaan kun valtio luo uutta rahaa voidaan pankkien reservivelvoitetta ja oman pääoman velvoitetta nostaa. Tämä rajoittaa M3 rahamäärän kasvua, kun pankit eivät enää pystykään myöntämään uusia lainoja niin helposti. Samalla valtion kirstuun kilahtaa monta euroa kun M0 tai M1 rahamäärä kasvaa. Tämä voidaan tehdä niin, ettei M3 muutu yhtään. Tätä on ehdottanut mm. talvella Suomessakin vieraillut taloustieteen professori Steve Keen.