Muutaman päivän takainen uutinen siitä, miten ihmiset jonottivat uusia Hitas-asuntoja yön yli ulkona, on herättänyt jälleen keskustelua koko Hitas-järjestelmän järkevyydestä tai järjettömyydestä.
Hitasin monista ongelmista ehkä pienin on se, että järjestelmän takia ihmiset käyttävät aikaansa jonossa istumiseen. Suurempi ongelma on se, että järjestelmä allokoi huonosti erilaiset asunnot erilaisille ihmisille: Edullista Hitas-asuntoa kannattaa jonottaa, vaikka se ei täysin vastaisikaan omia asumistarpeita. Toisaalta Hitas-asunnosta ei välttämättä kannatta muuttaa ainakaan vapaille markkinoille, vaikka asumistarpeet muuttuisivat.
Järjestelmä tietysti myös maksaa paljon, koska kaupunki menettää selvää rahaa myydessään tai vuokratessaan tontteja Hitas-rakentamista varten markkinahintoja halvemmalla.
Monet Hitasiin liittyvät ongelmat tuntuvat niin ilmeisiltä, että niiden päivittelemisen sijaan on ehkä kiinnostavampaa pohtia Hitasin puolesta esitettyjä argumentteja. Ainoa julkilausuttu tavoite, jonka löysin Helsingin kaupungin sivuilta, on seuraava: ”Hitasin tarkoituksena on tarjota kuntalaisille kohtuuhintaisia omistusasuntoja ja myös valvoa, että ne pysyvät kohtuuhintaisina koko olemassaolonsa ajan.” Jos tämä tarkoittaa, että osan kaupunkilaisista halutaan asuvan muita halvemmalla, järjestelmä onnistuu tavoitteessaan. Julkisen tuen jakaminen edullisen asunnon muodossa yksittäisille, yleensä tukevasti keskiluokkaan kuuluville ihmisille, sotii kuitenkin monien ihmisten oikeustajua vastaan.
Helsingin asuntolautakunnan jäsenet ilmeisesti kuvittelevat, että Hitas laskee myös markkinahintoja (ks. tämä lautakunnan päätös, sivu 1) ja sitä kautta siis kaikkien helsinkiläisten asumiskustannuksia. Tämän johtopäätöksen taustalla oleva ajatuskulku olisi kiinnostavaa kuulla. Itse arvioisin, samalla logiikalla kuin tässä jutussa, että Hitas pikemminkin nostaa kuin laskee markkinahintoja.
Hitasia on puolustettu myös tavoitteella vähentää sosiaalista segregaatiota, eli asuinalueiden eriytymistä ihmisten tulojen tai sosiaalisen taustan mukaan. Arvattavasti Katajanokalla olevissa Hitas-taloissa asuu keskimäärin pienituloisempia kuin muualla Katajanokalla, joten tämän tavoitteen suhteen Hitas toiminee oikeaan suuntaan. Mutta on vaikea kuvitella kovin paljon tehottomampaa tapaa segregaation rajoittamiseen. Järjestelmä ei edes yritä rajoittaa tuen valumista myös hyvätuloisille. Ja osa Katajanokalta Hitas-asunnon saaneista on tietysti vuokrannut asuntonsa eteenpäin ja luultavasti jollekin aika hyvätuloiselle.
Hitas-asuntojen jonottamista käsitelleessä lehtijutussa kerrottiin, että jonossa oli kuitenkin oikein mukava tunnelma. Ehkä Hitas-järjestelmä onnistuu näin luomaan sitä usein peräänkuulutettua yhteisöllisyyttä. Sen enempää järkeä en ole siitä löytänyt.
Avainsanat: Asuntopolitiikka, Hitas
Aihealueet: Julkinen talous, Kaupunkitalous
Täältä selvästikin löytyy myös Hitasia järjettömänä pitävää porukkaa. Jos satutte olemaan Facebookissa, niin tässä kiinnostuneille tuore Hitasia vastustava ryhmä:
http://www.facebook.com/group.php?gid=111142172275688
Jefferson: Ainakin luin Hesarin mielipideosastolla samana päivänä olleen kirjoituksen. Se oli minusta oikein hyvä.
Viimeiset viikot olen koettanut keksiä edes jonkinlaisia perusteluita Hitas-järjestelmälle, mutta en ole siinä onnistunut. Nettiä keskustelualueineen on apuna tullut käytettyä, mutta missään en ole nähnyt ensimmäistäkään perustelua, miksi järjestelmä tulisi olla olemassa. En, vaikka aihetta katsoisi miltä tahansa kantilta.
Ainoa mieleen tullut ajatus, mikä on edes läheltä liipannut, on tuo sinunkin mainitsemasi kohta, että Hitas laskisi myös muita markkinahintoja. Mutta kuten sinäkin, olen asian suhteen skeptinen. Ja vaikka se laskisikin, Hitas on asiaan aivan täysin väärä keino.
Oma blogikirjoitukseni aiheesta:
http://valmismaa.blogspot.com/2010/04/hitas-jarjestelmasta-luovuttava.html
Ps. Saitkohan muuten ajatuksen kirjoittaa aiheesta HS:n mielipidepalstalta? Oma kirjoitukseni hesariin on nimittäin samalta päivämäärältä.
Ari on tietysti oikeassa, että on hyvin epäselvää missä määrin tavoite pitää asunnot ”kohtuuhintaisina” (käsittämätön termi) koko niiden olemassaolon ajan toteutuu. Jäljelle jää ehkä vain tulonsiirto niille, jotka onnistuvat saamaan uuden Hitas-asunnon.
Kaupunginvaltuusto päätti viime vuonna rajoittaa Hitas-asuntojen omistamista niin, että uuden Hitas-asunnon ostaja ei saa omistaa pysyvästi toista Hitas-asuntoa.
Samassa yhteydessä päätettiin myös, että Hitas-asuntoyhtiö vapautuu (sen asukkaiden niin halutessa) Hitas-sääntelystä 30 vuotta talon rakentamisen jälkeen. Sen jälkeen Hitas-asunnon saa siis myydä aivan vapaasti. Sääntö koskee myös vanhoja Hitas-yhtiöitä.
Ilmeisesti tämän vapautumissäännön tärkein tavoite on estää kalliiden alueiden Hitas-yhtiöitä rapistumasta peruskorjausremonttien laiminlyömisen vuoksi (alueilla joissa Hitasin hintarajoite on sitova, ei kannata peruskorjata). Toisaalta tällainen määräaika lisännee järjestelmän muita ongelmia. Kuka myisi säännellyllä hinnalla Hitas-asunnon, jonka saa vaikkapa vuoden kuluttua myydä vapaasti todennäköisesti paljon korkeammalla hinnalla?
Hitas-yhtiön vapautumisen yhteydessä kaupunki voi sentään nostaa tontin vuokraa (Hitasit ovat yleensä kaupungin vuokratonteilla). Hitas-ohjeissa asia ilmaistaan näin: ”Tällöin yhtiön hallitseman tontin maanvuokra korotetaan samalle tasolle kuin vuokraushetkellä vallinneen käytännön mukainen sääntelemättömän tontin vertailuvuokra.” Kaupunginvaltuuston päätöksessä mainitaan kuitenkin, että vuokran korotus on korkeintaan 30 %.
Hitas-osakkaat ry ajaa, yllätys yllätys, Hitas-asuntojen vapauttamista vielä paljon nopeammin.
Kyseinen kaupunginvaltuuston kokous on muuten nähtävissä ja kuultavissa Helsinki-kanavalla: http://www.helsinkikanava.fi/kaupunginvaltuusto/kaupunginvaltuuston-kokous-3-6-2009-klo-18
Kokouksessa joku valtuutettu hehkutti erityisesti noita Mikon mainitsemia täysin myyntirajoituksettomia Hitas-asuntoja: Hyviä asuntoja halvalla ilman sääntelyn ongelmia!
Kiitos Niku ja Ari arviostanne. Näin juuri. HITAS-hulluuden ääriesimerkki voisi olla
http://www.hs.fi/asuminen/artikkeli/Mikä+loft-++asunnoissa+lopulta+kiinnosti/HA20060312SI1FA020sa
linkissä esitelty “puoli-HITAS”. Juuri niin! Ostat HITAS-hintaan, myyt vapaasti!
HITASin ympärillä on muutakin korruption kaltaista kuin Ari mainitsi. Sukulaiseni osti 80-luvulla Munkkiniemen kai ainoasta HITAS-talosta asunnon. Hänen mielestään KAIKKI muut osakkaat olivat tietyn pankin työntekijöitä. Suhteilla tuohon pankkiin oli hänkin omansa saanut. Pankkia lähellä oleva välittäjä oli hoitanut myyntiä…Helppo nähdä kuka arvontaa vastustaisi.
Hupaisaa on myös toisensuuntainen opportunismi. Kun asuntojen hinnat tässä hetken olivat edes jotenkin järjellisellä tasolla, oli asukasyhdistysten vaatimuksia joillain alueilla että kaupungin pitää korvata markkinahinnan ja sitä korkeamman HITAS-hinnan erotus myyjälle!
Todellakin tärkeä aihe.
Mieleen tulee myös se, kuinka suuri osa HITAS-asunnoista on vuokrattu eteenpäin. Se ei kai ole kiellettyä, ja koska Suomessa ei ole vuokrasääntelyä, on kyseessä aikamoinen rahantekokone. Onkohan olemassa mitään säännöstä siitä, kuinka monta HITAS-asuntoa yksi henkilö saa omistaa?
Vuokrausta voidaan käyttää myös kytkykaupan korvikkeena. Myyjä ja ostaja voivat esimerkiksi sopia, että ostaja ensin asuu jonkin aikaa asunnossa “sopivaa” vuokraa vastaan, ja vasta tämän jälkeen asunto vaihtaa omistajaa “kohtuulliseen hintaan“. Näin voidaan ilmeisesti täysin laillisesti kiertää tuo hintasääntely.
Ja mitä jonottamiseen tulee, eikö monet kaupungit jaa omakotitalotontteja ihan samalla tavalla?
Kiitos Nikulle tästä kirjoituksesta — ehdit ensin. Tämän viikon “to-do” listallani oli se, että kirjoittaisin aiheesta.
Kun keinotekoisesti luodaan tilanne, jossa esiintyy selvää ylikysyntää, on täysin ennakoitavaa, että ongelmia tulee. Tässä pari täydentävää näkökulmaa:
Ensinnäkin, onkohan tehty yhtään perusteellista selvitystä, minkälaista “kytkykauppaa” esimerkiksi vanhojen Hitas-asuntojen kauppojen yhteydessä tehdään? Se, että esimerkiksi irtaimiston myyntiä on ao. kauppojen yhteydessä näennäisesti rajoitettu, ei tietystikään tarkoita, etteikö erilaisia kytkykauppoja tehdä. Jos kytkykauppoja tai muita vastaavia siirtoja myyjien ja ostajien välillä tehdään järjestelmällisesti, Hitas-asunnot eivät säily “kohtuuhintaisina olemassaolonsa ajan”.
Toiseksi, sopivan asunnon hankkiminen vaatii paitsi rahaa myös aikaa. Molemmat ovat esimerkiksi tyypilliselle työssäkäyvälle perheelle niukkoja resursseja.
Tapa, jolla uusiin Hitas-asuntoihin pääsee kiinni, suosii niitä, keillä on mahdollisuus joustavaan ajankäyttöön eli siis jonottamiseen.
Epäilen, että järjestelmä ei ainakaan lähtökohtaisesti kohdista uusia Hitas-asuntoja hyvin esimerkiksi lapsiperheille, yksinhuoltajille, vuorotyötä tekeville, tai muutoin joustamattoman työajan piirissä oleville. Tuskinpa se kovin kohdistaa asuntoja myöskään pitkäaikaissairaille tai vanhuksille, joiden ei ole kovin helppoa jonottaa asuntoja ulkona.
Onneaan voi toki yrittää puhelimella, mutta läpipääsy on ilmeisesti lähinnä onnesta kiinni. Jonoon voi ilmeisesti lähettää “edustajan” itsensä puolesta, mutta jos tämä on sallittua, niin Hitas-jonosta löytynee myös varmaan järjestelmälle asetettujen tavoitteiden näkökulmasta ei-toivottavien asunnonostajien “edustajia”…
Jos järjestelmästä halutaan pitää kiinni, miksi uusien Hitas-asuntojen ostajia ei yksinkertaisesti arvota? Annetaan halukkaille ostajille määräaika, jonka kuluessa myyntiin tulossa olevista asunnoista kiinnostuneet voivat ilmoittaa niihin kiinnostuksensa. Määräajan umpeutumisen jälkeen ne sitten arvotaan ilmoituksen tehneiden kesken.
Tämä poistaisi jonot ja olisi toivottavasti ainakin nykyistä järjestelmää oikeudenmukaisempi, erityisesti “jonotusrajoitteisten” asunnontarvitsijoiden näkökulmasta?