Kustannusosakeyhtiö WSOY ilmoitti, että se ei enää jatka kustannusyhteistyötä kirjailija Sofi Oksasen kanssa. Ilmoitus on tuottanut mitä erilaisimpia reaktioita ja kommentteja. Lehtitietojen mukaan kirjailija itse pitää WSOY:n päätöstä erikoisena.
Kirjailijan ja kustannusosakeyhtiön välinen yhteistyö on esimerkki asetelmasta, jota taloustieteessä kutsutaan päämies-agentti suhteeksi. Tyypillisessä päämies-agentti -asetelmassa näiden kahden toimijan - päämiehen ja agentin - oletetaan käyttäytyvän rationaalisesti ja eteenpäin katsovasti. He punnitsevat erilaisten päätösten ja valintojen kustannuksia ja tuottoja (so. haittoja ja hyötyjä) huolellisesti.
Päämies haluaa agentin suorittavan tietyn vaivannäköä ja työpanosta vaativan tehtävän, mistä hän maksaa agentille korvauksen. Jos agentti suorittaa tehtävänsä hyvin, päämiehen odottama hyöty - kuten esimerkiksi tulovirta - on suuri. Agentin saama korvaus on usein puolestaan ainakin jollain tavoin yhteydessä siihen, kuinka suuri päämiehen saama hyöty on.
Se, millainen sopimus tässä tilanteessa voidaan ja kannattaa laatia, riippuu paitsi osapuolten neuvotteluvoimasta myös mm. siitä, liittyykö suoritukseen ja siitä seuraavaan tulemaan epävarmuutta, ovatko molemmat osapuolet - tai vain esimerkiksi toinen - riskiä kaihtavia, sekä tiedosta, joka sopijaosapuolilla on käytettävissään joko ennen sopimuksen solmimista tai sen jälkeen.
Kirjailijan ja kustannusyhtiön välinen yhteistyö on epätavanomainen päämies-agentti suhde ainakin kahdella tavalla:
- Ensinnäkään selvää ei ole, kumpi nykytilanteessa on päämies ja kumpi agentti. Vielä silloin, kun Sofi Oksanen oli yksi tuntematon aloitteleva kirjailija muiden joukossa, WSOY:lle varmaankin asettui luontevasti jonkinlainen päämiehen rooli. Mutta nykytilanteessa tilanne on toinen. Olisiko jatkossa menestyskirjailija Sofi Oksanen palkkaamassa itselleen kustannusyhtiötä agentiksi vai sittenkin kustannusyhtiö kirjailijaa?
- Selvää ei myöskään aina ole, kumman työpanoksella on suurempi merkitys. Jos kirjailija ei kirjoita hyvää kirjaa, menestystä kirjamarkkinoilla ei voi odottaa. Jos kustannusyhtiö puolestaan hoitaa kirjan tuotannon, jakelun ja markkinoinnin tehottomasti, hyvinkään kirjoitetusta kirjasta ei saada niin suuria myyntituloja kuin ne parhaimmillaan voisivat olla. Perinteisessä päämies-agentti -asetelmassa vain agentin työpanoksella on merkitystä tuleman kannalta.
WSOY:n päätöstä on ihmetelty erityisesti sen vuoksi, että Sofi Oksanen on yksi viime vuosina parhaiten menestyneistä kaunokirjailijoista. WSOY:n välittömät tappiot ovat nettotulot, jotka siltä jäävät yhteistyön päättymisen vuoksi saamatta. Ne eivät varmaankaan ole aivan mitättömiä, erityisesti kun otetaan huomioon, että Sofi Oksanen saattaa olla vasta pitkän ja menestyksekkään kirjailijauran alkupuolella. Voimme myös päätellä jotain välittömien menetysten suuruudesta siitä, että lehtitietojen mukaan Sofi Oksasta on kutsuttu kustannusyhtiössä ”parin miljoonan euron naiseksi” (HS 17.6.2010).
Mistä tämä päätös siis kertoo? Miksi kannattavaa liiketoimintaa tavoitteleva WSOY hylkää yhden menestyneimmistä kirjailijoistaan? Kertooko päätös jotain erityistä WSOY:stä vai kenties Sofi Oksasesta päämies-agentti suhteen toisena osapuolena?
Ensimmäinen mahdollinen vastaus on, että WSOY teki huonon päätöksen. Helsingin Sanomien kirjallisuustoimittaja Antti Majander (HS, 16.6.2010) tuntuu olevan ainakin epäsuorasti tätä mieltä. Hänen näkemyksensä on, että WSOY:n maine ja sitä myöten tuleva liiketoiminta kärsivät tästä päätöksestä. Antti Majander kysyy, että miksi kirjailijat haluaisivat tehdä tämän jälkeen enää yhteistyötä WSOY:n kanssa, jos se kerran kohtelee kirjailijoita ”vaihtotalousrukkasina”.
Tämä vastaus on myös tavallaan yhdenmukainen Sofi Oksasen esittämien näkemysten kanssa. Tulkitsen niin, että hän tuntuu olevan sitä mieltä, että kustantajan päätöksenteossa on ongelmia ja ammattitaidossa puutteita.
Toinen mahdollinen vastaus on, että WSOY pyrkii tekemään hyviä päätöksiä yhtiön liiketoiminnan ja pidemmän aikavälin kannattavuuden näkökulmasta ja että myös tässä tapauksessa kustannusyhtiö teki rationaalisen, eteenpäin katsovan päätöksen.
Voidaan nimittäin ajatella, että WSOY:n päätös kertoo ainakin kahdesta asiasta: Ensinnä, siihen sisältynee kustannusyhtiön arvio siitä, miten kirjailija Sofi Oksanen suhtautuu tulevaisuudessa yhtiöön. Ilmeisesti yhtiö arvioi, että julkinen kritisointi jatkuisi varsin suurella todennäköisyydellä. Toiseksi, päätökseen sisältynee yhtiön näkemys Sofi Oksasen tulevien kirjojen liiketaloudellisesta menestyksestä ja yhtiön odotettavissa olevasta osuudesta tästä menestyksestä.
Voimme myös kysyä, kuinka merkittäviä kustannuksia kustannusyhtiön johto on arvioinut julkisesta arvostelusta yhtiölle syntyvän? Ei ilmeisesti ihan pieniä, jos kerran ”parin miljoonan euron” kirjailija saa mennä?
Kirjailijan ja kustantamon välisiä näkemyseroja ja erimielisyyksiä on käsitelty julkisuudessa näkyvästi, toistuvasti ja, ainakin minun mielestäni, melko repivästi. Ehkäpä WSOY:ssä on pohdittu, minkä viestin julkinen kritisointi lähettää nykyisille ja tuleville menestyskirjailijoille. Miksi yksikään kirjailija veisi käsikirjoituksensa kustannusyhtiöön, jonka yksi menestyneimmistä kirjailijoista arvelee, että “toimitusjohtajan puhelimeen voisi vastata vaikka apina, eivätkä asiat sujuisi paljon huonommin”?
Minkälainen mediakampanja tarvittaisiin estämään WSOY:n julkisuuskuvan ja maineen rapautumisen, jos se ei olisi päättänyt yhteistyötä ja jos julkinen kiistely jatkuisi myös tulevina vuosina? Arvelen, että tämän kampanjan budjetissa pitäisi olla vähintään kuusi nollaa ja ykköstä suurempi ensimmäinen numero, eikä takeita sen tehosta tämänkään panostukseen jälkeen olisi.
Kannattavaa liiketoimintaa tavoittelevan WSOY:n päätöksessä ei ole mitään ihmeellistä, jos kustannukset yhteistyön jatkamisesta Sofi Oksasen kanssa ovat suuremmat kuin siitä odotettavissa olevat tuotot.
WSOY:n päätös saattaa kertoa myös siitä, että Sofi Oksanen on paitsi hyvä ja suosittu kirjailija, myös taitava liikenainen. Ehkäpä julkinen kritiikki kustannusyhtiötä kohtaan on tehokas - vaikkakin epätavanomainen - keino irtautua nykyisestä kustannussopimuksesta ja -suhteesta ja päästä kilpailuttamaan uusi kustannussopimus?
Ei ole yllätys, jos Sofi Oksasen tuleva kustannussopimus jonkin toisen yhtiön kanssa on huomattavasti parempi hänen kannaltaan kuin aikaisempi WSOY:n kanssa voimassa ollut sopimus. Kyse ei välttämättä ole siitä, että WSOY olisi ollut erityisen tiukka neuvotteluosapuoli, vaan siitä, että Sofi Oksasella on nyt paljon enemmän neuvotteluvoimaa kuin aloittelevana kirjailijana. WSOY:n irtautumispäätöksen jälkeen hänellä kun sattuu olemaan monopoli varsin suosittuun tuotteeseen.
*********
Kirjoittaja on taloustieteen professori Jyväskylän yliopistossa.
Avainsanat: kustannustoiminta, maine, päämies-agentti
Aihealueet: Kummalliset, Mikro
Tekstivaras vei taas tekstini. Iloitkaa.
Pari sivuhuomautusta:
Ihmiset tekevät päätöksiä, eivät yritykset. Anna Baijars ei ole WSOY, vaikka yritys luonnollisesti henkilöityykin voimakkaasti kulloiseenkin toimitusjohtajaansa. Sofi Oksanen on moukaroidessaan tehnyt selväksi, että hänen kritiikkinsä kohdistuu toimitusjohtajaan, ei WSOY:hin. Hän on erikseen kertonut haluavansa pysyä WSOY:n kirjailijana ja kehunut kuinka hyviä työntekijöitä talossa on. Tätä tukee lehdistössä kerrottu henkilökunnan mieliala ja kommentit toissapäiväisestä ilmoituksesta.
Toisekseen Baijarsin lehdistötiedotteen sanamuodosta voi päätellä, että WSOY:llä ei ole mitään sopimusta Oksasen tulevista kirjoista. Jos sellainen olisi, se oltaisiin purettu. Nyt ilmoitettiin ettei sellaisia tulevaisuudessa solmita. Tämä täsmää kustannusalan yleiskäytäntöön, jossa ei tehdä useamman kirjan sopimuksia. Poikkeuksia toki on, kuten vaikka Jari Tervo joka teki viime syksynä neljän vuoden sopimuksen WSOY:n kanssa.
Arvaan, että WSOY teki ainoastaan ennakoivan liikkeen ennen ensi viikon YT-neuvottelujen tuloksia. Sieltä saanee kenkää Oksaselle läheiset työntekijät ja Baijars arvasi - todennäköisesti oikein - että Oksanen nostaisi kytkintä itse. Asian päätyminen ykkösuutiseksi lienee kuitenkin ollut WSOY:n johdolle katkera yllätys. Tämä - ja ensi viikon YT-tulokset - tulevat taatusti olemaan kallis ja ehkä musertava imagotappio WSOY:lle.
Terveiset kustannusalaa jonkun aikaa aidan päältä seuranneelta.