Akateeminen talousblogi

Viime päivinä olemme saaneet kuulla uutisia ja lukea uutisotsikoita, joiden mukaan vain harva henkirikoksen tehneistä tekee uuden henkirikoksen. Ihan selvää ei ole, mihin tilastoon tai prosenttilukuun eri yhteyksissä on viitattu, mutta jäin pohtimaan, että mitä näistä uutisotsikoista (ja niissä mainituista prosenttiluvuista) pitäisi ajatella?

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen “Henkirikoskatsaus 2009” -julkaisun mukaan vuosille 2002-2008 on kirjattu hieman yli 800 henkirikosta. Näihin henkirikoksiin syyllistyneistä miehistä 7%:lla ja naisista 5%:lla on aiempia henkirikostuomioita vuosilta 1999–2007. Koska ainakin muutamissa uutisissa on viitattu tämänkaltaisiin prosenttilukuihin (ks. esimerkiksi Helsingin Sanomat 8.7.2010, A9), tulkitsen, että johtopäätöksiä ja tulkintoja on tehty ainakin osin ao. lukujen perusteella.

Henkirikoksia on vuosina 2002-2009 tehty keskimäärin noin 148 kappaletta vuodessa (“Henkirikoskatsaus 2009” -julkaisu). Jos oletamme, että näistä noin 7% on sellaisia, joissa tekijällä on aikaisempi henkirikostuomio, niin tyypillisenä vuonna noin 10 kappaletta ao. rikoksista on kirjaimellisia (jo vähintään yhden henkirikostuomion saaneiden) uusintarikoksia ja loput 138 muiden tekemiä.

Vuosittaiset henkirikokset ja niiden kasautuminen näyttäytyvät hieman eri valossa, jos rikostilastoja tarkastelee parista vaihtoehtoisesta näkökulmasta: Kuinka todennäköistä on, että aiemmin henkirikoksesta tuomittu tekee (uuden) henkirikoksen? Entä miten todennäköistä on, että henkilö, jota ei aiemmin ole tuomittu henkirikoksesta, tekee sellaisen?

Yritän vastata näihin kysymyksiin ottamalla tarkasteluun 15-64 vuotiaat, koska valtaosa henkirikoksien tekijöistä kuuluu tähän ikäluokkaan. Suomessa heitä on noin 3.552 miljoonaa.

Löytämieni tilastotietojen valossa on vaikeaa arvioida, mikä on henkirikoksesta aiemmin tuomittujen lukumäärä yhteensä tai ehkä paremminkin vapaana olevien mutta aiemmin henkirikoksesta tuomittujen määrä Suomessa.

Jotta laskelmasta ei tule vahingossa epäsuotuisa henkirikoksen aiemmin tehneitä ja tuomionsa kärsineitä kohtaan, otan vertailuluvuksi heidän osalta kaikki vuosina 1949-2008 henkirikoksista tuomitut, riippumatta siitä ovatko he enää elossa tai ovatko he esimerkiksi yhä suorittamassa tuomiotaan. Heitä on noin 7000 (“Henkirikoskatsaus 2009”, s. 7, Taulukko 2). Näin ollen ryhmään “ei-henkirikosta aiemmin tehneet” 15-64 vuotiaat jää noin 3.545 miljoonaa henkilöä.

Yllä olevista luvuista voidaan laskea todennäköisyys sille, että “tavallinen” (satunnaisesti valittu, ei aiemmin henkirikoksesta tuomittu) kansalainen tekee henkirikoksen tiettynä vuonna. Tämä todennäköisyys on noin 0.000039 (138/3545000). Vastaavasti voidaan laskea todennäköisyys sille, että henkirikoksen aiemmin tehnyt tekee (uuden) henkirikoksen. Tämä luku on noin 0.0015 (10/7000).

Tämän karkean laskelman mukaan henkirikoksesta aiemmin tuomittu tekee henkirikoksen tiettynä vuonna noin 38 kertaa todennäköisemmin kuin “satunnaisesti valittu“ kansalainen.

Jos otamme laskelmaan mukaan vain vuosina 1960-1999 henkirikoksista tuomitut (oletuksella, että monet 2000-luvulla tuomitut ovat yhä kärsimässä tuomiotaan ja että ennen 1960-lukua tuomitut eivät enää ole potentiaalisia henkirikoksen uusijoita), henkirikoksen aiemmin tehnyt tekee henkirikoksen tiettynä vuonna noin 56 kertaa todennäköisemmin kuin kansalainen, jota ei ole aiemmin ao. rikoksesta tuomittu.

Yllä mainitussa HS:n uutisartikkelissa viitataan myös haastattelutietoon, jonka mukaan ”henkirikoksen tehneistä kolmesta kuuteen prosenttia tekee uuden henkirikoksen”. En ole varma, miten tämä luku on laskettu ja mihin se tarkalleen ottaen viittaa, mutta myös sille olisi mielenkiintoista saada jonkinlainen vertailukohta.

Henkirikoksella tarkoitetaan kuolemantapauksia, joissa kuoleman tai siihen johtaneet vammat on aiheuttanut tahallinen väkivalta, joten uusintarikollisuutta ja sen yleisyyttä pohdittaessa ei varmaankaan ole tarkoituksenmukaista tarkastella vain aiempia henkirikoksia. Näin erityisesti siksi, että henkirikoksista vain joka neljäs (23%) on — rikostutkijoiden arvion mukaan — jollain tavoin suunnitelmallinen tai ennalta harkittu. On siis tärkeää huomata, että hyvin suurella osalla henkirikoksiin syyllistyneistä on aikaisempia rikostuomioita. “Henkirikoskatsaus 2009” -julkaisun mukaan vuosina 2002-2008 henkirikoksiin syyllistyneistä miehistä peräti 70% ja naisista 49% oli tuomittu ainakin kerran rikoslakirikoksista rangaistukseen vuosina 1999–2007. Aiempia tuomioita väkivaltarikoksista oli miehistä 55%:lla ja naisista 33%:lla.

Yllä esitetyt arviot ja vertailut ovat epätarkkoja, eikä niiden pohjalta ole perusteltua tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Niistä kuitenkin saanee hieman lisänäkökulmia siihen, miten yleistä tai harvinaista rikoksien uusiminen ja kasautuminen on henkirikoksien yhteydessä.

*************************************

Kirjoittaja on taloustieteen professori Jyväskylän yliopistossa.

Avainsanat: rikollisuus, tilastot, todennäköisyys

Aihealueet: Kummalliset

Jätä kommentti tai paluuviite.
Seuraa kommentteja täältä (RSS 2.0).
CC: by-nd-nc