Työmatkani varrella on erään rakennuksen kohdalla jo pitkään ollut varoituskyltti oranssine kartioineen. Kyseinen kohta ei ole sen liukkaampi tai vaarallisempi kuin lähistön muut alueet. Ilmeisesti on helpointa jättää kyltti siihen koko talveksi, tai miksei vaikka koko vuodeksi. Turvallisuus ennen kaikkea, vai miten? Nyt jos tuo kohta muuttuisi vaaralliseksi, niin ei sitä ainakaan kyltin perusteella enää huomaisi. Ja sitten kun varoituskylttejä on tarpeeksi monessa paikassa, niin ei niihin kiinnitä enää huomiota missään muuallakaan.
Väärän hälytyksen suurin kustannus on siinä, että todelliset hälytykset menettävät tehoaan. Varoitukset vähentävät toisten varoitusten tehoa, joten niiden välillä on negatiivinen ulkoisvaikutus. Tuloksena on liikaa varoituksia.
Tehoton varoitus on sellainen, jonka aiheuttama odotettu hyöty on pienempi kuin tämä ulkoisvaikutus. Ketään on tuskin ikinä haastettu oikeuteen (taloudellisesti) tehottoman varoituskyltin asettamisesta. Puuttuva varoitus taas voi jollain positiivisella todennäköisyydellä käydä kalliiksi.
Ilmeisesti monet lait ja säädökset kannustavat tai velvoittavat asettamaan varoituksia. Niitä voisi vähän rukata siihen suuntaan, että tehokkaat varoitukset säilyttäisivät huomioarvonsa.
Aiempi kirjoitukseni sarjassa talviset Nash-tasapainot.
Avainsanat: ulkoisvaikutus, vangin dilemma
Aihealueet: Julkinen talous, Mikro
Verotetaan varoittamista ja sakotetaan varoittamatta jättämisestä. Leimavero varoituskyltteihin!