EU:n päättäjien tapaa hoitaa euromaiden velkakriisiä on arvosteltu paljon, mutta toimettomuudesta heitä ei voi syyttää. Euromaat ovat lyhyessä ajassa tehneet useita sopimuksia, joiden aikaansaaminen olisi luultavasti ollut mahdotonta ilman kriisin luomaa painetta. Näistä viimeisin on vuoden 2013 alusta voimaan astuva Euroopan vakausmekanismi (EVM). EVM on tarkoitettu pysyväksi järjestelmäksi ja se myös korvaa aikaisemmat väliaikaiset rahoitusjärjestelmät joiden kautta on tuettu Kreikkaa ja Irlantia.
Yksi tärkeä osa EVM:a on valtioiden lainapapereihin liitettävät ns. yhteistoimintalausekkeet. Niissä määritellään, miten toimitaan, jos jokin euromaa laiminlyö velkansa hoitamisen. Tavoitteena on tehdä mahdollinen velkojen uudelleenjärjestely mahdollisimman sujuvaksi prosessiksi, jotta se ei aiheuttaisi kaaosta rahoitusmarkkinoilla.
EVM mahdollistaa, että rahoitusvaikeuksiin ajautunutta euromaata voidaan jatkossakin tukea lainaamalla sille rahaa. Nämä lainat rahoitetaan osin suoraan EVM:n oman pääoman ja osin muiden euromaiden antamien takausten avulla.
Tärkeä osa sopimusta on myös se, että EVM:n lainasaatavat määritellään etuoikeutetuiksi suhteessa yksityisten sijoittajien saataviin. Se tarkoittaa, että velkojen uudelleenjärjestelyn yhteydessä EVM saa ensin omat saatavansa ja suurimmat tappiot koituvat yksityisille sijoittajille. Yhdessä yhteistoimintalausekkeiden kanssa tämä tarkoittaa, että riskejä kasataan aikaisempaa selvemmin yksityisille sijoittajille.
Tämä kaikki kuulostaa varsin hyvältä. EVM on tärkeä sopimus jo rahaliiton poliittisen kestävyyden kannalta. Tapa, jolla Kreikkaa ja Irlantia tuetaan, aiheuttaa selvästikin kasvavia sisäpoliittisia paineita rahaliiton jäsenmaissa.
Vaikka EVM on iso askel oikeaan suuntaan, se ei ratkaise käsillä olevaa ongelmaa, eli ainakin Kreikkaan, Irlantiin ja Portugaliin liittyvää valtionlainakriisiä ja siitä aiheutuvaa uhkaa Euroopan pankkijärjestelmälle. Päinvastoin, on arvioitu (ks. esimerkiksi Daniel Grosin artikkeli) että EVM suorastaan pahentaa nykyistä velkakriisiä. Näin siis siitä huolimatta, että EVM:n ei pitäisi vaikuttaa jo sovittuihin tukipaketteihin.
Miksi EVM nostaisi kriisimaiden korkoja jo nyt? Ensinnäkin harva yksityinen sijoittaja uskoo, että jo sovitut tukipaketit riittävät. Esimerkiksi Kreikan oletetaan siis tarvitsevan tukea myös pysyvästä vakausjärjestelmästä. Portugali ei ole vielä edes pyytänyt tukea, mutta sen oletetaan tekevän se lähitulevaisuudessa. Tulevaisuudessa siis kasvava osa ongelmamaiden lainakannasta on EVM:n kautta annettuja lainoja, jotka ovat etuoikeutettuja yksityisille sijoittajille myytyihin lainoihin nähden.
Toiseksi monet sijoittajat pitävät melko todennäköisenä, että esimerkiksi Kreikka joutuu lopulta joka tapauksessa järjestelemään velkansa uudelleen. Jos siihen tilanteeseen ajaudutaan, EVM:n lainojen etuoikeusasema kasvattaa yksityisten sijoittajien tappioita. Ongelmamaiden pidempien velkapapereiden osalta sijoittajat ottavat tämän kaiken huomioon jo nyt ja suhtautuvat niihin siksi entistäkin epäluuloisemmin.
Avainsanat: vakausmekanismi, velkakriisi
Aihealueet: Julkinen talous, Kansainvälinen talous
Marko Terviö kirjoitti:
5.4.2011 22:52
Vaikka 2013 jälkeen myönnettävät EVM-lainat ovat seniorimpia kuin yksityisiltä otetut lainat, niin eivät ne kai takautuvasti voi julistaa ohittavansa aiemmin otettuja yksityisiä lainoja senioriteetissa? Vai voivatko?
Tiedoksi kansantalousihmisille, valtio voi maksaa velkansa ihan missä järjestyksessä haluaa. Ei ole olemassa globaalia ulosottoviranomaista, joka ulosmittaa valtion velat tietyssä etuoikeusjärjestyksessä.
Kun tässä viitataan VVM:n materiaaliin, niin Martti Salmi
Kansainvälisten asioiden sihteeristö
Valtiovarainministeriö
voisi siistiä kalvon “Ydin-Eurooppa ja EU:n reunavaltiot? ”
On aika härskiä rinnastaa Suomi Irlantiin, Islantiin, Kreikkaan ja Portugaliin. Koska Islanti liittyi EU:n?
P.S. Jos tuonne ERVV:n lapiodaan suomalaista rahaa, niin Suomen suoritus on syytä tehdä velkakirjasijoituksena, ” Suomen osalta EVM:n perustaminen merkitsee valtion talousarviossa 288 miljoonan euron pääomasijoitusta vuosittain ajanjaksolla 2013-17″.
Suomi voi painaa omiin velkapaperein haluamansa ehdot. Jopa sellaisen, ettei lainaa tarvitse maksaa takaisin, jos jotain tapahtuu.
Vertaa esitystä “EVM sijoittaa saamansa pääoman korkeimman luottoluokituksen arvopapereihin”.
Artturi,
EVM:n yksityiskohdista on liikkunut huhuja jo jonkin aikaa ja tietoa on tullut tipoittain lisää. Joten riskipreemiovaikutuksen mittaaminen olisi hankalaa. Mutta pahimmissa vaikeuksissa olevien maiden osalta ei ole ainakaan tapahtunut mitään käännettä parempaa.
Juha,
Nähdäkseni EVM täyttää kaikki kolme maitsemaasi ehtoa.
VM:n sivulta löytyy muuten selkeä kuvaus EVM:n pääpiirteistä:
http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/03_muut_asiakirjat/20110330EUnvak/name.jsp
Onks kenelläkään tietoa markkinareaktioista näihin suunnitelmiin? Onks ne tullu missään vaiheessa markkinoille sen verran yllätyksenä, että reaktioista vois päätellä mitään?
Jotenkin tuntus, että se olis ainut tapa haarukoida sitä mikä vaikutus tällä sopimuksella on, et onks se hyvä yksityisille velkojille vai ei ja pidetäänks siitä todennäköisesti kiinni vai ei.
Väittäisin, että pysyvän vakausrahaston, EVM:n, tulee täyttä kolme ehtoa (samanlaisia on mainittu muuallakin pienin variaatioin)
1) Lainojen tulee olla ehdollisia. Niitä myönnetään vain jos ongelmavaltio sitoutuu tiukkoihin (IMF-tyyppisiin) rakennesopeutusohjelmiin. Näin pyrittäisiin takaamaan, että julkinen velka pysyy hallittavana. Rahastoon turvautuminen ei automaattisesti saa tarkoittaa velkojen uudelleenjärjestelyä. Näin pyrittäisiin minimoimaan vakausrahastoon turvautumisen haitallinen vaikutus markkinoille, siinä tapauksessa, että maa on nyt ja tulevaisuudessa maksukykyinen. Velkasaneerauksen tulisi olla viimeinen keino, jos kohta hyvin todennäköinen Kreikan kohdalla.
2) Lainat pitää myöntää “penalty rate” -periaatteella.
3) Lainojen tulee olla etuoikeutettuja. EVM:n de jure etuoikeutetun velkojan asema vähentää (lähes poistaa) riskin, joka liittyy lainojen myöntämiseen erityisen vaikeassa tilanteessa (EVM:n lainat ovat etuoikeutettuja kaikkiin muihin paisti IMF:n lainoihin nähden). Miksi veronmaksajien ja IMF:n pitäisi tulla apuun, jos olisi jo etukäteen tiedossa, että isoja tappioita on luvassa? Etuoikeutettu asema on siis välttämätön. IMF:n de facto etuoikeutettu asema velkojana on taannut, että sen laina maksetaan takaisin.
EVM:llä voi olla de jure etuoikeutettu asema, koska se perustuu EU-sopimukseen; väliaikainen rahasto taas ei sitä ollut, vaan se oli maiden välinen sopimus. Mutta muutos lainojen etuoikeutetusta asemassa ei ole kovin dramaattinen. Väittäisin, että väliaikaiselle rahastolla on de facto etuoikeutettu asema: valtiot voivat kirjoittaa säännöt ja minkään euromaan hallitus ei halua kirjata tappioita omalle valtiolle toisen valtion velkasaneerauksesta. EVM:n de jure etuoikeutettu asema ei siis ole iso muutos.
Vastaus Markon kysymykseen: väittäisin, että näin tulee olemaan asia (EVM-lainat ovat takautuvasti etuoikeutetussa asemassa). IMF on tullut de facto etuoikeutetun lainoittajan mandaatilla paikalle ja saanut aseman takautuvasti.
Marko,
ymmärtääkseni lyhyt vastaus kysymykseesi on, että kyllä voivat. Aivan loppupeleissä kysymys on siitä, että suvereeni valtio voi tehdä yksipuolisia muutoksia sitoumuksiinsa.
Esimerkiksi IMF:n lainat on de facto tunnustettu senioreiksi kaikkiin yksityisiin lainoihin nähden. (EMV:nkin osalta on jo tunnustettu, että sen lainat tulevat olemaan junioreita IMF:n lainoihin nähden.)
Mutta ilmeisesti tästä asiasta vallitsee epäselvyyttä joka liittyy osin siihen, että EVM:n ykstyiskohtia ei ole vielä lyöty lukkoon. Asiaan liittyy myös se, onko velkapaperissa ns. pari passu -ehto eli ei. Pari passu -ehto rajoittaa uusien, aikaisempia seniorimpien velkapapereiden liikkeelle laskua.
Vaikka 2013 jälkeen myönnettävät EVM-lainat ovat seniorimpia kuin yksityisiltä otetut lainat, niin eivät ne kai takautuvasti voi julistaa ohittavansa aiemmin otettuja yksityisiä lainoja senioriteetissa? Vai voivatko?
Voisi veikata että valtioiden velkasaneerauksia on tulossa riippumatta vakausrahaston toimivuudesta. Sanoisin, että ennen velkasaneerausta pitää tehdä kaksi asiaa. Joten tapahtuminen kulku voisi olla tämä:
1) Sovitaan pysyvästä vakausrahastosta, joka myöntää tarvittaessa ongelmamaille lainoja, jotka ovat etuoikeutettuja.
2) Tehdään pankkien stressitestit, jotta ongelmapankit voidaan järjestellä uudelleen tai niihin lisätään pääomaa.
3) Ongelmavaltio saavat - tiukkojen estojen vallitessa - hakeutua velkasaneeraukseen.
Miksi vakausrahastoa tarvitaan riippumatta velkasaneerauksista? Valtiot, jotka ajautuvat velkasaneeraukseen, saattavat saada rangaistukset sijoittajilta: niille ei myönnetä lainaa. Alijäämäiselle maalle velkasaneeraus on karu vaihtoehto, jos vakausrahastoa ei olisi. Siksi vakausrahasto pitää olla olemassa ennen kuin velkasaneeraus aloitetaan.
EVM on iso askel, mutta sen ei tarvitse ratkaista yksistään valtioiden velkakriisejä, koska se on vain yksi pala kolmivaiheisessa toiminnassa. Väliaikaisen vakausrahaston ei tarvitse olla riittävä; se oli vain välivaihe ennen kuin pysyvää vakausrahastoa.
EVM:n kautta annettujen lainojen täytyy olla etuoikeutettuja, koska sitä tullaan käyttämään vasta isoissa ongelmissa. IMF on aiemmin ollut viimeinen valtioiden lainoittaja ja sen lainat ovat olleet etuoikeutettuja. Tämä on taannut sen, että se on aina saanut rahansa takaisin. En näe mitään ongelmaa siinä, että EVM:n lainat ovat etuoikeutettuja. Tosin etukäteen varoittelu parturoinneista ei ollu hyväksi.
Pankkien stressitestit pitää tosin tehdä ennen velkasaneerauksia. Tämä on aikamoinen kivi kengässä, jos/kun Saksa pystyy estämään kunnon stressitestit.
Artturi Björk,
Minusta on selvää, että EVM lisää yksityisten sijoittajien riskejä, mutta en oikein osaa arvioida kuinka paljon.
Olet minusta oikeassa, että etuoikeudesta huolimatta voi käydä niin, että yksityisten sijoittajien tappioita halutaan seuraavassakin kriisissä ainakin rajoittaa rahoitusjärjestelmän vakauden ylläpitämiseksi.
EVM kaipaisikin rinnalleen mahdollisimman selkeätä sopimusta koskien vaikeuksiin ajautuneiden pankkien mahdollista pääomittamista tai konkurssiin ajamista. Nykyinenkin velkakriisi saattaa pitkittyä Euroopassa siksi, että esimerkiksi Saksa ei ole valmis tekemään kipeitä päätöksiä omien ongelmapankkiensa suhteen.
Niku Määttänen:
Miten uskottavana luulet markkinoiden pitävän tätä lupausta? (Tai vastaavasti sitä, että joku eurovaltio päästetään velkojen uudelleenjärjestelyyn.)
Voihan nimittäin olla, että huolimatta tuosta, että on ihan ekplisiittisesti sovittu, että valtiot on etuoikeutettuja, että valtiot ei silti tosipaikan tulleen oo etuoikeutettuja. (vrt. Fannie Maen velat, jotka oli eksplisiittisesti vain sen, ei liittovaltion velkaa.)