Tulonjaosta puhuttaessa viitataan yleensä kansalaisten tai kotitalouksien vuosituloihin. Esimerkiksi yleisimmin käytetty köyhyysmittari kertoo, kuinka monen kotitalouden käytettävissä olevat vuositulot ovat alle 60 prosenttia vuositulojen mediaanista. Myös erilaisten vero- tai sosiaaliturvauudistusten tulonjakovaikutuksia arvioidaan yleensä juuri vuositulojen perusteella.
Ihmisten vuotuiset tulot kuitenkin vaihtelevat usein valtavasti yli elinkaaren ja ihmiset voivat reagoida tulojen vaihteluun säästämällä, lainaamalla ja purkamalla varallisuuttaan. Siksi vuosituloihin perustuva tarkastelu antaa kovin puutteellisen kuvan taloudellisen hyvinvoinnin jakautumisesta. Taloudellinen hyvinvointi perustuu pikemminkin elinkaarituloihin, eli ihmisten koko elinkaaren aikana saamiin tuloihin. Siksi tulonjakoasioita kannattaisi miettiä nykyistä useammin elinkaarinäkökulmasta.
Erilaisten tulonjakovaikutusten arvioiminen elinkaaritulojen suhteen on vaikeaa mutta ei mahdotonta. Niin kutsutut dynaamiset mikrosimulointimallit ovat malleja, jotka sisältävät suuren joukon kotitalouksia, joilla on mm. erilainen tulokehitys yli elinkaaren. Lisäksi mallit sisältävät tarkan kuvauksen siitä, miten kotitalouksien maksamat verot ja saamat tulonsiirrot määräytyvät. Muuttamalla verotuksen ja sosiaaliturvan sääntöjä mallissa, voidaan arvioida miten käytettävissä olevien elinkaaritulojen jakauma muuttuisi. Yleensä tällöin oletetaan, että ihmisten käyttäytyminen ei muutu.
Tyypillinen tulos tällaisista malleista on, että kokonaisuutena verot ja tulonsiirrot tasoittavat elinkaarituloja paljon vähemmän kuin vuosituloja (katso esimerkiksi tämä raportti, jossa hyödynnetään ruotsalaista SESIM-simulointimallia).
Eräät yksittäiset tulonsiirrot, jotka tasoittavat eroja käytettävissä olevissa vuosituloissa, kasvattavat eroja käytettävissä olevissa elinkaarituloissa. Ajankohtaisesta esimerkistä käy opintotuen korottaminen. Suuri osa opiskelijoista luokitellaan tulonjakotilastoissa köyhiksi. Siksi opintotuen korottaminen kaunistaa tehokkaasti vuosituloihin perustuvia köyhyystilastoja. Mutta ainakin korkeakouluopiskelijoiden opintotuen korottamisen osalta vaikutus elinkaaritulojen jakaumaan on päinvastainen, sillä useimmilla korkeakoulutetuilla on suhteellisen korkea elinkaaritulo.
Elinkaarituloihin perustuva tarkastelu johdattaa myös kysymään, voisiko joitakin nykyisiä tulonsiirtojärjestelmiä uudistaa siten, että ne tasoittaisivat tehokkaammin elinkaarituloja ja mahdollistaisivat samalla veroasteen laskemisen.
Yksi esimerkki tällaisista pohdinnoista ovat niin kutsutut työttömyysturvan tilimallit (kirjallisuuskatsaus aiheesta löytyy täältä). Näiden järjestelmien tavoitteena on saada elinkaaritulojen suhteen hyvätuloiset ihmiset maksamaan itse työttömyysturvansa ja ohjata tulonsiirrot vain niille, joilla on pienet elinkaaritulot.
Yksinkertaisimmillaan järjestelmä voisi olla seuraavan tapainen. Jokaisella on oma tili, jolle maksetaan pakollista työttömyysvakuutusmaksua kun ollaan töissä. Työttömänä saa nostaa tililtään työttömyyskorvausta vastaavan summan rahaa. Eläkkeelle siirtyessään saa itselleen tilillä olevan summan rahaa. Tili saa mennä miinukselle. Jos tili on vielä eläkkeelle siirryttäessä miinuksella, velka annetaan anteeksi.
Tilimalli saattaisi parantaisi monen työttömän työnetsintäkannustimia. Koska työttömyyskorvaus menee omalta tililtä, uusi työ kannattaa etsiä nopeasti. Toisaalta velan anteeksi antamisesta seuraa että ne, jotka ovat koko elinkaaren aikana usein työttömänä, saavat edelleen tulonsiirron muilta.
Avainsanat: tuloerot, työttömyystilit
Aihealueet: Julkinen talous
Niku,
Tämä ei pidä täysin paikkaansa:
“Toisin sanoen yksilön saama työeläke määräytyy pitkälti hänen maksamiensa eläkemaksujen perusteella.”
Tosiasiassa työeläkemaksujen maksuprosentti on työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen neuvottelema, eli määräytyy poliittisesti. Jos maksuprosentit olivat suurten ikäluokkien aikana matalat ja nuorisolle korkeat, tarkoittaa tämä, että nuoret maksavat suhteessa korkeampia maksuja. Tästä huolimatta he saavat pienempää eläkettä, jonka varmistaa mm. elinaikakerroin. Mikäänhän ei tietty takaa, että eläkettä tulisi ollenkaan, koska järjestelmähän voi muuttua seuraavan 40v aikana.
Singaporessa on tosiaan käytössä tilimalli, joka kattaa ainakin eläke- terveydenhoito- ja koulutusmenoja.
Suomenkin työeläkejärjestelmä noudattaa aika pitkälle tilimallin logiikkaa. Jokaisesta ansaitusta eurosta kertyy (lähes) samalla tavalla työeläkettä. Toisin sanoen yksilön saama työeläke määräytyy pitkälti hänen maksamiensa eläkemaksujen perusteella. Tämä minimoi työeläkemaksun kielteiset kannustinvaikutukset.
Työeläkejärjestelmässä tällaiseen järjestelmään on siirrytty vaiheittein (viimeksi 2005 uudistuksessa). Alunperin työeläkejärjestelmässä oli käytössä täysin järjetön loppupalkkaperiaate, jossa kaikki maksoivat eläkemaksua, mutta itse eläke riippui vain työsuhteen viimeisten vuosien ansioista. Tällöin siis nuori työntekijä ei yleensä saanut suoraan mitään vastinetta eläkemaksulleen vaan maksu oli puhdas vero työnteolle. (Toisaalta ne maksut olivat alkuun aivan liian pieniä, mutta se on toinen juttu.) Samalla järjestelmä jakoi tuloja uudelleen sillä perusteella minkälainen palkkaprofiili ihmisillä oli yli elinkaaren. Järjestelmästä hyötyivät erityisesti ne, joiden palkka nousi suureksi aivan työuran lopussa.
Sisarusten väliset tuloerot ovat 3/4 tuloeroista, perheiden väliset vain 1/4, USA:ssa. Tuloeroissa ei siis ole yleensä kyse siitä, että jotkut syntyisivät kultalusikka suussa -perheisiin vaan esimerkiksi jotkut syntyvät ahkerammiksi ja lahjakkaammiksi, muille kultamunia muniviksi hanhiksi.
http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=20110678401
PT:n tutkijoiden mukaan tuloeroja tarvitaan lisää, jotta talous, työllisyys ja hyvinvointi saataisiin kuntoon.
http://liberalismi.net/wiki/Tuloerot
Eikö tuo tilimalli ole Singaporessa ollut pitkään menestyksekkäästi käytössä, myös eläke- ja terveydenhoitomenoihin?
Soininvaara vaati Singaporen terveystilimallia Suomeenkin.
http://liberalismi.net/wiki/Singapore
Keke,
Lukukausimaksu saattaisi nopeuttaa sitä valmistumista vielä enemmän kuin runsas opintotuki…
Mutta yleisemmin ottaen olet tietysti oikeassa, että monilla tulonsiirroilla tavoitellaan muita asioita kuin tasaisempaa tulonjakoa. Pointtini oli lähinnä se, että sikäli kun tavoitellaan tasaisempaa tulonjakoa, niin kannattaisi tavoitella pikemminkin elinkaari- kuin vuositulojen tasaamista.
Ennen kuin päätetään tulonjako mekanismeista pitää päättää niiden tarkoitusperistä. Opiskelijan tukeminen oletettavasti nopeuttaa valmistumista. Näin saadaan opiskelija nettomaksajaksi nopeammin. Tämä toki aiheuttaa sen että joku saa toista enemmän, mutta eikös olisi olennaista varmistaa että jaettavan määrä maksimoidaan? Maksimoidessa pitää vain katsoa että kaikki saavat “riittävästi”. Se että joku saa suhteellisesti liikaa ei pitäisi olla ongelma jos kollektiivin varallisuus kuitenkin kasvaa.
Olemme yhtieskuntana ajautuneet tilanteeseen missä meidän tulisi pohtia mikä on tulonjako järjestelmämme perimmäinen tarkoitus. Mielestäni tulonjakoa ei pitäisi toteuttaa pelkästään tulojen tasaamisen vuoksi.
Entäs tulot jotka eivät mene talousjärjestelmän kautta? Itse tehty ruoka (taitava kokki tienaa tekemällä itselleen ruokaa), vapaa koodi (en maksa ohjelmista+piratismin tulovaikutus), älykäs ostaja saa samalla rahalla enemmän jne. Suomessa iso tuloista menee ainakin isolla osalla “virallisen” talousjärjestelmän läpi mutta näin ei missään nimessä ole maailmanlaajuisesti.
Artturi,
en valitettavasti tiedä ikäjakauman ja tulonjaon välistä yhteyttä käsittelevää kirjallisuutta. Mutta luulisin, että sitäkin on tutkittu. Tuloriskien ja iän välisestä yhteydestä ks. esimerkiksi tämä paperi ja siellä olevat viitteet.
Ilkka,
On totta, että elinkaaren sisäistä kulutuksentasausta tehdään vähemmän kuin mitä ainakaan simppelit elinkaarimallit ennustavat. Toisaalta rahoitusmarkkinoiden kehittyminen tekee kulutuksen tasaamisesta koko ajan helpompaa. Nykyään on ymmärtääkseni esimerkiksi yleistä sopia pankin kanssa asuntolainan lyhennysvapaasta. Ja erilaiset ”lainaturvat” ovat käytännössä yksityinen vakuutus työttömyyttä ja työkyvyttömyyttä vastaan.
Toki luottorajoitteet ovat peruste tavoitella ainakin jonkin verran myös vuositulojen tasaamista. Mutta esimerkiksi työttömyystilimalli tarjoaa likviditeettivakuutuksen. Työttömien välitön rahantarve voitaisiin hoitaa ihan samalla tavalla kuin nykyjärjestelmässäkin.
Tulevaa lakisääteistä eläkettä ei voi pantata. Sama ehto voitaisiin asettaa myös työttömyystilillä oleville varoille.
Elinkaaritulot ovat teoreettisesti parempi mittari, mutta käytännössä tilanne on ehkä toinen. Mystisen suuri osa ihmisistä elää ns. kädestä suuhun eivätkä opiskelijatkaan uskalla ottaa lainaa. Elinkaaren sisäistä tulontasausta tehdään siis paljon vähemmän kuin yksinkertainen teoria ennustaisi.
Toki suurin osa kerää varallisuutta kodin, kesämökin, veneen, auton, ym. muodossa, mutta ei näitä varallisuuseriä työttömyyden sattuessa käytännössä realisoida. Homo economicus tietysti tekisi niin, mutta ei hyvinvointivaltion kasvatti. Käytännössä nuo varallisuuserät aiheuttavat vain lisäkuluja, kun pitää maksaa niistä veroja, vakuutusmaksuja ja huoltokuluja. Eli vaikka pitkän työuran tehnyt on varallisuutensa puolesta paljon paremmassa asemassa kuin nuori jäädessään työttömäksi, käytännössä hän tarvitsee työttömyysturvaa jopa enemmän. Se tuki lievittää työttömyyden aiheuttamaa taloudellista shokkia juuri niin kuin järjestelmän on tarkoitus tehdä.
Olisiko sosiaaliturvatilimallissa riskinä, että tilillä olevaa rahaa vastaan otettaisiin pankista lainaa? Kun on nähnyt muutaman kaverin nostavan tililtä kymppitonnin eläkelahjan, niin kummasti voisi tulla sellainen fiilis että rahaa voisi käyttää vähän enemmän jo ennen eläkeikää. Sitten kun sattuukin työttömyyskohdalle eikä sitä eläkebonusta tulekaan, niin joutuu taloudelliseen ahdinkoon kun eläke ei riitäkään maksamaan sitä mökkilainaa pois. Se olisi juuri sellaista keskiluokan kokemaa kohtuuttomuutta miltä hyvinvointivaltion kuulu meitä suojata.
On tärkeää tajuta, ettei hyvinvointivaltio ole mikään köyhäinapulaitos. Ei ole mikään vahinko, että se jakaa rahaa avokätisesti keskiluokalle. Se on nimenomaan sen tarkoitus. Keskiluokkaa haluaa, että verojen vastineeksi voi olla huolehtimatta raha-asioista. Keskiluokka ei halua säästää lasten tekoa, lasten koulutusta, omaa eläkettään tai mahdollista työttömyyttä tai sairautta varten. Onhan se tietysti vähän hassua, mutta toisaalta myös tosi mukavaa.
Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta.
Oon itte miettinyt miten yksittäisten ihmisten vuosittaisten tulojen jakauma elinkaaren yli muuttuu sekä miten ikäjakauma muuttuu ja miten nämä muutokset vaikuttaa johonkin karkeisiin aggregointeihin kuten vuosittaiseen tulon jakautumiseen väestön yli (tai Gini-kertoimeen.
Olisitko törmännyt johonkin papereihin aiheesta?