Yrjö Jahnssonin säätiö ja Taloustieteellinen Yhdistys järjestivät maanantaina 22.8.2011 iltapäiväseminaarin aiheesta “Finanssipolitiikan instituutiot ja säännöt”.
Seminaarissa puhuivat prof. Lars Calmfors (Tukholman yliopisto), prof. Torben M. Andersen (Aarhusin yliopisto) ja toimitusjohtaja Sixten Korkman (Elinkeinoelämän tutkimuslaitos). Kommenttipuheenvuorot pitivät prof. Pertti Haaparanta (Aalto-yliopisto) ja hallintoneuvos Timo Viherkenttä (Korkein hallinto-oikeus).
Karkeasti jaotellen finanssipoliittisia instituutioita voi olla kahdenlaisia. Ensinnäkin kyse voi olla itsenäisestä finanssipoliittisesta viranomaisesta, joille annetaan esimerkiksi jokin osa-alue finanssipoliittisesta päätösvallasta. Toiseksi, kyse voi olla riippumattomasta, neuvoa-antavasta finanssipoliittisesta neuvostosta, jonka tavoitteeksi asetetaan kestävän finanssipoliittisen päätöksenteon tukeminen.
Finanssipoliittisten neuvostojen tehtävä voi esimerkiksi olla sekä sidosryhmistä että politiikan päättäjistä riippumattomien näkemyksien tuottaminen kansantalouden kehityksestä ja julkisen sektorin tilasta. Riippumattomat neuvostot voivat myös arvioida erilaisten politiikkahankkeiden kokonaiskustannuksia ja merkitystä. Usein näiden toimien tavoitteena on finanssipolitiikan läpinäkyvyyden ja kurinalaisuuden lisääminen sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.
Finanssipoliittisia asiantuntijaelimiä on perustettu viime aikoina mm. Ruotsiin, Kanadaan, Unkariin, Sloveniaan ja Isoon-Britanniaan. Niiden tehtävät eivät kuitenkaan ole täysin samoja. Näiden instituutioiden tavoitteena on usein tiedon tuottaminen ja finanssipoliittisten valintojen ja niiden merkityksen arviointi.
Konkreettista finanssipoliittista päätösvaltaa yllä mainittujen maiden uusilla instituutioilla ei ole. Tätä valtaa ei ole myöskään vastaavilla mutta jo pidempään toimineilla instituutioilla Alankomaissa, Tanskassa ja Yhdysvalloissa.
Suomessa finanssipolitiikan instituutioiden tarpeellisuudesta ei ole vielä muodostunut selvää kuvaa. Ehkäpä useimmiten on noussut esiin näkemys, että Suomeen voisi olla perusteltua luoda Ruotsin esimerkin mukainen itsenäinen finanssipoliittinen neuvosto.
Ruotsissa Finanspolitiska rådet seuraa paitsi finanssipoliittisten tavoitteiden saavuttamista, myös sitä, kuinka hyvin hallituksen päätökset tukevat kestävää talouskasvua ja työllisyyskehitystä ja kuinka hyvin talouspolitiikan linjauksia perustellaan. Se on myös antanut suosituksia - ja jopa moitteita - politiikkatoimenpiteisiin ja niiden valmisteluun liittyen.
Toivottavasti en ylitulkitse seminaarin puhujien näkemyksiä, mutta jäin käsitykseen, että he kaikki pitivät vähintäänkin suotavana ellei peräti toivottavana, että myös Suomessa harkittaisiin riippumattoman finanssipolitiikkaa seuraavan ja arvioivan instituution perustamista.
Vaikka suomalaista finanssipolitiikkaa voidaan historian valossa pitää varsin vastuullisena, julkisen velkaantumisen vaaraa ja viettiä jatkossa ei pidä vähätellä. Tämä riski nostettiin esiin myös seminaarissa. Ei ole syytä kuvitella, että toisin kuin muualla, suomalainen poliittinen järjestelmä ja päätöksenteko ovat sille automaattisesti vastustuskykyisiä.
Mielestäni haitaksi ei olisi sekään, että finanssipolitiikasta ja käytettävissä olevista politiikkavaihtoehdoista käytäisiin nykyistä järjestelmällisemmin julkista keskustelua.
Seminaarin esitykset ja kommenttipuheenvuorot löytyvät sekä Yrjö Jahnssonin säätiön kotisivuilta että Taloustieteellisen Yhdistyksen kotisivuilta.
***
Kirjoittaja toimii taloustieteen professorina Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa ja tutkimusjohtajana Yrjö Jahnssonin säätiössä.
Avainsanat: finanssipolitiikan instituutiot, finanssipolitiikka
Aihealueet: Julkinen talous, Makro