Björn Wahlroos sai taas kerran netin puppugeneraattorit käyntiin viimeviikkoisella kommentillaan vapaa-ajan verollepanosta. Netiin keskustelupalstoilla Wahlroosia syytetään köyhistä piittaamattomaksi ökypankkiiriksi, jolla on umpikaheleita ideoita. Voi olla, mutta tällä kertaa Nalle saa turpiin väärin perustein.
Vapaa-ajan verottaminen ei nimittäin ole ihan uusi idea. Kun vapaa-ajan vero on nolla ja kaikkien muitten hyödykkeiden hintoihin lätkäistään arvolisävero, vääristää tämä ihmisten päätöksiä. Vapaa-aikaa kulutetaan enemmän ja kaikkia muita hyödykkeitä vähemmän kuin jos verotusta ei olisi. Verottamalla vapaa-aikaa samalla prosentilla kuin muitakin hyödykkeitä päästäisiin tehokkaaseen verojärjestelmään, joka ei vaikuttaisi kulutukseen eikä työvoiman tarjontaan. Tulos olisi sama kuin könttäsummaverotuksessa, jossa kukin maksaa tulostaan riippumatta saman summan veroja.
Tehokkuus ei kuitenkaan ole verotuksen ainoa tavoite ja könttäsummaveroa voi hyvästä syystä pitää epäoikeudenmukaisena. Myös vapaa-ajan verottamista pidetään veroteorioissa mahdottomana. Vapaa-ajan verottomuudesta (ja työtulojen liian kovasta verotuksesta) johtuvia ongelmia, voidaan kuitenkin korjata verottamalla kireämmin vapaa-ajan komplementteja eli enemmän vapaa-aikana kulutettuja hyödykkeitä (esim. golfkenttiä, etelänmatkoja, alkoholia ja purjeveneitä). Vastaavasti voidaan keventää vapaa-ajan substituuttien eli työnteon yhteydessä kulutettujen hyödykkeiden verotusta. Tällä perusteella työmatkakuluvähennys, ansiotulovähennys ja lasten päivähoidon tuki (eli negatiivinen vero) ovat fiksua politiikkaa. Eläkkeiden verotusta taas pitäisi tietysti kiristää.
Ajatus ei ole uusi eikä omani. Varhaisen refrenssi lienee Corlett - Hague artikkeli vuodelta 1953.
Avainsanat: verotus
Aihealueet: Julkinen talous
Nyt tippui humanisti kärryiltä niin että kolahti. Millä ihmeen mittarilla (paitsi ehkä yritysten voitolla mitaten) vapaa-ajan verottaminen olisi millään tavalla perusteltua? Siis ihanko pokkana taloustieteissä voidaan väittää, että ihmiselle on yhtä arvokasta/hyödyllistä/virkistävää/terveellistä/haitallista esim. ostaa iPhone tai käyttää tunti vapaa-aikaa?
Eli jos kaikkea kuluttamista (tavaran tai vapaa-ajan) verotettaisiin samalla tavalla ja yhtä paljon, voisimme päätyä yhteiskuntaan, jossa jokainen tekee töitä 24/7 välttyäkseen vapaa-aikaverolta, ja hankkii elämäänsä lohdukkeita ja piristystä shoppailemalla kahvi- ja lounastauoilla? Ei hyvää päivää, tällaiseenko maailmaan vielä joku uskoo tai haluaa? Millä logiikalla ylipäätään verotusoikeus yltäisi vapaa-aikaan, eikö olisi jo sama verottaa hengitysilmaa ja vettä? Olemassaolovero olisi kova juttu, peritään kaikilta kehdosta hautaan. Taloustieteen into siirtää kaikki rahassa mitattavaksi ja mielellään myös laskutettavaksi tai verollepantavaksi suorastaan kylmää epäinhimillisyydessään.
Björn Wahlroosin ehdotuksia kannattaa yleisemminkin tulkita hänen sosiaalisen aseman kautta samalla ihmetellen kuinka ne läpäisevät median niin vaivattomasti.
“Nalle” yrittää vain käynnistää arvokeskustelua julkisuudessa. Ymmärrämmekö me osallistua tähän keskusteluun arvoista vai pitäydymmekö vain asian käsittelyyn pelkkänä teknisenä yksityiskohtana?
Vapaa-ajan verotusarvo on vapaa-ajan määrä kertaa sen hinta. Hinta saadaan vaihtoehtoiskustannuksista eli on tuntipalkka. Tälla tavalla mitatun vapaa-ajan verottaminen samalla prosentilla kuin mitä muitakin hyödykkeitä verotetaan, ei muuttaisi suhteellisia hintoja eikä siis vääristäisi kulutus- tai työn tarjontapäätöksiä.
Vapaa-ajan verottaminen vaan on valitettavasti mahdotonta ja mahdottomia tai epäoikeudenmukaisia ovat kaikki muutkin ei-vääristävät verot. Siksi verotus väistämättä vaikuttaa päätöksiin ja aiheuttaa tehokkuustappioita. Kysymys onkin siitä ovatko nämä tappiot kovin suuria ja siitä voidaanko niitä jollain tavalla pienentää, ja silti saada kerättyä tarpeeksi verotuloja.
Eri hyödykkeillä on erilaisia veroasteita monelaisista - ei välttämättä aina kovin hyvin perusteltavissa olevista - syistä jo nyt. Sen sijaan esim. lastenhoitopalvelujen tukeminen (eli verottaminen negatiivisella veroprosentilla) on työllisyyden kannalta vallan mainio idea.
On tehokkaampaa veroittaa ympäristöhaittoja kuten saasteita kuin verottaa työntekoa sokeasti piittaamatta siitä, onko se vapaa-aikaa enemmän vai vähemmän saastuttavaa. Thaimaan-matka saastuttaa paljon enemmän kuin kirjailijan työ.
Uusitalo esitti hyödykeverotuksen eriyttämistä mutta Valkonen totesi, että käytännössä se ei onnistu tehokkaasti.
Onko siis ainoa järkevä ratkaisu lopettaa työn verottaminen ja korvata se kulutusveroilla, jolloin valinnat vääristyvät hieman vähemmän?
Jonkinlainen perustulo tarvittaisiin tällöin, jos tuloeroja halutaan kaventaa yhtä paljon kuin nyt. Tällöin hyöty jäisi kovin vähentämiseksi. Pitänee siis keventää veroastetta reippaasti.
Mika, annettu työaika voi vaikuttaa sekä ylös että alas, mutta valitsemalla ammatin ja/tai työpaikan ihminen voi vaikuttaa työaikaansa. Verotus vaikuttaa työntekoon voittopuolisesti alaspäin ja siihen ei voi vaikuttaa kuin vähentämällä työntekoa (liikaa) tai lähtemällä maanpakoon.
Millä mittarilla päätetään vapaa-ajan verotusarvo?
Jos kuitenkin loikataan ulos akatemiasta, voi olla ihan fiksua kannustaa ihmisiä työnteon ja sitä kautta saadun rahan kuluttamisen sijaan viettämään vapaa-aikaa. Luonto kiittää.
“Vapaa-aikaa kulutetaan enemmän ja kaikkia muita hyödykkeitä vähemmän kuin jos verotusta ei olisi.”
Tuntuu, että useimmilla ihmisillä ei ole nykyään mahdollisuutta valita vapaa-ajan määrää niin optimaalisesti kuin muiden (esim. rahalla maksettavien) hyödykkeiden määrää, vaan mikäli halutaan työskennellä niin on otettava työn määrä ja siten vapaa-ajan määrä annettuna. Eikö siten olisi aivan mahdollista myös se, että vapaa-aikaa kulutettaisiin vähemmän kuin on optimaalista?
Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että työn verotuksen aiheuttamien vääristymien korjaaminen hyödykeverotusta eriyttämällä on sen verran hankaa, ettei siihen kannata ryhtyä (ks. esimerkiksi Mirrlees Review). Eläkkeiden verottaminen on aika monimutkainen asia. Siihen liittyy hyviä puolia, kuten kannuste työuran pidentämiseen ja koko elinkaaren työtulojen huomiointi verotuksessa. Nykyinen työeläkemaksujen verovähennysoikeus ja eläkkeiden verotus aikanaan alemmalla marginaaliprosentilla tukee työntekoa ja pitkään elämisen varalta otettua vakuutusta. Samalla se vähentää vanhuuden varalle säästämisen verotuksesta johtuvia hyvinvointitappioita.