Suomalais-ruotsalainen taloustieteilijä Laura Hartman onnistui aikaansaamaan melkoisen haloon toimittamallaan raportilla Konkurrensens konsekvenser. Raportin yhteenvedossa hän toteaa, että hyvinvointipalvelujen yksityistämisen vaikutuksista on vähänlaisesti tutkumusta, mutta olemassa olevan tiedon mukaan yksityistäminen ei näytä erityisemmin parantaneen palvelujen laatua tai säästäneen kustannuksia. Raportti ilmestyi pari viikkoa sitten ruotsalaisen elinkeinoelämän rahoittaman Studieförbundet för Svensk Näringslivin (SNS) julkaisuna, mutta onnistui suututtamaan rahoittajat pahanlaisesti. Aika äkkiä loppui myös laitoksen johdon tuki. Shown lopputuloksena Laura Hartman näki parhaaksi erota SNS:n tutkimusjohtajan tehtävistä viime viikolla - kaksi viikkoa raportin julkistamisen jälkeen. Tämäkin tapaus päätyi ruotsalaisten päivälehtien ykkösuutiseksi.
Samahan ei voisi mitenkään tapahtua Suomessa, eihän? Tosin tutkimuksen riippumattomuutta ei Suomessa ole nykyään tapana muutenkaan erityisemmin korostaa. Esimerkiksi suurimmilla tutkimuslaitoksilla ETLA:lla, PT:llä ja Pellervolla on selkeästi poliittista väriä näyttävä taustayhteisö ja VATT on valtionvarainministeriön suorassa tulosohjauksessa.
Poliittisen värivivahteen tutkimuksen tuloksissa ovat olleet havaitsevinaan myös suomalaiset päivälehdet. VATTia pidetään läheisestä ministeriösuhteesta huolimatta edelleen kai jokseenkin puolueettomana. Sen sijaan esimerkiksi Helsingin Sanomat muistuttaa tutkimuslaitosten kannanottoja raportoidessaan PT:n olevan lähellä SDP:tä, Pellervon Keskustaa ja ETLAn elinkeinoelämää. Oleellisempi kysymys onkin, harrastaako suomalainen media tutkimustuloksia näin poliittisen kannan mukaan leimatessaan aiheellista kuluttajansuojaa vai laiskaa journalismia. Ainakin ennen sai nimittäin esimerkiksi PT:ssä tehdä vapaasti tutkimusta ammattiliittojen kannalta herkistäkin aiheista. Tulokset myös julkaistiin sensuroimattomina riippumatta siitä miten kiukkuisia puheluita taustayhteisöiltä sen jälkeen tuli. Olisi kiva jos joku voisi vakuuttaa - tai vielä mieluummin osoittaa - näin olevan edelleen.
Yliopistojen riippumattomuus on taattu jo perustuslaissa. Riippumattomuus ei tietenkään tarkoita puolueettomuutta ja yliopistotutkijoilla voi luonnollisesti olla poliittisia mielipiteitä, jotka enemmän tai vähemmän näkyvät varsinkin yhteiskunnallisesti tärkeitä teemoja koskevassa keskustelussa. Voipa joku tutkija olla mielipiteensä muodostanut jopa oman tutkimuksensa perusteella. Kokoomuslaisen ministerin poika Saku Aura totesi kerran pelkäävänsä, että jos tarpeeksi kauan tutkii köyhyyttä, marginalisoituu itsekin. Eipä suomalaisia tulonjakotutkijoita olekaan liiallisista oikeistosympatioista koskaan syytetty. Riippumattomuutta saattaa toisaalta vaarantaa yliopiston ulkoisen rahoituksen kasvu. SNS:n esimerkki osoittaa, että rahoittajien mielenkiinto epämiellyttäviä tutkimustuloksia julkaisevaa riippumatonta tutkijaa kohtaa voi äkkiä lopahtaa.
Puolueettomuuden takaaminen tutkimuksessa voi olla mahdotonta, mutta tieteellisen tutkimuksen ja tutkimukseksi naamioidun mielipiteen erotteluun sopiva laatukontrollimekanismi on jo keksitty. Kaikessa epätäydellisyydessäänkin tieteellinen referee-prosessi on edelleen luotettavin tapa erottaa tutkimus ja hutkimus.
Kirjoittaja hoitaa Helsingin yliopiston HEINE tutkimusverkoston rahoittamaa määräaikaista virkaa ja on aiemmin työskennellyt mm. valtiovarainministeriön alaisessa Valtion taloudellisessa tutkimuskeskuksessa sekä ay-liikkeen rahoittamassa Palkansaajien tutkimuslaitoksessa. Lisäksi hän kuuluu Taloustieteelliseen yhdistykseen, Espoon Pesikseen sekä Kilon koti ja koulu -yhdistykseen. Jotkut kirjoituksessa esitetyt mielipiteet saattavat silti olla kirjoittajan omia eivätkä välttämättä ainakaan samanaikaisesti edusta kaikkien em. yhteisöjen kantoja.
Aihealueet: Lajittelematon
[...] Roope Uusitalo on kirjoittanut taloustutkijoiden objektiivisuudesta parikin hyvää tekstiä (Sen lauluja laulat… / Niitä lauluja laulat…). Niistä kuvastuu mielestäni samanlainen käsitys [...]
“Liiketalousopit toimivat yritysjohtamisessa.”
Eivät kovin hyvin sielläkään. Suuren firman johto ei tiedä firmastaan oikeastaan mitään muuta kuin nimen. Se on todella kauheaa.
Pankkipiireissä koko elämänsä pyörinyt ex-kansantaloustieteen professori menee ja kertoo lehdistön edessä, ettei ymmärrä, miten hänen pankkinsa hankkii rahaa rahamarkkinoilta.
Maailman mittakaavassa pienen öljy-yhtiön johtaja kertoo valaehtoisesti miten hän luulee hänen yhtiönsä manipuloivan maailman öljymarkkinoita.
Talouspolitiikkaa myydään propagandassa taloustieteenä ihan yleisesti.
Tietenkään minä en ole niin hullu tai tyhmä, että teidänkään juttuja sellaisenaan purematta nielisin.
Vaalien alla valtiovarainministeriö oli Kokoomuksen paperitehdas.
“Informaatio siitä esimerkiksi kuinka järkeviä minimipalkkalait ovat, on melko varmasti jo olemassa, mutta sitä vaan ei käytetä. Lopputuloksena kaikki häviävät.”
Niinkö? Onko propaganda sama asia kuin informaatio? USAssa tarjoilijoiden minimipalkkojen korotus vaikutti eri tavalla eri kokoisissa ravintoloissa. Ei siinä sen kummempaa ollut. Tarjoilijat saivat parempaa liksaa, mutta myynti jakautui sitten eri tavalla eri ravintoloiden kesken.
“Esim. poliittinen järjestelmä ei ole rakennettu totuuden vaan irrationaalisten äänestäjien ja eturyhmien miellyttämiseksi.”
Oliko Nietsche, joka tiesi jumalaisen totuuden, mieleltään terve? Usko totuuden tietämiseen on jäänne lapsen persoonallisuudesta kidultilla.
Jos äänestäjä ymmärtää, että hänelle valehdellaan, niin hän tekee päätöksensä omien havaintojensa mukaan ja on silloin rationaalisimmillaan.
Venäjän asiantuntijavalta on kaikkein korruptoituneimpia hallintomuotoja.
Oikeistolainen politiikka on liiketalousoppeja yhteiskuntajohtamistehtävissä. Liiketalousopit toimivat yritysjohtamisessa. Oikeistopoliitikot ja yritysjohtajat ovat hyviä ystäviä ja hyvät ystävät katselevat maailmaa riidattomasti eli samoilla näkemyksillä. Oikeistopoliitikot toimivat organisaatiossa (yhteiskunta on organisaatio) eri tasolla kuin yritysjohtajat, mutta oikeistopoliitikkojen ja yrityselämän näkemykset ovat samoja. 99% kansalaisista luulee liiketaloutta ja markkinataloutta samaksi asiaksi: se mitä toimitusjohtaja tekee on markkinataloutta, luulee 99% ihmisistä. Nykyeduskunnasta 33% kansanedustajista luulee liiketaloutta ja markkinataloutta samaksi asiaksi.
Ihmiset vasemmalla ja oikealla ovat katkeria ja katkeruus sumentaa tehokkaasti järjenjuoksun, joten tämmöinen asioiden jäsentäminen jää hyvin usein näkemättä.
Kertokaa kansantaloustieteilijät mitä olette mieltä teoriastani? Onko asiasta tehty tutkimusta?
No se on nyt ihan selvää, että niin kauan kuin valtio on tavalla tai toisella pelissä mukana, hinnat saati kustannustehokkuus ovat kaukana vapaiden markkinoiden vastaavista. Jo pelkkien hintatukiaisten rent on melko suuri (asuntotukiaiset anyone?), puhumattakaan jostakin kun, kunnan mustat takkimiehet ostaa palvelut jostain “yksityiseltä”, joka kiinnostaa ehkä kolmea muuta henkilöä, ja sitten kolmatta viiden vuoden päästä jossain HS:n artikkelissa: “IT-järjestelmiin tuhlattiin miljoonia”.
Yhdysvaltain armeijahan on onnistunut tuhlaamaan miljardeja täysin järjettömästi kolmella tekniikalla: front-loading, political engineering ja historical costing. Ensin luvataan kuu taivaalta, seuraavaksi menot piilotetaan 50 osavaltion budjettiin ja lopulta hinnat jäävät asumaan vuosikymmeniksi budjettiin. Se tuhlaatko valtio nämä rahat yksityisesti vai julkisesti on aika merkityksetöntä.
CATO:n blogissahan joku jo kirjoittikin, että “honest socialism always beats crowny capitalism”.
Minä uskon, että hyvinvointivaltio tai vaikka konservatismi luo melko suuren systemaattisen virheen kaikkiin sosiaalisiin tieteisiin, mutta mediaani akateeminen mielipide voittaa muut mielipiteet. Keskimäärin siis, insidereitahan tämä maailma on täynnä, koska tieto on hajautettua.
Todennäköisesti paras instrumentti ideologisten biasten korjaamiseen olisi oikein valittu ennustemarkkina (Hanson 2007), joka voittaa random-mielipiteen JA akateemisen mielipiteen keskimäärin (markkinoilla on myös paljon nopeampi vaste-aika). Mutta todellisuudessa useimpia ihmisiä ei kiinnosta totuus. Jos löydettäisiin joku varma instrumentti, joka kertoo totuuden, instituutiot kieltäytyisivät käyttämästä sitä, koska oma rent tai suosikki-ideologia olisi uhattuna. Tämä koskee niin yksityisiä (market failure) kuin julkisia (public choice).
Esim. poliittinen järjestelmä ei ole rakennettu totuuden vaan irrationaalisten äänestäjien ja eturyhmien miellyttämiseksi. Tuleeko tähän muutosta sataankaan vuoteen, epäilen.
Informaatio siitä esimerkiksi kuinka järkeviä (terve vain sinne AY-liikkeeseen) minimipalkkalait ovat, on melko varmasti jo olemassa, mutta sitä vaan ei käytetä.
Lopputuloksena kaikki häviävät.
Erittäin valitettava episodi, joskin toimitusjohtajan lähtö antaa osviittaa että virhe on tunnustettu.
Toisaalta eikö USAssa parikin tutkijaa - yksi taisi olla NASAlta - saanut lähteä koska sanoivat ilmastomuutoksen olevan todellinen asia ja ihmisen suurelta osin aiheuttamaa? Onko vastaavaa painostusta muuten esiintynyt?
Tutkimushan, ja etenkin taloustutkimus, on vahva poliittinen ase. Ja sen rooli keskustelun avaajana on vain vahvistunut 2000-luvulla. Sitä kautta taustayhteisöjen ja poliitikkojen kiinnostus ja jopa painostus on ymmärrettävää, joskaan ei hyväksyttävää.
Rajan tällä puolen ei ole puolueettomuutta, sillä pelko tekee ihmisistä nöyriä.
http://jpoli.blogspot.com/2011/09/kuolemanpelko-ja-talouskriisi.html
Tapaus Hartman/SNS vaikuttaa minusta todella kummalliselta. Miten sen toteaminen, että vahvaa tutkimusnäyttöä jonkin asian puolesta ei ole, voi ylipäätään nostaa tuollaisen kohun? Ja miten SNS:n toimitusjohtajalle tuli edes mieleen yrittää rajoittaa laitoksensa tutkijan osallistumista omaa tutkimustaan käsittelevään julkiseen keskusteluun (sen sijaan että esimerkiksi ilmoittaisi olevansa itse eri mieltä johtopäätöksistä). SNS:n toimitusjohtaja on näköjään myöntänyt näin tapahtuneen (ja pyytänyt sitä anteeksi):
http://www.sns.se/nyheter/2011/09/anders-vredin-%E2%80%9Dmitt-agerande-var-fel%E2%80%9D
Joka tapauksessa on syytä lisätä, että shown seurauksena myös toimitusjohtaja lähtee:
http://www.sns.se/nyheter/2011/09/sns-vd-anders-vredin-avgar-uttalande-fran-styrelsen
Niku Määttänen, ETLA