Yksi lukuisista ihmetyksen aiheistani on, miksi monet piensijoittajat suostuvat maksamaan suuria hallinnointipalkkioita osakerahastojen salkunhoitajille. Yleensä suositeltavampi vaihtoehto olisi sijoittaa edulliseen indeksirahastoon tai ostaa itse osakkeita. Selitys saattaa liittyy siihen, että osa ihmisistä olettaa tuottoisan osakesijoittamisen olevan jonkinlaista salatiedettä, jonka vain hyväpalkkaiset salkunhoitajat hallitsevat.
Valitettavasti osa median pörssijutuista on omiaan vahvistamaan tällaista oletusta. Osakemarkkinoihin liitetään usein jossain määrin mystisiä piirteitä. Tuore esimerkki tästä on Osakesäästäjien Keskusliiton toiminnanjohtajan Tomi Salon kolumni “Pohjaa ei ole vielä nähty”, joka julkaistiin Kauppalehdessä muutama päivä sitten (19.9).
Salo aloittaa juttunsa kysymällä “onko markkinoiden pääsuunta ylös- vai alaspäin”. Hän lähestyy tätä kysymystä “teknisen analyysin” keinoin. Tähän tyyliin: “[S&P500] indeksin 50 päivän liukuva keskiarvo leikkasi 200 päivän liukuvan keskiarvon alapuolelle elokuussa. Tätä leikkausta pidetään teknisessä analyysissa yhtenä signaalina trendin käänteestä nousevasta laskevaksi.”
Tunnustan avoimesti, että en ymmärrä tästä mitään. Miksi ihmeessä tällainen leikkaus kertoisi jotakin tulevasta kurssikehityksestä? Ja toisaalta, jos sijoittajat kumminkin yleisesti ajattelevat, että leikkaus kertoo jotakin tulevasta, niin kaiketi he ovat heti leikkauksen havaittuaan rynnänneet myymään osakkeita. Mutta silloinhan tapahtuman pitäisi jo näkyä hinnoissa? Vai eivätkö muut sijoittajat ole vielä huomanneet asiaa? Kerta kaikkiaan mystistä.
On todettava, että kirjoituksen loppuosasta päätellen Salo ei itsekään usko liukuvien keskiarvojensa viestiin. Juttunsa lopussa hän nimittäin toteaa, että “vasta jälkeenpäin tiedetään milloin osakemarkkinoiden pohja on takanapäin”, mikä kuulostaa jo ihan järkevältä väitteeltä (ja haastaa mukavasti jutun otsikon). Mutta edelleen mysteeriksi jää ainakin se, miksi Salo käytti palstatilaa liukuvista keskiarvoista kirjoittamiseen.
Avainsanat: osakemarkkinat, sijoittaminen
Aihealueet: Rahoitus
“Ja toisaalta, jos sijoittajat kumminkin yleisesti ajattelevat, että leikkaus kertoo jotakin tulevasta, niin kaiketi he ovat heti leikkauksen havaittuaan rynnänneet myymään osakkeita. Mutta silloinhan tapahtuman pitäisi jo näkyä hinnoissa? Vai eivätkö muut sijoittajat ole vielä huomanneet asiaa? Kerta kaikkiaan mystistä.”
Määttänen Salon teknillisestä analyysista.
Väännetään lankakerästä. Tietenkin tapahtuma näkyisi hinnoissa, jos kaikki sijoittajat hyväksyisivät Salon käyttämän menetelmän.
Kai tuota Salon sekä miljoonien sijoittajien käyttämää menetelmää on pidettävä jonain varianttina Behavioural Financen puussa.
Jos joku haluaa lisätietoja BF:stä, ei siis teknillisestä analyysista, niin suosittelen Nobelin muistopalkinnon saaneen Vernon Smithin kirjaa Rationality in Economics: Constructivist and Ecological Forms
Jos suomalaisia lähteitä kaipaa, niin Matti Keloharju on julkaissut sekä ohjannut väitöskirjoja aiheesta, ja onhan Markku Kaustialla alan nimikkoprofessuuri siellä Aallossa……
Eräissä työtehtävissä suorat sijoitukset ovat erilaisista riippumattomuus-, konflikti- ja sisäpiirisyistä käytännössä mahdottomia.
[...] blogissa on ollut muutama kirjoitus, joissa on ihmetelty joidenkin pankkien asiakkailleen tarjoamien sijoituskohteiden mielekkyyttä ja [...]
Veikkaisin samaa mitä Arvosijoittaja. Tässä pari syytä
- Useimmat sijoittajat eivät ole edes tietoisia ETF:stä
- … tai EMH:sta
- Pankit markkinoivat rahastoja aktiivisesti
- Palveluista löytyy helposti paremmin tietoa rahastoista kuin ETF:stä
- Esim. Aasiasta on vaikea ostaa yksittäisiä osakkeita
- Ulkomaisissa ETF:ssä transaktiokustannukset rajoittavat hajautusta
Samantapaista kekustelua oli muuten David Friedmanin blogissa (miksi osakkeet voittavat bondit):
http://daviddfriedman.blogspot.com/2011/09/puzzle-solution-and-why-it-cannot-be.html
Samaa mieltä Arvosijoittajan kanssa. Ihmiset maksavat laiskuuttaan kovia hallinnointipalkkioita. Pankkien myyntikoneisto tekee sijoittamisen rahastoihin “helpoksi ja turvalliseksi”. Hallinnointipalkkioita ei asiakastapaamisissa juuri esitellä, mutta parhaina vaihtoehtoina tarjotaan usein juuri niitä kaikkein kalleimpia rahastoja. Indeksirahastot eivät tuota pankeille tarpeeksi, siksi niitä ei ole paljon valikoimissakaan.
Jokke
http://taloudentulkki.wordpress.com
Finanssialan keskusliiton lobbaamat veroetuudet erilaisiin tuotteisiin (kuten rahasto) sijoittamiselle verrattuna suoraan omistamiseen ovat siinä määrin avokätisiä, ettei kyseessä liene suuri ihmetyksen aihe. On siinä jotain järkeäkin.
Miksi sitten sijoittaa aktiivisesti hallinnoituun rahastoon eikä indeksirahastoon, siinäpä jo ihmetyksen aihetta enemmänkin. Vielä kun muistetaan, että valtaosa näistä suomalaisista “aktiivisesti” hallinnoiduista, sanotaanko oikein kansanrahastoista ovat tosiasiassa täysin piiloindeksoituja.
Aktiivisesti hallinnoituja rahastoja markkinoidaan lisäksi kummallisesti sijoittamisella esim. jollekin maantieteelliselle alueelle. Jos haluan sijoittaa vaikkapa Brasiliaan, miksi ihmeessä sijoittaisin sinne jonkun aktiivisesti hallinnoidun rahaston kautta?
Markkinointi pitäisi uudistaa salkunhoitajan, näkemyksenoton ja asiakaspalvelun markkinoinniksi. Siitähän aktiiviseen rahastoon sijoittamisessa on kysymys ja siitä joku valistunut sijoittaja saattaisi jopa maksaakin.
Usein sanotaan, että pelkkiä kursseja tutkiva tekninen analyysi ei siis yleensä pysty ennustamaan yksittäisten osakkeiden kehitystä. Eikö se myöskään pysty ennustamaan koko markkinoiden kehitystä?
Eikö voisi luulla, että markkinoiden jotkin epätäydellisyydet ovat niin suuria, että vaikka ne olisivat laajalti tiedossa, niitä ei täysin korjata, vain suunnilleen?
Ajattelen sitä, että korjaamatta jäävän osuuden korjaaminen sisältäisi sen verran riskiä, että järkevät markkinatoimijat eivät viitsi korjata sitä, koska he ovat jo ottaneet paljon riskiä samaan suuntaan korjatessaan varmimman osan tuosta virheestä.
Kai tästä on jotain empiiristä dataa?
January Effect kuulemma katosi, kun se oli ollut tarpeeksi pitkään tiedossa.
Niku Määttänen:
Mutta tuskin sä ihmettelet sitä miks jengi makso 1800-luvulla lääkäreille hulluna ja maksaa nykyään marginaalisesta terveydenhoidosta hulluna?
Veikkaisin piensijoittajien epävarmuutta ja laiskuutta. Pankit soittelevat asiakkailleen, joilla on tilillä ylimääräistä, ja tyrkyttävät tuotteitaan. Laiskanpulskea asiakas, jota ei kiinnosta käyttää aikaa sijoitustuotteiden opiskeluun, uskoo pankin “asiantuntijaa” ja ostaa rahastoja.
Olen aika usein törmännyt johtotasolla työskenteleviin ihmisiin, jotka tekevät työssään suunnitelmia, jotka vaativat rahoitusta yhtiön johdolta. Luonnollisesti noissa suunnitelmissa kohde on analysoitu perusteellisesti, eihän rahaa irtoa ilman hyvin mietittyä suunnitelmaa. Samat ihmiset tyypillisesti pistävät omat rahansa rahastoihin, joita on analysointu enintään viisi minuuttia ja jotka ostetaan pääasiassa siksi että pankin “sijoitusneuvoja” suositteli:)