Valtiovarainministeriön johtavat virkamiehet ovat puolustelleet vakuuksien vaatimista Kreikka-lainoilta siksi, että vakuudet saisivat Kreikan/kreikkalaiset ponnistelemaan kunnolla lainojen takaisinmaksamiseksi. Ehkä tältä kannustinpohjalta löytyisi ratkaisu, mutta ei kepin vaan porkkanan muodossa, Suomi voisi muuntua takaisin negatiivisesta juntista hymyhenkilöksi.
VM:n vakuuspuolustuksessa ei ole mieltä. Kreikan talouspolitiikka määrätään vuosiksi eteenpäin muualla kuin Kreikassa. Ja toisaalta pelko siitä, että vastaava toistuisi tulevaisuudessa, on parempi kannustin Kreikalle kuin vakuudet. Meitä suomalaisiakin muistutetaan tavan takaa 1990-luvun alun katkerista kokemuksista. Mutta lähdetään liikkeelle siitä, että tämä ei ole riittävää, vaan lisäkannustimia tarvitaan ja VM on oikeassa.
Kun puhutaan kannustimista, niin on valittava kepin ja porkkanan välillä. Virallinen Suomi on mielipuolisesti kiintynyt keppiin, mutta eikö porkkana ole aivan yhtä hyvä vaihtoehto? Miten porkkana sitten voitaisiin tarjota?
Yksi vaihtoehto on, että Suomi vuokraa Kreikalta vaikkapa jonkin julkisen vallan omistaman ranta-alueen, jolla jo on turismia tai jolle turismia voidaan luoda. Suomi maksaisi alueesta vuokraa, joka sidottaisiin johonkin Kreikan talouspolitiikan indikaattoriin, josta voitaisiin sopia yhdessä vaikkapa Kansainvälisen Valuuttarahaston kanssa. Suomen maksama vuokra kasvaisi sitä mukaa, mitä paremmin Kreikka hoitaisi asioitaan valitun indikaattorin mukaan. Vuokran voisi sitoa myös siihen, kuinka kauan politiikka on parantunut, mitä kauemmin Kreikka on kyennyt hyvään politiikkaan, sen suurempi vuokra.
Kannustin voidaan rakentaa hyvin voimakkaaksi: tulevat vuokrat hyvästä politiikasta olisivat suuremmat kuin vuokratun alueen tuotto, näin erityisesti vuokra-ajan loppupuolella. Suomen maksamien vuokrien nykyarvo voidaan asettaa korkeammaksi kuin alueesta saadun tuoton nykyarvo, jolloin vuokrissa olisi mukana tukielementti.
Tällainen porkkana olisi yleistettävissä, kaikki euromaat voisivat tarjota sitä. Vakuuksia ei voida yleistää ilman, että ajatus Kreikalle annettavasta tuesta on hylättävä, porkkana kyllä (vaikka pantaisiin koko Kreikka vuokralle). Tämä olisi myös Kreikalle hyvä ratkaisu, se voisi löytää nyt lyhytaikaista rahoitusta markkinoilta näitä vuokria vastaan ja järjestellä sen avulla itse lainojaan uudestaan rahoittajiensa kanssa.
Suomelle tässä vuokrajärjestelyssä ei olisi mitään uutta. Suomalaisten valtionyhtiöiden toimitusjohtajat todennäköisesti ansaitsevat paljon yli sen, minkä he voisivat saada markkinoilta (ja sama pätee yksityisiinkin yrityksiin). Heidän palveluitaan on siis vuokrattu ylihintaan jo pitkään. Miksei samaa voisi soveltaa myös Kreikkaan? Ja kaikki olisi positiivista, niin positiivista. Ja ehkä tulevissa presidentinvaaleissa toisella kierroksella hävinnyt ehdokas voitaisiin nimittää tämän vuokra-alueen asiainhoitajaksi?
Miten olisi tällainen Porkkala-II vaihtoehto porkkanaksi?
Avainsanat: hymyneito, Kreikka, vakuus
Aihealueet: Kummalliset
Suomi sai sitten “vakuudet”, mutta mihin hintaan (en ole koskaan ymmärtänyt miksi de facto etuoikeutettu lainoittaja haluaa vakuuksia suvereenilta toimijalta).
1) Koska Suomi maksaa osuutensa rahastoon (velkarahalla) heti ja muut maat viiden vuoden kuluessa, Suomi maksaa ylimääräisiä korkomenoja miljoonia euroja.
2) Suomi menettää korkotuloja miljoonien edestä, koska tyytyy muita maita pienempää korkoon.
Ja kaikki tämä siksi, että de facto etuoikeutettu lainoittaja saa mystiset - ja käytännössä arvottomat - vakuudet vain pienelle osalle (20 %) lainoja, joskus 15-30 vuoden päästä. Ei ole ihme, että diili ei kiinnostanut muita maita.
“Miten Tapio ajattelit realisoida nuo ehdottamasi vakuudet? Esimerkiksi koulun Kreikassa, jos eivät maksa velkojaan?”
Myydään takaisin Kreikalle velaksi;D Jonkinlainen vuokrasuhde Kreikan valtion kanssa voisi ehkä onnistua?
Miten Tapio ajattelit realisoida nuo ehdottamasi vakuudet? Esimerkiksi koulun Kreikassa, jos eivät maksa velkojaan?
Ihmettelen, miten kukaan vakavasti otettava jaksaa hassutella The Financial Timesin populistien tapaan saarista ja muistomerkeistä. Ei Suomenkaan velkojen vakuudeksi kelpaisi Turun linna eikä Turun tuomiokirkko tai Yyteri.
Vakuuksien tarkoituksena ei ole vakuuksien käyttäminen, vaan holtittoman luontonannon pysäyttäminen. Kreikalla on reaalivakuuksia, mm. koulut, sairaalat, tieverkko, vesiväyläverkko, vesilaitokset, sähkölaitokset, viemärilaitokset, lentoasemat, sotilaslentoasemat ja televerkko.
Kun valtiolle kuuluvat on annettu vakuudeksi, voi Kreikka lisävakuudeksi ruveta verottamaan infrastruktuuria ja asettamaan infrastruktuuriveronsa vakuudeksi.
Vakuudet ovat helppoa kuin heinänteko. Kreikan ainoa ongelma on euro eli se, etteivät drakhman korot ryhtyneet valvomaan luotonottoa ajoissa.
Opetetaankohan Suomessa enää missään, miten riski ja korko suhtautuvat toisiinsa?
Saisiko Suomi siis vastineeksi oikeuden verottaa alueen ihmisiä, yrityksiä ja yhteisöjä?
Tämähän olisi silloin myös hyvä keino lanseerata esimerkiksi suomalainen veronkantokäytäntö (esitäytetty veroilmoitus ym.) myös Kreikkaan.
Samalla tietenkin voisi siirtyä myös muiden Pohjois-Euroopan maiden julkisen sektorin parhaita käytäntöjä, joka voisi edesauttaa tehokkuutta, toimivuutta ja luottamuksen vahvistumista valtiota kohtaan kreikkalaisten keskuudessa.