Paul Krugmanin käppyrä Suomen ja Ruotsin valtionlainojen korkojen eriytymisestä raportoitiin Suomessa monesta tuutista. (Alkuperäinen juttu täällä, ja vielä alkuperäisempi täällä). Tiivistelmä: valtioiden pitkät korot olivat samalla tasolla kunnes keväästä lähtien Ruotsin ovat olleet laskussa ja Suomen nousussa, huolimatta molempien yhtä hyvistä fundamenteista.
Krugmanin pointti EKP:n kovan rahan hulluudesta on käsittääkseni ihan pätevä (sen verran kun nyt näistä mikrotaloustieteilijänä ymmärrän). Tuo vuoden mittaista historiaa näyttävä käppyrä voi kuitenkin antaa sen väärän käsityksen että Suomi-Ruotsi korkoero olisi vasta valtionvelkakriisin myötä syntynyt ilmiö.
Tässä pisin Bloombergilta ilmaiseksi saatava käppyrä 10 vuoden valtionlainojen koroille (vihreä = Suomi, oranssi = Ruotsi).
Ei näytä ihan niin uutuudelta kuin Krugmanin käppyrässä (vaikkei toki kivaltakaan). Suomen ja Ruotsin välillä oli saman verran eroa niinkin hiljattain kuin 2009.
Jos alkaa spekuloimaan vaihtoehtoisella historialla, jossa Suomellakin olisi yhä oma rahapolitiikka, niin kannattaa muistaa miten sitä omaa rahaa täällä hoidettiin. Suomen oma rahapolitiikkahan oli viime vaiheissaan nimenomaan sitä kovan rahan politiikkaa. Vuoden 1989 revalvaatio se vasta kovistelua olikin, verrattavissa EKP:n viime keväiseen ohjauskoron nostoon. Suomen kannalta EKP:n rahapolitiikka näyttäisi nyt olevan allikko ojan sijasta. Takapakkia on tullut siinä, että viimeksi kun se joko-devalvoidaan-tai-itketään-ja-devalvoidaan viimein ratkesi siihen jälkimmäiseen vaihtoehtoon niin oli suht hyväkuntoinen Euroopan talous vientikysynnällään Suomea nostamassa.
Aihealueet: Makro
En ymmärrä Krugmanin enkä Vartiaisen selitystä korkoerolle.
Krugmanin selitys korkoerolle: Suomella ei ole ns. lender of last resort -toimijaa, siksi korkoero kasvoi loppuvuonna 2011.
Selityksen vika: Tämä on ollut aina tiedossa. Se ei voi selittää miksi korkoero kasvoi juuri loppuvuonna 2011. Ns. lender of last resort -toimijan puuttuminen pitäisi näkyä tasovaikutuksena koko kriisiajalla.
Vartiaisen selitys korkoerolle: Ruotsin julkinen talous on kestävyyslaskelmien mukaan paremmassa kunnossa kuin Suomen julkistalous.
Selityksen vika: näkemykset Suomen ja Ruotsin julkistalouksien kestävyysvajeista eivät ole muuttunut juuri loppuvuonna 2011. Siten kestävyysvajetarina ei voi selittää korkoeron kasvamista loppuvuonna 2011. Erot kestävyysvajeissa pitäisi näkyä tasovaikutuksena koko tuolla ajalla.
Korkoero oli tämän jutun aikohin leveimmillään, 140 bps, nyt “enää” 50 bps.
Pävitetty käppyrä.
Periaatteessa maiden riskipreemioissa pitäisi näkyä myös arvioitu takaisinmaksuhalukkuus (siis takaisinmaksukyvyn lisäksi). Suomihan ei ole ikinä “järjestellyt velkojaan”, toisin kuin vaikka Ruotsi tai Saksa. Voisi ajatella historian kertovan jotain maan “tyypistä.” No toisaalta meidän suvereeni historia on myös lyhyempi, että ehkä ei olla vaan ehditty…
Krugmanin pointti on varmaan pätevä, ja ovathan Espanjan ja Italian valtionlainakorot korkeammalla kuin UK:n, jossa alijäämät ovat samaa luokkaa. Mutta voi olla hyvä muistaa että Ruotsin julkistalous on myös kestävyyslaskelmien valossa hieman paremmassa kunnossa kuin Suomen. Jos olisin sijoittaja, vaatisin ehkä Suomelta epsilonin verran korkeampaa korkoa.
“Uschanov” ei sitten ottanut kantaa itse esitettyyn näkemykseen.
Hänen oma “suhdannepoliittinen” ajattelunsa kun kärsii aivan samasta viasta.
Kaikella ystävyydellä.
Ja “professori” Haaparanta on lukuisia kertoja ansainnut lainausmerkkinsä.
Suomalaisen talouskeskustelun suurin ongelma on näiden “professoreiden” akateemisen viittansa suojissa esittämät umpipoliittiset mielipiteet.
Pari kommenttiketjua sitten professori Haaparanta oli “professori”. Nyt näköjään sitten nobelistit Stiglitz ja Krugman ovat vastaavasti “nobelisteja”.
Melkoisia “kommentoijia” saadaan “nähdä” aina välillä tässä “blogissa”.
Olisihan se hassua, jos omenan ja päärynän hinnat olisivat joka päivä samat?
Jos professori päästäisi omalla luennolla sellaisen sammakon kuin “kova raha”, niin luultavasti esittäisin seuraavan kysymyksen: Tarkoittaako professori kovalla rahalla kolikkoja, ehkä heittäisin professoria kolikolla?!
Olen ollut Krugmannin luennoilla ennen kuin hänestä tuli Nobelin muistopalkittu.
Jos silloin minun teki mieli heittää jotain kohti kaaderia…..
Kuinka moni tietää, mitä Pentti Kouri julkaisi Saksan Keskuspankista?
Siis jo 1970-luvulla, ja tästä Länsi-Saksan Keskuspankista?
Tai sitten voi vilkaista Suomen ja Ruotsin talouden fundamenttejä - valuutasta viis.
Nämä Krugman ja Stieglitz ovat muuten hauskoja veikkoja. Miesten lausunnoissa politiikan ja taloustieteen suhde on vielä enemmän viturallaan kuin PT:n maksetuilla ekonomisteilla.
Näiden “nobelistien” “suhdannepoliittinen” ajattelu toki vastaa kenen tahansa vasemmistopoliitikon vastaavaa: Kun on taantuma, pitää elvyttää velaksi. Ja kun tulee nousukausi, niin on syytä lisätä sosiaalimenoja, koska “nyt siihen on varaa”.
Keynes itkee haudassan.
Tuo 2009 samanlainen korkoero antaa kai vähän lisää uskottavuutta EKP:n kovan rahan hulluudelle.
Mitä alemmaksi natural rate painuu (tai vastaavasti mitä alhaisemmaksi rahan kiertonopeus painuu) sitä huonompaa EKP:n politiikka on suhteessa RB:n politiikkaan.
Toisaalta tämä sama data sopii kyllä hyvin myös siihen teoriaan, että raha pakenee turvallisiin sijoituskohteisiin arvopaperiluokkien sisällä, eli ne jotka haluaa sijoittaa Ruotsin kruunuihin pitää edelleen rahansa Ruotsin valtionlainoissa, kun ne on turvallisimpia, mutta euroalueella löytyy turvallisempiakin sijoituskohteita kuin Suomen valtionlainat. (Lainaan tän teorian mun huonetoverilta.)
Tää data ei sovi niin hyvin yhteen sen teorian kanssa, että korkoero johtuis Kreikan yms. takaamisesta.
Veikkaan tuon korkoeron vihjaavan, että Suomi joutuu tuhlaripoikien (ex-taloustiikerien) maksumieheksi mutta Ruotsi ei.
Tosin se, mitä näkee kahvinporoista, on näkijän päässä: “Nousevat korot vihjaavat Suomen kaivosteollisuuden tuovan mukanaan Ruotsia nopeamman kasvun, ja inflaation”.
TalousPOLITIIKASSA on kyse aina siitä, kuka hyötyy. Kovan rahan politiikka teki sittemmin mm. Björn Wahlroosista rikkaan.
Taloustieteen tehtävänä on kertoa rikkaille, miten ne saavat rahat pois köyhiltä talouspolitiikan ja propagandan avulla. Vai miten se kapitalismin ismi menikään: “Valtion tehtävä on taata rikkaiden turvallisuus ja edut köyhiä vastaan” .