Puolustusvoimien viimeviikkoiset säästösuunnitelmat ovat herättäneet koko lailla keskustelua. Näitten säästöpäätösten merkittävyyttä on kuitenkin hankala arvioida kun puolustusvoimien budjetista puuttuu suurin yksittäinen maapuolustuksen menoerä - asevelvollisten varusmiesten työpanoksen arvo. Karkeakin laskelma tästä erästä voisi auttaa kohdentamaan säästöpäätökset paremmin, olettaen että tavoitteena on uskottavan maanpuolustuksen järjestäminen kohtuullisin kansantaloudellisin kustannuksin. Järjestelmän kustannustehokkuudestakin voisi käydä järkevämpää keskustelua, jos kaikki kustannukset olisivat näkyvissä.
Vuoden 2010 puolustusvoimien vuosikertomuksen mukaan asevelvollisuuden suorittaa vuosittain keskimäärin 22 000 miestä. Lisäksi vajaalta 5000:lta jää palvelus kesken. Saman julkaisun mukaan 6 ja 12 kuukauden palveluksen suorittaneita on suunnilleen yhtä paljon, eli keskimääräinen palvelusaika on n. 9 kuukautta. Riippuen hiukan siitä, mitä oletetaan keskeyttäneiden tai siviilipalvelukseen siirtyneiden palveluksen kestosta on varusmiesten yhteenlaskettu työpanos suuruusluokaltaan noin 17 000 - 20 000 miestyövuotta. Vuoden 2010 keskimääräisillä työvoimakustannuksilla laskettuna näiden taksvärkkipäivien arvo olisi ollut 800 - 950 miljoonaa euroa eli vajaa puolet ko. vuoden koko puolustusbudjetista (2,2Mrd).
Vastaavan laskelman voisi toki tehdä paremminkin. On periaatteessa mahdollista haarukoida, millä kustannuksilla voitaisiin koota vastaavan kokoinen vapaaehtoisarmeija[1] tai yrittää laskea asevelvollisille palveluksen suorittamisesta aidosti koituvia kustannuksia[2]. Oleellista kaikissa tällaisissa laskelmissa kuitenkin on, että asevelvolliset eivät ole ilmaista työvoimaa (paitsi budjetissa) ja siksi varusmiespalveluksen lyhentäminen tai varusmiesten määrän vähentäminen pitäisi laskea puolustusmenojen säästöksi. Viimeviikkoisessa säästösuunnitelmassa vähemmälle huomiolle jäänyt varusmiespalveluksen kahden viikon lyhennys on siis merkittävä säästöpäätös, jonka vaikutukset ovat merkittävästi suurempia kuin varusmiesten ylläpitokustannusten pieneneminen. Eikä kyseessä ole pelkästään näennäinen säästö. Työurien pituuden kannalta varusmiespalveluksen pituudella on samanlaisia vaikutuksia kuin opintojen kestolla tai eläkkeellejäämisiällä.
Yleisellä asevelvollisuudella on Suomessa vankka kannatus, mutta niin on vaikkapa lakkautettavaksi esitetyllä Kontiolahden varuskunnallakin, ainakin Pohjois-Karjalassa. Ja armeijalla toki on muitakin välttämättömiä tarpeita. Vasta sitten kun kaikki kustannukset ovat näkyvissä päästään tekemään aitoja (arvo)valintoja - koskivat ne sitten kopterihankintoja, aluepolitiikkaa tai varusmiespalveluksen pituutta.
[1] Esim: Oi, The Economic Cost of the Draft, The American Economic Review 57, No. 2 (May, 1967)
[2]Esim: Imbens & Van Der Klaauw, Evaluating the cost of conscription in the Netherlands, Journal of Business & Economic Statistics 13, 2 (Apr, 1995)
Aihealueet: Julkinen talous
Puolustusvoimien kustannukset ovat suhteellinen käsite. Puolustusbudjetti on alle 2 % Suomen bruttokansantuotteesta ja alle 6 % valtion budjetista. Pelkistäen voidaan laskea, että puolustusvoimat tuottaa laissa määritetyt turvallisuuspalvelut jokaiselle suomalaiselle, vuoden jokaisena päivänä alle “Helsingin Sanomien irtonumeron hinnalla”. (5 444 000 x 365 x 2,00 = 3,9 Me).
Armeijaa tarvitaan jos soditaan.
Yleensä sodan seurauksena valtion ja kansalaisten fyysiset ja henkiset
ym. omaisuudet ja osaamiset menevät siinä määrin huonoon kuntoon,
että prosentti tai pari bkt:sta suuntaan tai toiseen ei paljoa kiinnosta.
Voi verrata vaikkapa Afganistanin, Tsetsenian, Georgian, Ukrainan,
Viron, Bosnian ym. tilanteeseen viimeisen sadan vuoden aikana.
Rauhan aikana armeijaa tarvitaan hyökkäyksen riskin pienentämiseen eli mahdollisen hyökkääjän hyökkäyshalujen laskemiseen.
Rauhan aikana armeijaa tarvitaan myös siksi että sodan aikana ei enää ehdi ostaa aseita ja kouluttaa miehiä.
Nythän eräällä naapurimaallamme on täysi valmius iskeaä suoraan varuskunta-alueiltaan esim. Suomeen ja miehittää joka ikinen armeijan varikko, lentokenttä, viestiliikennemasto ja varuskunta, ihan muutamassa tunnissa. Ja pommittaa ohjuksilla haluamansa kohteet maan tasalle.
Että kyllä täällä on hyvä olla valmiina.
Jos soditaan, ei ehkä niiden ensimmäisten tuntien aikana ehdi monikaan reserviläinen pakata villasukkia reppuunsa ja aloittaa traktorimarssia kohti rajaa - eikä tarvitakaan - nykyinen sota käydään todennäköisesti aloittaen se yllättäen ja edeten heti syvälle.
Kannattaa katsoa vähän maailmaa, miten nykyään soditaan. Se on erilaista kuin joskus isoisän aikaan.
Intissä oppii lusmuilemaan, vieroksumaan töitä ja keksimään selityksiä. Hyödyllisiä taitoja yksilölle toki mutteivät välttämättä yhteiskunnalle.
Asevelvollisuuden korvaaminen ammattiarmeijalla nostaa kansantuotetta 1-2 %.
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/02/tutkija_asevelvollisuus_tulee_suomelle_kalliiksi_1461134.html
Katso myös http://ftp.iza.org/dp4429.pdf
Sivari pitää ehdottomasti lakkauttaa, se on tehotonta komentotaloutta.
Inttiin meneviä ei saa syrjiä lusmuilijoihin nähden, vaan heille pitää maksaa niin paljon päivärahaa, että ne tarvittavat muutaman tuhatta voidaan valita tarpeeksi pätevistä.
Aina on helppo kannattaa järjestelmää, joka siirtää koko yhteiskunnan maksettavaksi kuuluvat kustannukset rajatun demograafisen ryhmän kannettaviksi. Voitaisiinko vanhustenhoidon resurssiongelmat ratkaista naisille suunnatulla, armeijan kaltaisella “työpalvelulla”? Kustannuksia tästä ei oletettavasti koituisi armeijaa enempää. En kykene keksimään idealle vasta-argumentteja.
Ja siitä kypsymisestä. Armeijaan mennään tyypillisimmin 18-20 -vuotiaana. Valtaosa tytöistä ja pojista kypsyy - “kasvaa henkisesti” - eniten juuri tuossa iässä. Heterogeenisessä joukossa toimimista, vastuunkantoa ja vaikkapa omasta pukeutumista huolehtimista voi treenata myös sellaisessa työssä, josta saa ihan oikeaa palkkaa.
Voisiko myös herättää keskustelua mitkä on varusmiespalvelun tuotokset?
Väitän, että näitä on paljon. Nuoret miehet pääsevat (joutuvat?) tulemaan toimeen varsin heterogeenisessä joukossa keskenään mikä lisää sosiaalisen kanssakäynnin taitoja ja osa pääsee junailemaan isojakin joukkoja.
varusmiesaikana luodaan paljon kontakteja joista moni on hyötynyt jne.jne.
Hauska idea tuo siviilipalveluksen lyhentäminen. Hiukan suoraviivaisempaa olisi ehkä kuitenkin varusmiespalveluksen lyhentäminen, vaikka sitten tavalla, jota puolentoistavuoden takaisessa Siilasmaan raportissa hahmoteltiin.
Täällä norsunluutornissa on teemasta toki tehty ihan oikeitakin laskelmia - perustuen vuonna 1998 toteutettuun palvelusaikojen uudistukseen. Homma on vielä hiukan kesken, mutta alustavien tulosten mukaan palvelusaikojen lyhentäminen vaikuttaa suunnilleen yksi yhteen työllisyysasteeseen ilman että työttömyydessä tai opiskelijoiden osuudessa tapahtuu mitään erikoista. Tuottavuuteen (tai ainakin palkkaan) palveluksen kesto vaikuttaa, mutta vaikutus pienenee ajan myötä. Tämä taas johtuu lähinnä siitä että työkokemus vaikuttaa palkkoihin eniten ihan uran alussa.
On omituista olettaa, ettei ihminen opi mitään puolustusvoimissa. Minä ainakin opin varusmiesaikanani paljon enemmän hyödyllisiä asioita, kuin Aallon toisessa puujalassa.
Vielä toinen pointti hieman asian ohi kuitenkin:
Yleistä asevelvollisuutta pidetään tällä hetkellä parhaana tapana järjestää suomen puolustus. Ongelma on kuitenkin, että tarvittaisiin budjettisäästöjä ja yksi ongelma on liian suuri reservi. Siviilipalvelus ei ole tehokas tapa järjestää tuotantoa, mutta on vaihtoehtona asepalvelukseen menemiselle, sivaria ei kuitenkaan voida poistaa, koska muuten armeijaan menemättä jättäminen olisi liian houkuttelevaa. Sivarin suorittajat toisaalta auttavat valtion budjetin suhteen, sillä säästävät työpanoksellaan erilaisten valtion rahoittamien laitosten menoja.
Mitä lyhempi sivari on, sitä suurempi on houkutus mennä sivariin asepalveluksen sijaan, eikä sivari ole yhtä kallista kuin asepalvelus.
Ehdoitus: Reserviä voitaisiin pienentää lyhentämällä sivaria esim 2 kuukaudella. Silloin insentiivit sivariin menemiselle kasvaisivat. Tällöin reservi pienentyisi ja suoraa säästöä tulisi, kun useampi kävisi sivarin armeijan sijaan. win win?
Pointti:
Itseasiassa jos mies menee vuoden myöhemmin työelämään asepalveluksen takia, niin hän on koko uransa ajan yhden vuoden verran tuottavuuskehityksessä jäljessä, tällöin sitä menetettyä työpanosta kertyy paljon enemmän kuin pelkästään yhdestä alhaisen palkan vuodesta.
Jos esimerkiksi mies tekee 10 periodia työtä ja joka vuos tehokkuus kasvaa 5%, ja ekan periodin tuotto on 1, niin se tuottaa yhteensä 1+1.05+1.05*1.05+…+1.05^9 = 12.57. Sensijaan jos toinen tyyppi on vuoden eka intisä ja tekeekin vaan 9 periodia työtä niin hän tuottaa yhteensä 1+…+1.05^8 = 11.02 Erotusta on tällöin 1.05^10, eli viimeisen periodin tuoton verran siis!
Yleisesti ottaen menetetty työpanos on viimeisen vuoden työ. Tässä siis oletetaan ettei intin käyminen lisää tuottavuutta / palkkaa, mikä ei välttämättä ole täysin ok, mutta toinpahan kenties joillekkin uuden näkökulman vielä asiaan esille.
Jos jotakin kiinnostaa oikea tieto, niin vuonna 2009 varusmiespäivä maksoi 29.67 päivä.
Menot 188.611.000€
Varusmiehiä 22.749
Palvelusvuorokausia 6.355.994
Tähän rinnalle olisi kiva saada yhden kansantaloustieteen professorin “tuotos” Suomen valtiolle. Kustannukset taitavat olla tasoa 100.000€ / vuosi.
Mistä muodostuu 3.000 opiskelijapäivän vuotuinen tuotto?
Vähintä mitä voitaisiin tehdä, on ajoittaa varusmiespalvelun alkamispäivämäärät niin että siitä olisi mahdollisimman vähän haittaa pyrittäessä jatkokoulutukseen.
Kun lainaus on paras älyn korvike, niin lainataan todellisia huippuja, eli juutalaisia. He kun pitävät asevelvollisuutta oman taloudellisen ihmeensä kivijalkana. Ilmeisesti heillä on kovin huonot tiedot Suomen todellisesta tilanteesta, koska he niputtavat samaan koriin Israelin, Singaporen, Etelä-korean ja Suomen. Minä olen vetänyt ruksit Suomen yli.
Lähde: Start-up Nation: The Story of Israel’s Economic Miracle [Hardcover]
Dan Senor (Author), Saul Singer (Author)
P.S. Ihan hieno yritelmä numeropapiston norsunluutornista, mutta miksi pitää keksiä pyörä uudestaan. Ette te keksi mitään uutta, mitä ei löytyisi Nortti Everstin pamfletista.
Arvio ja ennuste Suomen puolustuskyvyn kehittymisestä vuoteen 2039 mennessä / Erkki Nordberg.
Norsunluutornista voi vaatia raivoisan käsien heiluttelun sijaan tieteellisempää argumentointia, ja nyt siihen on oiva tilaisuus.
Kas tässä vinkkejä harjoitustyön tekemiseen:
Hyppoteesi 1: Roopen jutuissa on järkeä ja varusmiehet ovat työvoimaa. Mitä enemmän heitä vapautuu, sitä enemmän kapitalismin ilosanoma leviää pitkin maita ja kontuja talouskasvun muodossa.
Hyppoteesi 2: Jos varusmiesjärjestelmästä luovuttaisiin, varusmiehistä tulisi työttömiä, koska he eivät lisäisi työn kysyntää Suomessa. Vielä pahempaa, he liittyisivät työttömien armeijaan, polkisivat palkkoja alas ja palkkasumman laskiessa kulutus laskisi -> työnkysyntä laskisi.
Ekononometrisiä testihyppoteesejä:
Kaikessa hiljaisuudessahan on jo siirrytty siihen, että suuri osa ikäluokasta lähetetään nykyisin maitojunalla takaisin kotiin. Onko tämä lisännyt vai vähentänyt työvoiman kysyntää? BKTeetä? Ja eikös asepalveluksessa vietettyjä aikojakin ole puskettu alas. Entä kokemukset muista maista?
Varmastikin he tekevät työtä, mutta voisivat olla tekemässä paljon tuottavampaakin työtä.