Silläkin uhalla, että tästä blogista uhkaa tulla toistuvaa Juhana Vartiainen -eksegetiikkaa, ajattelin kuitenkin palata tällä viikolla keskustelua herättäneeseen aiheeseen. VATT:n uusi ylijohtaja totesi Iisalmen Sanomissa, että ikääntyneiden työntekijöiden palkkojen pitäisi reagoida iän myötä laskevaan tuottavuuteen, jotta heidän työllistämisen olisi työnantajille houkuttelevaa. Taloustieteellinen tutkimus tarjoaa kuitenkin monia syitä siihen miksi palkat eivät reagoi työn tuottavuuden vaihteluihin edes täydellisen kilpailun työmarkkinoilla. Lisäksi näyttö ikääntyneiden työntekijöiden tuottavuuden kehityksestä on ristiriitaista. Suomessakin tätä asiaa on yritetty tutkia.
Vartiaisen kommentti oli ilmeisesti reagointia uuden kyselytutkimuksen tuloksiin, jonka mukaan työnantajatkin ovat haluttomia nostamaan eläkeikää ja hankkiutuisivat mieluummin ikääntyneistä työntekijöistään eroon. Tämä on kiistatta huolestuttava tulos, koska yleensä on kai ajateltu, että suomalaisten ikääntyneiden huono työllisyys on enemmänkin tarjontapuolen ongelma, johon voidaan vaikuttaa kannustimia korjaamalla. Nyt näyttää siis siltä, että myös kysyntäpuolella mättää. Looginen johtopäätös tästä on tietenkin se, että ikääntyneet työntekijät ovat liian kalliita työllistyäkseen. Ehkä enemmänkin impulsiivinen reaktio on selittää ikääntyneiden työntekijöiden kalleutta työmarkkinoiden jäykkyyksillä (kuten työehtosopimusten yleissitovuudella), joihin voidaan ehkä vaikuttaa politiikalla.
Ei ole kuitenkaan lainkaan selvää, että työntekijöiden palkat reagoisivat työn tuottavuuden muutoksiin suoraan edes sellaisilla työmarkkinoilla, joista erilaiset institutionaaliset jäykkyydet on poistettu. Työmarkkinat eivät perustu reaaliaikaiseen vaihtoon vaan pitkäaikaisiin sopimuksiin, joilla pyritään ratkaisemaan epätäydelliseen informaatioon liittyviä ongelmia. Tämä epätäydellinen informaatio on työmarkkinoiden perusluonne, joka ei poistu instituutioita muuttamalla. Työsopimuksiin on yleensä optimaalista rakentaa iän myötä nousevia palkkaprofiileja, vaikka tuottavuus nousisi iän myötä vain vähän. Nousevilla palkkaprofiileilla saatetaan kannustaa työntekijöitä investoimaan yrityskohtaiseen osaamiseen. Ne voivat toimia myös kannustinmekanismeina, jotka saavat työntekijät panostamaan työhön enemmän. Yhtä kaikki, tärkein implikaatio tästä on, että ikääntyneet työntekijät saattavat pysyä ihan yhtä “kalliina” vaikka esimerkiksi yleissitovuus poistettaisiin kokonaan tai ammattiliitot kiellettäisiin.
Ovatko ikääntyneet työntekijät sitten kalliita? Itse asiassa empiirinen näyttö on tästä aiheesta hyvin sekalaista ja perustuu usein hyvin pieniin ja erikoisiin ammattikuntiin, joiden tuottavuuden mittaaminen on eri syistä helppoa. Jotkut tutkijat ovat myös yrittäneet johtaa tuottavuuden ikäprofiileja vertaamalla työvoimaltaan eri-ikäisten yritysten tuottavuutta toisiinsa. Olen itsekin iskenyt päätä seinään tämän kysymyksen parissa yhdessä blogisti-kolleegani, Roope Uusitalon kanssa. Me käytimme tuottavuuden mittarina teollisuustyöntekijöiden urakkapalkkoja, jotka työehtosopimuksen mukaan määräytyvät suoraan työntekijän oman tuotoksen perusteella. Suomalaisissa palkka-aineistoissa havaitaan useita kymmeniätuhansia työntekijöitä, joka tekevät töitä samanaikaisesti sekä normaalilla aika- että urakkapalkalla. Tällaisille työntekijöille on helppo laskea tuottavuuden (eli urakkapalkan) ja palkan (eli aikapalkan) välinen ero, jonka siis pitäisi kertoa kuinka “kallis” kukin työntekijä palkkojensa perusteella kullakin hetkellä on. Alla olevassa kuviossa olemme piirtäneet tämän erotuksen ikäprofiilin. Kuvasta näkee selvästi, että nuoret työntekijät ovat suhteellisesti “halvempia”. Miesten kohdalla tämä halpeneminen kuitenkin loppuu suunnilleen 45-vuotiaana, minkä jälkeen erotus pysyy melkein vakiona. Ainakaan näiden numeroiden valossa 45. ikävuoden jälkeen ei tapahdu mitään dramaattista kallistumista. On totta, että tässä on kyse pelkistä teollisuustyöntekijöistä, mutta kuitenkin tarkastelussa on huomattavasti edustavampi otos työntekijöistä kuin suuressa osassa aikaisemmasta tutkimuksesta. Tutkimusta ikääntymisen tuottavuusvaikutuksista on tärkeää jatkaa ja yhtä tärkeää on, että keskustelu pohjautuu tutkitulle tiedolle eikä arvailulle.
Urakka- ja aikapalkan välinen erotus iän mukaan
Aihealueet: Lajittelematon
Olen samaa mieltä, että ikääntyvien ihmisten työn tuottavuus voi olla heikompaa teollisuudessa Samalla voidaan kysyä mitä työn tuottavuudella tarkoitetaan tässä kontektissa. Työn tuottavuutta on vaikeata mitata yleisellä tasolla ja se on haasteellista.Yksittäisten työntekjöiden henkilökohtainen työn tuottavuuden mittaaminen on mahdotonta.
Mielestäni pitäisi keskittyä tekijöihin jotka voivat vaikuttaa työn tuottavuuteen. Ei voida enää ajatella periaatteella input/ output ajatelulla vaan tulisi keskittyä hiljaisentiedon hallintaan: motivaatioon,terveydentilaan sekä sairauspoissaoloihin.Iäkkäät 60-64 vuotiaat ovat tietysti valikoitunut joukko mutta jo 2008 heidän työllistyminen oli yli 40prosettia. Pidän Vartiaisen raporttia varmaan totena kun tutkimusjoukkona oli teollisuustyötekijöiden palkkat ja ja työn tuottavuusa. Olemme siirtyneet kuitenkin tietotyöläisten yhteiskuntaan ja työn tuottavuus ei ole yksiselitteinen asia. Vartiaisen perustelut ovat melko merkillisiä.
Joo… mun tuotavuus on tippunut. Olen 58 v ja alan olla tosi väsynyt jos työpäivä jatkuu yli puolen yön. Nuorempana jaksoin työskennellä aamuviiteen asti, kun oli kiirettä töissä.
Eräs vähälle huomiolle jäänyt erikoisuus on se, että yrityksessä sattuneet työkyvyttömyystapaukset kasvattavat enemmän tai vähemmän suoraan keskisuuren ja suuren yrityksen maksamaa työkyvyttömyyseläkemaksua.
Ajatuksena on, että yritykset pitävät parempaa huolta palkollisistaan, mutta lopputuloksena näyttää olevan, että ikääntyvistä ihmisistä haluttaan eroon. Ennen kaikkea laki vähentää ikääntyneiden rekrytointia.
Joku voisi vilkaista lain yksityiskohtia ja analysoida, houkutteleeko se yrityksiä vapaamatkustukseen.
Yritetään nyt pitää kokonaiskuva hallussa. Palkka ja palkkakustannus ovat kaksi eri numeroa kahdesta eri maailmasta. Olisi aivan mahdollista alentaa palkkakustannusta ja ehkä jopa korottaa hieman palkkoja, jos noiden väliä päästäisiin kaventamaan.
Ymmärrän kyllä, että virkamies ei tästä asiasta viitsi muistuttaa.
Vartiainen kertoo, että Ruotsissa ollaan töissä iäkkäämmäksi kuin Suomessa. Hänen perustelunsa kuitenkin oudoksuttavat. En ole kuullut, että mikään ammattiliitto olisi susotunut ikääntyneidne palkka-aleen. Sen sijaan tietyin iän täyttäneiden (jos muistan oikein 62 vuotta) työnantajan sosiaalimaksuvelvoitteet helpottuvat olennaisesti. Työntekijälle taas on porkkanaksi, että yli 65 v. jälkeen tehdyistä työvuosista saa enemmän eläkekertymää kuin sitä ennen. Tätä sivuava uutinen oli Sveriges Radion Ekonomiekon lähetyksessä 21.12.2012 klo 8.30 Ruotsin aikaa jälkeen. Tietolähteenä Premiepansionsmyndighetenin edustaja. Toisin sanoen Vartiaisen pitäisi puhua hallitukselle eikä ammattiliitoille. Hänen tavoitteenasahan on hyvä. Itse jäin eläkkeelle ruotsalaisen työnantajan palveluksesta 67 vuotiaana - kun en saanut sääntöjen takia kauempaa jatkaa.