ETLAn tutkijat Niku Määttänen, Jukka Lassila ja Tarmo Valkonen julkaisivat maanantaina mielenkiintoisen raportin eläkejärjestelmän uudistamisvaihtoehdoista. Erityisen mielenkiintoiseksi raportin tekee se, että joku ETLAn malleista saattaa toteutua. Vaikka SAK ja STTK ehtivät ehdotukset torjumaan jo kaksi tuntia raportin julkistamisen jälkeen, vakavasti otettavia vaihtoehtoisia malleja ei juuri ole julkisesti esitetty.
ETLAn raportti koostuu useammasta osasta. Ensimmäisessä Niku Määttänen arvioi stokastisella simulaatiomallilla mahdollisten eläkereformien vaikutuksia. Toisessa ja kolmannessa Jukka Lassila esittää konkreettisen ehdotuksen vanhuuseläkeiän sitomisesta elinajan odotteeseen ja viimeisessä Tarmo Valkonen selvittää eläkeiän muutoksia muissa Pohjoismaissa.
ETLAn raportti on huolellista työtä ja erityisesti simulaatiomallin tulokset eri politiikkavaihtoehtojen vaikutuksesta mielenkiintoisia. Simulaatiomalleissa toki on ongelmana, että parametreja ei varsinaisesti ole estimoitu, ja on vielä osoittamatta, että malli tuottaisi lähellä todellisuutta olevia ennusteita jo toteutuneiden - saatika sitten mahdollisesti tulevaisuudessa toteutuvien - reformien vaikutuksesta. Tästä huolimatta malli mahdollistaa monimutkaisen järjestelmän vaikutusten arvioinnin ainakin sisäisesti konsistentilla tavalla. Verrattaessa eri uudistusvaihtoehtoja toisiinsa saman mallin sisällä, voidaan suhteellisen hyvin verrata eri uudistusmallien todennäköisiä vaikutuksia. Simulaatiomalli ottaa kauniisti huomioon myös eri muutosten yhdysvaikutukset. Esimerkiksi vanhuuseläkeiän muutoksen vaikutus riippuu mallin mukaan oleellisesti siitä, mitä samaan aikaan tapahtuu varhaiseläkkeille. Pelkästään vanhuuseläkeiän nostaminen vaikuttaa työuriin vain vähän, jos työttömyysturvan ja osa-aikaeläkkeen ikärajat säilyvät ennallaan. Niistä, jotka eivät vanhuuseläkkeelle ikärajan nousun jälkeen pääsisi, osa päätyisi työttömiksi tai osa-aikaeläkeläisiksi.
Mallilaskelmien mukaan esimerkiksi vanhuuseläkeiän, työttömyysputken ja osa-aikaeläkkeiden ikärajojen yhtäaikainen nostaminen kahdella vuodella pidentäisi työuria noin 6 kuukaudella. Osa-aikaeläkkeiden ja työttömyysputken poistaminen kokonaan - yhdistettynä vanhuuseläkkeiden ikärajan nostoon - pidentäisi työuria 10 kuukaudella. Simulaatiomallin mukaan ei ole oleellista merkitystä sillä kannustetaanko eläkkeelle jäämisen lykkäämistä nykyisen superkarttuman vai aikaisemmin käytettyjen, eläkkeelle jäämisiästä riippuvien, varhennusvähennysten ja lykkäyskorotusten avulla. Kun taloudelliset kannustimet eläkkeelle siirtymisen lykkäämiseen eivät ole näissä systeemeissä tyypilliselle palkansaajalle oleellisesti erilaisia, näin tietysti pitää ollakin.
Niku Määttäsen simulaatioharjoitukset eri eläkemuutosten vaikutuksista ovat suhteellisen neutraaleja laskelmia, eivätkä ainakaan oman tulkintani mukaan varsinaisesti promoa mitään yksittäistä muutosta. Sen sijaan Jukka Lassilan artikkelit ottavat jo vähän kantaakin. Niiden mukaan vanhuuseläkeiän sitominen elinajan odotteeseen pidentäisi työuria, alentaisi kestävyysvajetta ja vähentäisi työeläkemaksujen kasvupaineita. Lassilan mallissa vanhuuseläkkeen ikäraja nousisi ja samalla eläkkeiden karttumisprosentti pienenisi (koska ikärajat, joiden jälkeen karttumisprosentti on suurempi, nousisivat myös). Tämän ansiosta nykysysteemissä eläkkeitä leikkaavaa elinaikakerrointa voitaisiin lieventää. Lisäksi nykysysteemin superkarttumat korvattaisiin eläkkeelle jäämisiästä riippuvalla lykkäyskorotuksella.
Lassilan malliin on syötetty sisään Määttäsen arvio ikärajojen korotuksen vaikutuksesta eläkkeelle jäämiseen. Raportin artikkelit siis tukevat tällä tavoin toisiaan. Sen sijaan Lassilan mallin vaikutuksia ei ole yritetty laskea auki Määttäsen simulaatiomallilla, vaikka tämä kaiketikin olisi ollut suhteellisen suoraviivaisesti tehtävissä. Nyt lukija jää hiukan miettimään mitä iloa olisi esimerkiksi superkarttuman korvaamisesta lykkäyskorotuksella, kun Määttäsen artikkelissa juuri osoitettiin, että tällaisella muutoksella ei juuri vaikutusta ole. Lassilan mallissa eläkejärjestelmän luomat taloudelliset kannustimet eivät myöskään vaikuta eläkkeelle siirtymiseen. Eläkkeelle siirtymistä lykkää ikärajojen korotus, mutta taloudellisilla kannustimilla ei eläkkeelle siirtymisiän kannalta ole merkitystä; mallissa ei ole eläkkeelle siirtymisikään vaikuttavia käyttäytymisparametreja. Simulaatiomallin avulla ehdotuksen mukaisten kannustimien ja ikärajojen vaikutusta työurien pituuteen olisi voinut yrittää laskea. Koska kyseessä on rakenteellinen malli (jossa hyötyfunktiot on valmiiksi mallissa sisällä), olisi saman tien voinut laskea vaikutuksia myös eläkeläisten hyvinvointiin. Eläkejärjestelmän suunnittelun tavoitteenahan ei pitäisi olla työurien pidentäminen vaan hyvinvoinnin maksimointi - budjettirajoite ja käyttäytymisreaktiot huomioon ottaen.
***
Nykyisessä vanhuuseläkejärjestelmässä on kolme keskeistä parametria. Elinaikakertoimen avulla leikataan eläkkeitä niin paljon, että entistä pidempään eläville eläkeläisille saadaan eläkkeet maksettua. Superkarttuman (tai varhennusvähennysten ja lykkäyskorotuksen) avulla taas tehdään järjestelmästä aktuaarisesti reilu siten, että maksettujen eläkemaksujen ja saatujen eläkkeiden odotusarvojen summa on riippumaton eläkkeelle jäämisiästä. Tällöin eläkejärjestelmän rahoituksen kannalta ei juuri ole merkitystä, minkä ikäisenä ihmiset keskimäärin jäävät eläkkeelle. Täysin aktuaarisesti reilussa järjestelmässä ikärajojen tehtäväksi jää vain estää ihmisiä jäämästä liian aikaisin liian pienille eläkkeille.
Lassilan mallissa odotetun eliniän kasvun vaikutus eläkkeiden suuruuteen pysyisi suunnilleen muuttumattomana. Nykysysteemissä eläkkeitä pienentää elinaikakerroin, Lassilan mallissa elinaikakerroin olisi aikaisempaa lievempi mutta eläkkeitä pienentäisi ikärajojen muutoksesta johtuva aikaisempaa pienempi eläkekarttuma. Lopputuloksena vaikkapa 65-vuotiaana eläkkeelle jäävän eläkkeestä lähtisi ilmeisesti suunnilleen yhtä monta euroa kuin nykyisin. Jos näin on, pysyvät myös eläkejärjestelmän kustannukset ennallaan. Myös kannustimet eläkkeelle siirtymisen lykkäämiseen jäisivät ilmeisesti suunnilleen ennalleen. Superkarttuman korvaaminen sopivan suuruisella lykkäyskorotuksella ei kannustimia keskimäärin muuta. Jakauma voi toki muuttua, mutta sitä ei edustavan kuluttajan mallilla ole helppo pyydystää. Varsinainen muutos olisi vanhuuseläkeikärajan hilaaminen ylöspäin elinajan pidetessä. Periaatteessa sama temppu voitaisiin tehdä myös ilman muutoksia elinaikakertoimiin tai korkeampien karttumien ikärajoihin, ja tuloksenkin pitäisi olla sama.
Vanhuuseläkkeiden ikärajan nosto kasvattaa keskimääräisiä eläkkeitä, koska eläkettä kartuttavia ansioita ehtii karttua enemmän. Pakottamalla eläkeläiset tekemään töitä pidempään voidaan siis parantaa eläkeläisten taloudellista asemaa (eläkeläisten hyvinvointiin ei malli ota kantaa). Työuratkin pitenisivät kun vanhuuseläkkeelle ei pääsisi yhtä nuorena kuin nykyään. Sen sijaan on vaikeampi nähdä, miten muutos korjaisi julkisen talouden kestävyysvajeen tai mahdollistaisi työeläkemaksujen alentamisen. Jos systeemi alun perin on aktuaarisesti reilu, pysyvät sen kustannukset ennallaan vaikka eläkeikä nousisi. Jos taas vaikutukset kestävyysvajeeseen ja eläkemaksuihin tulevat ulkoisvaikutuksista esim. verotulokertymän kasvun kautta, olisiko sittenkin yksinkertaisempaa jetsuttaa nykyjärjestelmän parametreja niin, että ulkoisvaikutukset tulisi otettua paremmin huomioon, kuin keksiä kokonaan uusi systeemi. Ja jos muutos syntyy eläkejärjestelmän niistä paloista, jotka eivät ole aktuaarisesti reiluja (kuten osa-aikaeläke, ja eläkejärjestelmän ulkopuolella oleva työttömyysputki), pitäisikö ensisijaisesti keskittyä niiden muuttamiseen.
P.S. Nykyinen eläkejärjestelmä on aika taitavasti suunniteltu, eikä sen muuttaminen tai yksityiskohtaisista muutostarpeista käytävä julkinen keskustelu ole ollenkaan helppoa. Yksinkertaiset “eläkeikää pitää nostaa” tai “eläkeikää ei saa nostaa” -kannanotot eivät systeemin remontissa riitä. Tätäkään kolumnia ei pidä tulkita eläkeiän nostamista kannattavaksi tai vastustavaksi. Kysymys on paljon moniulotteisempi. ETLAn tutkijoiden raportti on yksityiskohtaisuudessaan ja konkreettisuudessaan hieno avaus. Ihan helposti avautuvaa iltalukemista se ei ole ja sitä koskevat kommentit tässä kolumnissa saattavat siksi sisältää virheitä tai väärinymmärryksiä. Mutta kommenttikenttä on auki, keskustelu on tälläkin foorumilla ainakin avattu.
Aihealueet: Julkinen talous
[...] (eli tulevien eläkkeiden 62-vuoden ikään diskontattu nykyarvo) säilyy ennallaan. Edellisessä blogitekstissäni ihmettelin, miten eläkejärjestelmän kestävyys tällaisen muutoksen vuoksi voisi vahvistua niin, [...]
Roope,
huomasin että olen kuvannut elinaikakertoimeen tehtyä lievennystä tutkimuksessa väärin. Asiaa koskeva oikaisu löytyy osoitteesta http://www.etla.fi/julkaisut/elakeian-sitominen-elinaikaan-miten-kay-tyourien-ja-tulonjaon/. Lievennys on paljon vähemmän aktuaarinen kuin raportin perusteella voi luulla. Julkaisun laskelmat lievennyksen vaikutuksista ja niitä koskevat johtopäätökset ovat kyllä edelleen voimassa, mutta lievennyksen tulkinta poikkeaa siitä mitä julkaisussa kerrotaan.
Jos elinaikakertoimeen tehtäisiin raportissa kuvatun kaltainen lievennys, kestävyysvaje pienenisi vähemmän ja vain valtion ja kuntien verotulojen kasvun vuoksi. Kestävyysvajeeseen liittyvä ihmettelysi oli siis hyvin perusteltua.
Roope,
Nykyinen elinaikakerroin sopeuttaa kuukausieläkettä eläkevuosien määrän odotettuun kasvuun. Eläkeiän nosto vähentää odotettujen eläkevuosien määrää, ja tämä vähennys kompensoidaan tutkimuksessamme elinaikakertoimen lievennyksellä. Lievennys ei siis liity karttumien ikärajoihin.
Ruotsissa eläkejärjestelmän muutosehdotuksia ja pitkän aikavälin ennusteita tehdään dynaamisella mikrosimulointimallilla. http://www.sesim.org/
Nyt käynnissä on hanke Ruotsin eläkeselvitysmiehen ehdotusten arvioimiseksi.
Olen antanut itseni ymmärtää, että mikrosimuloinnin käyttö eläkekysymysten analysoinnissa on melko työlästä puuhaa. Varsinkin mallin täysmäyttäminen makrotasolle voi olla haastavaa.
Pasi:
Alimman tulodesiilin ihmiset eivät ole juuri työeläkejärjestelmän piirissä. Heille relevanttia on kansan- ja takuueläke, joita ei olla muuttamassa. Nikun mallissa on mukana koulutusryhmäkohtaiset elinajan odotteet.
Nuo fyysiset rajoitteet tulevat esimerkiksi balettitanssijoilla vastaan jo 40 vuoden korvilla. Se ei kuitenkaan tarkoita työuran lopettamista. Kannattaa muistaa myös tutkimuksen aikahorisontti, joka on yli 50 vuotta. Kun vertaat esimerkiksi palomiesten fyysistä kuntoa tietyssä iässä ja työn vaativuutta nyt ja 50 vuotta sitten, huomaat että maailma muuttuu. Ammatillisia tai vielä tarkemmin tehtäväkohtaisia eläkeikiä pitäisi säätää jatkuvasti, jotta ne olisivat oikeat suhteessa toisiinsa ja työn vaativuuteen ja työkyvyn kehitykseen. Niille, jotka eivät enää pysty täysipäiväiseen työhön tietyssä ammatissa on nyt mm. työeläkekuntoutusta sekä osa-aikainen tai täysi työkyvyttömyyseläke .
Ranskassa aikoivat ilmeisesti luoda jonkinlaisen työhistorian kuormittavuustilin eli erilaisilla tehtävillä on erilainen painoarvo kun työhistorian pituutta määritellään.
Kuinkahan monta tarkastajaa joutuvat palkkaamaan että saavat tämän toimimaan?
Öö, olin 20 vuotta hiilikaivoksessa, enkö jo pääse eläkkeelle?
Käsitelläänkö näissä malleissa miten sitä että alimmassa tulodesiilissä miehien elinajanodote on 12 vuotta alempi kuin ylimmässä tulodesiilissä.
Entä minkälaisia suosituksia antaisitte työelämän kehittämiseen niillä aloilla, joilla ihmisien fyysiset rajoitteet eivät mahdollista juurikaan yli 60 vuotiaiden tehokasta työskentelyä.
Tämä kestävyysvaikutus on kieltämättä hankala juttu.
Minun intuitioni menee seuraavasti. Elinaikakertoimen lievennys maksetaan tekemällä pidempään töitä. Koska lisätyövuodet tehdään suhteellisen matalalla karttumalla, ne tuovat järjestelmälle enemmän rahaa kuin aiheuttavat (nykyarvomielessä) menoja. Toisin sanoen, osa lisääntyneen työnteon tuottamasta rahapotista annetaan palkansaajille (elinaikakertoimen lievennyksen muodossa) ja osa käytetään järjestelmän rahoitukseen (mikä näkyy matalampana maksuna). Tämä ei ole koko tarina, mutta käsittääkseni suuri osa siitä. Ehkä Jukka (joka on jo syyslomalla) täydentää tätä selitystä myöhemmin.
Niku,
Menee sen verran detaljeiksi että taidetaan kohta hukata yleisö, joten jatketaan jossain muussa yhteydessä. Yksi kommentti kuitenkin ennen kuin karkaan syyslomalle:
Kirjoitat, että:
“Kestävyysvaikutuksesta vielä: Superkarttuman (tai oikeastaan lykkäyskorotuksen, mutta kuten todettu tämä ei ole ratkaisevaa) alkamisikä on Jukan tarkastelemassa mallissa sidottu alimpaan vanhuuseläkeikään. Kun alinta vanhuuseläkeikää nostetaan, pienempi osa työvuosista kerryttää eläkettä superkarttumalla. Jo tämä mekanismi pienentää tarvetta nostaa työeläkemaksua”
Tämän ymmärsin, mutta kun tämä indeksoinnista syntyvä “kustannussäästö” palautetaan eläkkeensaajille lievempänä elinaikakertoimena, päästään kai takaisin lähtöpisteeseen. Ankaramman elinaikakertoimen sijaan malliehdotuksessa on kaksi ‘elinaikakerrointa’ toinen liittyy ikärajoihin ja toinen kuukausieläkkeisiin. Ymmärsin että kertoimet oli jetsutettu niin että niitten summa vastaa koko lailla nykyistä elinaikakerrointa.
Kommentti,
Kotitalouksien rahoitusvarallisuuden kasvu tarkoittanee, että eläkejärjestelmän ikärajoilla on vähän vähemmän merkitystä kuin aikaisemmin. Kotitalous, jolla on paljon suhteellisen likvidiä varallisuutta, voi niin halutessaan rahoittaa kulutuksen muutaman vuoden ajan omilla säästöillään. Sen sijaan eläkevakuutuksilla ei ole tässä yhteydessä ainakaan mitään erityistä merkitystä. Eläkevakuutuksiin liittyy yleensä nostorajoituksia, joiden takia ne ovat vähemmän likvidejä kuin muu rahoitusvarallisuus.
Roope,
Mallissani peruskoulutettujen työllisyysosuus koko elinkaaren ajalta laskettuna on selvästi liian korkea. Tällä ei pitäisi olla paljon merkitystä tulosten kannalta, koska tarkastellut eläkeuudistukset eivät juuri vaikuta nuorempien yksilöiden työntarjontapäätöksiin. Malli replikoi minusta kohtuullisen hyvin (ei toki täydellisesti) koulutusryhmäkohtaiset työllisyysasteet ikääntyneiden osalta. Usein vastaavissa malleissa keskitytäänkin pelkästään työurien loppupäähän.
Mallissa kaikki ryhmäkohtaiset erot perustuvat vain mallin huomioimiin taloudellisiin kannustimiin ja suoraan empiirisistä aineistoista määräytyviin eroihin palkoissa, työkyvyttömyysriskissä ja kuolevuudessa. Olisi mahdollista replikoida havaitut ryhmäkohtaiset erot täydellisesti esimerkiksi ryhmäkohtaisilla preferensseillä. Tässä suhteessa yksinkertaisempi malli helpottaa niiden kannustinvaikutusten analysoimista, joista olen kiinnostunut. Empiiristen havaintojen tarkempi replikointi ei ole aina tavoiteltavaa, jos se edellyttää mallin monimutkaistamista.
Mutta osa-aikaeläkkeen käyttö eri ryhmissä menee mallissa tosiaan selkeästi väärin. Mallissa osa-aikaeläkettä hyödyntävät eniten matalasti koulutetut kun taas todellisuudessa sitä käyttävät eniten hyvin koulutetut. (Kenties taustalla on erot työnantajien käyttäytymisessä eri aloilla.) Tästä seuraa, että osa-aikaeläkkeen rajoittaminen näyttää mallissa tulonjaon kannalta vähän ongelmalliselta, vaikka se ei sitä todellisuudessa ole. Työurien kannalta osa-aikaeläke on onneksi aika pieni juttu.
Joka tapauksessa on totta, että viimeisimmästä putken alaikärajan nostamisesta saattaisi saada arvokasta tietoa mallin testaamisen ja kehittämisen kannalta. Se edellyttää kuitenkin nähdäkseni jakaumatason tarkastelua. Pelkän aggregaattivaikutuksen arvioiminen tuskin toisi kovin oleellista lisätietoa verrattuna aikaisempiin tutkimuksiin.
Mikrosimulointimallien vahvuus on se, että niihin voidaan laittaa jakaumat suoraan datasta. Sen sijaan dynaamisissa käyttäytymismalleissa täytyy spesifioida esimerkiksi palkkajakauman taustalla oleva (suhteellisen yksinkertainen) stokastinen prosessi. Tämä johtuu siitä, että optimoivien agenttien pitää pystyä muodostamaan erilaisia odotusarvoja. Käyttäytymismalleja ei siis niin vain rakenneta tavanomaisten mikrosimulointimallien päälle.
Kestävyysvaikutuksesta vielä: Superkarttuman (tai oikeastaan lykkäyskorotuksen, mutta kuten todettu tämä ei ole ratkaisevaa) alkamisikä on Jukan tarkastelemassa mallissa sidottu alimpaan vanhuuseläkeikään. Kun alinta vanhuuseläkeikää nostetaan, pienempi osa työvuosista kerryttää eläkettä superkarttumalla. Jo tämä mekanismi pienentää tarvetta nostaa työeläkemaksua.
Kuten Jukka totesi, kyseessä on jakojärjestelmän pysyvä laajeneminen. Järjestelmään tulee ensin lisää maksutuloa ja se maksetaan eläkkeiden muodossa myöhemmin pois, jolloin maksu alenee heti. Verrattuna rahastoivaan järjestelmään yksilö häviää jakojärjestelmässä siirtyessään myöhemmin eläkkeelle, koska uusi eläke tuottaa heikon indeksoinnin vuoksi vähemmän. Lisää tappiota tulee, jos aiemmin karttuneen eläkkeen lykkäyskorotusta ei ole laskettu markkinakorolla.
Moi Niku & Jukka
cc: Tarmo & muut mahdollisesti keskustelua seuraavat
Se että malliversio 1.0. ennusti vuoden 2005 eläkeuudistuksen muutoksia ainakin oikean suuntaisesti, ei vielä oikein takaa, että ennustekyvyn kannalta oleellisesta kohdasta muutetun mallin 2.0. ennusteet olisi uskottavia. Ymmärrän kyllä että vanhan eläkejärjestelmän sääntöjen koodaaminen oli työlästä. Yksi vaihtoehto olisi ennustaa mallilla vuoden 2005 jälkeisten muutosten vaikutuksia. Lähinnä mieleen tulee työttömyysturvan lisäpäiväoikeuden ikärajan korotus (59->60) ja muutokset osa-aikaeläkkeiden sääntöihin. Pointti on kuitenkin se, että jotenkin pitäisi vakuuttua mallin ennusteiden uskottavuudesta. Nythän malli ei erityisen hyvin ennusta esim. koulutusryhmien välisiä eroja työllisyydessä tai vaikkapa osa-aika eläkeläisten osuudessa. Ekstrapolointi aineiston ulkopuolelle sisältää väkisinkin vielä enemmän virheitä?
Onnea vaan sen supermallin kehittämiseen. Minusta tuollaisen mallin kehittäminen kannattaisi itse asiassa aloittaa rakentamalla eläkejärjestelmän mikrosimulaatiomalli. Oleellista olisi saada eläkejärjestelmän parametrit sekä esim. palkkojen, työurien pituuksien ja kuolevuuden jakaumat kohdalleen. Eläkejärjestelmän mallintaminen edustavan kuluttajan mallin avulla täytyy olla yhtä hankalaa ja harhaanjohtavaa kuin muidenkin tulonsiirtojärjestelmien kohdalla. Mikrosimuloinnissa myös budjettivaikutukset eläkeyhtiöille ja verottajalle olisi helppo ottaa huomioon. Tällaisen mekaanisen mikrosimulointimallin päälle voisi sitten vääntää käyttäytymisvaikutuksia mallintavia optimointimalleja. Ison osan tuosta työstähän olette jo sen stokastisen simulaatiomallin taustaksi tehneet.
Jukalle vielä: Kirjoitit että: ”Lisääntynyt työnteko kasvattaa kyllä tulevia eläkeoikeuksia, mutta nykyarvomielessä eläkeoikeuksien kasvu on pienempi kuin maksutulojen kasvu.” Eikös tämä tarkoittaisi, että eläkejärjestelmä ei ole aktuaarisesti reilu. Varhaiseläkkeiden osalta tämä on varmasti totta, mutta superkarttuma / lykkäyskorotus pitäisi olla laskettu siten, että vanhuuseläkkeelle jäämisikä ei vaikuta eläkeoikeuksien ja maksujen summan nykyarvoon. Jos tämä pitää paikkaansa yksittäisen eläkkeensaajan kohdalla, täytynee sen päteä myös koko systeemin tasolla. Tällöin keskimääräisellä vanhuuseläkkeelle jäämisiällä ei ole eläkejärjestelmän talouteen vaikutusta. (Mutta auttakaa nyt arvoisat ammattiaktuaarit, ollaanko Jukan kanssa mahdollisesti kumpikin väärässä vanhuuseläkeiän neutraalisuuden suhteen).
Eikös vapaaehtoisten eläkesäästämismuotojen rooli ole enemmänkin poistuva? Useimpien veroedut ovat menneet ja ikärajat nousseet. PS-tilituotteidenkin markkina taisi jäädä pieneksi.
Jos haluaa aiemmin eläkkeelle, niin se pitää rahoittaa itse omasta varallisuudesta.
Miten vapaaehtoisten eläkejärjestelmien yleistyminen vaikuttaa eläkkeelle jäämiseen tulevaisuudessa? Aika moni on hommannut sellaisen, ja niiden vaikutus näkynee enemmän tulevaisuudessa kuin vielä nyt. Mutta millainen vaikutus niillä mahtaa olla, ja miten ne pitäisi huomioida eläkejärjestelmän uudistusvaihtoehtoja pohdittaessa? Vanhoissa vapaaehtoisissa eläkevakuutuksissa eläkeiät ovat olleet 55, 58, 60 tai 63 vuotta, ja uusissa se on kai vähintään 68. Lähivuosikymmeninä eläkkeelle jäävillä on noita aiempia vuosirajoja käytössä. Eli heillä on vaihtoehtona paitsi virallinen eläkeikä, myös jokin sitä varhaisempi ajankohta eläkkeelle jäämiseen.
Pari lisäystä Niku Määttäsen kommenttiin:
Nikun analyysin perusteella superkarttuman korvaamisella lykkäyskorotuksella ei olisi suurta merkitystä eri koulutusryhmien keskimääräisten työurien tai verojen ja etuuksien kannalta. Superkarttuma kohtelee silti yksittäisiä ihmisiä epäreilusti. Lykkäyskorotus olisi superkarttumaa reilumpi. Superkarttuma tuottaa suuren hyvityksen niille, joiden ansiot ovat iästä 63 alkaen aiemmin kertyneeseen eläkeoikeuteen verrattuna suuret, ja pienen hyvityksen niille, joiden tilanne on päinvastainen. Jos työntekoa ei jatka, eläkkeen noston lykkäämistä ei hyvitetä lainkaan ennen 68 vuoden ikää.
Suomen eläkejärjestelmää arvioinut Nicholas Barr (Suomen eläkejärjestelmä: Riittävyys, kestävyys ja järjestelmän rakenne. Eläketurvakeskus 2013) ehdottaa, että jo kertyneen eläkeoikeuden pääoma-arvo säilyisi eläkkeen nostoa lykättäessä. Ikävuoteen 63 mennessä karttunut eläke voisi kasvaa esimerkiksi 0,4 % jokaista lykkäyskuukautta kohden (tarkka luku pitäisi laskea kuolintodennäköisyyksien ja korko-oletusten avulla), eli lähes 5 %, jos eläkkeen nostoa viivästäisi vuodella. Lykkäysvuoden aikana tehty ansiotyö kartuttaisi eläkettä lisää, mutta karttumaprosentti olisi nykyistä 4,5 prosentin superkarttumaa pienempi, esimerkiksi 1,9 %. Muutoksella ei olisi juurikaan vaikutuksia koko työeläkejärjestelmän talouteen, eri yksilöiden kokemat hyödyt ja haitat suunnilleen kumoaisivat toisensa.
Miksi vanhuuseläkeiän sitominen elinajan odotteeseen pienentää kestävyysvajetta? Pääsyynä on, niin kuin Uusitalo uumoileekin, työurien pidentymisen ja siitä aiheutuvan palkkasumman kasvun myötä lisääntyvät valtion ja kuntien verotulot. Myös työeläkejärjestelmän kestävyystilanne paranee. Työurien pidentyminen laajentaa erityisesti työeläkejärjestelmän jakojärjestelmäosaa, koska ikääntyneiden työntekijöiden eläkekarttumaa varten rahastoidaan vain vähän. Lisääntynyt työnteko kasvattaa kyllä tulevia eläkeoikeuksia, mutta nykyarvomielessä eläkeoikeuksien kasvu on pienempi kuin maksutulojen kasvu.
Eikä elinaikakertoimen lieventäminenkään ole välttämättä aktuaarisesti reilua. Kertoimen laskennassa eläkejärjestelmä käyttää (kuolevuuksien lisäksi) 2 prosentin laskentakorkoa, ja samaa käytetään ETLAn lievennysehdotuksessakin. Perustellusti voisi käyttää myös eläkerahastojen reaalista tuotto-odotusta, nykyisin 3,5 %. Esimerkkilievennyksessä emme myöskään anna hyvitystä kuolemanvaarasta nykyisen vanhuuseläkeiän ja uuden vanhuuseläkeiän väliseltä ajalta. Työeläkejärjestelmässä detaljit ovat erityisen tärkeitä, koska ne vaikuttavat vuosikymmenten ajan.
Roope,
Kiitos kommenteista! Seuraavassa joitakin fundeerauksia niihin liittyen.
Mallitulosten uskottavuudesta:
Olisi tosiaan hyvä testata tällaisia malleja tarkastelemalla jotakin toteutettua eläkeuudistusta ja vertaamalla mallituloksia empiirisiin havaintoihin ko. uudistuksen vaikutuksista. Sellaista analyysiä näkee valitettavasti kv. kirjallisuudessakin hyvin harvoin.
Tässä tapauksessa olisi kiinnostavaa tutkia mallilla ensin vuoden 2005 eläkeuudistuksen vaikutuksia ja verrata niitä uudistusta koskeviin empiirisiin tuloksiin. Tärkein ongelma tässä on se, että ko. uudistus muutti järjestelmää monella tavalla. Uudistusta edeltäneen eläkejärjestelmän mallittaminen tarkasti on aika hankalaa ja edellyttäisi tässä käytetyn mallin yksinkertaistamista joiltakin osin.
Sovelsin kuitenkin Tuulia Hakolan kanssa tehdyssä tutkimuksessa pääpiirteissään samanlaista mallia 2005 uudistuksen analysoimiseksi. Toteutuneen kehityksen perusteella näyttää siltä, että malli ennusti uudistuksen työuravaikutukset monilta osin ainakin suurin piirtein oikein (http://blog.hse-econ.fi/?p=2798).
Ilmeisesti malli kuitenkin liioitteli työttömyysputken alaikärajan nostamisen vaikutusta. Tässä uudessa tutkimuksessa mallia on tältä osin kehitetty edelleen. Kuten artikkelissani lyhyesti kuvaan (sivulla 48), työttömyysputken alaikärajan nostamisen työuravaikutuksia koskevat tulokset näyttäisivät olevan jotakuinkin linjassa empiiristen tulosten kanssa.
Hyvinvoinnista:
Hyvinvointi on tietysti periaatteessa paras kriteeri kaikessa poliittikka-analyysissä. Hyvinvointilaskelmien tekemiseen meidän nykyisillä malleilla liittyy kuitenkin sen verran suuria ongelmia, että katsoin parhaaksi sivuuttaa ne kokonaan.
Yksi ongelma on se, että minun käyttämässä mallissa ei ole julkisen talouden budjettirajoitteita. Näin ollen pidentyneet työurat eivät näy työeläkemaksussa ja veroissa.
Kunnollinen hyvinvointianalyysi edellyttäisi mallia, jossa yksilökohtaiset riskit ja eläkejärjestelmän etuuksia koskevat säännöt olisi kuvattu samalla tarkkuudella kuin minun käyttämässä mallissa ja joka silti sisältäisi julkisen talouden ja eläkejärjestelmän budjettirajoitteet samalla tavalla kuin Jukan käyttämässä mallissa. Mallin pitäisi myös mielellään kattaa ns. siirtymädynamiikka (kuten Jukan käyttämä malli tekee). Ns. steady state vertailut voivat tunnetusti olla hyvinvoinnin osalta harhaanjohtavia.
Tällainen malli poistaisi myös eräät muut tutkimuksemme puutteet, joihin kiinnität huomiota. Meillä on ETLAssa tällainen supermalli piirustuspöydällä, mutta resurssit eivät ole vielä riittäneet sen toteuttamiseen.
Kuten kirjoitat, eläkeiän nostaminen pidentää työuria koska se melkein ”pakottaa” (luottorajoitteiset) ihmiset tekemään töitä. On aiheellista kysyä, kuinka pitkälle tällainen politiikka kasvattaa hyvinvointia verrattuna esimerkiksi kuukausieläkkeiden leikkaamiseen. Voi argumentoida, että tällaisten vähän kovempien keinojen käyttö on ok, koska vapaa-aikaa joka tapauksessa subventoidaan monin eri tavoin. Eläkejärjestelmälle asetetaan usein myös vähän paternalistisen tuntuinen tavoite, jonka mukaan sen tulee taata ”riittävän korkea” tulotaso eläkkeellä. Nämä ovat hyvin hankalia kysymyksiä, joita eläkekeskustelussa pohditaan liian harvoin.
Tulonjaosta:
Omasta mielestäni analyysini kiinnostavin tulos koskee tulonjakovaikutuksia. Vanhuuseläkeiän nostamisen katsotaan usein olevan tulonjaon kannalta ongelmallinen toimenpide. Osoitan kuitenkin, että vanhuuseläkeiän nostamisella on useita vaikutuksia, jotka ovat omiaan vähentämään taloudellista eriarvoisuutta.
Mallitulokset pitää aina pystyä selittämään järkeenkäyvästi. Yritän selittää tärkeimmät tulonjakoon liittyvät tulokseni mahdollisimman yleistajuisesti täällä:
http://ekonomistifoorumiekonomisti.blogit.kauppalehti.fi/blog/30620