Helsingin käräjäoikeudessa on alkamassa Suomen mittakaavassa massiivinen kartellioikeudenkäynti. Sadat yksityiset metsänomistajat, 43 kuntaa ja Metsähallitus hakevat puun ostokartelliin osallistuneilta metsäyhtiöiltä yhteensä 228 miljoonan vahingonkorvauksia.
Rosvot on jo saatu kiinni. Markkinaoikeus totesi joulukuussa 2009 kolmen metsäyhtiön Metsäliiton, Stora Enson ja UPM syyllistyneen kiellettyyn hintayhteistyöhön, jonka tavoitteena on ollut pitää raakapuun hinta alhaalla. Metsäliitolle ja Stora Ensolle tuomittiin yhteensä 51 miljoonan sakko. UPM vapautettiin seuraamuksista, koska se oli ilmiantanut kartellin.
Markkinaoikeuden päätöksen mukaan metsäyhtiöt olivat ylläpitäneet raakapuun ostokartellia vuosina 1997 - 2004. Kuitupuun osalta kartelli on kattanut melkein kaiken Suomessa ostetun puun. Tukkipuuta ostavat myös mm. sahat, mutta tukkipuussakin kartelliyhtiöiden markkinaosuus on merkittävä. Yhteensä kartelliyhtiöiden osuus raakapuukaupasta kartellivuosina oli Markkinaoikeuden mukaan lähes 80%.
Nyt oikeuden pitäisi arvioida paljonko metsän myyjät ovat ostokartellista kärsineet, ja paljonko metsäyhtiöiden pitäisi metsää myyneille maksaa korvauksia. Laskelma ei ole ihan helppo ja sitä tekemään onkin kerätty suuri joukko suomalaisekonomisteja ja useampi konsulttiyhtiö. Ihan puolueettomiakaan eivät arviot tällä kertaa ole. Kantajien asiantuntijoiden pitäisi näyttää, että puun hinta on kartellin vuoksi alempana kuin mitä se muuten olisi ollut, vastaajien asiantuntijat taas selittänevät, että puun hintaan vaikuttaa moni muukin tekijä, ja kartellin vaikutuksia ei voida kauppahintojen perusteella näyttää toteen. Odotettavasti kumpaakin kantaa puolustetaan erinäisillä estimaateilla puun hinnanmuodostuksesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Oikeus sitten ratkaisee, mitä muuttujia uskottavassa mallissa pitäisi olla mukana ja mitä ei, miten pitäisi suhtautua virhetermien autokorrelaatioon vai onko hinta-aikasarjassa mahdollisesti jopa yksikköjuuri tai ovatko hinnat peräti yhteisintegroituneita jonkun muun aikasarjan kanssa. On mielenkiintoista nähdä, miten tuomarit ekonomistien näyttöä oikeudessa tulevat arvioimaan.
Periaatteessa oikeudella on käytössään tiedot kaikista metsäyhtiöiden tekemistä puukaupoista. Ongelmana vaan on, että kun kartelli on toiminut koko maassa, puuttuu referenssihinta johon kartellihintaa voisi verrata ja jonka perusteella kartellin vaikutuksia arvioida. Vertaaminen puun hintaan Ruotsissa tai paperin ja sellun maailmanmarkkinahintaan voi auttaa vähän mutta oleellisin informaatio taitaa silti olla puukauppojen keskihinnan kehitys ennen kartellia, kartellin aikana ja kartellin jälkeen. Yksittäisten puukauppojen ominaisuudet tuskin kokonaiskuvaa paljon muuttavat.
Poimin alla olevaan kuvioon virallisen tilaston mukaisen kantohintojen kehityksen vuodesta 1991 vuoteen 2011. Pystyviivat merkkaavat kartellin alku- ja loppuvuotta. Mitä tuon perusteella sitten voidaan kartellin vaikutuksesta sanoa?
Ainakin näyttää siltä, että kuitupuun hintakehitys on ollut kartelliperiodilla esim tukkipuuhun verrattuna varsin maltillista ja vuosivaihtelu pientä mikä sopisi yhteen kartellihinnoittelun kanssa. Esimerkiksi paperin ja sellun maailmanmarkkinahinnan rivakka nousu vuosina 2000 ja 2001 ei näy kuitupuun ostohintaan juuri vaikuttaneen; koivu- ja kuusikuitupuun hinta laski pikku hiljaa koko kartelliperiodin ajan. Toisaalta kuitupuun hinta ei juuri noussut kartellin päättymisen jälkeenkään, ennen kuin vasta vuosina 2007 ja 2008. Tämä hintojen nousu taas selittynee pikemminkin suhdanteilla kuin kartellin päättymisellä. Samaan aikaan esimerkiksi sahatavaran vientihinnat nousivat Metlan tilastojen mukaan ennätysvauhtia.
Oikeudessa kuultaneen paljon muitakin selityksiä hintojen muutokselle. Puun hintaan vaikuttaa toki myös tarjonta. Vaikka metsä kasvaa suht tasaista vauhtia vaihtelee metsäomistajien myyntihalukkuus esimerkiksi metsäverotuksen vuoksi. Kilpailutilannekin muuttui vuonna 2008 kun puumarkkinoille tuli uusi ostaja, Harvestia. Mutta näillä sopii tämänkin kolumnin lukijoiden vapaasti spekuloida, oikeus aikanaan päättää mikä oli totuus.
Aihealueet: Lajittelematon
Osallistun myös korvaushakemuksiis!!
Terve!
Vuodesta 1994 koneellisen puunkorjuun parissa toimiminen on mahdollistanut toimialan seuraamisen etulinjasta.
Puunkorjuu on mahdollisimman vaikea yhtälö. Satojatuhansia metsänomistajia, joista enemmistöllä ei ole halua myydä kapulaakaan. Metsällä on suuri tunnearvo - tuoreessa muistissa ovat papan kanssa taimikon istutus ja joulukuusen haku reissut. Kotimetsä on osa maisemaa. Lukuisat ovat ne tapaukset, joissa metsään on menty kirveen kanssa puolipakolla - verottaja on kaivannut osuuksiaan sukupolvenvaihdoksissa, sisarosuuksien maksussa ja kuolinpesien osalla. Onpa moni mennyt leimikontekoon silmäkulmasta hikeä pyyhkien - avioerotilanteessa. Vain murto-osalle metsänomistaminen on ammattimaista sijoitustoimintaa.
Ostaja - metstäteollisuus toimii kvartaalitaloudessa, jossa menestyminen toimihenkilöltä edellyttää onnistumista; mahdollisimman paljon puuta, mahdollisimman halvalla. Tuossa työssä ei ole juuri mikään konsti ole jäänyt käyttämättä - josta räikeimpänä esimerkkina pitkäkestoinen kartelli.
Syyt siitä miksi UPM-Kymmene antoi itsensä ja kilpailijansa ilmi EU:n, Yhdysvaltain ja Kanadan kilpailuviranomaisille tammikuussa 2004 ovat jääneet vaille tarkastelua. Ainoastaan sanomalehti Ilkka keväällä 2004 muutaman rivin kirjoitti. Paljastamalla kartellin UPM sai syytesuojan euromääräisten sanktioiden suhteen. Suurempana syynä takametsissä on kuitenkin pidetty hallituksen silloisten jäsenten suojelua parhaassa / pahimmassa tapauksessa vankilatuomiolta. Onhan markkinatalousmaa Yhdysvalloissa kartelli rikos, jossa toimitusjohtajaa sekä hallituksen jäseniä uhkaa jopa vankeustuomio. UPM:n silloisille hallituksen jäsenille, varsinkin Presidentti Martti Ahtisaarelle ja Jorma Ollilalle asia olisi ollut varsin negatiivinen lisä CV:ssä.
Sittemmin amerikkalaiset paperinostajat ovat saaneet korvauksia - mm. kesällä 2013 Stora Enso sopi sikäläisen kiistan maksamalla 6 miljoonaa euroa. UPM - oli hoitanut jo aikaisemmin relut 13 miljoonaa euroa sovinnosta.
Keväällä 2011 käynnistin suurisavotta - ryhmän kokoamisen. Kiersin Suomen ristiin rastiin - tapasin tuhansia metsänomistajia - kuulin uskomattomia tarinoita puukaupan moninaisista konsteista. Teimme matkan varrelta useita tv dokumentteja, mm: MOT, A-Studio ja 45 - minuuttia.
Olen kohdannut monenlaista myötätuulta - vähäinen ei toki ole vastaisen osuuskaan. Metsä on niin rakas - pyhä paikka. Yli sadan vuoden aikana toiminut edunvalvontajärjestö Mhy - niin ikään on joutunut myrskyn silmään palvellessaan metsänomistajia.
Oma mielenkiintonsa asiaan oli syksyllä 2011 Rovaniemellä käyty väitöstilaisuus,
http://yle.fi/uutiset/vaitos_puukartellista_hyotyi_koko_suomi/5433684.
Rauno Ruskon lopputulema oli ytimekäs: Raakapuukartelli mahdollisti koko sotien jälkeisen Suomen nousun johtavaksi teollisuusmaaksi.
Väitöstilaisuudessa ihmettelin kuulijakunnan vähäisyyttä. Olisihan moinen asia luullut kiinnostavan varsinkin metsänomistajien etujärjestötahoja. Ketään ei paikalla näkynyt.
Kokoan parhaillaan koostetta suurisavotta - prosessin vaiheista. Aikomus olisi kooste saada kansiin syksyllä 2014.
Maaliskuussa 5. päivä Helsingin käräjäoikues aloittaa suurisavotta ryhmämme asian käsittelyn. Metsänomistajahan luokitellaan elinkeinonharjoittajaksi - ja näin kyseessä ei ole ryhmäkanne - vaan ryhmän kanne, jossa jokainen metsänomistaja on yksittäinen kantaja.
Asiassa on monta muuttujaa, joista korvauksen suuruus on yksi keskeinen seikka - vähäinen ei ole myöskään asiaan liittyvien vanhenemiskäytänteiden laita. Uskon, että juuri päättynyt asfalttikartelli ja puukartelli tulevat jalostamaan lakikirjaamme lukuisia tarkennoksia.
Toivottavasti asiat saadaan pikaisesti pois päiväjärjestyksestä - ja metsään työrauha. Metsässä on loistokas tulevaisuus bioliiketoimintoineen - mikä sekin kartellijupakan takia on stopissa - jäihän satojen miljoonien NER avustukset saamatta kolmikolta. Saamieni tietojen mukaan keskeneräinen kartellijupakka teki kolmikosta tukihakukelvottoman. Näin ollen voidaan sanoa, että kartelli ei kosketa vain metsänomistajia - vaan meitä kaikkia.
Kellon ollessa 1.45 - huomaan aiheen hieman aaltoilleen.
Mukava nähdä että asia kiinnostaa
Oikein hyvää ja oikeudenmukaista vuotta 2014!
Reijo Lahtonen
“Oikeus sitten ratkaisee, mitä muuttujia uskottavassa mallissa pitäisi olla mukana ja mitä ei, miten pitäisi suhtautua virhetermien autokorrelaatioon vai onko hinta-aikasarjassa mahdollisesti jopa yksikköjuuri tai ovatko hinnat peräti yhteisintegroituneita jonkun muun aikasarjan kanssa. On mielenkiintoista nähdä, miten tuomarit ekonomistien näyttöä oikeudessa tulevat arvioimaan.”
Ei tuomari tuollaisista päätöksiä tehne. Tai ainakaan kirjaa päätökseen näkyviin. Tuomiosta tulisi muutoin liian helppo kohde valitettavaksi. Todennäköisemmin tuomari referoi päätöksessään kohtalaisen laajalti erilaisia argumentteja, joita eri osapuolet ovat esittäneet. Sen lisäksi hän referoi aiempia oikeuspäätöksiä. Ja esittää lopulta tuomiopäätöksensä, perustellen asiaa yleisellä tasolla, mutta kertomatta mitkä detaljit vaikkapa juuri jossain hinnoittelumalleissa ovat olleet vakuuttavia ja mitkä eivät. Korvaussummaa päätettäessä merkitystä on paitsi hinta-arvioilla, myös aiemmilla oikeusasteiden kartellipäätöksillä - ja sillä, millaisia korvaustasoja niissä on määrätty.
Käräjäoikeuteen tuokaan kartelliasia ei jääne, vaan jatkanee matkaa vähintään hovioikeuteen, mahdollisesti korkeimpaan oikeuteenkin asti, koska tässäkin kartelliasiassa voidaan nähdä ennakkopäätösluonnetta, koska tilanne poikkeaa siinä määrin aiemmista korkeimmassa oikeudessa olleista kartelliasioista.
Antti:
Puun myyjät ovat metsänomistajia, jotka tuskin voivat vyöryttää kartellitappiota kenellekään. Ja kun kyseessä on ostokartelli, kartellin osapuolia epäillään ali- eikä ylihinnan maksamisesta. Mutta spekulaatiot siitä, mikä olisi ollut puun hinta ilman kartellia, miten vahvaa näyttöä kartellin vaikutuksista oikeus vaatii, ja mistä tällaista näyttöä oikeuden kuulemat asiantuntijat aikovat luoda, olisivat kovin mielenkiintoisia.
Vahingonkorvauksen määräytynee tuomionistuimen kokonaisarvion mukaan, ei niinkään mikään yksittäisen matemaattisen mallin perusteella. Mielenkiintoista olisikin spekuloida, että mitkä tekijät osoittautuvat kaikkein oleellisimmiksi hinnan määräytymisen kannalta ja mitkä tekijät jätetään huomiotta, sillä niiden vaikutus katsotaan joko pieneksi tai “epäselväksi” (= potentiaalinen vaikutus suuri, mutta voi olla joko korvausta korottava tai laskeva, jolloin käytetään odotusarvoa, eli ei vaikutusta).
Vaikka itse hintakysymyskin on mielenkiintoinen, niin vahigonkorvauksen määräytymien riippuu myös muista tekijöistä.
“Koska monopolihinnan veloittaminen edellyttää monopolivoimaa, kartellin aiheuttama hintatason nousu vaikuttaa kuin yleinen hintatason nousu kyseisillä markkinoilla. Näin ollen kartellin asiakkaat luultavasti nostavat omia hintojaan ja siirtävät osan kärsimästään vahingosta omille asiakkailleen, joista näin tulee epäsuoria vahingonkärsijöitä.” (Toni Kalliokoski, Vahingonkorvaus kilpailunrajoituksen seuraamuksena kartellitapauksissa, 2007)
Pitäisi siis myös tutkia, että ovatko nämä yrittäjät saaneet vieritettyä kuluja eteenpäin, jolloin heidän todelllisuudessa kokemansa vahingot ovat pienempiä kuin pelkästään puun ylihinnan perusteella voitaisiin päätellä.