Hesarin sunnuntainumeron pääkirjoitussivulla toimittaja Laura Saarikoski kauhisteli eläkeiän nostoa 67 vuoteen huomauttaen, että tämä tarkoittaisi että alimpaan tuloviidennekseen kuuluva duunari ei ehtisi eläkkeestä nauttia kuin vuoden. Sen sijaan raskasta työtä tekevät nuorena kuolevat sekatyömiehet maksavat pitkään elävien hyvätuloisten toimihenkilöiden eläkkeet. Maailma voi olla epäreilu, mutta onneksi ei sentään näin pahasti.
Alan Krueger aikanaan neuvoi, että kaikki laskelmat on jollain tavalla väärin eikä alle 100 prosentin virheisiin kannata puuttua. Kun valtakunnan paraatipaikalla esitetään tätä paljon isompia virheitä, pieni nipotus lienee kuitenkin paikallaan.
Hesarin laskelmaa voi verrata Lasse Tarkiaisen, Pekka Martikaisen, Mikko Laaksosen ja Tapani Valkosen Lääkärilehdessä julkaistuun tutkimukseen, jossa laskettiin elinajanodotteita tuloluokittain. Tämän mukaan alimpaan tuloviidennekseen kuuluvien 35-vuotiaiden miesten elinajanodote on rapiat 34 vuotta. Odotettu elinikä on siis vain 69 vuotta - suunnilleen sama kuin Hesarin jutussa. Dramaattisen pieni luku, joka syystä herättää huomiota, mutta tämä ei kuitenkaan tarkoita, että vaikka eläkeikä olisi 67, eläkkeellä ehtisi olla keskimäärin vain vuoden tai edes kaksi.
Hesarin toimittaja oli saanut keskimääräiseksi eläkkeelläoloajaksi yhden vuoden vähentämällä EK:n ehdotuksen mukaisen eläkeiän (67) alimpaan tuloviidennekseen kuuluvien miesten elinajan odotteesta (68). Elinajan odotteeseen vaikuttaa kuitenkin myös ennen eläkeikää kuolevat, jotka eivät ehdi eläkkeelle ollenkaan. Nämä ovat kuitenkin eläkkeellä nolla vuotta eikä negatiivisen määrän vuosia kuten toimittajan laskelmassa. Eläkeikään asti hengissä selviävät sekatyömiehet ehtivät eläkkeestä nauttia sentään paljon pitempään. Itse asiassa sosioekonomiset erot eläke- ja työvuosien suhteessa ovat aika pieniä. Mikko Myrskylän, Taina Leinosen ja Pekka Martikaisen Eläketurvakeskuksen työpaperisarjassa (02/2013) ilmestyneen tutkimuksen mukaan 50-vuotiaat toimihenkilöt ovat jäljellä olevasta eliniästään hiukan suuremman osan työssä kuin työntekijät.
Jutussa menee pieleen myös pari muuta kohtaa. Ensinnäkin alimpaan tuloviidennekseen ei kuulu kovinkaan paljoa eläkemaksuja maksavia sekatyömiehiä vaan pikemminkin työttömiä ja eläkeläisiä. Alimmasta tuloviidenneksestä ei siis rikkaampien eläkkeiden maksamiseen kovin paljoa eläkemaksuja kerry. Toiseksi pitää muistaa että suuri osa työttömistä ja raskasta työtä tekevistä jää työkyvyttömyyseläkkeelle paljon ennen vanhuuseläkeikää. Työkyvyttömyyseläkkeelle jäävät saavat tyypillisesti eläkettä enemmän kuin ovat sitä ehtineet maksamaan.
Suomalainen eläkejärjestelmä voi olla epäreilu monella tavalla, mutta ei sentään niin että pienituloisimmat subventoisivat hyvätuloisten eläketurvaa, vaikka Saarikosken artikkelissa siteerattu vakuutusmatemaatikko Olli Pusa näin arveleekin. Eläkejärjestelmä on edelleen tuloja tasaava mm. kansaneläkkeiden ja työkyvyttömyyseläkkeiden vuosi - ja niin pitää ollakin. Eläkeiän muutoksia isompia ristisubventiota syntyy siitä, että miesten ja naisten eläkemaksut ovat samansuuruisia, vaikka naiset elävät pitempään ja siitä että 63-68 -vuotiaana työssä olevat ansaitsevat korotettua eläkekarttumaa, jota maksetaan pitkään eläville enemmän kun mitä näinä vuosina perityillä eläkemaksuilla pystytään kustantamaan. Sukupolvien välisestä taistelusta kiinnostuneet voivat myös perehtyä ETK:n laskelmiin, joiden mukaan vanhemmat kohortit saavat eläkemaksuilleen paljon enemmän katetta kun nuoremmat.
Aihealueet: Lajittelematon
オスビッグハンドチャネルは、すべてのはすべてされます
http://www.medscape.com/viewarticle/555221_2
Miesten ja naisten ikäerot (kuolemaan liittyen) tasoittuvat eläkeläisiässä….
Tuo Austrianin kuvaama malli vastaa muualla yleistä mallia. Toki esim. USA:ssa on kaikille pakollinen työeläkejärjestelmä osana sosiaaliturvaa. Mutta lisäeläkkeet pitää ansaita itse.
Järjestelmien ja maksajien erillisyys ei ole yhdentekevää. Esimerkiksi työeläkejärjestelmä ja kansaneläkejärjestelmä ovat toisistaan erillisiä. Kansaneläkkeen verran pienituloinen saa aina, maksoi maksuja tai ei. Mutta jos työeläke ei ole hänelle juuri sitä suurempia ja voi olettaa, ettei tule montaa vuotta sitäkään saamaan, miksi maksaa eläkemaksuja.
Tekee vain pimeää työtä ja nostaa kansaneläkettä. Silloin voi jättää kannattamattomat työeläkemaksut maksamatta. Siksi tavallisen kaduntallaajan näkökulmasta järjestelmillä on eroa eikä niitä voi niputtaa samaan kasaan.
Kaikkein selvintä olisi se, että valtio huolehtisi universaalista sosiaaliturvasta Kelan kautta ja muu eläkejärjestelmä olisi yksityisoikeudellisiin sopimuksiin perustuvaa.
Työnantaja voisi tarjota etuusperusteisen eläkkeen jos sen tilanne sallisi sen, mutta vastuita varten pitäisi kerätä täysi rahoitus. Eli vakuutusyhtiö tai yhtiön oma erillinen eläkesäätiö keräisi maksut ja investoisi ne erilaisiin sijoituksiin.
Pääosin eläkkeet perustuisivat kotitalouksien omiin säästöihin ja kenties erilliseen ostettavaan henkivakuutusturvaan/elinkorkoon.
Sosiaalipolitiikka liittyisi pelkästään tuohon universaaliin turvaan ja muihin asioihin valtiolla ei olisi puuttumista!
“minusta “kuka subventoi ketä?” -laskelmissa pitää ottaa huomioon kaikki eläkkeet, jopa työttömyysturvan lisäpäivät ja kaikki eläkemaksut. - See more at: http://blog.hse-econ.fi/?p=5993#sthash.zuKgg4dD.dpuf”
Se on mielipide, joka Suomessa on toki vapaa.
Kyse on myös järjestelmistä, joissa on eri maksaja. Tuolla tempulla jo höynäytettiin kertaalleen tasavallan hallitus ottamaan kontolleen Kela-maksu. Niin kauan kuin Kela-maksulla rahoitettiin kansaneläkettä, tuossa oli ehkä logiikkaa. Mutta nyt tilanne on muuttunut.
Ei ole oikein kestävällä pohjalla ajatella, että työeläkejärjestelmä voi lypsää pienituloiselta subventiota, koska valtio…
Taidan joutua omalta osaltani lopettamaan tämän mielenkiintoiseksi käyvän keskustelun, muut voivat toki vapaasti jatkaa. Loppukaneettina vain kaksi juttua:
Austrian ihmetteli
“Roope, miksi ansioeläkejärjestelmään pitäisi liittää köyhyyttä tai työttömyyttä vastaan “vakuuttavia” elementtejä? Eikö universaali sosiaalivakuutus voisi hoitaa sen puolen ja kaikki muu yksityisillä sopimusperusteisilla vakuutuksilla?”
Minun on vaikea pitää eri eläkejärjestelmän paloja irrallisina osina, vaan mieluummin miettiä koko eläkejärjestelmää kansaneläkkeet, työkyvyyttömyys- ja työttömyysvakuutus mukaanlukien yhtenä systeeminä. Onhan koko systeemi kuitenkin lainsäätäjän kontrollissa olevaa sosiaalivakuutusta eikä varsinaista yksityistä sopimusperusteista puuhaa, vaikka tästä eläkeyhtiöissä voidaan olla eri mieltä. Siksi vakuutusturvaa köyhyyden, pitkäikäisyyden ja työkyvttömyyden varalle sekä järjestelmän aiheuttamia kannustimia on mielestäni syytä arvioida kokonaisuutena.
Ja Olli P & kumppaneille: Toivottavasti matematiikasta ollaan sentään samaa mieltä, vaikka sosiaalipolitiikasta ei oltaisikaan. Superkarttumaan liitttyvistä teemoista bloggailin jo aikaisemminkin (Millainen on optimaalinen eläkevakuutus? 8.8.2013) Itseäni siteeraten kirjoitin silloin suunnilleen, että:
Superkarttumalla yritetään tehdä eläkejärjestelmästä aktuaarisesti reilu sillä tavalla, että saman eläkepotin saa riippumatta siitä, missä iässä jää eläkkeelle. Täysin aktuaarisesti reilu järjestelmä ei kuitenkaan ole mm. elinajan odotteisiin liittyvästä asymmetrisestä informaatiosta johtuen sosiaalisesti optimaalinen. Ongelma on sama kuin muissakin vakuutuksissa, vapaaehtoisia vakuutuksia ostavat mieluiten ne, joiden tapaturmariski on korkein. Eläkevakuutuksen tapauksessa “tapaturma” tarkoittaa pitkäikäisyyttä ja (lisä)vakuutuksen ottaminen työssä jatkamista vanhuuseläkeiän alarajan jälkeen. Tällainen valikotuminen voi käydä systeemille kalliiksi.
Tästä ei taideta olla edes erityisesti eri mieltä lukuunottamatta sitä, että minusta “kuka subventoi ketä?” -laskelmissa pitää ottaa huomioon kaikki eläkkeet, jopa työttömyysturvan lisäpäivät ja kaikki eläkemaksut.
Mikä on tällä hetkellä alimman tuloviidenneksen tuloraja? Eli minkä kokoiset vuositulot pitää alittaa kuuluakseen alimpaan tuloviidennekseen?
Alimman tulokymmennyksen rajana näkyy olevan noin 12 800 euron vuositulot yhden hengen talouksissa, tai 19200 euron tulot kahden aikuisen taloudessa, ja alimman tulokymmenyksen tulojen keskiarvo on noin 10 000 euroa yhden hengen taloudessa vuodessa:
http://tilastokeskus.fi/til/tjkt/2012/02/tjkt_2012_02_2013-12-18_kat_002_fi.html
Kysyn tätä siksi, että pohdiskelen, millaisesta joukosta alin tuloviidennes koostuu. Alimmasta tulokymmenyksestä ainakin vaikuttaisi lentävän ulos liian suurten tulojen takia, jos saa vuoden joka kuukausi työttömyyskorvausta (siis peruspäivärahallakin, saati ansiosidonnaisella) ja yleistä asumistukea samaan aikaan jossain, missä asuminen yhtään maksaa. Esimerkiksi sellaiset opiskelijat, joilla tulot muodostuvat lähinnä opintotuesta ja sen asumislisästä (ja jotka eivät tee ainakaan paljoa töitä kesällä tai lukukausien aikana) sekä pienen eläkkeen saajat, jotka asuvat omistusasunnoissa vailla asumistukia, mahtuvat kirkkaasti alimpaan tulokymmenykseen (ja samalla toki myös alimpaan tuloviidennekseen). Samoin omistusasunnossa tai alhaisten vuokrien kunnissa asuvat pitkäaikaistyöttömä voivat alittaa jopa alimman tulokymmenyksen rajat. Mutta mitkä ovat siis alimman tuloviidenneksen tulorajat?
Pienituloisimmat jäävät usein työttömiksi aika varhain, ennen kuin täyttävät 60 vuotta.
Olli Pusa väitti:
“Työttömyysaikana ei kartu eläkettä. vastaavasti eläke on pienempi. Nykyään suurin karttuma on 63-68 vuoden iässä, jolloin karttu 4,5% palkasta eläkettä. Tuohon karttumaan ei varhain kuoleva tai varhain työttömäksi joutuva pääse kiinni.”"
Työttömyysaika kerryttää nykyisin eläkettä 63 ikävuoden loppuun asti. Eli jos jää työttömäksi esim. 63-vuotiaana, voi henkilön omia etuja katsoen olla järkevämpää nostaa ansiosidonnaisia työttömyyskorvauksia, josta tämä saa tulevaan eläkkeeseensä superkarttumaa, kuin vielä eläkettä, mikäli olettaa elävänsä vielä vuosia. Lisätietoja siitä, paljonko eläkettä milloinkin työttömyysaikana kertyy, löytyy täältä:
http://tyoelakelakipalvelu.etk.fi/fi/soveltamisohje/index.php?asiakirjanumero=16989
Vastaavasti vuodesta 2005 lähtien myös esimerkiksi ammattiin tähtäävä opiskeluaika kerryttää täysi-ikäisille opiskelijoille eläkettä sillä edellytyksellä, että henkilö valmistuu näiden opintojen seurauksena johonkin tutkintoon ennen eläkkeelle jäämistään.
Roope, miksi ansioeläkejärjestelmään pitäisi liittää köyhyyttä tai työttömyyttä vastaan “vakuuttavia” elementtejä?
Eikö universaali sosiaalivakuutus voisi hoitaa sen puolen ja kaikki muu yksityisillä sopimusperusteisilla vakuutuksilla?
Sopivalla vertailuryhmien valinnalla saa toki halutun tuloksen. Ja siitä saa varmaan kiitosta järjestelmästä. Järjestelmän ongelmien kartoittaminen edellyttää kyllä laajempaa tarkastelua.
Jos eläkeikä olisi 67, ylin miesten tuloviidennes olisi usein työssä 63-67 ikävuosinen välillä, kun taas alimman tuloviidenneksen miehet olisivat useimmiten työttöminä. Järjestelmän eläkkeen karttumisesta valtava osa on keskitetty karttumaan juuri noina vuosina. Siis ylin viidennes voi sen saada, alin käytännössä ei.
Tuo superkarttuma tuottaa työssä ikävälillä 63-67 olevalle hyvätuloiselle eläkettä yhteensä 18% palkasta, kun normaalisti vastaavassa ajassa eläkettä karttuu 6% palkasta. Järjestelmässä perityissä maksuissa ei tuo superkarttumaa oteta huomioon, sen lisäkustannus rahoitetaan nuorempana perittävällä maksulla.
Taas yksi kohta, jossa työeläkejärjestelmässä pienituloiset käytännössä joutuvat subventoimaan suurituloisten eläkkeitä. He maksavat omana työssäoloaikanaan näitäkin karttumia, mutta eivät yleensä itse siitä hyödy.
Oli eläkematematiikkaa tai rautalankamatematiikkaa, mutta minusta parasta matematiikkaa löytyy jo blogitekstissä siteeraamastani Myrskylän, Leinosen ja Martikaisen raportista. Siinä esim. sivulla 28 on kuvio, jonka mukaan vuonna 1950 syntyneen kohortin toimihenkilöt ovat 50 vuotta täytettyyään jäjellä olevasta eliniästään 35% työssä (ja maksamassa eläkemaksuja) kun työntekijöillä tämä osuus on 27%. Tämä ei vielä tietysti kerro kuka subventoi ketä. Sellaisessa laskelmassa pitäisi ottaa huomioon myös se että pitemmästä työurasta karttuu parempi eläke. Ja sellaisen laskelman oikeastaan voisi joku oikea matemaatikko ehtiessään tehdä.
Pekka. Työttömyysaikana ei kartu eläkettä. vastaavasti eläke on pienempi. Nykyään suurin karttuma on 63-68 vuoden iässä, jolloin karttu 4,5% palkasta eläkettä. Tuohon karttumaan ei varhain kuoleva tai varhain työttömäksi joutuva pääse kiinni.
“Miksi kollektiivisesti rahoitettu kuponginleikkaajien yhteiskunta on hyväksyttävämpi kuin yksityisesti, omista säästöistä rahoitettu? ”
Siksi että vaikkapa köyhyyttä vastaan on vaikea ostaa yksityiltä markkinoilta vakuutusta. Yhteiskunnan enemmistö onkin nähnyt hyväksi torjua köyhyyttä kansaneläkkeellä. Työkyvyttämyys ja työttömysvakuutus taas ei onnistu yksityiseltä pohjalta adverse selection - ongelman vuoksi.
Mutta joo, nythän se selkisi miksei kukaan lyö lukuja pöytään:
http://www.etk.fi/fi/gateway/PTARGS_0_2712_459_440_3034_43/http%3B/content.etk.fi%3B7087/publishedcontent/publish/etkfi/fi/julkaisut/tutkimusjulkaisut/raportit/ty%C3%B6urien_pituuden_kehitys_2000luvulla_7.pdf
Eläkkeelläoloaikaa ei tilastoida eikä siitä laadita odotetta.
Eläkkeelläoloaika on historiallisesti (1980–2009) päättyneiden eläkkeiden perusteella kasvanut paljon voimakkaammin kuin eliniän odotteen kasvun perusteella voisi ennustaa. (Työttömyysputki?) Näköjään naisten eläkkeelläoloaika on revennyt tässä vuoden 1987 jälkeen paljon miehiä pidemmäksi. Sokerina pohjalle eliniän odote on kasvanut paljon voimakkaammin kuin vielä 10 vuotta sitten ennakoitiin. Matematiikka näyttäisi olevan ihan uusi juttu näissä eläkeasioissa.
Ja eläketurvakeskuksen tutkijan Noora Järnefeltin pahvi:
http://www.stat.fi/artikkelit/2013/art_2013-12-09_002.html?s=0
Tuossa on hyvää asiaa odotteista, ja tuota Myrskylän pahviakin ja sen ongelmia on käsitelty.
Olli,
Eikö tässä eläkematematiikassa ole kyse siitä, kuinka paljon eläkettä maksaa ja kuinka kauan sitä maksetaan, ei kuinka kauan joku elää? Virallinen eläkeikä ei paljon hetkauta jos on jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle 15vuotta ennen sitä.
Tilastokeskuksesta löytyy tällainen Pekka Myrskylän pahvi:
http://www.stat.fi/artikkelit/2012/art_2012-03-12_007.html?s=0
Yliopistokoulutettu tekee duunia 38 vuotta (työttömänä 2 vuotta), pelkän perskoulun käynyt mies 25,4 vuotta (työttömänä 6 vuotta). (Odotteita 18-vuotiaalle.) Näytäisi siltä, että yliopistokoulutetulle ei eläkettä ehditä maksaa läheskään niin kauan kuin perskoulun käyneelle.
Ja tuosta ratalankamatematiikasta yksi esimerkki nimeltään elinaikakerroin. Siinä on ehkä helpompi hahmottaa ongelma. Kun ikäluokan odotettavissa oleva elinikä nousee, leikataan eläkettä niin, että järjestelmän kustannukset eivät kasva. Tuo on jo toiminnassa. Elinaikaakerroin lasketaan ikäluokan keskiarvon perusteella.
Tutkimusten viestit olivat: 1) Odotettavissa elinaika nousee, 2) hyvätuloisten elinajan odote on kasvanut viimeisen 20 vuoden aikana erittäin paljon ja 3) pienimmän tuloviidenneksen elinajan odote ei ole noussut ollenkaan viimeisen 20 vuoden aikana.
Nyt tuolla keskimääräisellä kertoimella leikataan hyvätuloisten eläkkeitä, mutta elinajan odotteen kasvuun nähden liian vähän. Ja pienituloisilta leikataan eläkettä saman verran, vaikka heillä ei ole ollenkaan tapahtunut elinajan odotteen pitenemistä. Heidän eläkettään leikataan, koska parempituloisten ryhmässä on ollut elinajan odotteen kasvua.
Onko tässä kyse rautalankamatematiikasta vai eläkematematiikasta?
Jos esittää väitteen, että 67 vuotiaana voi huokaista tyytyväisenä ja odottaa pienituloisenakin elävänsä useamman vuoden kuin yhden, kun puolet viiteryhmästä on jo kuollut ennen eläkeikää, taitaa pohdiskelu mennä pieleen. Kuuluminen järjestelmään ratkeaa vuosikymmeniä aikaisemiin. Jos esim. 35 vuotiaana joutuu pohtimaan, kuuluuko järjestelmään tai ei, ei se ehkä lohduta että puolet kuolee ennen eläkeikää. Lähtökohtaisesti ei tiedä kumpaan ryhmään kuuluu. Mikä into on kuulua ryhmään ja maksaa suuria maksuja, jos puolet maksajista ei saa sitä yhtäkään vuotta? Jos järjestelmä on järjetön, miksi maksaa maksuja (ja veroja). Houkutus pimeään työhön kasvaa. Tuo ratkaisu tehdään esim. 35 vuotiaana, ei 67 vuotiaana.
Toki sosiaalivakuutusjärjestelmiä tarvitaan, kun monia asioita ei voi vakuuttaa. Tulontasaustakin sosiaaliturvassa tapahtuu, mutta yleensä niin että hyväosaiset subventoivat huono-osaisten sosiaaliturvaa. Yhteiskunnallinen keskustelu liittyy siihen, mikä on kohtuullista ja mikä kohtuutonta. Mutta puheena oli työeläkejärjestelmä. Siinä asetelma on se, että pienituloiset subventoivat suurituloisten eläkkeitä. Oli se sitten rautalankamatematiikkaa tai eläkematematiikkaa.
…ja niin, sairaat ihmiset joutuvat aika usein eläkkeelle ennen aikojaan. Puolet noista alimpaan tuloluokkaan kuuluvista on eläkkeellä.
Roope, tapaturmavakuutus ja henkivakuutus on varmaan keksitty? Ja myös sairautta vastaan voinee tehdä vakuutuksen?
Pitkää elinikää vastaan voisi vakuuttaa ostamalla annuiteetin vakuutusyhtiöstä kun muuttaa varansa tulovirraksi.
Miksi muuten keskiajallakin jo myytiin perpetuiteetti - nimisiä arvopapereita, joissa tietyn omaisuuden pystyi muuttamaan jäljellä olevan elinajan mittaiseksi vuosittaiseksi elinkoroksi?
Miksi kollektiivisesti rahoitettu kuponginleikkaajien yhteiskunta on hyväksyttävämpi kuin yksityisesti, omista säästöistä rahoitettu?
Pikkuisen lisää rautalankamatematiikkaa (kuolevuuslukuihin perustuvan odotteen ja ennusteen eron yksinkertaisuuden vuoksi unohtaen):
Jos elän 50% todennäköisyydellä 50-vuotiaaksi ja 50% todennäköisyydellä 80-vuotiaaksi, elinajan odotteeni on 65. Jos eläkeikä on 65, ehdin olla eläkkeellä 50% todennäköisyydellä nolla vuotta ja 50% todennäköisyydellä 15 vuotta. Eläkkeellä oloajan odotusarvo on tällöin 7,5 vuotta - ei nolla vuotta. Tässä koko blokitekstin pointti.
Tulontasaus on sitten enemmän sosiaalipolitiikkaa kuin matematiikkaa. Eläkejärjestelmä on sosiaalivakuutus, joka vakuuttaa erinäisiä riskejä, kuten köyhyyttä, työkyvyttömyyttä ja odottamattoman pitkää elinikää vastaan. Jos riski realisoituu, saa systeemistä takaisin enemmän kuin on sinne maksanut. Näihin riskeihin on vaikea varautua yksityisellä säästämisellä, vaan tarvitaan eläkejärjestelmää.
Aggregaattitasolla systeemi on reilu jos maksut ja eläkkeet menee odotusarvona tasan. Tällaiseen reiluuteen ei sosiaalivakuutuksessa välttämättä edes pyritä. Silti voi olla mielenkiintoista laskea, mikä ryhmä on nettomaksaja ja mikä nettosaaja. Tällaisessa laskelmassa pitää minusta kuitenkin ottaa huomioon kaikki eläkkeet, myös työkyvyttömyyseläke ja kansaneläke, vaikka kansaneläkkeen maksaakin eläkeyhtiöiden sijaan Kela.
Tuo elinikäodote lasketaan alimman tuloviidennekseen kuuluvien asuntokuntien jäsenten kuolleisuuden perusteella eri ikäluokissa. Se ei ole mikään ennuste siitä, miten kauan 35-vuotias alimpaan tuloluokkaan kuuluva eläisi.
Äkkiseltään voisi kuvitella, että ihmiset, jotka ovat sairaita tai sairastuvat eivät tee paljon töitä ja kuuluvat siksi alimpaan tuloviidennekseen. (Lääkärilehden analyysissä tulos laskettiin toki kuolinvuotta edeltävien tulojen mukaan ja niitä yritettiin tarkistaa kolme vuotta vanhempien tulojen mukaan.) Tulot lasketaan asuntokunnittain, joten alimpaan tuloviidennekseen kuuluvat ihmiset ovat myös todennäköisemmin yksinäisiä.
Tuon sukupolvien ja tuloluokkien välisen luokkasodan välttämiseksi ehdotan siirtymistä säästöperusteiseen järjestelmään ja potkuja kaikille eläkejärjestelmässä työskenteleville!
Toki pitää paikkansa, että jos elää 67 vuotiaaksi, todennäköisesti pienituloisellakin on enemmän elinvuosia kuin yksi. Tuo laskelma on tehty 35 vuotiaan näkökulmasta. Mahtaako 35 vuotiasta lohduttaa ja kannustaa ajatus, että lähes puolet heistä kuolee ennen kuin edes pääsee eläkkeelle?
Alimpaan tuloviidennekseen kuuluu tyypillisesti sellaisia ihmisiä, jotka huojuvat työelämän ja sen ulkopuolella olemisen välillä. Juuri tuon ryhmän työllistymisellä on merkitystä työllisyysasteen nostamistavoitteiden saavuttamisessa. Miten heitä motivoidaan mukaan ja maksajiksi?
Pienituloisten ryhmässä on normaalia enemmän työkyvyttömiä. Tyel-maksun työkyvyttömyysosa on n. 5% kokonaismaksusta. Vaikka työkyvyttömyysalttius on suuri, se ei korjaa subventiovaikutusta.
Kansaneläkkeen rooli eläketurvassa on aika pieni nykyään. Ja nykyään se rahoitetaan valtion rahoista kun yritysten kela-maksu siirrettiin valtion maksettavaksi. Sillä ei ole vaikutusta työeläkejärjestelmän subventioon.
Säästöperusteisessa järjestelmässä ei tarvitsi pohtia näitä asioita koska eläkkeen määrä ja eläkkeellä olon odotettu määrä riippuisi omista preferensseistä.
Pienenä negatiivisena piirteenä olisi tietysti se, että kaikki riskit olisivat eläkesäästäjän itsensä kannettava tai ostettava henkivakuutusyhtiöltä kallis tuote.